Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 2, 2009 20:11:17 GMT 2
Tallissa illallaSoneü och Shot, 15 hoitomerkintää!
// Sori ku laitoin tänää jo toisen mutta ei välttämättä oo inspistä pitkään aikaan ja maalasin tän äsken. Oli pakko laittaa 15 HM kuvak.. XD Voi olla vaikka huomisen hoitomerkintä, ihan sama.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 7, 2009 9:04:47 GMT 2
Takaisin laitumelle! : D
Onko maailmassa mitään muuta kuin sade? Oli satanut monta päivää - välillä lunta, välillä räntää. Vettä ei pahemmin tullut, mutta rännänhän voisi melkein laskea sellaiseksi. Lenkkarini suorastaan tulvivat vedessä, ja varpaani olivat jäässä. Oli siis aivan sama olisiko minulla ollut kenkiä ollenkaan. Matka tallille tuntui häiritsevän pitkältä, ja valitin itselleni sitä, etten viitsinyt kysyä kyytiä. Olin kuvitellut matkan paljon lyhyemmäksi. Lopulta näin tutun bussipysäkin. Riemuissani lähdin juoksemaan kohti sitä.
Löpultakin pääsin talliin. Shotin tervetulohirnahdus kaikui kimeänä. Se heilautti päätään ja tanssahteli karsinassaan. Sen olisi aika päästä ulos. Enää viikko ja side otettaisiin pois, eli voisin varmaan alkaa talutella sitä. Hain pojun harjat, ja laskin ne karsinan eteen. Avasin karsinan ovea sen verran, että Shotin pää mahtuisi siitä. Shot ojensi kaulaansa, ja otti päättäväisesti pölyharjan suuhunsa. Ori ojensi sen sitten minulle. - Kiitos herraseni, sanoin taputtaen hevostani. Harjailin Shottia pitkin vedoin molemmilta puolilta. Kun Shot näytti puhtaalta, siirryin kavioihin. Putsailin ne vaikka ei siinä oikeastaan mitään putsattavaa ollut. Vaihdoin vielä Shotin siteen, ja huomasin haavan parantuneen erinomaisesti. Laitoin kuitenkin uuden siteen paikalleen, ja riimun Shotin päähän. Riimunarua en jaksanut hakea, mutta sadeloimen laitoin. Sitten lähdin taluttamaan Shottia kohti tarhaa.
Päästin Shotin tarhaan. Se laukkaili siellä iloisena. Hymyilin sille. Palasin sitten takaisin talliin putsaamaan sen karsinaaa. Hain kottikärryt ja talikon, ja vein ne Shotin karsinalle. Heittelin lantaa kottikärryihin samalla lauleskellen. Odelie tuli yllättäen talliin. - Moi Sone, mitäs sä täällä lauleskelet? hän kysyi ihmeissään. Punastuin hieman ja lopetin laulamisen. - E-enhän mä mitään, siivoon vaa Shotin karsinaa.. vastasin. - Shotkin on näköjään päässyt ulos, nainen sanoi hymyillen, ja lähti. Jatkoin putsaamista ja kun karsinassa ei ollut enää yhtään lantakikkaretta, kippasin kottikärryt lantalaan. Levitin uutta purua karsinaan, ja pesin vielä ruoka ja juomakupinkin.
Soneü & Shot, 16 HM!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 10, 2009 8:37:35 GMT 2
Surkeaakin surkeampi tarina, mutta ajatus on tärkein.. (;
Astuin ulos lämpimästä bussista lumiseen maisemaan. Maisemasta lähti polku, ja polun päässä oli talli, Simora. Kävelin polkua pitkin tallille, suoraan sisään talliin. Lunta satoi hiljalleen, mutta kuitenkin niin paljon että olin jo ehtinyt kastua vähäsen. (juu, hyvin selkeää..) Shot hörähti minulle kun tulin sen karsinalle, ja silitin sitä turvasta. Astuin sisään karsinaan, ja avasin siteen. Hetkisen ajan tutkailin jalkaa, kunnes totesin että haava oli parantunut kokonaan. Harin orin harjat, ja harjailin hetken siinä molemmilta puolilta. Putsasin vielä kaviotkin, joka ei ollut etusessakaan enää mikään ongelma, sillä jalka oli jo melkein kokonaan terve. Hain Shotin suitset ja pari pinteliä. Shot otti kuolaimet nätisti, ja kiinnitin sitten pintelit. Talutin Shotin maneesiin. Ratsastaisin nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ilman satulaa.
Nousin selkään tuolilta, ja lähdin kävelemään uralle. Shot ei aristanut jalkaansa tai kävellyt mitenkään oudosti, joten saatoin itse rentoutua. Annoin Shotin kävellä uralla hetkisen aikaa pitkin ohjin, mutta otin sitten ohjat käteen. En aikonut ratsastaa kauaa, joten rupesin kääntämään Shottia kahdeksikolle. Shot astui nättejä askelia koko ajan, ja kulki peräänannossa. Tein vielä kaksi kahdeksikkoa, joidenka jälkeen vaihdoin kolmikaariseen kiemurauraan. Sekään ei tuottanut vakeuksia. Kun olimme lämmitelleet tarpeeksi, siirryin rauhalliseen raviin. Shot ei edelleenkään näyttänyt minkäänlaisia ontumisen merkkejä, joten ravasin pari kierrosta, ja tein voltteja. Vaihdoin suuntaa, ja ravasin sekä tein voltteja toiseenkin suuntaan. Sitten siirryin käyntiin, ja jatkoin käynnissä ulos maneesista. Lumen tulo oli lakannut, ja pysyimme kuivina talliin asti lukuunottamatta Shotin jalkoja.
Otin suitset ja pintelit Shotilta pois, ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin Shotin vielä kertaalleen, tälläkertaa huolellisimmin niin että sain karvan säihkymään. Putsasin kaviot vielä uudestaan, vaikkei niissä juurikaan mitään putsattavaa ollut. Sitten selvitin Shotin hännän ja harjan, ja talutin orin laitumelle. Marssin sitten takaisin talliin, ja palautin harjat satulahuoneeseen. Pyyhkäisin vielä nopeasti suitset, ja lähdin sitten kotiin.
