Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Dec 28, 2013 17:13:17 GMT 2
Oddien kommenttiin viitaten: Eiköhän nuo vanhempien lellimät pikkuprinsessat talliorjiksi jouduttuaan hieman sula ja opi elämää, jos tämä Will vaan tarpeeksi kauan jaksaa talliväen armotonta työnjakoa xD Elämä opettaa ettei oikotuetä ole onneen ja sen hän kyllä tulee kokemaan kantapään kautta.... : D Lauantai 28.12.2013 Mul ei oikeesti oo ripsiä oikeen nimeksikään mutta maali vähän levähti, ja tuo ilme.......x"D Mut Allista tuli söpö, liian ponimainen kyllä, mutta tykkään : D
Ihana kuva taas kerran sinulta ja hauska saada taas kerran vähän lähikuvaa myös sinusta ja Allikin on saatu taas näyttämään hämmästyttävän kauniilta. Ilmeethän uo on aina mitä on, vieno hymyhän tuo on jo siihen verrattuna esimerkiksi minkälaisia irvistyksiä saan itsestäni vangittua (; Kauniisti osaat kyllä käyttää värejä ja maalailla, vaikka ne värit välillä tuntuisivtkin leviävän, sitä sattuu, itse ainakin nautin näin kauniista piirustuksista (: - Odelie
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 1, 2014 2:01:37 GMT 2
Vuoden viimonen päivä Elinan kanssa Tiistai 31.12.2013 Tarina Elinan näkökulmasta: Tänään olin n. 12 maissa tallilla. Olin sopinut Suvin kanssa menevämme maneesiin yhdessä vähän tuuppailemaan. Tallille saapuessani Suvi olikin jo harjaamassa Allia, ja jutteli jonkun tytön kanssa. Moikkasin heille ja kävin satulahuoneesta hakemassa riimun ja narun. Tarhalle saapuessani Hali onneksi tarhan portilla. Sain sen kätevästi napattua siitä ja lähdin taluttamaan talliin. Tallissa vein sen karsinaan ja hain harjat ja suitset. Ajattelin mennä ilman satulaa, kun en mitään ihmeellisiä temppuja tuon kanssa ajatellut tehdä. Harjailin suht puhdasta karvaa, jalat tosin oli hieman kurassa. Suvi ilmoittikin pian olevansa jo valmis, ja tuli auttamaan jalkojen harjauksessa. Pian olin itsekin valmis ja lähdimme peräkanaa, Alli ja suvi edellä löntystelemään maneesille päin. Nousimme molemmat korokkeelta selkään. Halin selkä tuntui ihanan pehmeältä ja lämpimältä, ja askelkin oli pehmeä. Kävelimme vierekkäin alkukäyntejä ja juttelimme kaikkea ihan laidasta laitaan. Turvaväli Allin ja Halin välillä oli pakko kuitenkin pitää, kun ei ruuna meinannut pysyä housuissaan.. Pari kierrosta kun olin pitkin ohjin kävellyt, rupesin kokoamaan Halia hieman käynnissä, tein voltteja, ympyröitä, vähän väistöjä ja sen sellaista pientä. Suvikin tuuppaili Allin kanssa helppoja liikkeitä. Pian ravailimme, Halin askel oli vähän pomppiva, mutta mukauduin askeleeseen aika pian. Taivuttelin ravissakin ja tein erillaisia voltteja, suoria linjoja ja kaarevia linjoja. Aina Allin ja Suvi ohittaessa läheltä, meni ruunan kaula kippuralle ja se hörisi, luuleekohan se olevansa vielä ori? Laukannostossa peppu vähän lensi, mutta pehmeitä pukkeja ne kun on, ei niistä tippumallakaan voi tippua. Laukkasimme aluksi Suvin kanssa eri päädyissä ympyröillä, mutta sitten kokeilimme keskiympyrällä samaan aikaan. Se meni ihan hyvin, laukkasimme hetken ja annoimme kävellä. Otimme vielä kävelyn jälkeen hetken ravi/käyntityöskentelyä ja loppuverkat. Sen jälkeen lopetimme. Menimme vajaa tunnin. Talliin saapuessamme veimme hepat karsinoihin, riisuttiin suitset ja vietiin paikoilleen ne, toki ensin pestiin kuolaimet. Harjasin Halia hetken, sen jälkeen vein sen ulos ja menin Suvin mukaan viemään Allia pihalle. Kävin vielä tallissa laittamassa harjat ja vein riimun ja narun takaisin paikoilleen. Siivosin nopsasti vielä Halin karsinan, kun se oli sinne kakkinut. Sen jälkeen lähdin tallustelemaan kotiin päin. Suvi ♥ Alli 16 HM
Ihanasti toteutettu ajatus, että molemmat kuvastavat samaa tapahtumaa ja päivää yhdessä kahdella eri tavalla. Tuli yllätyksenä ja taas kerran sinulta kyllä tuli todella kanista piirrosjälkeä. Molemmat Alli, että Hali tuntuvat olevan omassa persoonassaan ja ilokseni olen saanut huomata, että jaksat ottaa kuviin ja tarinoihin mukaan muitakin ihmisiä. Täytyy myös myöntää, että Allilta on yllättävän lyhyessä ajassa alkanut pahainen ruokamaha kadota, joten pelkkää hyvää käyt meidän mammalle tekemässä, kun jaksat ratsastella sillä aktiivisesti. Innolla odotellen taas uusia seikkailuja teiltä (: - Odelie
Estetunti 31.12.2013
