Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 7, 2012 17:15:53 GMT 2
*KRIIK* "Mitä h... MISTI mene pois!" kiljaisin, kun spanielimme Misti avasi näppärästi huoneeni ovan aamulla. "Uik, uik, viuuuuuuuuh!" koira uikitti. "Älä vaan sano...!" mutisin vihaisesti ja aloin laittaa vaatteita päälleni. Misti oli jo vanha koira ja sillä oli pidätys vaikeuksia. Kultainennoutajamme, Nelli tuhisi sinisessä nojatuolissa vaaleanpunainen kirsu kiinni sametissa. (Sohva oli "samettia") "Ruokaa!" sanoin ja kalisutin metallisen laatikon kantta. Koirat ryntäivät luokseni, annoin sapuskat ja vein ne ulos. Sitten riensin kouluun.
Koulussa välitunnilla laitoin Rosulle viestin: *Tuuthan tänään tallille? -Aada* Vastaus: *Joo, nähäänkö kolmelta?* *Joo!* Näin me jatkoimme kunnes välitunti loppui. Minua harmitti että Rosu oli muuttanut niin kauas ettemme voineet käydä samaa koulua.
Bussi tuli ajallaan. Kello oli puoli kolme ja olisin siis Simorassa varttia vaille. Muistelin eilistä ja toivoin ettei Rosu peruisi menoaan. Pysäytin bussiin juuri ja juuri pysäkillä. Kuski katsoi minua ärtyneenä mutta antoi olla tämän kerran. Hyppäsin ulos ja kävelin vielä viisisataa metriä talliin. Menin Driimin karsinalle. Eilen se oli herättänyt minussa uteliaisuutta. Driimillä oli sievä pää joka kurkisti ulos karsinasta. Silitin sen turpaa. Driimi luimisti muttei sentään purrutkaan. Muistelin kuka Driimiä hoiti, oliko se Jenni vai Jenna? No mielestäni hän ei ollut eilen Driimillä ratsastanut. Mutta joku oli ja minä aioin ottaa siitä selvää. "Moi! Aadaa?" Rosu huhuili tallin ovelta minun salapoliisi aivojeni pähkäillessä kuka Driimillä oli ratsastanut. "Aada!" Hätkähdin kun Rosu kajautti nimeni. "Älä huuda, Driimi säikkyy." sanoin ja jatkoimme matkaa satulahuoneeseen.
Mietin pitkään kuka Driimillä oli ratsastanut,mutten keksinyt ketään mahdollista, jos sillä olikin ratsastettu salaa! Ajatukseni pyörivät kuin hyrrä ja Rosu hermostu kun en keskittynyt. "Mitä sä nyt haaveilet?" Rosu tuohtui. "Sori mutta kun..." käänsin ääneni kuiskaukseksi. "Joku ratsasti Driimillä eilen." kuiskasin silmät pyöreinä. "Mitä sitten Rosu kysyi ja natusti leipäänsä. "Eikä se ollit sen hoitaja, tai omistaja!" kuiskin. "Mä epäilin että sillä ratsastettiin salaa!" Rosu katsoi minua silmät suurina. "Meidän täytyy tutkia asiaa ja listata mahdolliset epäillyt!" se keksi. "Eikä! Meidän pitää tarkkailla Driimin karsinaa ja katsoa ettei kukaan epäilyttävä lähde sen kanssa ulos." minä sanoin ja Rosu kelpuutti idean toimivaksi.
Me menimme hoitamaan Herttuaa joka oli lähempänä Driimin karsinaa. Rosu ja minä katselimme Driimiin päin kokoajan. Kumpikaan ei huomannut uhkaavasti lähestyviä hampaita, ennen kuin myöhäistä. "AUUH!" kiljaisin kun Herttua tarttui käteeni kiinni. Herttua säikähti kahta kovemmin ja yritti ulos karsinastaan. "Hullu! Älä huuda!" Rosu komensi ja otti tukevan otteen riimusta. Herttua rauhoittui nopeasti ja minä olin punainen kuin tomaatti. Kaikki katsoivat meihin päin, enkä minä uskaltanut katsoa takaisin. Harjailimme vaitinaisina Herttuaa kunnes Rosu kuiskasi: "Aada äkkiä!" Katsoin Driimin karsinalle ja siellä oli vaaleatukkainen tyttö. "Toi on Jenni. Driimin hoitaja." huokaisin. "Ja jos me enää jatketaan harjaamista niin Herttua on kohta kaiju!" Rosi sanoi. Aloin tyrskiä, Rosin seurassa minulla oli aina hauskaa. "Vaihdetaan Taruun!" sanoin.
Sama homma toistui, harjasimme pitkään, mutte ketään ei tullut. Olimme lähellä luovuttaa kunnes huomasimme jotain epäilyttävää. Julin karsinan vieressä oli satula ja suitset, eikä Julilla ollut hoitajaa. Tarkkailimme karsinaa hiljaa Tarun kyljen toiselta puolen.