Soone ja Shooot 17 hoo ääm.
// Miten onkaan mahdollista että kirjoitan näin surkean ja sisällöttöman kirjoitusvirheitä sisältävän ja äidinkielivirheellisen tarinan (jos tätä voi edes kutsua siksi. No vähintäänkin tekstipätkänen). Inspis on todellakin jossain syvällä maan sisässä, jos sielläkään, ja odotan vain innolla että pääsisin kisaamaan orillani.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 15, 2009 11:49:05 GMT 2
Miniesteitä
- Moi Shotttiii, huikkasin astuessani sisään lämpöiseen ja hevoselta tuoksuvaan talliin. Harjasin Shotin pikaisesti, ja menin sitten maneesiin kokoamaan esteitä. Rakensin pari pientä kavalettia, ja yhden hieman isomman ristikon. Toisen kavaletin eteen asetin puomin. Palasin sitten talliin laittamaan Shottia kuntoon. Hain suitset, ja pintelit. Shot nuokkui tylsistyneenä karsinassaan, ja sai hieman pilkettä silmäkulmaan, kun huomasi pääsevänsä töihin taas pitkästä aikaa. Laitoin pintelit uteliaan Shotin jalkoihin, ja sen jälkeen suitset. Shot otti kuolaimet halukkaasti suuhunsa, ja rupesi pureskelemaan niitä. Ajattelin mennä taas ilman satulaa, kun se on Shotillekkin mukavampaa. - Täytyy vaan toivoa että pysyn selässä, sanoin Shotille.
Talutin tumman orin maneesin suojaan, ja kampesin itseni selkään. Lähdin lämmittelemään uralle tekemällä voltteja molempiin suuntiin. Shot oli kiinnostunut esteitsä, joten siirsin herran raviin. Ravasin hetkisen, kunnes oletin Shotin olevan tarpeeksi lämmin. Lähestyin ravissa kohti kavalettia, ja Shot ravasi sen yli nätisti. Jatkoin siitä ravissa seuraavalle kavaletille, jonka edessä oli puomi. Senkin Shot ylitti nätissä ravissa. Jatkoin sitten ristikolle, ja hyppäsin sen ravilähestymisellä, ja jatkoin esteen jälkeen laukassa. Tein suuren laukka ympyrän, ja hyppäsin uudestaan ristikon, tälläkertaa laukassa. Shot teki mojovan hypyn, ja alastulossa putosin kaulalle, mutta pääsin takaisin selkään. Shot oli hypännyt reilusti yli korkeuden, ja päätin nostaa hieman ristikkoa. Hyppäsin alas selästä, ja nostin estettä 70 cm korkeudelle. Sitten nousin taas orini selkään, ja jatkoin ravissa lyhyelle sivulle, josta sitten nostin laukan, ja ohjasin Shotin kohti estettä. Otin tälläkertaa harjasta tukevammin kiinni, ja Shot hyppäsi. Hyppy oli minulle kuitenkin liian korkea, ja tipahdin selästä. Minulle ei käynyt kuinkaan, ja Shot tuli luokseni heti.
Jatkoimme esteharjoituksia vielä puolituntia, kunnes hidastin Shotin ravin kautta käyntiin. Annoin herralle pitkät ohjat, ja taputin sitä oikein kunnolla. Shot ei ollut edes väsynyt, vaan olisi jaksanut vielä toisen samanmoisen tunnin. Minä taas olin ihan poikki, johtuisikohan huonsota kunnosta..? Kävelin hetken, kunnes pysäytin orin, ja laskeuduin selästä. Kasasin nopeasti esteet pois, ja talutin sitten Shotin talliin. Shot kävi nuokkumaan heti karsinaan päästyään, ja otin siltä suitset sekä pintelit pois. Pesin kuolaimet, ja vein suitset sekä pintelit satulahuoneeseen. Menin sitten harjaamaan Shotin kunnolla.
Soneü & Shot 18 HM!
// Kuntoutus loppuvaiheillaan, ja rupean kohta hyppelemään isompia esteitä.. : )
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 23, 2009 17:54:07 GMT 2
Esteitä again, story by ShotKävelin ympäi karsinaa, olisi jo aika pästä lenkille. Jalkani oli parantunut jo monta viikkoa sitten, ainakin omasta mielestäni. Halusin jo päästä hyppäämään, suuria esteitä. Taitoni taitavat olla vähän ruosteessa, mutta en halua että ne siitä enemmän ruostuvat. Potkin vihoissani karsinan seinää, ja Shinqua tulee rauhoittelemaan minua, mutta minäpä en rauhoitu. Porkin seiniä yhä villimmin, ja silloin Shinqua soittaa Soneülle. Hyppelin pystyyn, ja hirnuin. Eihän tällaisessa pienessä kopperossa kukaan jaksa oleilla. Tahdon jo laitumelle! Näykkäisin hellästi Shinquaa. Rauhoituin vasta kun Sone astui talliin, ja hörähdin hänelle lempeästi. Sonen tulo merkkaisi sitä, että mentäisiin ratsastamaan. Sone hakikin heti harjat, ja rupesi harjaamaan minua puhtaaksi. Nostin kaviot automaattisesti heti kaviokoukun löytäessään tiensä sonen käteen. Sone haki suitset ja satulan, ja laittoi ne minulle. Sitten hän lähti taluttamaan minua maneesiin. Maneesiin oli kasattu eri kokoisia esteitä, joista pienimmät olivat n. 70cm, ja suurimmat 100cm, minun arvioni mukaan. Odotin että Sone nousisi selkään, ja lähdin sitten marssimaan ympäri kenttää, mutta Sone passitti minut takaisin lähtöposteeseen. No onhan se totta ettei kannata noin vain lähteä ryntäilemaan sinne sun tänne kun ratsastaja ei ole käskenyt. Pääsimme sitten kuitenkin liikkeelle, ja kävelin reippaasti eteenpäin. En olisi jaksanut lainkaan lämmitellä, vaan olisin halunnut suoraan hyppäämään. Minun oli kuitenkin pakko tehdä kaikenmaailman voltteja ja kiemuroita. Päätin kuitenkin totella Sonea, sillä mitä paremmin tekisin harjoitukset, sitä nopeammin pääsisimme hyppäämään. Siirryimme jo