Oon lisännyt tän jälkeenpäin varmistettuani että maksut voi laittaa päikkyyn (: Oli Miksu jo valmiina maneesissa oottamassa meitä, ratsukoita. Estetunnille oltiin saavuttu, hevostemme selkiin kavuttu. Oli paikalla minä ja Allimammuli, Elina, Hali, Eifel ja Scarletti. Esteet nousivat korkealle, En itse ollut tuolle tasolle esteitä aikoihin nostanut, en oikeestaan edes hyppinyt. Ei varsaa vuokratessa esteitä mennä, varsa ei viellä ratsukkona lennä. Mutta onneksi esteet oli alle puolen metrin, hiljakseen takasin tasolleni nousisin. Minulle riittivät nämäkin, tärkeintä oli oma Allini. En ole mikään himo hyppääjä, vaan maastoileva möllöttelijä. Lämpättiin hevosia uraa kiertämällä, ite yleensä verkkaan ratsuni metässä. Mut kivahan täällä muiden seurassa olla ja joutavia, mukavia, rupatella. Hali vähän energisempi taisi olla, minä taas sain hoputella Allia. Aluksi hyppäsimme kolme kavalettia sitten kaksi pystyä matalaa. Hyvin taisi mennä, ei moittimista, oottelemaan seuraavaa vuoroa. Volttia heitin, siirtymisiä tein, Allin hereillä pidin. Mikael pyysi meitä pystylle, Sieltä takasin sarjalle. Tehtävää me kauan hiottiin, ja lopulta jokanen onnistuttiin. Valmentaja rataa rakensi, kun ratsukot koukua väänsi. Pieni rata oli mukava ja helppo, kuumuneet ratsukot nauttivat. Viimeinkin annettiin pitkät ohjat ja piakkoin satulasta muut pudottautuvat, niin minäkin ja talutan Allin sen ikiomaan karsinaan, talliin. 17 HM
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 2, 2014 11:51:32 GMT 2
Uuden vuoden maastoilu
18 (90!) hmOnpas pro hm xD Muttah joo, ei kai muutama laaduttomampi haittane (:
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 3, 2014 23:30:00 GMT 2
Maastoilua Rawanan kanssa Torstai 2.1.-14 Rawanan kirjoittama tarina päivästä: Saavuin tallille hyvissä ajoin sillä olin sopinut lähteväni maastoon Suvin kanssa. Suvikin oli saapunut jo paikalle ja oli aloittamassa Allin kuntoon laittoa. - Moi Savi, tervehdin. - Moi, sain iloisen vastauksen - Saat mennä Allin kanssa edellä, koska en tunne vielä näitä maastoja, sanoin Suville. - Se sopii oikein hyvin, hän vastasi. - Lähden laittamaan Vasen kuntoon, nähdäänkö pihalla, sanoin kysyvästi. - Joo nähdään pihalla. Kävin hakemassa Vasen sulle sisälle, Suvi vastasi. Kiitin Suvia ja lähdin hakemaan Vaden harjoja. Otin loimen pois ja laitoin sen telineeseensä. Kaivelin kumisuan ja kävin sillä Vasen nopeasti läpi. Pölyharjalla otin karvan tarkasti läpi. Pehmeällä harjalla harjasin jalkoja, joissa oli hiukan kuivunutta kuraa. Nopeasti harjasin pään ja lähdin hakemaan Varusteita satulahuoneesta. Laitoin ensin suitsen, joiden laittosujui ongelmitta. Nostin satulan Vaden selkään ja kiinnitin satulavyön. Kuulin kuinka Suvi meni Allin kanssa käytävää pitkin ulos. Otin Vadelta ohjat kaulalta ja suuntasin myös itse ulos. Nousimme molemmat hevosten selkään. - No niin. Tiedän yhden kivan reitin, Suvi sanoi. - Hyvä. Mennään sitä sitten. Lähdimme käynnillä pihasta maasto tielle. Nautin metsästä ympärilläni ja sääkin oli suosinut meitä. Menimme käyntiäjonkin aikaa. - Ravataanko tämä suora? Suvi huikkasi. - Sopii minulle, vastasin. Alli edellä alkoi ravata, joten kehotin myös Vaden raviin. Ravasimme sen suoran ja jatkoimme käynnillä hiukan kivistä mäkeä ylös. Ravailimme muutamissa kohdissa ja Suvin kanssa samalla puhuimme kaikenlista. Pää puheenaiheena oli kuitenkin hevoset. - Nyt laukataan, kuului edestäni. - Joo, vastasin innoissani. Laukkasi me pitkän suoran ja loppu matka meni käynnillä. Saavuimme takasin tallin pihaan. - Kiitos Suvi. Minulla ja Vadella oli tosi kivaa, sanoin. - Mekin Allin kanssa nautimme, Suvi vastasi. Lähdin viemään Vadea talliin. Riisuin varusteet ja vein ne paikoilleen. Laitoin Vaden kiinni käytävään ja puhdistin nopeasti sen karsinan. Tultuani takaisn kävin Vasen vielä nopeasti pölyharjalla läpi ja puhdistin kaviot. Kiitin vielä Suvia ennen kotiin lähtöä. 19 HM Linjat kuntoon -estevalmenus Minä ja Sletti oltiin sidottu hoidokkimme käytävälle ja duunailimme niiden karvaa puhtaaksi. Olimme menossa Mikael Grenin estevalmennukseen, ja esteiden korkeus lähinnä huippasi ajatustani. "Mitäs sitten jos en uskalla hypätä?! Ne on niin korkeita!", valittelin kaverilleni. Hän käännähti pitkät tummat hiukset hulmahtaen puoleeni ja tokaisi: "Höpsö. Alli vaikka lentäisi sinun vuoksesi ettet hajoaisi." "Joo, varmaan", naurahin tytön läpälle ja jatkoin kavioiden raaputtamista koukulla. Pian päästäisiin varustamaan. Valmentaja toivotti meidät tervetulleiksi tunnillensa, ja toivoi että oppisimme paljon kaikenlaista uutta tänään. Hän pyysi minua rauhoittumaan nähtyään ilmeeni : halloo, jotaan metrisiä esteitä täällä! Hui kamala, en suostu... Ilmottauduinko väärään ryhmään?? Noh, Allin kanssa selvitään, Allimamma auttaa hädässä... Aloitimme alkulämmittelyllä. Meidän piti mennä reipasta vauhtia, ja sain äänellä hoputella Allia liikahtamaan vähän rivakammin - Eifeliähän piti just pidätellä mutta Alli nukku kun pommi mun hentosten jalkojen välissä, tai alla, miten sen haluaa sanoa. Aloin pyytämään siltä tiuhaan siirtymisiä, ja pian kaihoisa, unelmiin jäänyt ilme vaihtui toivekkaaksi ja innokkaaksi, vaikka meno oli edelleen