|
Post by sonya on Jun 11, 2017 15:23:28 GMT 2
Illanistujaiset Simoran talliporukan kesken lauantaina 1.7.
Simoran avattua ovensa uudestaan kevään aikana on Simoran talliporukkakin uudistunut. Tuttujen kasvojen lisäksi porukassa on paljon uusia ihmisiä, joten tilanne oikein huutaa tutustumisiltaa! Siispä lauantaina 1.7. lähdetään ensin koko porukan voimin maastoon ratsastamaan, jonka jälkeen kokoonnutaan kaikkien halukkaiden kesken päärakennukseen Odelien olohuoneeseen. Odelie ja Sonya ovat valmistaneet teille herkullisen illallisen (menulta löytyy pasta carbonaaraa sekä avocadopastaa), sekä tietenkin riittävästi naposteltavaa koko illaksi. Ratsastuksen ja tutustumisen lisäksi ohjelmassa halukkaille saunomista, joten muistakaa ottaa pyyhkeet ja uimapuvut mukaan, sillä kyseessä on sekasauna miesten ja naisten kesken! Tapahtumaan osallistuneiden kesken arvotaan otsikot/aiheet, jonka perusteella tarina tulee kirjoittaa. Kirjoittaa saa yhdestä kohdasta iltaa, tai halutessaan vaikka koko päivästä. Tuotokset lähetetään tähän topiciin. Tarinan pituudella ei ole merkitystä, kunhan vain muistaa ottaa huomioon edellisten kirjoittajien tarinat, jottei tapahtu pahoja ristiriitaisuuksia tapahtumallisesti. Arvottavat aiheet/otsikot ovat: (voidaan keksiä lisää, jos osallistuja ilmenee yli 8) 1) Aina tukenasi 2) Hermot hukassa 3) Kun kaikki ei mene putkeen 4) Saavillinen kylmää vettä 5) Kavionjälkiä takamuksessa 6) "Et ikinä usko, mitä..." 7) "Mikä tuolla on?" 8) Vaikea valinta Tapahtumaan ilmoittautumiset tähän topiciin. Muistathan mainita, millä hevosella osallistut maastoon (vai osallistutko ollenkaan, maaston voi halutessaan jättää myös väliin), ja haluatko osallistua saunomiseen. Ilmoittautumisaikaa 25.06. asti!Osallistujat:sonya - Eetu / osallistuu saunaan Odelie - Kosti / osallistuu saunaan Hanne - Tumppu / ei osallistu saunaan Mikael - Nita / osallistuu saunaan Hannah - Funky / ei osallsitu saunaan Inna - Ransu / osallistuu saunaan
|
|
|
Post by Hanne on Jun 11, 2017 16:39:19 GMT 2
Hanne - Tumppu / en tällä kertaa osallistu saunaan
:)
|
|
|
Post by Mikael Gren on Jun 11, 2017 18:39:44 GMT 2
Tuun maastoon mukaan NItalla, ja ehdottomasti saunomaan naisten kanssa!
|
|
|
Post by Inna on Jun 16, 2017 22:37:11 GMT 2
Inna - Ransu, saunaan messiin
|
|
|
Post by sonya on Jun 27, 2017 7:56:39 GMT 2
Heipähei kaikki illanistujaisiin osallistujat! Kiva, että saatiin mukaan näinkin monta, eiköhän me kiva ilta saada aikaan. (: Otsikot on nyt myös arvottu, toivottavasti kaikki inspiroituvat omastaan. Ja riittää, että teksti liittyy aiheeseen melko löyhästikin, ja sehän on vain mielenkiintoista nähdä, millaisia näkökulmia näihin otsikoihin keksitte.