kuitenkin onneksi piakkoin raviin, ja pääsin liitelemään ympäri kenttää. Ravasin ylpeänä häntä korkealla kaula kaarella, ja tein kaikkea hienoa kuten pohkeenväistöä ja avotaivutusta. Vaihtelimme suuntaakin muutaman kerran. Sitten Sone komensi minut keskiympyrälle, ja kehotti minua laukkaamaan. Nostin laukan, ja laukkasin juuri sopivaa tahtia ympyrää pitkin. Se tuntui mahtavalta laukata pitkästä aikaa kunnolla. Odottaisin innolla sitä että pääsisin maastoon kiitämään. Vaihdoimme vielä suunnan, ja laukkasin toiseenkin suuntaan. Sitten Sone siirsi minut raviin, ja ohjasi ensimmäiselle esteelle. Otin kunnolla vauhtia, ja hyppäsin korkealle. Ilmavaraa jäi ainakin puolimetriä. Nostin laukan heti esteeltä laskeutuessani, ja käännyin Sonen ohjaamana seuraavalle esteelle. Se oli jo hieman korkeampi okseri, mutta selvitin senkin reippaalla ilmavaralla, olenhan superhyppääjä. Hyppäsimme muutaman kerran tällaisen radan: Mikään este ei tuottanut kaltaiselleni kilpahyppääjälle ongelmia, vaan selvitin kaikki esteet pudottamatta yhtään puomia. No sitä yhtä ei lasketa, se oli huonosti kiinni. (Heh, heh..) Loppuverkat menivät myös mukavasti, ja olin saanut purkaa energiaani. Nyt kyllä teki terää mennä laitumelle haukkailemaan mutaista ruohoa. Onneksi pääsin sinne Sonen taluttamana. Hyvää päivän jatkoa kaikille teille lukioille! :3 Shot ja Sonskuliini, 19 hooämmäää!Mä rakastuin tohon Shot tarinointiin x) //Ode
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 26, 2009 16:51:08 GMT 2
// Sitä saatki kuulla lisää Ode.. : DSyksy viimeiset lumettomat päivät (toivottavasti)JO KAKSIKYMMENTÄ HOITOMERKINTÄÄ SONEÜLLA JA SHOTÜLLA!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 26, 2009 18:38:08 GMT 2
Eet saakkaan kiinni! Story by Shot- Mä oon niin hoot, oon niin hoot! hirnuin. Olenhan tietenkin tallin komein ori. Noh, ehkä tämä menee vähän liikaa omankehun puolelle, mutta se on totuus, olen siitä varma. Nyt olen ihanalla vehreällä laitumella.. .. jossa ei näy yhtäkään puhtaan vihreää ruohonkortta.. Ai että sapettaa. Tulisipa se Sone jo hakemaan minut sisään, täällähän on mielettömän tylsää. Olin aivan yksin suurella laitumella. Kaikki muut oli haettu jos sisään. Hirnuin kimeästi. Kukaan ei tullut hakemaan minua, joten turhauduin. Tarkkailin laitumen aitaa. Se ei näyttänyt mitenkään mielettömän korkealta, joten päättelin voivani hypätä sen yli. Lämmittelin hieman ensin ravissa, sillä niin oli estetunneillakin tehty. Sitten otin vauhtia, ja laukkasin vauhdilla kohti aitaa. Ponnistin noin puoli metriä ennen, ja kohosin ilmaan. Ylitin aidan itsevarmasti, ja pääsinkin hengissä toiselle puolelle. Kun kavioni olivat koskettaneet maata, asetuin ylvääseen poseeraus asentoon, valmiina väläyttämään komean hymyn valokuvaajille. Nyt olin sitten aidan toisella puolella, missä ruohokin oli vihreämpää. Eikös se sanontakin menny silleei? Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ha haa! Mutta seuraava pulma. Mitäs sitä sitten tekisi? Sen kummempia miettimättä lähdin kävelemään kohti tallia. Ruokaa olisi pakko saada. Ravaisin toimiston ikkunan alitsen Shinquan katsellessa sieltä ihmeissään. Tallin ovella oli kuitenkin Odelie pyydystys asennossa, joten minun oli turha yrittääkkään sisään. Käänyin kannoillani Oden seuratessa perässäni. Shinquakin oli tullut alas pyydystämään minut. En antanut periksi, vaan tanssahtelin tiellä hyräillen: "P-p-p-pockerface, p-p-pockerface.." Tallista asteli ulos nyt myös Jasu sekä Kasino kädessään ämpärillinen kauraa. Se houkutteli minua, muttei tarpeeksi. En ollut vielä valmis antautumaan. Sota oli vasta alkanut. Mietin sotasuunnitelmaani tallityttöjen miettiessä omaansa. Jos laukkaisin metsään, he eivät saisi minua millään kiinni. Silloin ei myöskään olisi takaa-ajoa, ja siinä menisi kaikki hauskuus. Päätin siis olla lähtemättä metsään, ja pysytellä tallialueella. Tallinelikko oli ilmeisesti saanut suunnitelmansa päätökseen, ja lähestyivät minua neljältä suunnalta hitaasti, Kasino edessäni kauraämpäriä heilutellen. Siihen ansaan en lankeaisi, se oli varma. Sekunnin tuhannesosan mietittyäni, säntäsin pienestä raosta alatarhan suuntaan. Nelikko huokaisi, ja lähti kaksi heistä lähti perääni. Ravasin häntä kaarella päärakennuksen pihaan, ja sieltä kiersin kentän laidalle. Ode ja Jasu olivat siellä vastassa, ja tein äkkinäisen pystyyn nousun ja sitä kautta piruetin. Vaihdoin suuntaa, ja laukkasin vielä alemmaksi. Pujahdin metsään pujottelemaan. Ekstratarkoilla korvillani kuulin Oden ja Shinkun juttelevan Sonen vihasta. Tottakai hän suuttuisi kun hänen rakas, kaunis, söpö, ihana ja täydellinen kilparatsunsa oli kadonnut. En minä sentään niin tyhmä ollut että juoksisin tielle, ja jäisin auton alle. Ehei! Jäisin kyllä lähiympäristöön. Kiersin tallipihaan toisesta suunnasta, ja hirnahdin kimeästi. Nelikko kääntyi ääneni suuntaan, ja