välillä tahmeaa. Unohdin siirtymisten lomassa pelottavat, suuret esteet. Keskellä kenttää nökötti yksinäinen pysty. Sille tullessa piti kuulemma oikoa kulmassa. Kokeilin pienen pätkän laukkaa, ja Alli tuntui ihan mukavalta tänään. Pysty meni hyvin, vaikka Sletillä oli ollut paljon suurempa loikka sen ylitse. Ääh, tuo okseri tuolla kulmassa. Vai pitäisi nyt mennä lyhyitä teitä! Alli taisi tuntea hermlstuneisuuteni ja villiintyi hieman, oikein veti esteille vaikka yleensä se lähestyi niitä rauhassa eikä pudottanut puomiakaan. Pidättelin mammulia ennen esteitä, ja hyppäsimme niistä vallan nätisti. "Nämähän yltävät taivaaseen asti", tokaisin jossaan välissä. Miksu vaan nauroi minulle, mutta hiljeni huomattuaan ilmeeni : silmät mollottivat kasvoissa kuin kaksi valkeaa kuulaa. Taisin olla vähän pelokkaan näkönen, mutta esteet eivät toiveistani huolimatta tipahdelleet alemmille kannattimille. Sen sijaan Mikael laittoi tötsän, joka pitäisi kiertää... Ou nouh. Kaikkea sitä pitikin suostua tekemään. Sitten me hypittiin niitä samoja, tuttuja esteitä, kumpikin omaan tahtiinsa lähestymisnopeutta ja kulmaakin testaillen. Miksu jakeli ohjeita ja palautetta valinnoistamme, mutt oli ilmeisen tyytyväinen oma-alotteiseen työskentelyyn. Siihen en olisi vuosi sitten kyennyt - tammikuun lopulla harjottelin jo laukkaa liinassa, muta pääsinkin tallille päivittäin. Apua, oikeesti, kohta voisin alkaa seuraamaan viime vuotta samalla kun elän tätä. Allin päkväkirjasta. Siellä lukee millon on ollut murhetta, millon oon Samppa-kaveriani kuunnellut, millon Linnean kanssa puuhaillut. Hän saattaa muuten tulla entisen hoitsuni, Wrindin, varsan kanssa tänne Simoraan! Kun viimein tunti loppui, älysin että ei se niin vaarallista ollut. Pyysin Sletin mukanani maastoon jäähdyttelemään hevoset, ja juttelimme esteistä. Sletti kertoi pidätelleensä Eifeliä ihan kivasti.. Hoidimme ponimukset kuntoon ja päivä oli pulkassa. 20 HM
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 5, 2014 0:13:45 GMT 2
Tarhasta tunneille 3.1.14 En jaksanut miettiä taustaa xD Ja en kyllä jaksanu otsikkookaan muotoilla... Laiska. 21 HM
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 8, 2014 7:35:12 GMT 2
Autoin alkeistunnilla la 5.1.
22 HMOon laiska enkä saa tän laadukkaampia aikaan xD Nojoo koitan tehä omaa pikku projektia niin oon liimautunu kapulaan :3 Vau hienoa että olet jaksanut käydä näin usein moikkaamassa Allia ja erityiskiitokset siitä, että autat alkeisratsastajia kun taluttajista tuntuu olevan usein pulaa - Ramikaan ei vaikuta kovinkaan innostuneelta taluttajan hommiin. Hauskaa että olet myös tutustunut Rawanaan paremmin ja yhteinen maastoreissukin tuntui sujuneen hyvin. Hevosten hermoillekin tekee hyvää päästä välillä tuulettamaan aivojaan raikkaaseen metsä-ilmaan. (: Aktiivisesta ja huolellisesta piirustustyöstäsi päätimme myöntää sinulle pronssisen taiteilijasielu -merkinnän, onnea! - Soneü & Odelie
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 13, 2014 23:07:33 GMT 2
Tuntihevosen tylsä elämä . 13. 1. - 12 14Lepopäivän jälkeen haukotuttaa palatessa töihin. Eikö? Nyt alkaa mun rutistus et saan 28 HM 24.1. mennessä : D Tarkottaa että tulee vuos kun alotin virtuaalipuuhat ja Allin hoitamisen (: 100 HM, aah <3 23 HM
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 14, 2014 22:57:16 GMT 2
Alli tarhailee ~ 14.1.Tiedän. Pitäisi panostaa laatuun. 24 HM
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 19, 2014 1:01:02 GMT 2
Voih teitä ihunia pienokaisia! la 18.1
Aak tätä kylmyyttä ja pakkasta... En tykkää kyllä yhtään kun on kaksket pakkasta. Eikö viistoista riittäs? Oikeestaa nää paukkupakkaset sais olla jo alkutalvesta, jotta järvi jäätyy ja ehtii siinä luistelee vähä aikaa. Sit puol metriä lunta ja hiihtämään, pakkaset laskis sinne viiteen. Arvatkaa vaan onko hiihtäessä kova vauhti kun koira vetää hillitöntä kyytiä edessä hihnassa! Ei kovalla pakkasella siihen viimaan lähdetä.
Mulla oli päällä pitkähkö toppatakki, ja alla kauluksellinen fleece ja semmonen tuubihuivi naaman eessä. Pipo yletti korville ja toppahousut kahisi pitkävartisten miesten Kuomien päällä. Kun naisten koot ei riitä tai sovi mun jalkaan, ainakaan talvikenkiä ettiessämme... Mul on iskän jalka. Hengitys huurusi ja koitin hyppelehtiä rivakammin etednpäin, heiluttelin käsiä kuin tuikituikitähtösissä tumppujen sisällä. Noo, onneksi ei ollut kun reipas kilometri, niin pääsee vähän lämpimämpään talliin, ja maneesiin taluttamaan alkeislaisia. Kerrankin olin riemuissani alkeistuntilaisista - pääsisi liikkumaan, eikä tarvii hytistä kylmässä! Eihän maneesikaan kovin lämmin ole, mutta onneksi se on aika matala niin lämpöä riittää ratsastajillekin katon lisäksi.
