Hukassa pe 5.9 - 77/149 hm
Rawana ja Noora harjailivat hevosia ulkona, aurinko lämmitti tänään kivasti. Ihan tavallinen keli tämä oli heinäkuullekin, lämpö oli siis palannut ainakin hetkeksi Suomeen. Vade ja Duke menisivät viiden estetunnilla, tytöillä oli tarkoitus lämpätä ne valmiiksi kevyellä kouluratsastuksella. Kenttä olisi vapaa, eka estetunti alkaa neljältä maneesissa. Duke oli tänään kummallisen rauhallinen, ja nautiskeli kerrankin harjaamisesta - niin teki Vadekin.
"Olikos se Suvi lähdössä meidän mukaan?" Noora mietti.
"Joo sano se eilen niin, kun nähtiin kaupungilla", Rawana kertoi. "Kyllähän sen koulu loppui jo tunti sitten."
Likat katsoivat, että poijjat olivat kunnolla kiinni, ja laittoivat vetosolmuihin varmistuksen.
"Käydääs ettii se tyyppi", Noora totesi.
"Onhan se hidas, mutta ei sillä ryömimälläkään kestä tuntia tänne", Rawana naurahti.
Ensimmäisenä kaksikko pyrähti talliin kohti Allin karsinaa. Ei näkynyt tammaa kaltereiden takaa, eikä se röhnöttänyt oljillakaan. Naapurikarsinoiden asukkejakaan ei näkynyt.
"Äh, näin hyvällä säällä kaikki on varmaan ulkona", Rawa muisti ja he kävelivät Nooran kanssa hiekkapihalle. He kiersivät tammatarhalle vanhaan, punavalkeaan navettaan tehdyn tallin taakse. Tammatarhassa ei ollut puita, joten he näkivät hyvin takareunankin. Siellä laidunsi Eifel ja pari muuta tammaa, joista yksi oli Alli.
"Noh, ei se näköjään oo ainakaan Allin kanssa mihinkään karannut."
Tytöt keksivät idean - jos Suvi oli Poppiksen luona? Sitä poniahan tyttö rakasti täällä eniten Allin jälkeen, ja meni usein kirjavalla ponilla tunneilla, joita Oddie ahkeraan järjestää. Niin tytöt palasivat pihan puolelle, ponitarhan aidalle. Silloin kuuluu Hannen iloinen tervehdys Rawanan ja Nooran selkien takaa.
"Moikka tytöt, ponejako ihailette?"
"Jooh tässä vaan todettiin että Poppis on paikalla", Noora kääntyi sanomaan. Hanne katsoi kaksikkoa ihmetellen.
"No joo, me etitään Suvia", Hannelle kerrottiin. "Oliko se maneesissa?"
"Ei ollut, Tumpun kanssa kahden hypättiin pieniä esteitä", Hanne sanoi. "Ode pyysi jättään esteet tunteja varten."
"Okei.. Se on hävinnyt kuin pieru saharaan..."
Luvattuaan kurkata pikkutallin joka nurkkaan Hanne palasi ulos heiluttaen päätään sivuille.
"Ei ollut tuolla", hän totesi.
Tallipihalla alkoi hiljalleen käydä sutina, kun ensimmäisen tunnin ratsastajat saapuivat. Hevosia haettiin sisälle harjattaviksi. Tänään oli helppo päivä, kun tunnit olivat sen tasoisia, että ratsastajat osasivat itse varustaa hevosensa. Hoitajat vain huolehtivat että mattimyöhästen hevoset laitetaan valmiiksi.
Tytöt päättivät siis mennä viemään Vaden ja Duken pois pihalta, etteivät ne pimaha yllättävästä rauhallisuuden häviämisestä. Karsinoissa ne osaisivat varttua tämän kummajaisen löytymistä.
Tytöt auttoivat erästä uutta tuntilaista löytämään ratsunsa tavarat, ja sitten he päättivät pestä hoitsujensa satulat.
"Oi voi, kyllä Suvi jää nyt paljosta hauskasta paitsi", Rawana sanoi pilke silmäkulmassa varusteita kiillottaen.
"Suvi kyllä osaa pitää hauskaa", Noora sanoi. "Keksisi varmaan varusteiden putsauksestakin jonkun leikin tylsyyden välttämiseksi", naurahti puolestaan Noora.
Oddie kävi ihmettelemässä varusteen putsaus hetkeä, ja tytöt sanoivat hällekin Suvin katoamisesta.
"No se nyt saattaa vaeltaa metässä ilman Alliakin, jos se ei ilmaannu koko iltana nii saa vasta huolestua", rauhallinen tallinpitäjä sanoi. Onpas hassua, kun Suvi ei tullut sovittuun aikaan, ihmetteli Ode mielessään.
Kun tuntilaiset viimen vyöryivät maneesiin, tytöt lähtivät käytävälle kävelemään.
"Suvii", Rawana huhuili. "Kyllä se kuulee jos täällä on."
"Sitä ei oo näkynyt whats apissa yli tuntiin", ihmetteli Noora. "Yleensä se spämmää mua aamukuudesta iltayhteentoista", hän jatkoi ja kaksikko nauroi makeasti.
Pian oli taas täysin hilajinen talli. Hevoset olivat ulkona ja tuntilaiset maneesissa.
