Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 19, 2011 14:21:32 GMT 2
Viljon hoitopäiväkirja, jonne kirjoittelee omistajan lisäksi orin hoitaja. Mukavia hoitotuokioita!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 3, 2011 22:41:27 GMT 2
Oli sumuinen marraskuun ilta, kun pyyhälsin laittomasti autolla ajaen suoraan Simoran parkkipaikalle. Upea taskuparkkeeraus sujui kuin vettä valaen, ja muutamassa sekunnissa olin napannut tavarani ja kipaissut tallin puolelle. Viskasin suuren IKEA-kassini nuhjuiselle sohvalle ja moikkasin pikaisesti talliporukkaa. Hiljainen ilta menossa, selvästikin. Viljo olikin jo tallissa saapuessani paijailemaan hevostani. Suomenhevonen kääntyi karsinassa heti minut huomattuaan, joten astuin sisään valoisaan ja suureen karsinaan. Rapsuttelin hetken oria, joka alkoi selvästi unohtaa edellispäivän kiireisen pikavisiittini. Ihan joka päivä ei vain voinut olla aikaa pitkälle maastoreissulle... Eikä olisi tänäänkään, jos en alkaisi pistää vipinää kinttuihini. Karsina olikin tänään jo siivottu ja pääsin heti harjaamaan orini. Viljo nautti harjaustuokiosta ainakin yhtä paljon kuin minä lämpimästä suihkusta illalla kotona, ja piakkoin olin harjannut ja varustanut orini ratsastuskuntoon. Hain vielä itselleni kypärän ja hanskat ennen kuin olimme valmiita lähtemään. Ulkona hyppäsin orin selkään pikavauhtia. Kiskaisin farkkuja hieman paremmin jalkaani sekä asettelin kumikengät tukevasti jalustimille ennen kuin uskalsin pyytää Viljoa kävelemään. Suuntasimme kulkumme mukavalle metsäreitille, joka reippaasti kuljettuna kestäisi noin tunnin. Viljo oli alkuun hieman nuokuksissa, mutta pian sekin heräili ja pääsimme jatkamaan matkaa reippaassa ravissa. Ravailimme hetken maisemia katsellen ja ohjailin oria samalla erilaisille mäkireiteille. Parinkymmenen minuutin kuluttua saavuimme leveälle tielle, jota olin laukannut useaan otteeseen. Tänäänkin päästin ratsuni pyyhältämään harja hulmuten laukkaan, joka muuttui neliksi aivan silmissä. Vedet silmistä valuen kiidimme piskuista metsätietä pitkin, Viljo määräten suunnan ja vauhdin, minä pysytellen selässä. Viljo ei edes pukitellut, mistä olin hieman ihmeissäni. Suora loppui kuitenkin aivan liian nopeasti ja jouduin antamaan ratsulleni pitkät ohjat hengityksen tasaamiseksi. Taputin oria kaulalle ja kehuin sen menoa ja meininkiä, oli se vaan niin hieno! Tallille saavuttuamme hoidin Viljon vielä yökuntoon. Harjasin orin läpikotaisin ja vein sen varusteet paikoilleen. Jalat huuhtaisin vedellä ja kuivasin pyyhkeillä, jottei muta jäänyt vuohiskuoppiin muhimaan. Heitin lopuksi vielä viltin orin selkään, ennen kuin päästin sen karsinaan iltaheiniä syömään. Hommat oli tehty, joten ei muuta kuin itsekin autolle ja kotia kohti!
|
|
|
Post by petra on Nov 4, 2011 7:50:15 GMT 2
Ajelin autollani hieman ehkä ylinopeutta Simora nimisen yksityistallin pihaan, mistä olinkin vain pari tuntia sitten, tarkalleen noin kymmeneltä aamulla saanut hoitohevosen. Pihassa hyppäsin autosta iloisesti ulos Hööksin saapaslaukut, sun muut laukut olalla keikkuen. Pysähydin keskelle tallipihaa, noin tarkalleen ottaen muutaman metrin päähän päärakennuksesta, jäin odottelemaan Viljo orin omistaja Kittaa.