Säikähdin takaatani kuulunutta tuuttausta. Joku ajoi autolla viereeni, avasi kujettajan ikkunan. Siellähän se punapää heilui ja kysyi: "Hyppäätkös kyytsään?", ja tottaksi minä suostuin. "On kyllä hyisevän kylmä sää", sanoin ja Rawana oli ihan samaa mieltä. Hän ei kuulemma voisi kuvitellakaan kävelyä tässä säässä, etenkin kun lämmin auto on olemassa, eikä sitä tarvii lämmittääkään kun ajaa töissä jo päivällä. Minuutin parin kuluttua nappasimme Elinankin takapenkille, hänkin matkalla tallihommiin. "Millä tunneilla Vade ja Hali menevät?", kysyin. "Vadella alkoi nyt tasalta tunti, se on molemmilla", Rawana vastasi. "Niin Allikin on molemmilla, itte oon tyytyväine ku taluttaes ei jäädy." Elina oli kanssani samaa mieltä, ja Halikin oli molemmilla tunneilla.
"Mennäänkö ekana siivoomaan karsinat?" Elina kysyi ja meistä se oli hyvä idea. Tallissa oli talikot kaikille, mutta kärryjä oli vain kaksi. Saimme kuitenkin lannat lapattua kottareihin ja kuskattua lantalaan, ja pistimme vähän puhtaita kuivikkeita poistettujen tilalle. Ei raattinut harjata karsinan pohjaa, kun heinänpöly lisää allergisten ongelmia näin kylmällä talvisäällä.
"Alkeistunti alkaa pian", Rawana sanoi kyn lysähdimme rehulan heinäpaaleille. Ne olivat niin paras paikka maata tai istua ja lörpötellä joutavia kavereiden kanssa. "Mä käyn kattoo onko Fritz varmasti vakmiina", Elina sanoi ja nousi heinien päältä. Pian hän palasi ja ilmoitti: "Ellen siellä auttoi joitain tummatukkaisia, nappisilmäisiä kaksospoikia satulan kiristämisessä, ilmeisemmin pojat jakaa tunnin puoliksi." "Nomut mennään me jo maneesille päin, kattomaan ekan tunnin loppua. Voidaan kattoo jos tos käyväl on kakruja et tulevat suoraa maneesii", ehdotin ja lähdimme.
"Moi, lipputanko", jostain alhaalta kuului. Pieni, vaaleenpunaiseen pukeutunut saperopää tuijotti minua vihaisena. "Sone lupasi mulle Allin mutta se ei oo tallissa. Miks joku on ottanu sen, mun hevosen!" "Ei kukaan ole Allia varastanut, se on koulutunnilla maneesissa. Voidaan mennä sinne jo oottamaan tuntien vaihtumista", sanoin ja tarjosin kättäni pienelle, ehkä epulle tai topulle. Hän tarttu siihen ja käveli vieressäin maneesille.
Maneesissa oli jo edellisen tunnin ratsastajat laskeutumassa hevosten selästä. Allin ratsastaja katsahti meitä ulko-oven pamahtaessa kiinni ja hymyili, taisi tunnistaa minut, hoitajan. Katsahdin vielä Rawanaa ja Elinaa, kun erkanimme hoitsujen luo. Ei saa taluttajat tunnilla pahemmin kaveerata, pitää olla tunnin kulussa mukana, auttaa talutettavaa. Pikkutyttö ei tahtonut yltää edes Allin sään päälle, niin nostin häntä kainaloista sen verran että sai kömmittyä rähmälleen satulan päälle. Työnsin jalustimen likan jalkaan ja autoin oikean jalan toiselle puolelle. "Kyllä minä nyt jo osaan itte", tyttö sanoi ja alkoi hapuilla ohjia. "Nomutta kiristäppä sitten jalustimet sopiviksi", haastelin ja hän alkoi väkertää hihnojen kanssa.
Vähän aikaa puuhaa seurattuani tyttö alkoi valumaan vasemmalle kyljelle kun jäykähköt hihnat ei vaan luistanut soljissa. Siirsin hänet kunnolla selän päälle ja lyhensin hihnaa. "Oliskos nyt hyvä?" kysyin ja tyttö hieman pettyneenä nyökkäsi. Tiukkasin toisenkin ja kiinnitin riimunnarun kuolainrenkaaseen. "Miks sää talutat kun Alli on niin kiltti?" saperopää kysyi mutta naurahin hälle vain. "Että voin ohjata Allia jos pyydät sitä menemään väärään suuntaan." "Kyllä tämä karvarulla osaa mennä oikeeta rataa ilman vieressä hömpsöttelevää ilmasten tuntien kerääjää!" "Nooh, rauhotus nyt. Ei oo oikotietä onneen, ratsastusta ei muutamassa kerrassa opita. Vasta joulunahan alotit!" sanoin tytölle ja vinkkasin silmää pitkän sivun puolessa välissä värjöttelevälle Soneülle, jota selvästi hihitytti tytön kielenkäyttö.
Olha se totta et hoitajat sai muutamasta talutuksesta ilmasen tunnin, mutta niin tämä pikkulikkakii saa kunhan kasvaa ja alottaa hoitamisen. Nyt hänen tuli kuitenkin tyytyä viikottaiseen alkeistuntiin. Tänään ei tunnin alussa kävelty kauaa, paitsi tietenkin valkea shettis Fritz joka ei ollut mukana edellisellä tunnilla. "Eiks alkulämmittelyn pitäs kestää kymmenen minuuttia! Ei heti voi alkaa työskennellä, Oddie sanoi niin viime kerralla!" pikkutyttö pauhasi ja samalla mätki jaloillaan Allia. "Allilla rauhallisemmin", Sone huusi kentän toiselta laidalta ja jatkoi, ennekun ehdin itse sanoa mitään: "Alli on verrytelty edellisellä tunnilla, ja työskennellyt kovemmin kun mitä sinä seuraavaan kolmeen vuoteen. Et voi kimpaantua tuolla lailla hevosen selässä, Allin kyljet turtuvat tuollaisesta hakkaamisesta. Ja muut hevoset hermostuu kimityksestäsi, kysy nätisti Suvilta jos on kysyttävää!"
Sone pelasti minun lopputunnin, koska tyttö ei sanonut mitään, ei edes sillon kun harjasimme Allia tunnin jälkeen. Kuitenkin heti auton takapenkillä olevan lisäistuimen päälle ponkaistuaan akoi ilmeisen kova paasaus typeristä tallitytöistä ja herkkähipiäisistä koneista. Etupenkin mies, ilmeisemmin tytön isä, koitti kyllästyneenä vaientaa tuohtuneen tyttärensä. Auton kaarrettua pois palasin talliin kirjoittamaan hoitovihkoseen lyhyen merkinnän ja lähdin kotia.