kuiskasivat jotain keskenään. Odelie yritti jotain hevoskuiskaajatemppujaan minulle, mutta päätin olla lankeamatta niihin. Laukkasin ympäri tallipihaa, eikä minulla ollut aikomustakaan jäädä kiinni. Reittini näytti suunnilleen tältä: Ottakaa tuosta sitten selvää. Nelikko oli jo kyllästyneet jahtaamaan minua. Silloin Sone saapui tallille. Hän ällistyi nähdessään huohottavan tyttörykelmän keskellä tallipihaa, ja minut vapaana hieman kauempana. Kaikkien suureksi hämmästykseksi köpöttelin lauhkeana kuin Shot Sonen luokse, ja pökkäsin häntä turvallani. Sone lähti kävelemään talliin, ja seurasin häntä rauhallisesti. Tänään en kaipaisi enempää ratsastusta, vaan haluaisin talliin Soneun harjattavaksi. Tässä päivässä oli tarpeeksi juoksemista! Taas niin ihana Shot sekä super Soneü joka saa Shotin kiinni tuosta vaan 21 hoitomerkintää!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 30, 2009 20:19:21 GMT 2
Mutaista menoa
Kavelin tallille vältelle kuralammikoita, jotka olivat ilmestyneet sinne sateiden aikoihin. Itse olen vähän pettynyt, sillä muutama vuosi sitten marraskuussa oli jo lunta. Kiristin hieman tahtia, mikä koitui kohtalokseni. Kohta, jonka kuvittelin olevan kuiva, olikin märkä ja niljakas, jonka seurauksena lensin maahan rähmälleni. Suustani pääsi pitkä litania voimasanoja, joita en erityisen usein käytä. Melkoisen uudet ratsastushousuni olivat aivan kuraiset, enkä tietenkään ottanut mukaani vaihtovaatteita. Enhän minä yleensä liukastele, enhän? Takkini oli myös kurassa, olin siis todellinen kuramies. Jatkoin tallille, jossa Josefiina katsoi hieman outona menoani. - Tarttetko vaihtovaatteita? nainen kysyi ystävällisesti. - Enköhän mä näillä pärjää, vastasin hymyillen.
Pompin portaat ylös kohti kaappiani, ja avatessani sen tavarat räjähtivät ulos. Huokaisin ja rupesin pakkaamaan niitä takaisin. Siinä pakatessa käsiini sattui ylimääräiset verkat sekä huppari. Rupesin heti vaihtamaan vaatteita. Huomaamattani Odelie saapui ylös. - Öö, Sone, mitäs kummaa sä puuhaat? hän kysyi hieman epäluuloisena. - Puen, eiks se nyt oo aika selvää, vastaan hieman punaisena. Tarkemmin sanottuna punaisena kuin tomaatti. Ode jatkoi naureskellen puuhiaan, ja minä jatkoin pakkausta. Kun olin saanut sullottua kaikki tavarat täyteen kaappiini. Hypin sitten alakertaan moikkaamaan heppaani. Shot oli juuri piehtaroinut, ja naurahdin sen harjassa oleville puruille. Nauru loppui kuitenkin lyhyeen, kun harjaus koitti. Purua oli melkein mahdoton saada harjasta pois. Ei kai siinä auttanut muu kuin nyppiä jokainen purunpalanen yksitellen pois.
Puolen tunnin kuluttua harjasta oli poistettu pahimmat purut, ja ajattelin että voisin selvitellä ajatuksiani maastossa. Satuloin konini pikavauhtia, ja nousin selkään tallipihalla. Valitsin summanmutikassa jonkun maastopolun, ja lähdin käynnissä kohti sitä. Ratsastusretkesta puuttui vain talvinen tunnelma, mitä ei sitten millään saatu aikaan ilman lunta. Tallustelin ratsuni kanssa mutaisella tiellä, ja murehdin Shotin jalkoja, joiden putsauksessa olisi melkoinen homma. En antanut sen kuitenkaan pilata yhteistä retkeämme, vaan päätin nauttia siitä täysillä! Lisäsin vähän vauhtia, ja siirryimme raviin. Shot ravasi lennokkaasti, ja melkein olisi voinut kuvitella lentävänsä. Jatkoimme ravia vaikka kuika kauan, ajantaju täysin hukassa, kunnes päätin kääntyä kohti maastoesterataa. Suojat olivat onneksi jalassa, ja pahimmilta mutakököiltä vältyttiin. Nostin laukan, ja laukkasimme kohti ensimmäistä estettä. Puunrunko ylittyis keveästi liidellen, jonka jälkeem muutaman askeleen päässä oli matalahko kivimuuri. Shotin ponnistus ei oikein osunut kohdilleen, mutta ylitse päästiin pitkästä hypystä huolimatta. Seuraavana liideltiin ojan ylitse, jonka jälkeen hypättiin risueste. Sitten käännyimmekin jo tallitielle jättäen esteet taaksemme.
Hidastin rauhalliseen raviin Shotin päristellessä tyytyväisenä. Raikas - mutta mutainen - metsälenkki, johon oli sisällytetty pieni pala päivittäistä estetreeniä, teki selvästi terää meille molemmille. Kävelimme loppumatkan tallille, ja pysäytin orin tallipihaan. Nousin selästä, nostin jalustimet ja löysäsin vyötä parilla reiällä. Meinasin pyörtyä vilkaistessani nopeasti Shotin jalkoja. Ne tosiaan näyttivät karmeilta. Ohi kävellyt Odelie naurahti, ja mutisi jotain kovasta työstäni. Näytin naiselle leikkisästi kieltäni, ja talutin Shotin sisään. Vein heppaseni suoraan pesukarsinaan, ja jätin sen siihen vaivautumatta sitomaan sitä kiinni. Tuskin se siitä minnekkään katoaisi. Nostin satulan pois selästä, ja vaihdoin suitset mustaan nahkariimuun. - Ja sitten suojien kimppuun, sanoin nielaisten. Repäisin suojat Shotin jaloista, ja huokaisin helpotuksesta. Suojien alle ei ollut mennyt paljoa mutaa, ja suojatkin näyttivät melko puhtailta - sisältä siis. Heitin ne pesarin nurkkaan. Niiden vuoro olisi myöhemmin.