Karsinalle ilmesty mies. Rosu oli jo huutaa: "AHA!" mutta minä vaiensin hänet. "Hiljaa." kuiskasin. Rosu sinetoi huulensa ja me jatkoimme vakoilua. Mies satuloi Julin ja käveli maneesiin. Kun miestä ei näkynyt sanoin: "Mennään!" Lähdin hiippailemaan miehen perään. "Mennään maneesiin ihan kuin mentäisiin ostamaan limua." Rosu sanoi ja taputin häntä olalle, miten fiksu kaveri! Menimme maneesiin, mies hätkähti katsoi meihin, me suuntasimme muina naisina automaatin luo. Rosu osti spriten ja minä Muumi-limun. Kävelimme katsomoon ja kihersimme. Mies ei tiennyt minkä hevosen oli valinnut. Juli oli oikea pukkikone! Selkään päästyään hän antoi pohkeita ja Juli käveli kiltisti, ravissa samaten mutta laukka olikin asia erikseen. Julista muuttui hetkessä rodeohevonen jonka oli pakko näyttää kaikki temppunsa. Mies lensi selästä muutamankin kerran. Puolituntia hän ratsasti ja meni sitten talliin. Me seurasimme häntä. Tallissa ei ollut muita. Mies oli ajoittanut liikkeensä hyvin! Juli oli karsinassaan ja mies kadonnut. "Mennään äkkiä kertomaan Odelielle!" Rosu kiirehti. "Ei se varmaan usko meitä." epäilin. "Kyllä se uskoo. Mä otin videon!" Rosu hehkui ja kaivoi kännykkänsä esiin. Jälleenkerran ihmettelin kuinka viisas ystäväni olikaan.
Menimme toimistoon missä Odelie olikin. Hänet löytää aina toimistosta. "Me nähtiin rikos!" Rosu kajautti. "Ei se oikeastaan ole mikään rikos..." sopersin. "On se musta." Rosu sanoi. Odelie katsoi meitä ymmällään, hän oli tippunut kärryiltä. Tai no hän ei ollut koskenut edes koko kärryihin! Rosu näytti videonsa kun minä kerroin mit olimme nähneet. "Jaa, mutta tuohan on Mikke!" katsoimme Odelieta hämmästyneenä. Tunsiko hän salaratsastajan? "Mikael on meidän ratsuttajamme." Odelie selvensi. "Ai jaahas. No... me tästä mennäänkin!" sanoin nolona.
"Mennään kentälle hevosten kanssa." Rosu sanoi. Se sopi minulle. Rosu otti Herttuan ja minä Tarun. Ratsastin ilman satulaa koska se teki hyvää tasapainolleni. Rosu varmaan juoksuttaisi Herttuaa. Ratsastelin pääasiassa ravia ja ihan vähän laukkaa. Taru oli laiskalla päällä ja sitä oli hankalaa ratsastaa. Kun annoin raippaa tamma hätkähti niin että oli tippua. Tunti meni kuitenkin vikkelästi ja veimme hevoset sisälle.
Ja tarinan opetus oli: Kysy ensin vakoile sitten! :-D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 8, 2012 11:09:03 GMT 2
Tallilla oli hiljaista. Kuulin hevosen kopinaa maastosta. "Herttua?" sanoin ihmettelevänä ja huomasin sitten kärryillä istuvan Rosun. "Eikös sun pitänyt kertoa kun meet ajamaan?" sanoin moittivana ja taputin sitten Herttuan kaulaa, oripoika höyrysi. "Joo, mutta sä et ollut tallilla ja mulla on kiire!" Rosu puolusti. "Mihin?" kysyn surkéana. Rosu oli nykyään usein kotona kun olin tallilla. "Meillä on mun serkun synttärit." Rosu kertoi ja vei Herttuan talliin. "Ahaa." mutisin vaimeasti ja menin ostamaan limsan. Ladoin kolikoita koneeseen ja painoin nappia summanmutikassa. Automaatti pörräsi ja kolautti alas Muumin. "Huokaisin ja kävelin talliin. Rosun kanssa oli niin hauskaa mutta hän ei päässyt usein olemaan kanssani. Katselin ratsastajaa joka ratsasti Felixillä. Se oli kai Mikke, minua nolotti kun mietin miten olimme Rosun kanssa luulleet häntä salaratsastajaksi.
Suitset kiilsivät ja minä oli vihdoin tyytyväinen. Menin hoitamaan Tarua. Taru lerputti huultaan kun harjasin sitä ja nautiskeli. Tamma oli suloinen kun se venytti päätään ylös ja huultaan alas. Suitsin Tarun ja menin kentälle.
Otin ravipuomeja esiin että Taru nostelisi jalkojaan ylös. Tarusta se oli hurjan jännää ja minä jouduin ottamaan ohjat hieman tavallista kireämmiksi että Taru kuunteli. Taru nosteli jalkojaan ylväästi korkealle ja meni lennokasta ravia. Kehuin sitä taputuksilla. Sitten ohjasin Tarun puomien vierestä testatakseni tottelevaisuutta. Taru yritti puomeille mutta annoin pohjetta puomien puolelta hanakasti ja Taru totteli. Kiitin tammaa taas taputuksilla ja aloin lopetella, en halunnut Tarun hikeentyvän kovasti koska pakkasta oli kireästi ja hikinen tamma kalisuttelisi hampaitaan jos sen vie ulos.