25 HM
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 22, 2014 23:59:31 GMT 2
Maastovaellus 22.1.2014
Allimammuli tarhassansa mua katselee, Löntystelen sen luokse riimunnaruineen. Lempeä on tamman katse, herttainen ja hellyyttävä, Iloinen on mieli mulla, ajatuksen tyynnyttävä.
Menemme talliin karsinaan, päästän Allin juomaan, Ulkona saataa lunta - meen varusteet hakemaan. Neitokaisen mun, harjaan hymysuin.
Rapsuttelen, kapsuttelen, harjaan ja varustan, Alan jo hiljalleen hiipii pihaan. Kettään ei ole tallille tulla näkynyt, Aina ei oo helppoo tietää mitä tekis nyt.. Sitten onneks Oddie tulee ja sanoo: "Moikka vaan!"
Iloiten kuulen että ratsastaja ei päässyt, Hoitajana mulla etuoikeus onpi nyt. Allillani pääsisin maastoisemaan muiden kanssa, Ne olivat jo valmiina, nyt ollaan jo marssimassa Aina ei tarvitsisi vain tunteja olla katsomassa.
Kauan me ei pysytty kävelyvauhissa, Anni ja Minja laukkaa taas vaatimassa. "Ihan ei vielä laukata", Oddie sanoo, Hoputan Allin raviin, ettei oltas viimisii. Oli kauniit maisemat, lumiset metsät ja taivas Mielettömän kaunis, punakeltainen. Ihailin maisemia kunnes laukkailtiin, Eehkäpä nyt kuiteskin naama huurrutettiin.. Lenkki oli mahtava, rentoisa, pakitseva. Ilon kautta eletään, eiks niin ystävät?
26 HM ps. Huomasitko rivien ekat kirjaimet? (:
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 23, 2014 23:39:26 GMT 2
Viimeistä viedään! 23.1.2014
Aih että, kun jänskättää. Mikä? Noh, kyllähän sen tietää. Huominen, tietty! Huomenna tulee vuosi siitä, kun iltalenkilläin Ruolampeen eksyin, tuohon naapuritalliin, silloin ratsastuskouluna toimineeseen. Kai nytkin, en varma ole, kun siellä ei asioita enää mulla oo. Niin, vuosi sitten. Tämä upea vuosi, oma hevonenkin oli vähäsen aikaa keväällä, ennenkun myin yhteen talliin missä hoitajanakin olin, kun ei se niin halpaa lystiä olluna. On sitä tullut shettistä hoidettua, samoin vuokrannut olen Hania. Siitä varsulista huomenna teille kertosin lissää, tulukee sitten lukemaan. Mutta nyt kerronpa tämän päivän tallilla olosta.
Kun oli sitä jo koulu loppunut ja kotona syömässä käynyt, niin tallille tulin. Kun ei tänään tunnille ollut suunnitelmaa mennä, niin ei kovin hoppua tarvinut tallille pitää. Siivosin alkuun vaan Allimamman karsinan, kun sen mie hyvin ehdin tässä välissä tehdä. Menisin sitten Allin vaan tunnilta itselleni nappaamaan, taitavat tänään hallissa ratsia kun pakkanen paukahtelee niin mukavasti.
Vaan on nämä maisemat jotaan liian ihanaa, vaikka enemmän lunta kaivataan. Iltapäivien auringonlaskut hehkuvat oransseina kuin kesäiset kukkaset, puut hohtavat lämpöä vaikka pakkanen on. Pumpuliset koivunoksat kaartuvat päällesi metsässä liikkuessa, ja jos sattuu maastossa moinen päähän sujahtaa niin niskaan lunta tupruaa. Suuret jykevät kuuset pakkasessa aloillaan seisovat ja lumi niiden oksia riipottaa kohti maata. Ja on ne pellot ja järvet kauniita, aakeita laakeita. Puut siellä takana, ja kun hevosen siihen maalaa juoksemaan vapaana ja villinä niin tausta hohtaa takaata valkeana mutta silti niin värikkäänä ja sävyrikkaana.
Sain Allin ratsastajalta ja hän kotiväkensä hakemaan soitti, itse kävelisin kyllä ellei naapuri satu tulemaan töistä samoihin aikoihin kun lähden. Nyt kuitenkin siirryin kentälle jo verkatun Allin kanssa. Yhden ravikierroksen jälkeen nostin laukan ja tein ympyröitä, voltteja, kahdeksikkoja, kiemurairoja. Alli puuskutti jo alkuun aika moisesti, ja sen turpakarvat jäätyivöt kauniisti törröttämään joka suuntaan hevosen huulista. Sitten pyysin Allilta pohkeenväistöä, onneksi se ymmärsi jo mitä koitin pyytää. Me tehtiin kaikkee hienoo, tempovaihteluja ja muita. Loppuverkaksi lähdettiin tietysti metsään, minnekäs muualle. Ja öuut kaartuivat meidän pääle ja tiputtivat pumpulit nkskaan. Jäätyneet oksat raapivat naamaani ja Allin päätä, mutta pian tultiinkin takaisin tallille.
"Kyllä sinä olet ihana, minun oma rakas mussukka. Mitä ilman sua tekisin? Ikävääni itkisin? Allimammuli herttainen, täytät minun sydämen. Huomenna on juhlapäivä, vaikkei kukaan vietä häitä!"
27 (99!) HM, enää yksi päivä...