"Hei, kuuletsä ton?" Rawana henkäisi.
"Minkä?" vastasi Noora.
"Shh, kuuntele."
Jostain kuului jotain hentoa. Katonrajasta.
"Mikä pitää tuollaista ääntä?" Noora kuiskasi hiljaa.
"En tiiä."
Tytöt hiipivät varoen kantojen kopinaa ja vaatteiden kahinaa kuin vakoilijat yössä pitkin tallikäytävää. Viimein ääni alkoi kuulua selvemmin.
"Eiks se tuu ylläältä?" Noora kysyi ja astui ensimmäiselle, narisevalle askeleelle. Hitaasti tytöt hiipivät kohti vieraammaksi jäänyttä vinttiä, enemmän aikaa kului hevosten karsinoissa ja ratsailla.
Hämärässä vintissä ei näkynyt ketään, mutta ääni oli täysin tunnistettavissa. Valokatkaisija kävi ja räpsyen vanha lamppu kirkastui loistamaan. Nyt erotti jo huonekalut kuten sohvan, jonka päällä lojui tumma hahmo. Kaverukset katsoivat toisiinsa ja repesivät nauruun.
"Hei, ei herätetä sitä", tytöt kuiskailivat ja sammuttivat lampun. Hiljaa he hissuttelivat alakertaan ja hihitellen lähtivät taluttelemaan hevosia kohti kenttää verrytelläkseen niitä ennen tuntia.
Vasta illemmalla, tuntien jälkeen tytöt päättivät kivuta ylisille. Tuntilaiset olivat jo lähteneet, ja hevoset haettu sisään. Työntekijät jakoivat iltaruokia kauraturville.
"Hei oottakaa", Ode kuiskasi kiiruhtaen rappujen luo. "Mä keksin hyvän idean."
Ode viittoi tytöt piiloon ylisillä, ja palasi itse rappusten yläpäähän.
"Jaaahas, täälläkösitä vaan loikoillaan!" Oddie sanoi virnettä pidätellen mahdollisimman toruvalla ja matalalla äänellä. Tuhinan ja kuorsauksen sekainen melu jatkui ja hahmo ei liikahtanut senttiäkään.
"Onks se noin hyväuninen", hihitteli Noora piilopaikastaan.
"Jaaahas", sanoi Ode ääntään korottaen. Kuului huokaus ja hahmo käänsi kylkeä mätkähtäen lattialle. Tytöt tirskahtivat, ei sille voinut mitään enää. He kuitenkin hautasivat kasvonsa sohvan vierestä löytyneisiin tyynyihin ja tarkkailivat edelleen vintin tapahtumia. Tunma hahmo päästi jonkun persoonallisen äänen, taisi hiljalleen herätä.
"Täälläkö sitä vain lorvaullaan ja jätetään työt tekemättä", Oddie heitti juonen mukaisesti.
"Yhymngäh", kuului epämääräinen vastaus. "Öää nukuinko pommiin?"
"Joo bussi meni jo", Ode kiusasi leikillään. Suviksi jo tunnistettavissa oleva hahmo singahti hitaasti ylös ilmeisen säikähtäneenä.
"Äh maanantaisin on just nii kauheesti oppiaineita", hän sanoi selvästi harmistuneena muka bussista myöhästymisestään. Suvin hiukset olivat monen tunnin jälkeen ihan pystyssä ja sekaisin, ja unenpöppöröisen naaman keskellä tihrusteli väsynyt silmäpari.
"Eiku hetkone mikä päivä tänää on?" kysyi unikeko.
"Perjantai", naurahtaa piilostaan pomppaava Noora. Rawakin kömpii ylös ja puistaa tyynyä.
"Onks tää joku suunniteltu pila?" kysyy Suvi ja katsoo muita ilkikurisesti. Kellon seinällä huomattuaan hän nousi lähteäkseen.
"Tää ei kyllä tähän jää!" hän irvisti ja kaikki nauroivat.
Vai että sitä oltiin laiskottelemassa vintillä kuules neiti, oli pieni pelästyttäminen ihan paikallaan tällä kertaa, vaikka ihan tottahan se on, että koulu väsyttää ihan törkeästi. Hauskaa, että Noora ja Rawana jaksoivat lähteä etsimään sinua, muuten me oltaisiin varmaan unohdettu sut sinne koko yöksi. Eipä tuossa muuten hätiä mitiä, Alli tuli kuitenkin hoidetuksi ja tallihommat hoidetuksi, eli eiköhän se nukkuminen välillä ole oikeutettua ihan jopa meidän tallin vintillä.
Kirjoittamasi teksti oli oikein sujuvaa ja hyvin kirjoitettua, kirjoitus virheitä ei löytynyt ja käytät lainausmerkkejä puhumiseen oikein (minä olen siinä nimittäin huono). Pidän itse todella siitä, että kirjoitit tarinan ihan eri näkökulmasta kuin yleensä, joka toi eloa ylipäätään koko tarinaan. Taas kerran mahtavaa työtä, vaikka Alli jäikin hoitamatta. Ihanaa, että jaksat edelleen Allin kanssa hiippailla ja toivottavasti jaksat vastasuudessakin. Tämän myötä myönnän sinulle myös pronssisen huippuhoitaja - merkin ! (; (niistä tulee merkkejä kuhan tietokone alkaa taas toimimaan) - Odelie