Huuhtelin oripojan jalat lämpöisellä vedellä, ja hinkkasin hieman kuivuneemmat ja pinttyneemmät liat sormilla. Shot selvästikkin nautti pesusta, ja seisoi kiltisti paikoillaan koko pesun ajan. Kuivasin jalkoja hieman pyyhkellä, ennen kun veisin hepan takaisin karsinaansa. Shot päättikin piehtaroida heti karsinaan päästyään, ja näytti samalta kuin aamullakin. Menin takaisin pesarille, ja jatkoin suojien pesulla. Siinä ei mennyt kauaa, ja vein suojat kuivumaan. Pyyhkäisin vielä nopeasti satulan ja suitset, jonka jälkeen vein ne satulahuoneeseen omille paikoilleen. Palasin sitten takaisin Shotin karsinalle, ja silittelin oriani turvasta. - Tänään oli mukava päivä vai mitä? kuiskuttelin. - Olisiko huomenna kenties kouluratsastuksen vuoro? Shotin puuskahdukselle ei voinut olla nauramatta, niin hauskata se kuulosti. Huomenna voisi tosiaankin mennä koulua, joka oli jäänyt vähemmälle viime päivien aikana.
Mutasoneü och Mutashot 22HM!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 5, 2009 14:26:09 GMT 2
Hämyisessä Karsinassa..Me and He, 23 HM// Jotenki itte tykkään täst kuvast ku Shot on niin lupsakka. (;
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 16, 2009 18:27:29 GMT 2
Pitkästä aikaaPitkästä aikaa kävelin Simoraan johtavaa tietä. Olin laiminlyönyt Shotin ratsastuksen ja hoidon taas. Jälleen kerran. - Enkö minä sitten ikinä opi? kysyin itseltäni. Hengitys höyrystyi kylmänkirpeässä pakkasilmassa, ja kävelin mahdollisimman reippaasti varoen liukastumista. Liukastuminen vaan ei ollut kovin todennäköistä lumisella tiellä, mutta minun tuurini tietäen ei koskaan voinut olla liian varma. Hyppäsin sisään talliin, jossa tallitytöt naursekelivat ja juttelivat iloisesti. Moikkasin Odelieta, ja ihmettelimme yhdessä mihin kummaan Shinqua oli kadonnut. Tyttöä ei ollut näkynyt aikoihin, vaikka hän omisti Simoran puoliksi. Palasin kuitenkin Shotin karsinalle, ja suukotin ponia turpaan. Hain orin harjat, ja rupesin harjaamaan. Soneü och Shot 34HM!Kuvat ihan erisöpöjä <33 Varsinkin toi lapsikuva : D //Odelie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 31, 2009 22:42:30 GMT 2
Juu, erisöpöjähän ne XDDDD
Kisapäivä, jännittääkö? Ehei! : D
Kiinnitin heinäverkon traileriin. Tänään olisi tiedossa vaikeat estekilpailut, luokkana 120 senttiä, mikä on jo melko korkea. Paljoa sen enempää Shot ei pysty hypätä, mutta se riittää meille. Kävin tarkastamassa hevoseni, ja se näytti reippaalta ja energiseltä. Luotin rakkaaseen oriini täysin, ja annoin sille pienen porkkananpalan. Kiipesin sitten oleskeluhuoneeseen vaihtamaan ylleni kisavaatteet. - Onnea kisoihin, toivottavasti pärjäätte! Meg toivotti. - Varmasti! nyökkäsin. Hymyilin iloisesti aina niin mukavalle Tähden ja Danven omistajalle. Onnekseni en jännittänyt paljoa, sillä olin tottunut jo kisarytmiin monien kymenien kisojen ajalta. Palasin talliin, ja laitoin Shotille sen kauniin tummansinisen puhtaan riimun, ja riimunnarun. Sivelin sen silkinpehmoista mustaa karvaa, ja hymisin. Tämän onnellisempi en luultavasti voisi olla. Lähdin taluttamaan kiiltävää oria kuljetusautoa kohti. Reipas orini tiesi mitä tuleman piti, ja käyttäytyi erittäin mallikkaasti jälleen kerran. Samaa ei voinut sanoa Robinista, joka varmasti pähkäili keinoja päästä ulos tarhasta, siitä ei ollut epäilystäkään. Shot asteli nätisti ramppia pitkin traileriin, ja minä kiinnitin sen. - Kaikki valmista? Odelie kysyi. - Juu juu, kohta, mutisin. Suukotin vielä orin turpaa ja hyppäsin sitten autoon Odelien viereen. Nainen oli luvannut toimia kuskina, kun mienä en vielä omistanut autoa. Tulisin kyllä varmasti hankkimaan sellaisen, jonkun ihanan suuren maasturin, jolla pääsisi kovaa mutta tasaisesti. Tosin en ollut varma mistä repäisisin rahat siihen, mutta toivottavasti saisin mukavaa lisätienestiä Robinin ravivoitoista. Heräsin haaveistani, kun auto hyrähti käyntiin, ja kääntyi kohti moottoritietä. Tunsin perhosien lisääntyvän vatsassani. Tie oli liukas, mutta autossa oli (toivottavasti) nastarenkaat. Eiköhän Odelie osannut huolehtia siitä.