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 24, 2014 22:29:15 GMT 2
Muistoja Alli & Suvi ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ Vuosipäivä pe 24.1.2014 Ensitapaaminen"24.1.2013 Vedin pipon syvemmälle päähän tallustaessani ensimmäistä kertaa tallille. Ajatella, mikä onni, olen odottanut tallille pääsyä niin kauan! Tallin ovesta sisään päästyäni tunsin hevosista hohkaavan lämmön. Käytävää pitkin kävellessäni tunnistin Allin karsinan. - Moi Alli, sanoin hevoselle. Rautias tamma heräsi heiniensä äärestä ja katseli mielenkiinnolla kun otin paksuimmat päälysvaatteet pois. Vein tavarani hoitajien huoneeseen ja matkalla poikkesin varustehuoneessa, joka oli todella viihtyisä ja järjestyksessä. Joku ahkera oli käynyt järkkäämässä. Otin Allin harjapussin ja palasin hoidokkini luo. Otin suan käteeni ja pyörittelin sitä Allin paksun talvikarvan joukossa. Työnsin sormeni harjan alle lämpimään ja rapsutin Allia sää'ästä. Voi kuin se nautti, lerputti alahuultaan ja venytti kaulaansa! - Kyllä meistä tulee vielä hyvät kaverit, Alli. Vai mitä? Puhdistin Allin kaviot ja harjasin sen loppuun. Lähdin käytävälle etsimään Allin riimua. En tuntenut ihmistä, joka tuli vastaan kulman takaa. - Hei, taidat olla Allin uusi hoitaja Suvi. Minä olen Sinna ja omistan tallin puoliksi. - Hei vaan. Mistä löydän Allin riimun? kysyin. - Se taisi olla putsattavana. Löytyisiköhän se varustehuoneesta. Sen paikka, samoin riimunnarun, on karsinan oven vieressä. Vaikka Alli nyt seisoo missä vaan paikallaan, ei sitä tarvitse harjauksen ajaksi sitoa. - Harjasin Allin jo, mutta meni vähän aikaa saada takaset irti maasta, sanoin Sinnalle. - No, se on ehkä hieman laiska... Mutta pomminvarma, ja sellaisia pitää ollakkin! Mites muuten, haluat varmaan ratsastamaan. Minä voin tulla neuvomaan, ettet opi väärää tyyliä. Eikö? - Se olisi mahtavaa! sanoin ja palasin karsinalle riimu mukana. Tunnin päästä olin saanut karsinan puhtaaksi ja lähdin hakemaan Allin satulaa ja suitsia. Sillä oli kiva vaaleansininen satulahuopa. Sen satula oli hyvässä kunnossa vaikka näytti hieman vuosia nähneeltä, ja suitset olivat ihan normaalit ilman turparemmejä sun muita. Ehkä jopa osaisin laittaa ne Allin päähän? Alli seisoi vakaasti kun nostin satulan sen selkään. Koetin laittaa satulavyön kiinni, mutta se ei tuntunut millään riittävän. - Sinna, tuletko apuun? Satulavyö ei riitä. - Kas noin, Sinna sanoi laitettuaan vyön. - Kyllä tässä tallitöitä tehdessä sinunkin lihakset kasvaa. Mitenkäs suitset? Osaatko laittaa ne? - No jos näyttäisit tällä kertaa miten ne laitetaan. Niin Sinna näytti ja pääsimme kentälle, kunhan ensin muurauduimme toppavaatteisiin. - Tänään voi tuntua varsin jäykältä vaatteiden takia mutta kyllä taitojen kasvaessa pakkaselkakin luistaa, Sinna sanoi kun epätoivoisesti koetin hivuttautua Allin selkään. Hän tuli lähemmäs ja punttasi minut selkään. - Aloitetaan ihan käynnillä oikeaan kierrokseen. Muista ajaa eteenpäin joka askeleella ja valmista kaikki käännökset puolipidätteillä! Hyvä, sitten vasemmalle! Jatkoimme tuntia lävistäjillä, pujottelulla ja puomeilla. Ratsastaminen oli rankkaa, Kun piti ajatella koko ajan mitä tekee. Istunta, eteenajo, valmistelu... Olin ihan hikinen, kun Sinna määräsi nostamaan ravin. - Hieraise hieman sen kylkiä kantapäilläsi, ja tiivistä istuntaa! Aja eteenpäin voimakkaammin! Kevennä, ylös alas ylöa alas... Ohjeita tuli niin että korvissa suhisi, ja jo pian Sinna sanoi että voin hiljentää käyntiin. Ja niin alkoi olla ensimmäinen hoitopäivä takana. Jouduin jättämään lopun hoitamisen muille, sillä oli kiire kotiin. Huomenna olisi koe ja koira pitää viedä lenkille. Mutta päivä oli ikimuistoinen, haaveistani tuli viimein vuosien odotukden jälkeen totta! Ensimmäisen kerran esteitä 9.2.-13Siskon ohjasajokurssi 17.4.-13Voi kulta pieni! Paluu 19.4.2013 ♡ (24 HM)Keväällä pidin tasan kuukauden taukoa mammulin kanssa. Sinä aikana sellasta kenttää kiertävää elämään kyllästynyttä ponia hoitaessa totesin, mistä olin luopunut ja pyysin saada Allin takaisin hoitsuksi (: Ei se ollu liian helppo, mutta eihän sitä sähkön arvoakaan ymmärrä ennen säkökatkosta. "Ystäväni talutin talliin olin rakastunut Alliin siis silleen kaverimielessä muuten ois jokin päässäin pielessä."Kuvia ajalta 15.5. - 18.8.Piirros hiekkaan10.8. Alli sai Hani-varsan, ja 18.8. lopetin Allilla. Hania vuokrailin, ja 13.12 löysin Allin Simorasta, kun ensin odotin että se tulee hoitajahakuihin. Nyt iloisena ja onnellisena hoidan Allia täällä Simorassa (: Vanha päiväkirjaJa kute huomaatte oon kauhee outo persoona kun piti tämä hoitomerkintä lähettää minuutillee samaa aikaa kun vuos sitte sen ekan tarinan & kuvan =D Suvi ♡ Alli 100 HM 28 hm (: Sinäkin olet ollut niin aktiivinen, että melkein hävettää miten vähän me ehdimme kommentoimaan näitä tarinoita. Etenkin piirroksiasi on aina niin mukava katsella, varsinkin vesivärejä osaat käyttää tosi näppärästi, itselleni kun ne eivät ole oikein mukavuusalueella. : D Samoin muut piirroksesi ovat ihanan tunnelmallisia ja huolellisia. Kirjoitat myös kivoja tarinoita ja hauskoja runoja, ne ovat kivaa vaihtelua. (: Alli on myös onnellinen, kun sillä on noin tunnollinen ja aktiivinen hoitaja! - Soneü
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Jan 29, 2014 0:01:53 GMT 2
Lumihiutaleita sydämenpuolikkaissa 29.1.