Tallissa kuivasin Tarun huolellisesti oljilla ja vein sille vettä, annoin ruokakuppiin muutaaman porkkanan palan ja tiputtelin omenaa sinne tänne että tammalla olisi tekemistä. Laitoin talliloimen Tarun selkään ja annoin sen rohmuta. Putsasin suitsia vielä vähän ja lähdin kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 9, 2012 17:04:15 GMT 2
Tapasin Rosun iltapäivällä tallilla. "Moi!" huudahdin. "Moi, me tultiin raviradalta!" Rosu kertoi ja nousi ylös penkiltä. Istahdin kuskin paikalle Rosun talutellessa Herttuaa, ori höyrysi. "Se on nyt onnellinen!" sanoin ja hyväilin sen lautasia. Ori luimisti korviaan hieman mutta sieti kosketuksen hyvin. "Varo ettei käsi osu pukkinapulalle! Mulla ajovitsa kosketti vahingossa ja veti pienet pukit!" Rosu naurahti. "Hui! Etkö kaatunut?" kysyin ja vedin käteni pois Herttuan takamuksesta. "Kyllä mä kärryillä pysyin mutta kova tää on suustaan! Meni sellasta vauhtia että..." Rosu sanoi ja alkoi irrottaa valjaita Herttualta.
Hyppäsin alas ja menin hoitelemaan tuotaTarutarta. Taruoli laiskalla tuulella joten annoin Rosun mennä sillä pari kierrosta. Rosulla oli vahvat pohkeet! Rosu saikin Taruun vauhtia ja nustessani selkään Taru veti muutamat pikku pukit. Hätkähdin ja tipuin kaulalle. Nostin itseni ylös ja annoin kevyesti pohkeita, Taru lähti suoraan raviin. "Hienosti sait sen meneen!" kehuin Rosua. "Kiitti!"
Menimme vähän koulua, pohkeenväistöä ja siirtymisiä. Tunnin jälkee kuivasin Tarun ja putsailimme varusteita Rosun kanssa.
Menimme myös katsomaan ponitarhaan missä ponit seisoskelivat laiskasti. "Toi kimo on huippu söpö!" Rosu sanoi. "Ei oo yhtä söpö kuin toi ruunikko!" hihkaisin kun ruunikko tamma asteli meidän luoksemme ja nautti rapsutuksista. Jouduimme valitettavasti lähtemään aikaisin kotiin ja tiemme erosivat eri busseihin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 12, 2012 19:06:12 GMT 2
Taru luimisti kun laitoin satulan selkään. "Höppänä, älä luimi." Hellyttelin Tarua joka ei pitänyt ideastani lähteä ratsastamaan. En ollut pariin päivään käynyt tallilla joten tammaa oli liikutettu vain liinassa. "Äläpäs pullista!" Puhisin, kun yritin saada vyön soljen kiinni. "Vihdoinkin!" huudahdin kun tamma hengitti ulos. Vetäisin samassa remmiä lujaa että sain soljen kolmanteen reikään. Otin suitset käsiini. "Kamala kuinka likaiset!" huudahdin, tosiasiassa niissä oli vain heinäistä kuolaa. Pesin suitset sienellä ja satulasaippualla, sitten kuivasin remmit pyyhkeellä. "Taru!" huudahdin moitttivasti kun huomasin tamman vapaana karsinassaan. Se oli avannut riimunarun itse ja nuuski nyt tyytyväisenä alusiaan jos sieltä vaikka löytyisi heinänkorsi tai pari. "Senkin tomppeli!" moitin tammaa joka yritti kääntää takapuolensa minua kohti. "Nyt kunnolla!" Otin suitsien päät ja läpsäisin niillä hellästi tammaa lautasille. Taru luimisti ja minä läpsäisin uudestaan. Nyt se jo hieman käänty. Kolmannella läpsäisyllä neiti kääntyi jo niin paljon että sain kaapattua narun joka laahasi maata. "Et voi peikkoilla noin!" moitin tamma joka luimi minulle. "Onneksi et rikkonut satulaasi! Olisin saanut maksaa sen ja satulat eivät ole halpoja!" paasasin tammalle joka näytti syylliseltä. "No, laitetaanhan suitset päähän." huokaisin ja otin kuolaimet vasempaan käteeni. Taru otti kuolaimet toisella kerralla. Talutin sen kentälle.
Kentällä harjoittelin parempaa puolipidätystä ja kiemura-uraa. Taru oli kuin enkeli käynnissä. Ravissa se pyrki nopeampaan tempoon joten pidätin sitä. Kun yritin nostaa laukkaa Taru juoksi kiitoravia. Yritin uudelleen ja Taru juoksi jälleen kiitoravia. Kolmannen kerran jälkeen minä läpsäisin ´tammaa raipalla. Taru heitti pienen pukin mutta laukan-nosto kohdalla läimäisin raipalla tamman lautaselle. Siitäkös se sai vauhtia kinttuihinsa. Laukka meni erinomaisesti aina kun läimäisin raipan lautasille.