Kilpailupaikalle ei ollut kovin pitkä matka, joten emme pysähtyneet matkalla. Saavuimme tupaten täydelle parkkipaikalle, jonne ylesö oli parkkeerannut ajokkinsa. Ajoimme läpi sen, ja jätimme automme sille varatulle paikalle. Kiiruhdin heti tarkastamaan Shotin tilan, mutta huolehdin taas aivan turhaan, sillä vanha papparaiseni oli elämänsä kunnossa, jälleen kerran. Odelie kävi ilmoittamassa meidät, ja minä talutin Shotin ulos. Olin erittäin ylpeä kiiltäväkarvaisesta oristani. - Luokkanne on kohta, aika varustaa Shot, Odelie ilmoitti, ja otti herran varusteet esille. Sidoin Shotin kiinni puomiin, ja avasin harjapakin. Harjasin Shottia pitkin vedoin, vaikka hevonen olikin jo niin kiiltävä kuin vain on mahdollista. (Ei yhtään liioittelua, ehei.. XD) Olin helpottunut huomatessani viimeviikolla hikisessä estetreenissä ettei muutama kuukausi sitten tapahtuneesta onnettomuudesta näkynyt merkkiäkään. - Tässä satula, ja suitset, Ode ojensi ne minulle. - Kyllä tuo herra taitaa jo olla tarpeeksi puhdas. Minä voin tarkistaa vielä sen kaviot, nainen tarjoutui. Ystävällisesta tarjouksesta huolimatta pudistin päätäni. Halusin hoitaa Shotin itse ennen suuria kilpailuja. Nostin satulan orin sekään, ja kiinnitin vyön löysälle. Tarkistin sitten vaviot, jotka kuitenkin olivat puhtaat. Kiinnitin valkoiset pintelit etusiin, ja heitin suitset sen päähän. Kiristäessäni poskihihnaa Odelie toi kypäräni ja raippani. Kiitin häntä painaessani kypärän päähäni, mutta jatkoin sitten hihnojen kiristelyä. - Mars verryyttelemään siitä, Odelie komensi kun olin saanut kaikki hihnat ja remmit kiristeltyä. Laskin jalustimet, kiristin vyötä, ja nousin Shotin selkään.
Ori tuntui energiseltä pommilta, joka räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä, mutta samalla erittäin kuuliaiselta. Ohjasin sen kohti verryyttelyaluetta Odelien köpötellessä perässä. Verryyttelykentällä oli kaksi muuta ratsukkoa, mutta he harjoittelivat isommalla esteellä, kun mitä minulla oli mielessä. - Tässä raippasi, Ode muistutti ojentaen minulle lyhyen mustan kepukan. Otin sen, vaikka tuskin käyttäisin sitä. Maiskautin orini reippaassa ravissa uralle, ja rentouduin satulassa. Shot keskittyi täysin kuuntelemaan minua, eikä huomioinut lainkaan kahta muuta, joista toinen oli selvästikkin ori, ja toinen ruuna. Ravasin pari kierrosta tehden voltteja ja taivutuksia, ja laukkasin sitten kohti pienta ristikkoa. Shot lähestyi estettä sopivassa tahdissa, ja ponnisti juuri oikeasta kohtaa. Tosin tuollainen pieni, 70cm este sujui leikiten. Ratsastin muutaman kerran hieman korkeamman esteen, mutten korkeampaa. Shot oli virkeä, ja halusi jo kisakentälle. Laskeuduin satulasta mennäkseni mittailemaan esterataa, ja ojensin Shotin ohjat Odelle. Ode laittoi Shotille hetkeksi ohuehkon loimen, ja minä marssin estekentälle. Esteet näyttivät vaikeilta, mutta uskoin Shotin selviytyvän tiukimmastakin kaarteesta. Ensimmäisenä esteenä olisi pysty, jonka jälkeen lävistäjällä okseri. Sitten trippeli, pysty, sarja, ja lopuksi vielä muuri tiukan käännöksen jälkeen. Palasin Shotin seuraan, ja katselin muiden suorituksia. Meidän vuoromme olisi seitsemänsinä, ja meidän jälkeen olisi vielä kahdeksan ratsukkoa. Suurin osa minua ennen olevista pudotti sarjan viimeisimmän puomin, ja osa myös muurin. Vain yksi ratsukko sai puhtaan radan.
Istuin Shotin selässä, ja odotin lähtomerkkiä. Maiskautin orini lopulta liikkeelle, ja se singahti laukkaan. Meidän olisi tehtävä puhdas ja nopea rata, jos mielimme voittaa. Shottia ei paljon tarvinnut eteenpäin kannustaa, sillä se oli suorituksessa täysillä mukana. Lähestuimme ensimmäistä estettä reippaassa laukassa, ja toivoin, että olin määritellyt ponnistuskohdat oikein. Ensimmäinen este ylitettiin kunnialla, ja matka jatkui kohti lävistäjällä sijaitsevaa okseria. Pidäte, kevytistunta, ja turvallisesti taas maan kamaralla. Rentouduin satulassa selvästi, ja annonnoin Shotille hieman ohjaa. Luotin orini kisakokemukseen. Se kyllä osasi pelastaa tilanteen, jos minä tekisin pienen virheen. Lähestyimme trippeliä, ja pidätin Shottia hieman ennen sitä. Ja ylitys oli täydellinen. Hymyilin kiitäessämme kovaa vauhtia esteradalla ja lähestyessämme seuraavaa estettä, joka oli pysty. Ylitimme pystyn juuri ja juuri. - Jeshh!! kuiskasin kuitenkin keskittymiseni herpaantumatta. Jatkoimme matkaa kohti sarjaestettä. Tein muutaman puolipidätteen, ja annoin hevoselleni ohjaa hyppyyn. Ensimmäinen este ylittyi.. sitten toinen.. ja vielä viimeinenkin. Iloisesti hymyillen keskityin täysillä viimeiseen esteeseen. Kaarsimme tiukasti, eikä esteelle lähestymisemme ollut parhaasta päästä. Shot kuitenkin pääsi tasapainoon, ja laijui taitavasti viimeisenkin esteen yli. - Me teimme sen! hihkaisin taputtaessani Shottia, kun laukkasimme ulos radalta. Olimme tehneet sen - puhtaan radan. Odelie tuli onnittelemaan meitä. Ja jos onni olisi myötä, voisimme voittaa. Tosin oli vielä monta monta ratsukkoa jäljellä.