Kitta ilmestyikin ripein askelin tallista taluttaen pikimustaa suomenhevosori Viljoa. En voinut muuta kuin henkäistä orin komeudesta. "Moi oon Kitta" sanoi Viljoa taluttava tyttö ja ojensi kätensä. "Moi oon Petra" sanoin edelleen henkäillen mustan orin yrittäessä syödä tytön hiuksia. "No mä tästä heitänkin tän ruunan sulle, ja saatte mennä talliin tutustumaan" Kitta sanoi hymyillen ojentaen orin riimunnarua käteeni. "Mä voin ottaa samalla nää kamat" Kitta sanoi, ja nappasi laukut olaltani ja antoi käteeni riimunnarun vastineeksi. Kitta lähti kävelemään tallin satulahuonetta kohti, samalla kun minä ja Vilho lähdimme talliin.
Napsautin tallikäytävällä rennosti ruunan molemmilta puolilta kiinni, ja hain Viljon karsinan ovesta harjapakin. Hetken jouduin selailemaan paikkoja tallissa ennen kuin löysin orin karsinan, ja siitä vierestä harjapakin. Avasin harjapakin ja aloin pyöritellä kumisualla pitkin orin kiiltävää mustaa karvaa. Harjasin molemmat puolet hevosta, ja vaihdoin harjan kovaan harjaan. Jolla vetelin lyhyin, mutta ytimekkäin vedoin pitkin Viljon kroppaa. Pian kaikilla harjoilla harjattuani sain kuin sainkin Viljon puhtaaksi, ja palautin harjat karsinan oven eteen. Jätin orin rennosti nyökyttelemään päätään käytävälle, kun hain satulahuoneesta koulusatulan ja englantilaiset suitset nivelillä. Vaaleanpunaiseen satulahuopaan sopien nappasin jostain vaaleanpunaiset pintelit jalkoihin.
Laitoin satulan nojaamaan lattialle karsinan seinää vasten ja suitset niputettuina satulan takakaaren päälle. Yksitellen käärin vaaleanpunaiset pintelit orin jokaiseen jalkaan. Nostin satulan sitten lattialta Viljon mustalle kaulalle, ja liutin sen oikealle paikalleen. Sitten tulikin satuloinnin vaikein hetki, nimittäin satulavyön kiristäminen edes ensimmäiseen reikään. Ori oli kuulemma kova pullistelemaan. Aloin vetää satulavyötä kohti vastinhihnoja, ja muutaman yrityksen jälkeen sain kuin sainkin sormet rakkuloilla orin satulavyön kiinni. Irroitin sitten ruunan käytävältä, ja avasin suitset niputuksesta. Laitoin ohjat kaulalle ja käytin Kittan neuvomaa tekniikkaa. Pujotin suitset orin päähän ja painoin kuolaimia sen huulia vasten, ja samalla vetäisin hiljaa niskaremmistä. Ori avasi suunsa hienosti, ja pujotin kuolaimet sen suuhun. Laitoin leukaremmit, sun muut remmit kiinni, ja aloin sitten itse valmistautua. Vaihdoin saappaat, laitoin kypärän, hanskat ja kannuksetkin nappasin saappaisiin. Raipan nappasin matkalla tallista ulos, ja sekin sattumoisin oli pinkki, hmm.. mistäköhän syystä?
Matkamme alkoi isosta tallista, ja päättyi maneesiin. Siinä välissä kävimmekin pienen tappelun matkan kulusta minnekkin suuntaan orin "pelätessä" tuulta, aivan kuin tapettava veistä. Maneesin luona avasin ovet, ja maneesissa ei ollut onnekseni ketään. Kiristin sitten pienesti satulavyötä ja laskin jalustimet. Heitin samalla ohjat orin kaulalle, ja kapusin Viljon selkään. Kiristin vielä kerran satulavyötä, ja johan oli selästä helppo se kiristää. Painoin pohkeet kiinni orin kylkiin, ja käskin sen lähteä kävelemään vapailla ohjilla ympäri maneesia.