Jäähdytin Tarun taluttelemalla sitä maastossa. Taru haukkaili välillä lunta suuhunsa ja minä taputtelin sitä. "Olet ihana." kuiskasin tamman korvaan ja halasin sen kaulaa. "Käännytääns!" sanoin ja heilautin löysiö suitsia. Käännyin ennen Tarua ja tammalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin seurata.
Talutin Tarun karsinaansa. Takaamme tuli hevosia tarhasta. Taru luimisti hevosille ja kun Dessu luimisti takaisin, Taru potkaisi karsinansa seinää. Siitä kuului kaamea ääni joka sai Dessun rynnimään taluttajansa päälle. "Pitäisit sen hevosen ruodussa!" tallityöntekijä tiuskaisi. Katsoin häntä hölmistyneenä, Taru oli van paukauttanut kavionsa vasten seinää! Ei sen kummempaa. "Dessu on vain säikky." kuiskasin Tarulle. "Ei se ollut sinun syysi!" kuiskin ja muiskautin suukon Tarun turvalle. Taru hörähti lempeästi ja minä suin sen nopeasti. "Tulen kohta takaisin!" sanoin lempeästi Tarulle joka katsoi perääni korvat hörössä.
Vein satulan paikalleen, huolsin suitset ja vein ne narikkaan paikalleen. Riensin Tarun karsinaan ja istahdin pehmeille oljille, puhtaimpaan nurkkaan. Taru kääntyi minuun päin ja hamuili paitaan. "Tässä!" Annoin Tarulle kuivattua leipää. "Onko hyvää?" kysyin ja rapsutin Tarun otsaa. Tamma kuopaisi olkia ja tökkäisi päällään minua naamaan. "Noh noh! Neitiseni, nyt kunnolla." minä esitin moittivani tammaa. "Taru tökki minua nyt polveen. "No hyvä on!" Heitin olkien sekaan porkkanaa. Taru alkoi etsiä tuoksuvia porkkanan palasia. Sama tallityöntekijä joka oli tiuskaissut minulle Tarun potkusta tuhahti kun huomasi minun istuvan karsinassa. "Onkohan viisasta istua suuren hevosen tiellä." hän mutisi mahdollisimman kovaa, niin että kuulisin. "Voi helkkari!"minä sanoin kovaan ääneen ja menin ovelle. "Jos sulla on jotain sanottavaa niin sano se päin naamaa!" minä tiuskaisin kun tyttö oli selkä minuun päin menossa satulahuoneeseen. Tyttö käänty ja sanoi ylimielisesti: "Anteeksi?" Katsoin häntä simät vihasta leimuten. "Niin, että jos on jotain valitettavaa niin sano se päin naamaa äläkä sano tolleen mukamas hiljaisesti!" minä huudahdin. "No hyvä on!" tyttö sanoi. "Älä huuda tallissa, pidä se tammasi ruodussa, älä makoile karsinassa äläkä varsinkaan ryttyile mulle!" tyttö sähähti ja käveli toimistoon. Sisälläni kiehui. "Hei! HEI!" minä karjaisin kun tyttö ei kuunnellut. "Mikä sun nimi on?" kysyin. "Sandra!" hän sanoi ilkeästi. "Hyvä, nyt voinkin valittaa sinusta." hymisin hiljaa itsekseni ja hymyilin häijysti.
"Se Sandra valittaa mulle kokoajan. Se tiuski siitäkin että Taru luimisti ja potkaisi seinää, jonka takia Dessu säikähti!" minä paasasin Soneülle. "Sandrako?" hän kysyi hämmästyneenä. "Sandra on täällä työharjoittelussa ja hän sanoi yrittävänsä pitää hyvää yhteishenkeä yllä!" Soneü sanoi ja rypisti otsaansa. "Minä puhun Sandralle." Soneü lupasi. "Kiitos!" sanoin ärtyneenä. Sandra oli tallissa Tarun karsinan ovella. Avasin oven ja astuin sisään. En ehtinyt edes kissaa sanoa ja Taru potkaisi minua kohti. "Apua!" kiljaisin ja Taru muljautti silmiään. Taru yritti pukittaa minua kohti. Pyrin ovea kohti mutta ovi ei auennut. Se oli mennyt ulkoa lukkoon. Kyyristyin pieneksi yhteen nurkkaan ja odotin Tarun rauhoittuvan. Taru hirnui haastavasti ja potki seinää vieressäni. Olin aivan kauhuissani, sitten Sandra tuli ja avasi oven. "Äkkiä nyt!" hän huusi ja otti minua kädestä kiinni. Sandra vetäisi minut ulos karsinasta kun Taru pyörähteli ympyrää. Minä itkin pakokauhuisena. "Se on seonnut!" minä itkin ja halasin Sandraa. "Se lopetetaan, aivan varmasti!" minä itkin. "Ei sitä lopeteta. Tule, yritetään rauhoittaa se." Sandra sanoi. "Sandra otti riimun ja narun, hän käveli Tarun karsinaan. Sandrakin näytti kalpealta. Taru vinkaisi kimeästi ja yritti pukittaa Sandraa. Sandra väisti ja heitti riimunarun Tarun kaulan yli. Hän tiukensi narun kireäksi ja vetäisi nopeasti riimun tamman päähän. "Tule!" hän sanoi ja läimäisi Tarua kaulalle kun se yritti purra häntä. Astuin varovasti karsinaan jolloin Taru muljautti silmiään. Annoin tamman haistella kätääni, Taru hamusi kättäni varovaisesti ja minä lahjoin sitä porkkanalla. "Viedään se tarhaan rauhoittumaan." Sandra sanoi ja minä nyökkäsin. Sandra ojensi narun minulle ja meni Tarun toiselle puolelle. Henkäisin syvään ja otin narun. Kuljimme suureen tarhaan missä oli myös Satu. Laskimme Tarun irti ja se heitti pienet pukit. "Tule, selitän satulahuoneessa." Sandra sanoi ja minä seurasin häntä.