Seuraavat minuutit elin jännityksessä. Ratsastajat olivat hyviä, ja heidän hevosensa taitavia, mutta yksikään meidän ja sen erään joka ratsasti ennen meitä ei ollut saanut puhdasta rataa. Odelie oli varmasti yhtä jännittynyt, vaikkei näyttänytkään sitä. Lopulta kaikki ratsastajat olivat suorittaneet radan, ja tulokset tulisivat. Sydämmeni jätti yhden lyönnin väliin, kun kuulin että luokassamme vain kaksi oli ratsastanut puhtaan radan. - Sä voitat ihan varmana! Ode hihkaisi. - Shot oli niin nopee. - En olis siitä niin varma, huokaisin. - Myös se ruunikko oli nopea. - Luota Shottiin, se oli nopeempi, Odelie vakuutti. Pidätin huomaamattani hengitystä, kun tuloksia julkistettiin. Kolmanneksi oli tullut kaunis rautias tamma, ja pian julkistettaisiin toiseksi tullut. Tuomari pitkitti tahallaan tuloksia jännityksen luomiseksi. Kun hän lopulta ilmoitti ruunikon orin tulleen toiseksi. Hypähdin ilosta ilmaan. Olin voittanut! Odelie halasi minua, ja hyppäsin Shotin selkään hakemaan palkintoani. Laukkasin pieni pokaali kourassani kunniakierroksen, ja hymyilin leveämmin kuin koskaan. Laskeuduttuani alas loistavan orini selästä halasin ensin Odelieta, ja sitten Shottia. Isäni laskeutui alas katsomosta, ja tuli halaamaan minua. Olin niin iloinen, että melkein itketti.
Loppupäivä sujui erinomaisesti, jäähdyttelin Shotin lämmittelykentällä ja riisuttuani siltä varusteet lähdimme kohti Simoraa. Isäni lähti suoraan kotiin, mutta minä jatkoin tallille. Otin Shotin ulos autosta, ja suurin osa simoralaisista tuli onnittelemaan minua ja hevostani. - Mä tiesin että te voitatte! Kasino huudahti iloisesti. Vietyäni shotin ensin karsinaanasa, asetin pokaalin kaappiin, ja ripustin ruusukkeen karsinan oveen. Palasin sitten hoivaamaan Super-Shottia. Harjasin Shotin kunnolla, ja loimitin sen tarhailua varten. Talutin rakkaani tarhaan, ja jäin katselemaan sen tarhailua onnesta soikeana.
Soneü ja Shot 25HM!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 8, 2010 18:08:54 GMT 2
Vanha ystävä
Hytisin bussipysäkillä odotellen bussia, jolla pääsisin Simoraan. Kylmän kangistamana heilautin kättäni bussille, joka jarrutti liukuen pysäkille. Nousin sisälle, ja maksoin matkani vilauttamalla bussikorttia laitteessa. Kiitin itseäni siitä, että olin käynyt ostamassa lämpöiset talvikengät. Varpaat taisivatkin sitten olla ainoa ruumiinosa, joka ei ollut vielä jäässä. Istahdin keskelle bussia, ja lämmittelin käsiäni hieromalla niitä yhteen. Bussi liikkui eteenpäin tasaisen hitaasti, ja vaivuin ajatuksiini. Heräsin ajatuksistani, kun havaitsin jonkun istuvan viereeni. Katsahdettuani hahmoon tarkemmin, huomasin tämän olevan melkoisen komea nuori mies, joka näytti etäisesti tutulta. Hymyilin ystävällisesti, ja mieleni olisi tenhyt jutella hänelle. Hillitsin kuitenkin itseni, ja istuin kiltisti penkillä, kunnes jäin pois. Nuorukainen antoi minulle kohteliaasti tilaa. Hyppäsin ulos bussista, ja vetäisin nopeasti hanskat takaisin käsiini. - Liian kylmä minun makuuni, ajattelin ääneen. Lähdin kävelemään - tai puolijuoksuahan se oikeastaan oli - Simoran tallirakennusta kohti. Matkalla huomasin kuitenkin Shotin olevan tarhassa. Päätin mennä hakemaan sen sisään saman tien. Marssin tarhaan, ja huomasin ettei rakkaalla orillani ollutkaan päässä riimua - niinkuin hoito-ohjeissa luki. Otin kiinni Shotin otsatukasta, ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Shot oli melkoisen rauhallisella tuulella, ja matka sujui hienosti.
Päästin Shotin lämpöiseen karsinaan, missä se päätti heti ruveta piehtaroimaan. Nopeasti kerkesin kiskaista loimen sen päältä, ennen kuin se olisi tuusan nuuskana. Kävin hakemassa Shotin harjapakin, ja valikoin siististä, mustasta laatikosta pölyharjan. Rupesin vetämään pitkin vedoin pölyharjaa Shotin mustaa karvaa pitkin. Uppouduin samalla ajatuksiini, ja mietin mielessäni sen kohteliaan pojan ikää. - Mahtaisikos se olla yli kuudentoista? Ainakin alle kaksikymmentä, naurahdin, ja huomasin ajattelevani taas ääneen. Ohikulkeva Meeri katsahti minuun hieman kummastuneena, mutten välittänyt siitä. Ajatuksistani minut herätti Shotin närkästynyt tökkäys turvallaan suoraan kylkiluiden alle. Paksun takin läpi en tuntenut mitään, mutta huomasin pökkäyksen kuitenkin ärtyneeksi. Pahoittelin keskittymistäni Shotille, ja jatkoin harjausta keskittyen nyt täysin poniini. Kävin läpi huolellisesti koko hevosen, enkä huomannut mitään poikkeavaa. Tottuneesti nostin kaviot ylös, ja raaputin liat pois. Selvitin Shotin harjan ja hännän varovasti, ja käväisin sitten hakemassa porkkananpalasen jääkaapista. Shot ahmaisi sen siltä seisomalta. - Mitäs me tänään tehtäisiin, poniseni? juttelin henkevästi orilleni. Shot pärskähti, ja sulki silmänsä. Naurahdin. Ilmeisesti emme mitään.