Otin n. 5 min kävelyn jälkeen ohjat käteeni, ja painoin pohkeet Viljon kylkiin. Ori ei meinannut lähteä ravaamaan, niinpä muutaman pohkeitten painalluksen jälkeen napsautin kannustimet sen kylkiin pieneksi hetkeksi, ja Viljohan lähti äkkiä ravaamaan, ja olikin aika hyväluontoista ravia. Aloin tehdä voltteja jokaiseen kulmaan ja pääty-ympyröitä C kirjaimeen ja L:llään. Yritin taivutella mahdollisimman paljon, josko vaikka ori alkaisi hieman isommasta puolipidätteestä ja pohkeenpuristuksesta kulkemaan hienosti muodossa. Ainahan sitä saa toivoa. Lopettelin sitten voltit ja ympyrät ja vaihdoin suuntaa. Viljo oli hieman haluton asettua tähän kierrokseen sisällepäin, joten tein muutaman voltin ja ympyrän, ja johan alkoi kuunnella paremmin. Istahdin sitten harjoitusraviin, ja tulin muutaman kerran L:stä keskilinjalle, ja tein vuorotellen kumpaankin suuntaan pohkeenväistöä. Viljo totteli todella hyvin, ja muutamat todella hyvät väistötkin sieltä tuli. Lopettelin sitten pohkeenväistöt ja aloitin laukkatyöskentelyn niin, että ensiksi R:rään laukassa ympyrä ja laukka jatkuu seuraavalle lävistäjälle. Sitten taas lävistäjän jälkeen raviin, ja sitten S:sään laukkaympyrä ja sitten lävistäjä taas. Muutaman kerran ori meni todella nätisti lävistäjän vaihtamatta laukkaa, ja muutaman kerran taas Viljo ei oikein jaksanut keskittyä, ja vaihtoi jo lävistäjän alussa laukan. Joskin taas laukanvaihdosta ei aina tullut niin laukanvaihdon oloinen, vaikka se se olikin. Muutaman laukan tällä harjoituksella molempiin suuntiin otettuna aloin sitten loppuverkkaamaan. Ajattelin, että olisin voinut mennä maastoon loppuverkalle, mutta en sitten kun ajattelin, että maneesissa on tilaa. Ravailin hetken rennosti eteen alas tekniikalla kolmikaarista kiemurauraa, enkä edes yrittänyt enään niin hienosti mennyttä ruunaa asettaa sen koommin. Hetken ravailtuani siirsin Viljon käyntiin ja annoin vapaat ohjat. Kävelin n. 5 min loppukävelyitä ja käänsin sitten orin kaartoon. Tulin alas orin selästä, ja nostin jalustimet ja löysäsin hieman satulavyötä. Taputin oikein kunnolla Viljoa, ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia.
Tallissa nappasin riimun lattialta, ja laitoin sen suitsien päälle, ja molemmille puolille käytävää ori kiinni. Riisuin Viljolta satulan, ja sen musta karva oli aivan hikinen. Voisin heittää loimen sille päälle tähän käytävälle kun alkaisin siivoamaan sen karsinaa, kunnes huomasin, että Kitta oli siivonnut jo orin karsinan. No, heittäisin joka tapauksessa loimen orin päälle. Otin vielä suitset pois, ja tein pikaniputuksen suitsille käytävällä. Otin pintelit jokaisesta jalasta pois, ja käärin ne rullalle. Vein kaikki kamat satulahuoneeseen, ja hain orin talliloimen. Heitin sen orin päälle, ja laitoin kaikki remmit loimesta kiinni. Irroitin sitten Viljon käytävältä, ja talutin sen loimi päällä omaan karsinaan.