Inna: Kavionjälkiä takamuksessa Hanne: Hermot hukassa Mikael: Saavillinen kylmää vettä Odelie: "Et ikinä usko, mitä..." Hannah: Kun kaikki ei mene putkeen sonya: Vaikea valinta
|
|
|
Post by Hanne on Nov 10, 2017 17:17:16 GMT 2
~ Hermot hukassa ~
Tumppu nyhti ohjat kädestäni jo toisen kerran odotellessamme tallipihalla muiden valmistumista. Kerätessäni ohjat taas käteeni ori ylireagoi voimakkaasti viskaamalla päänsä ylös ja ottamalla sivuaskeleita. "No mikä nyt on!?" ärähdin Tumpulle ja nykäisin turhan voimakkaasti ohjista vain pahentaen tilannetta. "Mikäs Tumppua risoo?" Inna kysyi hymyillen valtavankokoisen kimon puoliverisensä selästä. "No en kans tiedä", murahdin, mutta sain kuin sainkin kiukuttelevan suomenhevoseni ohjattua jonoon nuoren naisen taakse.
Ilma oli mukavan lämmin, eikä aurinko osoittanut elettäkään laskeutuakseen vielä mailleen. Ja miksi olisi, olihan nyt keskikesä! Kyllä näitä hetkiä kaipaisi sitten taas syystalven pimenevinä iltoina... Tumppu oli jokseenkin rauhoittunut paikoilleen tarhakaverinsa Ransun perään ja saatoin nauttia hieman maisemistakin. Pieni punarinta seurasi hetken letkaamme metsäpolulla teräviä varoitusääniä päästellen. Taisimme ratsastaa liian läheltä sen pesää, olivathan lintujen pesimäpuuhat parhaassa vauhdissa. "Eiköhän oteta sitten ravia!" Sonya huikkasi jonon kärjestä, kun olimme kaikki päässeet metsäpolulta soratielle. Rauhallisuus pakeni Tumpusta saman tien kun otin ohjat paremmin käteeni ja se alkoi viskoa päätään ja pomppia paikoillaan. "Nyt loppui!" sihisin hampaideni välistä ja annoin oriille pohkeita, jotta se liikkuisi eteenpäin. "Pärjäätkö Hanne?" takanani perää Kosti-tammalla pitänyt Odelie kysyi huolestuneena. "Enköhän, tää on nyt kerännyt varmaan jotain pöllövirtaa jostain", vastasin yrittäen yhä saada voikkoa oria ruotuun. "Ehkä sillä on joku varuste huonosti?" Odelie ehdotti, mutta olin kyllä tarkastanut kaiken oikein kahteen kertaan vielä tallin pihassa. Ehdotuksistani huolimatta Odelie ei suostunut ratsastamaan ohitseni, jotta olisin voinut jättäytyä viimeiseksi Tumpun kanssa, joten sinnittelimme ravipätkän loppuun saakka jonkinlaisessa askellajissa. Toivottavasti Sonya ei ollut suunnitellut reitin varrelle mitään hurjia laukkapätkiä.
Käynnissä ori taas rentoutui antaessani sille hieman ohjaa ja matka jatkui taas mukavammissa tunnelmissa, kunnes saavuimme tutulle tienpätkälle. "Otetaan sitten laukkaa tuonne mäen päälle asti", Sonya huusi edestä. "Eikä sitten tiputa!" "En olisi niin varma", sanoin yhä takana tulevalle Odelielle, joka nauroi ja lupasi ottaa kopin tarvittaessa. Otin taas ohjat ja tunsin kuinka Tumppu jännittyi. Reagoikohan se omaan jännitykseeni vai mistä nyt kiikasti? Letka siirtyi yksi toisensa perään laukkaan. Tumppu teki pari paikallaanhyppyä ja ryöstäytyi lopulta täysin käsistäni karaten jonon ohi. "Pruuuuuuuu! Seeeeeiiiis!" yritin pitää ääneni matalana ja tasaisena, mutta se taisi kuulostaa lähinnä pelokkaalta kiljunnalta. Onneksi Sonya oli tilanteen tasalla ja ratsasti oikealta ohitseni kiilaten Eetun poikittain Tumpun eteen. Tämä sai suomenhevosoriin pysähtymään ja hyppäsin heti alas selästä rauhoittelemaan sitä. "Ootko kunnossa?" Sonya kysyi. "Mikäs kumma Tumppuun meni?" "Joo, vähän jalat vetelänä vaan...", vastasin silittäen jo hieman rauhoittuneen, mutta kuitenkin yhä puuskuttavan oriin vaaleaa kaulaa.