Kello alkoi näyttää puoli kahtatoista, ja olisi aika lähteä vauhdilla bussipysäkille, ja kotiin tankkaamaan hieman energiaa. Mahassa murisi jo ikävästi, kun edellisestä ateriasta oli lähemmäs kolme tuntia. Suukotin oriani turvalle, ja juoksin pää kolmantena jalkana kohti bussipysäkkiä. Ylitin tien, ja heilutin kättäni bussille, joka odotteli pysäkillä. Huohottaen astuin sisään, ja näytin bussikorttia laitteessa. Haravoin katseellani täyttä bussia, ja huomasin suureksi ällistyksekseni jo tutuksi tulleen pojan oistumassa penkillä, jonka vieressä sijaitsi luultavasti bussin ainoa tyhjä paikka. Vielä suuremman ihmetykseni omasi se, että tuo vieras mies viittoi minua istumaan penkille. Jäin keskelle käytävää toljottamaan suu auki, ja melkein kaaduin bussin nytkähtäessä liikkeelle. Viime tipassa sain kuitenkin tangosta kiinni. Samalla hetkellä siinä toikkaroidessani vanha nainen istahti pojan viereiselle penkille, ja tämä läimaisi kätensä otsaansa. Se näytti niin huvittavalta, että purskahdin nauruun, ja hymyillen raivasin tieni lähemmäs. Hetken kuluttua mummeli poistui bussista, ja minä vuorostani istahdin vapaaksi jääneelle paikalle. - Moi, olen Micke, poka esitteli itsensä tyynesti. Hymyillen kerroin oman nimeni. Poika osoittautui minua vuotta vanhemmaksi, eli auto tältä jo löytyisi. Vasta kun poika kertoi omistavansa hevosen, epäilykseni heräsivät. Voisiko tuossa istua se sama vanha Micke, jonka kanssa seurustelin ennen Shotin omaksi saantia?
- Mikset sä sanonut mitään? henkäisin päästettyäni pojan rutistuksistani. - En halunnu pilata yllätystä, Micke sanoi ujosti. Huokaisin yllätyksissäni. Hän oli tosiaan osannut yllättää. Minulla ei ole ollut aavistustakaan Micken olinpaikasta siitä lähtien, kun riitelimme vakavasti. Poika kertoi ensin uudesta hevosestaan, jonka hän oli hankkinut kuolleen arabinsa tilalle. Uusi hevonen oli tamma, ja rodultaan fwb. Jatkoimme jutteluamme hetken, kunnes Micken oli aika jäädä pois. Hän antoi puhelin numeronsa, sekä tallensin hänen sähköpostiosoitteensa. Hyvästelin vanhan ystäväni, ja istuin penkille odottamaan oman pysäkkini lähestymistä.
Soneü & Shot 26HM!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 22, 2010 13:04:51 GMT 2
22.02.2010 - Riehumista aamuyöllä27 HOITOMERKINTÄ!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 12, 2010 12:09:23 GMT 2
12.10.2010 - Shotin syksy28 HOITOMERKINTÄ!Paintilla piirsin, ku en oo viel ladannu mtn hienoja ohjelmia tähän uuteen läppäriin. (:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2010 13:27:19 GMT 2
13.10.2010 - Irtohypyttelyä
Hiippailin aamuhämärällä kohti Simoraa. Shot mitä luultavimmin puhkuisi intoa ja energiaa, jonka saisi tänään purkaa irtohypytyksen merkeissä, sillä kipeällä polvella ei liiemmin ratsastettaisi - varsinkaan ylienergisellä estehirmulla. Kello näytti lähemmäs seitsemää, ja kummastelin itsekkin miten olin näin aikaisin päässyt sängystäni ylös. Tarhoissa ei vielä hevosia näkynyt, ainoastaan pihatossa asuvat orit nuokkuivat rennosti aidan läheisyydessä. Pujahdin sisään talliin, jossa olikin jo päivä alkanut aamuheinien jakamisen merkeissä. Moikkasin Benjaminia, joka murahti jotain epämääräistä vastaukseksi. Siitä välittämättä kävin hakemassa Shotin harjat ja pujahdin orin karsinaan. - Mitäs pojulleni kuuluu? juttelin orilleni. Shotin maha oli kesän aikana kerennyt pullistumaan, mikä ei kisakautta silmällä pitäen ollut lainkaan hyvä juttu. Harjailin Shotin läpikotaisin, ja putsasin kaviot. Viereisestä karsinasta kuului meteliä, ja Shot kohotti päätään. - Shot, mitäs tuumit jos Mortti muuttaisi tänne? kysäisin orilta. - Odehan jo tavallaan lupasikin.. jatkoin.Ori tökkäsi minua turvallaan jotta jatkaisin harjaamista. Hymähdin, ja rapsutin Shottia korvien välistä.
Jätin Shotin karsinaansa syömään heiniään ja tallustelin itse valmistelemaan esteitä maneesiin. Polveani varoen kasasin muutaman esteen peräkkäin kujalle, ja nappasin katsomosta sinne jääneen juoksutusliinan. Shot oli saanut heinänsä syötyä, ja pujotin orille riimun päähän. Pää kallellani jouduin toteamaan ettei vanhalla ja risaisella riimulla pitkälle pötkitä, mutta se sai nyt kelvata. Kiinnitin juoksutusliinan riimuun, ja lähdin taluttamaan oria maneesiin. Shot katseli pirteänä ympärilleen, ja tanssahteli paikoillaan. Maiskautin orin kävelemään ympytää. Pikainen lämmittely juoksutusliinan päässä ei tosiaankaan olisi pahitteeksi. Shot käveli ylväästi kaula kaarella, ja näytti siltä kuin olisi voinut räjähtää millä sekunnilla hyvänsä. Juoksutin oria hetken ennen kuin päästin sen maneesiin. Shot laukkasi tottuneesti kohti estekujaa, ja näytti tyytyväiseltä. Matalat esteet ylittyivät helposti, ja nostin niitä muutamaan otteeseen. Treenin päätyttyä otin orin kiinni, ja taputin sitä kaulalle kehuen samalla ääneen.
Soneü & Shot
|
|