"Vain yhden sydämmen meitä kahta varten, teki taivas aikoinaan Kun Luoja näki sen enkeleiden virheen, piti sydän puolittaa" Minä kävelin kohti Simoraa, puiden oksilla lunta Ajattelin maata valkeaa, taivaan ihanuutta, värien kirjoa Kun se kultaisen hekuvana, illal' mailleen laskeutuu, eikä kukaan muu Tiedä mitä ajattelen, minkä vuoksi kävelen, kuin Luoja ikuinen.
"Minä synnyin tuhat kertaa, sinä kuljit jossakin, eikä tiennyt kumpikaan Että sydän kyllä muistaa, ja se tahtoo takaisin toisen puolikkaan" Niin minä vaelsin kohti tallia lämpimää, sitä tuoksua, elämää Pian punainen, vanha tallimme, siinti pihoineen edessäin Minä juoksin, iloiten.
Minä tallin ovesta sisälle, onnea hehkuen pujahdin ja tervehdin Ohi käveleviä hahmoja, tuntilaisia, iloisia, joilla onni suuri on Kun he maastoon, auringon hehkuun, tänään päästä saisivat Porukalla, yhdessä rupatellen, olisi maisemat mahtavat Tallin sinät kotoiset ja lämpimät, riimut kuluneet vaan värikkäät Satulat natisevat, harjat kovettuneet, maalit koukuista kuluneet Oven pielet järsityt karsinat kiinni pitivät, salvat kestävät Eivät olleet enää tuliterät eikä kiiltävät. Tämä vanha oli kaunista, mieltäni lämmittävää, ihailin vanhaa ja kestävää.
"Taivaan kaikki askeleet, yksi kerrallaan ovat tänne johtaneet. Taivaan kaikki kyyneleet, kaikki askeleet ovat tänne johtaneet." Saavuin Allimamman karsinalle, siellä pieni poninhäntä tyttö Silmät siniset kirkkahat, iloiset, eloisat, vilkkahat Kaksi saparoa vaaliata, vaalianpunaista oli nauhoissa Millä suloiset kiehkurat pienokaisen kasvoilt' saatiin pysyy poissa Ja Allimussukka heiniä pupusti, silmät ummessa lutusti Kun pikkulikka harjaa vilautti, karhiata karvalle näytti.
"Morjensta", sanoin tytölle, "Olen Suvi", sanoin iloiten. "Alliakos hoidat", tytteli kysäsi, "Pau vaan olen", sanoi lisäksi. "Juupeli juu, mammulia hoidan", sanoin ja avasin oven karsinan. Auttelin pienokaista, ei ollut kyllä kauhean tarpeellista, Mutta Alliahan tulin aina moikkaamaan, vaikka vain karsinan putsaamaan Tyttö iloisesti rupatteli, minä vain vieressä kuuntelin Lähti hän satulata hakemaan, suitsia, kovasti kiiruhtamaan. Minä Allille supisin korvaan, sanoja täynnä rakkautta, Hellyyttä, ihanuutta, aitoutta, välittämistä, ihailua, luottamusta.
"Kauas kauas vaelsin, jotain aina etsin, läpi vuosituhanten. Monta, monta kertaa luulin, vastauksen jo löysin, ja mä kuljin nauraen." Pian ratsastuksen opettaja pyysi ratsukot kentälle Sieltä lähtisi letka iloisia kohti maita, mäntyjä, metsiä Peltoja lumisia Hankia, pakkasia Linnunlaulua talitinttien Oravien hippaa, iloiten Laulu raikaa lasten suissa Suupielet Hymysuissa Melkeen silmäin hikoaa kun riemua katsella saan.
"Enkä ymmärtänyt koskaan, mikä voima sisälläin, piti aina otteessaan Että sydän kyllä muistaa ja se tahtoo takaisin, toisen puolikkaan."
Siivosin karsinan. Niin se vaan oli. Ei auttanut Allia muihin vaihtaa Aina sydän sen luo kaipaa Vaikka luulin tamman olevan tylsä Oli muiden hoitaminen mälsää Ikävä suuri pohjaton Allin luokse aina on.
Kävelin hiljaista tietä pitkin Kuusi huojuu. Hiutaleita.
Leijailee Ajatukseni Takaisin lauluun kauniiseen.
"Puolet sydäntä jaksoi kulkea edellä, minä löysin sinun luo. Takaisin Sinun luo!"
29 HM
Tästä tuli ihan mieleen kuin jonkin kappaleen lyriikat. : D Vähän erilaista runoilua varsinkin loppupuolella, kuin mitä olen hoitopäiväkirjosta tottunut lukemaan, ja hyvä niin vaihtelu virkistää. Ja kiva idea liittää lyriikoita mukaan. Tämän sinun runon myötä ja innoittamana tekisi melkein itsekin mieli kirjoitella samaan tyyliin. Tosiaan, niinhän se on, että hoitohevoseen kiintyy helposti ja nopeasti, eikä sitten auta enää vaihtaa kun kuitenkin se ainut oikea on se ensimmäinen hoitsu. (: - Soneü
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Feb 4, 2014 19:58:46 GMT 2
Kouluratsastusta 4.2.
Puiden latvat yläällä jyhkeinä seisoo hiutaleita Mieli jossain kaukana muualla Mietin minne meen mitä nyt teen
Olen selässä lämpimässä karvarulla hehkuu Ratsu siro, lempeä allain hörähtää Aurinko mailleen laskee hiljalleen Valo vähenee pimenee
Kaihomieli kavioitaan nosteloo hymähdän Oksat lumesta nuokkuu silmäin suljen
Havahdan, silmät avaan naurahdan Tallin kutsuvat valot varjon heijastaa taaksein miun
Kentällä rauhallista tunti maneesissa Portista uralle pujahdan ravin nostan
Letkeä askellus, kavion kopse vaudin hurma Ympyrä, tempovaihto, voltti väistyy
Allin hengitys huuruaa lämmin selkä Lapaset jouhitupun ympärillä puristaa Nahkanyörit käsissä löystyy Reipas kaunis laukka kiihtyy
Peruutan ja pidätän käyntiä pyydän Vähän ajan päästä tallin lämmön kohtaan.