Viiljon talutettuani karsinaansa Kitta tuli luokseni. "No mitäs pidit Viljosta?", kitta kysyi. "No se oli tosi kiva" sanoin hymyillen. "Hyvä, mä ajattelin siivota sen karsinan, ku samalla annoin sille sitte iltaruuat" Kitta sanoi hymyillen. "Okei, kiitos" virnistin. "No mä varmaan tästä voinkin sitten lähteä kotiin" sanoin hymyillen ja kävin hakemassa satulahuoneesta mun kamat, ja lähdin sitten autolla kotia kohti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 4, 2011 14:31:32 GMT 2
Petra - Kommentoin nyt laiskiaisena tähän hoitokirjaan Voisit muuten seuraavan hoitokerran yhteydessä heitellä mailiosoitteesi mulle, niin päästään sitä kauttakin kommunikoimaan. Kiva tarina yleisesti ottaen. Muutaman korjauksen joudun tekemään kuitenkin. Viljo on siis rautias, ei musta, vaikka se kuvassa sille näyttääkin. Kyseessä kun on mustavalkoinen kuva.. Ja osassa kohdin puhuit orista, osassa ruunasta. Ori on siis kyseessä. Kannattaa vielä kiinnittää huomiota muutamiin pilkutussääntöihin ja muihin. Teksti oli sujuvaa ja hyvin luettavaa, mutta muutamia virheitä löytyi. Kuten kaikilta, varsinkin pitemmän hoitotauon jälkeen. Mukava tarina kyllä muuten. Tulittekin heti juttuun Viljon kanssa. Ensi kerralla voisit mennä vaikka vähäsen maapuomeja ja kontrolliharjoituksia. Kokeile, miten askeleen pidennykset ja lyhennykset sekä siirtymiset sujuvat puomilinjan välissä Kirjoittelen Viljon omille sivuille vielä varusteista ja hoito-ohjeista lisää juttuja. Olitkin lukenut Viljon luonnekuvauksen hyvin, hienoa! Mukavia hoitotuokioita Viljon kanssa! edit// En lisäilekään hoito-ohjeita Viljon sivuille, sinä varmasti järjen kanssa oria hoidat Kysy jos jokin kiinnostaa tarkemmin
|
|
|
Post by petra on Nov 4, 2011 15:10:53 GMT 2
Okei, no voisin sen mun mailin nyt tähän heittää petra.gustafsson@hotmail.com. Joo toi ori ruuna juttu, niin siinä vaan pätki jotenki ajatus. Oria kylläkin tarkoitin kokoajan. Hups! En tiennykkään et se on rautias :DD Joo, nuo pilkut vähän pätkii mulla. Tiettyihin kohtiin tulee liikaa ja tiettyihin ei sitten ollenkaan :DD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 19, 2011 17:16:05 GMT 2
Viljo olikin tarhassa, kun saavuin hoitamaan orin. Tänään oli huono ilma, joten ajattelin pitää Viljolla lepopäivän, ja kysellä samalla, olisiko suokkitammallenikin tilaa tallissa. Kipaisin tieni latoon, josta nappasin talikon ja kottikärryt. Karsinan siivous sujui kuin siivillä, ja pian puhdas karsina odotti kutsuvana asukastaan. Iloisena otin riimunnarun ja suuntasin oritarhalle. Viljo hörähti minulle kutsuessani sitä, eikä pyydystäminen ollut hankalaa laisinkaan. Tallissa kiinnitin Viljon käytävälle ja riisuin sen loimen. Ori oli takkuisen marsun näköinen, sillä lähipäivinä olin hoidellut oria kiireellä, eikä harjan setvimiseen tai takkuturkin perusteelliseen harjaukseen riittänyt aikaa. Tänään ajattelin kuitenkin harjata herran ihan kunnolla pohjavilloja myöten. Homma sujui sutjakasti Viljon nautiskellessa ja minun puurtaessa. Harjasin orin moneen otteeseen eri harjoilla, ja selvitin sen pystyyn nousseen harjan sekä pitkän hulmuhännän. Kun olin valmis, teki mieleni napata kerranki puhtaasta orista kuva, ihan vain todisteeksi kaikille. Kamerani olin kuitenkin jättänyt tapani mukaan jonnekin, joten pelkkä ihaileminen sai riittää. ja ihailemistahan tuossa hienossa suomenhevosessa olikin!
|
|
|
Post by Vity on Feb 9, 2012 21:31:36 GMT 2
Viljon omistajalla oli kiireiden vuoksi vaikeuksia löytää orillensa satunnaista hoitajaa ja liikuttajaa joten minähän ahkerana lupauduin hommaan! Edellisenä iltana olin jutellut Kitan kanssa puhelimessa likimain tunnin ja saanut tarkat ohjeet mistä tallilla löytyy mikäkin tavara ja mitä orille varustettaisiin milloinkin. Nämä mielessäni karautin uljaalla peltilehmälläni Simoran pihaan seuraavana aamuna ennen omalle tallille lähtöä.