"Halusin antaa sinulle opetuksen. Ärsyynnyin kun Dessu rynni päälleni ja suutuin vielä enemmän kun sinä huusit minulle." Sandra sanoi. "Minä hermostutin Tarua juoksutuspiiskalla ja lukitsin sinut karsinaan. En arvannut että se hyökkäisi, halusin sinun vain säikähtävän." Sandra tunnusti. Katsoin häntä järkyttyneenä. "Tein tyhmästi, laitoin lukon puoliksi kiinni. Ajattelin että se aukeaisi kun tarpeeksi renkuttaisit sitä!" hän kertoi surkeana. Olin aikeissa sanoa pari valittua sanaa, mutta kun katsoin Sandraa tyydyin vain sanomaan: "Tästä hyvästä sinä kyllä...!" Sandra katsoi minua onnettomana. "Saat ostaa minulle limun!" karjaisin ja repesin nauramaan. Sandrakin nauroi ja katsoi kelloa. "Minun pitäisi tunnissa liikuttaa kaksi hevosta. Tulisitko ratsastamaan Dessua ja Felixiä?" hän hymyili minulle. Enhän minä voinut kieltäytyä tuollaisesta tarjouksesta.
Sain ratsukseni Felixin koska olin lyhyempi. Minä taputin sen kirjavaa karvaa joka pöllysi liasta. "Yh! Kuinka paljon likaa!" minä sanoin ja oli kauhea työ yrittää pitää nuori ori paikallaan. Felix oli kovin utelias joten annoin sen katsella touhujani vapaana. Felix käänsi päätään minua kohti kun harjasin sen selkää. "Höpsö!" sanoin nuorelle orille. Vaikka Felix olikin ori, en pelännyt toimia sen kanssa kuten useimmiten orien kanssa. Felix oli niin lutuinen että minun oli vaikea kuvitella se pukittelemassa. Harjasin Felixin perusteellisesti ja sitten satuloin sen. "Oletko valmis?" Sandra kysyi ja tuli katsomaan työtäni. "Sait suitset hyvin päähän. Felix ei millään meinaisi pysyä paikallaan!" Sandra sanoi ja naurahti. Minäkin hymyilin.
Felix ei pysynyt paikallaan kun yritin nousta ponin selkään. "Kunnolla nyt Felix!" Marisin ponille. Felix heitti päätään ja alkoi sitten nuuskia hiekkaa. "Nyt!" Sandra huusi minulla ja minä ponnistin selkään. "Kiitos!" sanoin ja taputin Felixiä joka katsoi minua hämmentyneenä. "Niin, minä olen nyt selässäsi." sanoin orille. Jouduin pidentämään jalustimia aikalailla. Felixillä oli selvästi ratsastanut viimeksi joku lyhyt. Felixin käynti oli todella energistä ja kun annoin pohkeet raviin Felix räjähti täysin, se juoksi kiitoravia maneesin ympäri ja minä pidätin parhaani mukaan. Pian kuitenkin aloin tykästyä Felixin nopeaan tempoon ja annoin laukkapohkeita. Felix lähti laukkaamaan hurjaa vauhtia maaneesin vasenta sivua. "Älä laukkaa noin kovaa!" Sandra komensi, mutta minä annoin Felixin laukata. Se laukkasi kunnes ei jaksanut enää, Felix siirtyi käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. "Hyvä poika!" kehuin ja taputtelin Felixin kaulaa. "Kuinka meni?" Sandra kysyi ja tuli Dessun kanssa viereeni. "Sait sen tosi mahtavasti ratsastettua." Sandra kehui. "Se ei ole koskaan väsynyt noin, voitko huomennakin ratsastaa sen?" Sandra kysyi. "Todellako?" Kysyin innoissani. "Mutta osta nyt se limu!" Minä komensin Sandraa joka laskeutui alas ja antoi Dessun ohjat minulle. "Muumi-limu!" minä kajautin kun Sandra oli kysymässä merkkiä. "Tässä!" hän sanoi kun palasi Muumin ja jaffan kanssa. "Kiitos, tässä!" sanoin ja ojensin Dessun ohjat. Nauroimme yhdessä, kun Soneü tuli tallista maneesin päin. "Mitäs täällä nauretaan? Oletteko te jo sopineet?" hän kysyi ja hymyili. "Joo! Mä sain ratsastaa Felixin!" Nauroin ja talutin Felixin talliin.