30 HM
Pakko nyt sanoa, että miten aktiivisesti olet jaksanut Allin kanssa olla, on suorastaan ihailtavaa. Hienoa, että Alli on tosiaan saanut noin rakastavan hoitajan itselleen, on erittäin tärkeää joka hevoselle, että saa tutun ja turvallisen kaverin puunaamaan, ettei ihmisten vaihtuvuus ole ikuista. Myös nämä muutamat runot, ovat olleet mukavaa vaihtelua, kun niitä lukee ja älyttömän kauniita. Itsekin runonkirjoittelijana nautin näistä kovasti, varsinkin kun sain siihen mukavan temmon ja riimikkyyttä (: Onnea myön kolmannenkymmenennen hoitomerkinnän ylittämisestä täällä Simorassa, piristää aina arkea aktiiviset hoitajat, vaikka itse on joutunut ikävästi laiminlyömään tallia nyt ainakin näin hetkisen. - Odelie
|
|
Suvi
Vakioporukkaa
Posts: 453
|
Post by Suvi on Feb 14, 2014 0:18:37 GMT 2
Ja sä oot mun ikioma ystäväni ~ 14.2.
Vupsi sitten oli Ystävänpäivämaasto. Siellä olin mie ja Brianna, joka oli myös Ansakujassa missä mun heppa Lilja asui. Maastossa oli Samppa, siihen tyttöön suhtauduin vuosi sitten vallan huvittuneena. Hieman oudoksuen. Keväämmällä meistä tulikin ystävät, ja nykyäänkin tekstaillaan yhä välillä. Ei oo niin hupaisaa Sampan meno ei. Ja siellä oli vissiin Eve ja Akku, ja se Sampan kaveri se punapää. Emmie muista, kuites se joka retkeä veti. Olin silloin vuotta nuorempi, paljon ns. vajaampi kuin nykyään. Paljon on vuodessa ehtinyt virheitä tehdä, vaan ilman kantapään kauta tekemistä ei mitään opi. Ja kyllä häpeä hyviksi muistoiksi ajallaan muuttuu.
Vaan nyt talsin yksin kohti hiljaista Simoraa. Pari tyttöä oli jo ajat sitten ilmottamut etteivät pääse tunneille, joten ratsiope oli päättänyt yhistää koulutunnit ystävänpäivän leikkitunniksi.
Minun viimein ehtiessäni tallille, Alli seisoi jo valmiina kentällä. Kiiruhdin auttamaan lyhyen näköisen ratsastajan selkään. Jäin aidalle, eihän ollut kuin pikkupakkasta.
Tytöillä meni hyvin, ja olihan tuolla yksi poitsukin. He ratsastivat nätisti. Itse olin eilen hellpo cee tunnilla, kun tänään oli isoskoulutus.
Lapset leikkivät hippaa alkuverryttelyjen jälkeen. Ja morsianta. Pienet kiljahtelivat riemuissaan, kun ehtivät ekana maaliin perunan kanssa. Pienin pillahti itkuun tippuessaan Fritzin selästä ennen maaliviivaa. Ope kuitenkin sai hänet vaikenemaan myöntäessä vielä viidennen peruna lusikassa -kisan.
Ja kukas olikaan tunnin päätähti. Noo, meidän Will, mikä Willhelmiinus Katariinus Pyhä Rouva eiku Neiti olikaa oikeelta nimeltä, en muista. Ettei vaa joku Ylhäinen Josefiina Maaria... Ohhoh. Tämä pätkä tyttö oli vaatinut Dellaa tunnille, ja hänellä oli valkoiset hansikkaat ja ratsastussappaat. Kilpatakki ja valkoinen satulahuopa, josta hän kuulutti kovaa: "Katsokaa upeaa huopaa, se kelpaa vain Dellan kaltaisille ylimyksille. Kultareunat oikein, maksoi maltaita!" Yök.. Vaikeudet Dellan pitämisessä hallussa ja ratsastamisessa oli vallan suuret. "Onpa täällä rötiskässä huonosti koulutetut hevoset!" Willie huusi Dellan pukittaessa tyttö kaulalle. "Itsepähän vaadit hevosta, jolla voi ratsastaa vain jos osaa ratsastaa", mumisin aidalla. Will sattui kuulemaan ja huusi: "Täällä haukutaan toisia! Isot hootajatytöt kiusaa puenempiä! Valitan tästä mummille, hän tietää mitä tehdä!" "Hiljaa siellä Dellalla, hevoset herpaantuu." ope sanoi. "Ettäs kehtaat pomottaa!" Willin sota jatkui vähän aikaa, muttakun huuto sai oikeasti hevoset levottomiksi ja säikyiksi, kuului kentän laidalta open ääni: "Suu tukkoon ja sormi pyllyyn!"
Sitten hiljeni.
Siirryin nauraen talliin karsinaa siivoamaan, vaikka tiesin Willin tuijottaneen naurusta hytkyilevää selkääni murhaavasti. En vaan saanut naurusta loppua ja kun viimein sain haukattua henkeä, vetäsin puruja samalla nenään.. Taisin vähän kaatua.....
Koristelin Allin karsinan oven sydämillä ja kirjottelin niihin kaikenlaista.
"Oma pieni musseli, olet mulle rakas ♡"
"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin maamies pellolla lyhteen."
"A-ntelias -L-utunen -L-empeä -I-hanuus"
Auttelin Allin ratsastajaa hoitamisissa, mutta ilman sen kummempia harjaamisia lähdimme viemään hevosia laitumelle kirmaamaan ystävänpäivän kunniaksi. Kyllä ne olivat riemuissaan, lumi vain pöllysi. Huomenna niitä haettas tunneille, mutta ainaskin Alli saisi ruuat laitsalle ja on siellä maanantaihin asti.
Silloin kai näen Idan.
♥ 31 HM
Hahhah, nuo hemmotellut tuntilaiset ovat kyllä ainainen riesa, ja ehkä riemukin, piristävät ainakin tuntia katsojan näkökulmasta. : D Kirjoitat tosi monipuolisesti Allista, tunneista ja Simoran arjesta, tarinoitasi on kiva lukea. Ja ihanaa huomata että vuodenkin jälkeen jaksat hoitaa Allia ja se on sulle tärkeä. (: Tulee mieleen ihan oma hoitotaipaleeni Shotin kanssa, kun virtuaalihevoset ylipäätään aloitin. Toivottavasti jaksat hoitaa Allia vielä pitkään! - Soneü
|
|