Kunhan löysin Viljon karsinasta, siirsin orin käytävälle seisomaan. Käväisin hakemassa varustehuoneesta orin harjapakin sekä varusteet. Siistin orin suurimmilta osin ennen kuin aloin varustamaan tätä. Suhteellisen leppoisalta Viljo vaikutti näin maastakäsin, hieman jännityksellä odotin millainen ori olisi selästä käsin. Itse olin nimittäin tottunut poneihin jotka ovat varmasti hyvin erinlaisia kuin Viljo.
Loistavan ilman ansiosta päätin ratsastaa kentällä. Viljo seurasi minua lauhkeasti kentälle jossa sain rauhassa kiristää mahavyön sekä säätää jalustimet sopivan mittaisiksi. Lähdin verryttelemään Viljoa aluksi käynnissä. Ori vaikutti hieman kankealta ja uniselta joten aloin heti alussa ratsastamaan tätä reippaasti eteen. Kunhan sain orin verryteltyä käynnissä ja ravissa, aloin työskentelemään kunnolla. Pohkeenväistöjä, avotaivutuksia, sulkutaivutuksia... Viljo oli oikein miellyttävä tapaus kulkiessaan rehellisessä perääannossa, takaosan polkiessa kunnolla alleen. Laukassa sulkutaivutukset oli hieman vauhdikkaita mutta kunnon pidätteillä alkoi homma luistaa.
Ratsastelin Viljoa likimain tunnin kentällä. Ratsastuksen jälkeen tallissa hoidin orin pesukarsinan kautta takaisin omaan boksiin natustamaan päiväheiniä jotka sille oli sinne jo tuotu valmiiksi. Loimitin Viljon huolellisesti villaloimen ja fleecen kanssa jonka jälkeen vein varusteet paikoilleen. Pyyhkäisin satulasta enimmät hiet pois, satulahuopa pääsi pesukoriin ja suitset niputin siististi paikoilleen.
Mahtavaa, että Viljoakin muistetaan näin synkkänä tarvena ja sekin pääsi vähän reippaaseen liikkeeseen. - Odelie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2012 20:45:07 GMT 2
Talvinen pakkasaamu oli ihanteellinen talliaamu, sillä tiesin olevani yksin paikan päällä, ilman muita tallityttöjä. Enhän minä ujo ollut tai muista piitannut, päinvastoin, mutta silloin tällöin on silti mukavaa ratsastaa ihan yksikseen. Viljo oli vielä sisällä, joten pääsin suoraan harjailemaan oria. "Moi kaveri, onko ollut ikävä", naurahdin orin hölmistyneelle ilmeelle. Olin ollut niin kiireinen pitkän aikaa, etten ihmettelisi, jos koko hevonen kohta unohtaisi omistajansa. Seuraavat kymmenen minuuttia kulutin Viljon varustamiseen ja harjaamiseen. Kuten yleensä, tein kaiken vauhdilla ja pikaisesti, ja yhdessä hujauksessa ehdinkin jo valmiiksi varustetun ratsuni kanssa maneesille. Ajattelin ratsastella pienen kierroksen vain, kaikki askellajit läpi eikä mitään kummempaa. Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja nostin ravin. Viljo oli reipas ja liikkui mielellään, joten pääsin helpolla, kun en joutunut punkemaan oria eteenpäin jatkuvasti. Muutama kierros molempiin suuntiin rentoa ravia, ja sitten muutamia siirtymisiä. Ori oli kivasti kuulolla, enkä malttanut enää odottaa laukkatyöskentelyä enempää. Reippaassa laukassa oli ihana humputella ympäri maneesia. Viljo nautti rempseästä menosta varmasti yhtä paljon kuin minäkin, sillä hidastaessani oria takaisin käyntiin, sain vain muutaman protestipukin vastaani. Naureskellen jarrutin Viljon raviin. Loppuravit annoin orin venytellä kaulaansa, enkä käynnissäkään jarrutellut reipasta menijää sen enempää. Saipahan kerrankin mennä omaa tahtiaan, hölmö. Tallissa olikin jo täysi kuhina hevosten aamutouhujen kanssa, kun palasin sinne ratsuni kanssa. Muutamat hölmistyneet katseet kurkkivat minua, kun olin aamuvarhain jo liikenteessä. Viljon purettuani ja hoidettuani painelinkin vauhdilla kotiin, sillä nyt olisi taas koko ilta käytettävissä...
|
|