Huolsin Felixin ja hain Tarun tarhasta. Taru oli jo rauhoittunut ja se höristi korviaan kun minä kutsuin sitä nimeltä. "Olet huippu tyttö. Tietty sinä säikähdit kun sinua läimittiin persauksille piiskalla!" minä lepertelin tammalle. Taru hamuili taskujani ja minä annoin sille viimeisen porkkananpalasen. Tallissa rauhoittelin tamma vielä hetken, sitten hyvästelin sen ja Felixin ja lähdin kotiin puoliksi juotu Muumi pullo repussani.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 14, 2012 17:45:15 GMT 2
Felix ja minä liidimme kouluradalla täydellisesti. Olimme huippuja. Aloin hoitaa Felixiä ja sain valmennusta. Voitimme ruusukkeita ja pokaaleja kasapäin. Kyra Kyrklund halusi valmentaa meitä ja Felixistä tuli paljon tarjouksia. Eräällä Gp kentällä näin Tarun, se oli laiha ja likainen. Taru hirnahti iloisena kun huomasi minut, se ei ikinä menettäisi uskoaan minuun. Pysäytin Felixin kun huomasin teuras auton. "Ei! Ei, ette saa viedä Tarua teuraaksi!" nyyhkytin. "Aada kuunteletko sinä yhtään?" opettaja karjui naama punaisena. "Öö... E-en." tunnustin. "No mistä sinäkin haaveilit?" opettaja kysyi vihaisena. "Hevosista..." mutisin naama punaisena, näytin varmasti tomaatilta. Loppu koulupäivä oli pahempi, jouduin jälki-istuntoon!
"Moi Taru!" Hyväilin Tarun kaunista karvaa. "Tule, mennään talliin." Otin puhtaanvalkoisen(tai ainakin se oli ollut puhtaanvalkoinen) riimunarun repustani ja kiinnitin sen Tarun riimuun. Emmin hetken ja otin sitten Satunkin kiinni´kun se hirnui sydäntä raastavasti. "Ette sitten retuuta minua mihinkään!" komensin tammoja, ne näyttivät lauhkeilta kuin lampaat. Siinä minä sitten menin kahden suomenhevosen kanssa. "Aada, tarulla on sitten kiima. Sitä ei saa päästää orien lähelle!" Soneü kertoi. "Joo, mä en päästä. Ajattelin mennä yksin maastoon." kerroin ja Soneü oli helpottuneen näköinen. "Olen sanonut siitä jo tallityön´tekijöille ja Sandralle! Ota kuitenkin puhelin mukaan!" hän huolehti. "Lupaan ottaa!" Laitoin käden sydämmelleni kun sanoin sanat. "Hyvää ystävän päivää!" hän toivotti ja minä vastasin samoin.
"No, avaas nyt se suusi!" komensin Tarua joka oli tänään huonolla päällä. "Rontti, nyt se suu auki! Taru, EI!" Läpsäisin tammaa kaulalle kun se yritti purra minua. "Nyt on sentään ystävänpäivä!" Taru luimisti korviaan. Silitin tamman samettista turpaa. Annoin Tarulle porkkanaa ja kun se avasi suunsa vedin suitset äkkiä päähän. "Ole hyvä!" Annoin herkut Tarulle.
Taru pukitteli kuin hullu, se oli piristynyt pakkasesta huimasti ja pukitteli nyt joka viides minuutti. "Taru!" komensin tammaa ja annoin raipasta. Silloin Taru sekosi täysin. Tamma riehui kuin hullu ja pukitti niin että lensin selästä. Pääni osui läheiseen mäntyyn ja kaikki sumeni.
"Aada herää!" Rosu huusi ja tökki minua sormellaan. "Missä Taru on? Rosu, missä se on?" kiljuin hysteerisenä. "Tuoltahan se jo jolkottaa, kaikki kunnossa." Rosu sanoi. Tarun ohjat olivat rikki. Sitten huomasin Herttuan. "Rosu! Tarulla on kiima!" minä huudahdin. Rosu säikähti ja alkoi heti ohjata miten minun pitäisi toimia. Kun lopulta saimme Tarun kärryjen perälle käsihevoseksi Rosu ajoi Herttuan kotiin. "Tuli vähän lyhyt lenkki." hän totesi. "Mutta onneks te ootte kunnossa!" se jatkoi ja minä halsin ystävääni. "Hyvää ystävänpäivää!" sanoin ja Rosu vastasi hiljaa: "Hyvää ystävänpäivää!"