"Hanne ootko kunnossa?" Odeliekin huusi johtaen loppuporukkaa luoksemme käynnissä. "Joo, ei olis pitänyt maalailla piruja seinille", irvistin viitaten kommenttiini ennen laukkaa. Yhtäkkiä katseeni osui Tumpun suupieleen, josta pilkotti jotain punaista. "Voi paska..." suustani lipsahti. "Siltä tulee verta suusta." "Näytäs", Odelie sanoi hypäten alas Kostin selästä. "Ei täältä mitenkään valumalla valu verta, mutta kipeännäköinen hankauma sillä on suupielessä." "Enkä mä tollo tajunnut! Ei ihme, että se sekosi aina kun otin ohjat tuntumalle...", sätin itseäni. "Tästä kuolaimen reunasta on näköjään irronut pieni pala, mikä on tehnyt päästä terävän ja varmaan hangannut suupieltä", Odelie huomasi. "Voi Tumppu-raukka, anna anteeksi", sanoin vilpittömästi ja silitin oriin päätä. Nappasin kuolaimet irti suitsista ja taiteilin ohjat jotenkuten kiinni turpahihnan sivuihin. "Me taidetaan kyllä Tumpun kanssa oikaista tuosta metsän kautta kotiin, anteeksi kun keskeytettiin teidän muiden maastoretki", sanoin pahoillani ja nostin ohjat oriin kaulalta. Mietin myös ratsastamista, mutta tällaisella ohjasviritelmällä se tuskin olisi turvallisin vaihtoehto, etenkin kun ori oli juuri ryöstäytynyt käsistä. "Mä tulen sun kanssa, niin ei tarvitse yksin mennä", Odelie sanoi kiivetessään takaisin Kostin selkään. "Höpö höpö, kyllä me selvitään, menkää te nyt maasto loppuun", yritin, mutta Odelie pysyi tiukkana ja lähdimme lopulta yhtä matkaa tallille muiden jatkaessa maastoretkeä.
Kohta tuttu punainen leirimökki jo pilkottikin edessämme kahden laitumen välistä ja pian saavuimmekin jo tallirakennuksen kulmalle, jossa Odelie hyppäsi alas Kostin selästä. Talutimme hevoset talliin ja laskin Tumpun heti karsinaansa, jossa riisuin sen varusteista. "Laitetaan siihen tätä Helosania nyt ensi hätään", Odelie touhusi tuoden satulahuoneesta sinisen voidepurkin. "Nyt sen on sitten taas ratsastuskielto", voihkaisin ja mietin kuinka Tumppu oli juuri hetki sitten saatu taas hyvään kisakuntoon jalkaepisodin jälkeen. "Höpsis, ratsastat vaan ilman kuolainta!" Odelie sanoi. "Löytyykö sulta mitään kuolaimettomia suitsia?" "No niin tietysti! Kuinka en sitä tullut ajatelleeksi", huudahdin. "Mutta ei mulla kyllä kuolaimettomia suitsia ole. Eikä niitä uusia kuolaimiakaan noiden vanhojen tilalle..." "Voit lainata Iivun vanhoja sidepulleja ensihätään. Eikös ne olleet aika saman kokoisia päästään Tumpun kanssa?" "Kiitos ihan hurjasti", vastasin Odelielle. "Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu", nainen hymyili. "Mä lähden laittamaan vähän evästä meille jo valmiiksi tuonne talolle, nyt kun kerran ollaan etuajassa täällä." "Tuun kohta perässä auttamaan", sanoin. "Se on vähintä mitä voin tehdä kun pilasin sun maaston." "Älä höpötä, onhan nuo maastot nyt koluttu jo moneen kertaan", Odelie naurahti. "Nähdään kohta talolla!"
|
|