Tallilla jouduimme selittämään kaiken Odelielle. Odelie ei onneksi laittanut minua maksamaan Tarun ohjia. "Mutta joudut pesemään valjaista ja suitsia." Odelie sanoi, hän tiesi että rakastin suitsien, valjaiden, satuloiden ja kaikkien varusteiden pesua. Loistin intoa! "Onneksi kaikki päätyi hyvin." Odelie sanoi. Hulsimme hevoset, sitten soitin isälleni joka suostui hakemaan meidät kuultuaan mitä tapahtui. Ostin meille limsat, pinkit Muumi limsat. "Mikä olisikaan parempi tapa viettää ystävänpäivää kuin ystävän pelastus?" sanoin Rosulle joka vastasi heti: "Tarjoamalla pelastajallensa limsa?" Nauroimme yhdessä ja minä selitin kuinka Taru pillastui. "Enää en ota raippaa mukaan maastoon!" sanoin ja me skoolasimme muovipulloja yhteen!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 15, 2012 13:07:38 GMT 2
*Rosu pääsethän tallille?!?* Naputin tekstarin loppuun ja odotin vastausta. *Tietty! Ei ongelmaa!* Rosu vastasi. *Huh! Mulla on se valjas operaatio ja tarviin siihen apua!* Rosu vastasi: *Jess! Jos mä jatkan Herttuan valjaiden kanssa niin ne kuluu puhki!!!* * :-D * Kello soi. Pakko mennä, kello soi!* naputin viimeisen viestin ja ryntäsin luokkaan.
"Hyi elämä kuinka likaiset!" Rosu huudahti kun näki eräät valjaat. "Näitä ei olla puhdistettu varmaan viikkoon!" hän jatkoi. "Ehkä hevonen on vain astunut kuraan!" totesin ja jatkoin jynssäystä. "Nää pitää saada nopeasti puhtaaksi, muuten Odelie luule meidän lasikottelevan!" huolestuin, jos joutuisinkin maksamaan katkenneet ohjakset? "Et sä niitä joudu maksaan!" Rosu lohdutti. Joskus hän tuntui lukevan ajatukseni. "En varmaan, mutta nää saa silti luvan olla puhtaita pian!" uhosin ja jatkoin tarmokasta hinkkausta. "Plups!" kuului ämpäristä, yksi remmi oli irronnut ja tipahtanut mustaan muoviämpäriin joka oli täynnä haaleaa vettä. "Rosu anna mulle äkkiä pyyhe." pyysin. Rosu ojensi minulle vihreän pyyhkeen, se tuoksui mahtavasti satulasaippualta. Kuivasin remmin nopeasti ja jatkoin putsausta. "No niin!" Katselin lopputulosta tyytyväisenä. "Nyt Kaisan valjaat ovat puhtaat! Satulasaippua! Poistaa nahkavarusteistasi pienimmänkin lian!" mainostin ja me kikatimme Rosun kanssa yhdessä. Rosu opetti minulle miten valjaat laitetaan kasaan. Opin sen kolmannella kerralla, silloin meni vain yksi remmi väärin. "Ota seuraavaksi Siirin valjaat niin mä huollan noi Ellenin." Rosu sanoi ja minä otin Siirin valjaat käsiini.
Tunnin huhkimme töitä. Olimme saaneet Siirin, Kaisan, Ellenin, Kristan ja Julin varusteet puhdistettua. Kun Soneü tuli satulahuoneeseen hän katsoi valjaita hämmästneenä. "Mitä täälä on tapahtunut?" hän kysyi. "Me on putsattu näitä varusteita." Rosu sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan. "Herranen aika! Täällä on puhtaita valjaita!" Soneü hämmästeli. "kiitos!" sanoin ja kaadoin likaisen veden viemäriin. Laitoimme satulasaippuan ja sienet kaappiin ja ripustimme pyyhkeen kuivumaan. "Missä Sandra on?" kysyin vielä Soneülta, ennenkuin tämä lähtisi. "Sandra on putsaamassa karsinoita. Voisitte auttaa häntä." Soneü keroi ja lähti. "Huoh! Täällä riittää hommaa!" Rosu sanoi. "Jep! Mennään!" komensin Rosun liikkeelle. Rosu kävi ostamassa meille limsat ja palasi takaisin cokisten kanssa. "Voinko mä ratsuttaa jonkun muun kuin Felixin tänään?" kysyin Sandralta. "Joo, miksi?" hän kysyi. "Mentäisiin Rosun kanssa ratsastamaan mutta Tarulla on kiima. "Mulla on ratsutettavana tänään vain Felix ja Pomo. Valitan." Sandra sanoi. "Joudutte ratsastamaan eri aikaan, tai siirtämään retkeänne." Sandra sanoi ja heitti lantaa kottikärryihin. "Mennään ratsastamaan Tarulla maastoon. Ilman satulaa!" keksin.
Harjasimme Tarun joka nautti huomiosta. "Suitset päähän ja menoksi!" hihkaisin. Me puimme kypärät päähämme ja talutin Tarun ulos. Nousimme tallipihassa selkään, Rosu istui taakseni. Rosu antoi pohkeita. Taru lähti löntystelemään, ohjasin sen metsäpolulle päin. Meillä oli repussani cokikset, riimu ja riimunaru, omenoita, kaviokoukku ja varmuudeksi pintelit. Puhelinkin oli tietysti mukana, varmuuden vuoksi. "Ravataanko?" kysyin Rosulta joka antoi samassa pohkeita Tarulle. Ravasimme lämpimässä auringon paisteessa. Kohta olisi kevät!
Kun olimme ratsastaneet kohta tunnin pysäytin Tarun pienen puron vierelle. "Jäädään tähän lepäämään. Tarukin ansaitsee pienen tauon!" Rosusta se oli hyvä idea. Otimme suitset pois ja laitoimme Tarun riimuun. Taru joi purosta ja me joimme cokiksiamme. Jaoimme omenoita, Tarulle minulle ja Rosulle omat. Taru rouskutti nopeasti omansa ja yritti välillä napata meidän omenamme suihinsa. Rosu tarjosi sille kotaa joka katosi nopeasti turpaan. Minäkin annoin omenan kotani tammalle. Kun olimme syöneet tarkistin Tarunjalat. Puhdistin kaviot lumesta ja nousin selkään. "Ihanaa kun Taru vain seisoskelee." sanoin ja menin makuu asentoon Tarun selän päälle. "No kai se vaan seisoo jos se on kiinni puussa." Rosu sanoi ja osoitti riimunarua joka johti riimusta puuhun."Niin, mutta se ei liiku puun ympärillä." selvensin Rosulle joka irrotti narua puusta. "No, ottas kuolaimet suuhun!" Rosu maanitteli tammaa joka puri hampaitaan yhteen. "Ne pitää lämmittää ensin." sanoin ja Rosu lämmitti kuolaimia käsiensä välissä. Lopulta Taru otti kuolaimet suuhunsa.
Jatkoimme matkaa vielä vähän ja sitten käännyime kun huomasimme Simoran maastoesteet. Sinne ei ollut tandemi ratsastajilla asiaa. "On tää aika ihanaa." Rosu sanoi ja antoi Tarulle pohkeita, me laukkasimme metsässä kun päällemme putosi lunta. Rosu kiljaisi ja Taru nousi pystyyn. Se yritti lähteä laukkaamaan kun Rosu tömähti maahan mutta pidätin sitä. "Hyi kun oli kylmää lunta. Se meni suoraan kauluksesta sisää!" Rosu sanoi ja puisteli lumia itsestään. Autoin Rosun takaisin selkään ja me jatkoimme matkaa ravissa.
Pesimme Tarun haalealla vedellä ja kuivasimme hikiraudalla. Talliloimi päälle ja karsinaan. Taru alkoi mutustella heiniä jotka olivat tulleet puolentoista tunnin lenkillämme sen karsinaan. Veimme sille vettä ja annoimme viimeisen omenan. "Hyvä tyttö Taru!" kehuin tamma. Sitten jätimme sen syömään heiniään rauhassa.
Herttua oli kentällä, me huoksutimme sitä. Sitten Rosu sain hullun idean. "Mä kiipeän Herttuan selkään ja sä kävelytt sitä liinassa. Mä käytän kuitenki kypärää!" se sanoi. "En mä oikein tiedä." mutisin mutta Rosu oli jo kiipeämässä Herttuan selkään. Laitoin Herttuan kävelemään, mutta se alkoi yhtäkkiä pukitella hurjasti. Rosulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä selässä. Otin Herttuan äkkiä kiinni ja menin Rosun luo. Hän oli pitkään hiljaa eikä liikkunut. Kunnes hän räväytti silmänsä auki ja sanoi: "Ihme sekoilu kohtaus!" Me nauroimme. "Huomenna saat tuoda kakkua!" sanoin. "Niin säkin. Tipuit eilen Tarulta!" Rosu vastasi haasteeseen ja päätimme tehdä yhdessä ison kakun ja tuoda sen tallille.
"Suklaa kakku!" Sandra hihkaisi kun huomasi Rosun maassa. "Ei me osata sellaista tehdä." myönsin. "No suklaa täytekakku sitten." Sandra sanoi ja tuli auttamaan Rosu ylös. "Sä voit tulla auttamaan! Ei me osata mitään suklaa täytekakkujakaan tehdä!" Rosu nauroi ja Sandra sanoi tulevansa kohta. Veimme Herttuan talliin ja laitoimme sille talliloimen. "Huomenna saadaan kakkua!" Sandra ilmoitti koko tallille. Kaikki kertoivat mitä kakkuun halusivat ja mille olivat allergisia. Sandra listasi kaiken ylös ja me aloimme suunnitella kakkua yhdessä. "Mennään bussilla kaupan kautta." ehdotin. Rosu, Sandra ja minä jaoimme kauppalaskun ja menimme meille valmistamaan kakkua.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 16, 2012 18:01:34 GMT 2
"Kuka on makean nälkäinen?" Rosu hihkaisi tallin ovella. "Minä ainakin!" Sandra huikkasi ja tuli kantamaan kakun toimistoon. "Kakkua! Se saapui juuri!" Sandra kiljui ja me otimme pahvilautaset esille. "Onpas hyvää!" Odelie kehui joka oli jo avannut kakun. "Suklaa täytekakkua!" Rosu kehui. Me maistoimme kakkua Rosun kanssa ja menimme sitten kakkupalojen jälkeen satulahuoneeseen. "Ette sitten ahmi sitä kaikkea! Mä haluan kakkua ajamisen jälkeenkin!" Rosu uhoi ja minä nauroin. Putsasimme nyt suitsia ja sanimmekin paljon aikaiseksi.
"No niin eli otat samanlaisen otteen kuin ratsastaessa." Rosu neuvoi kun isuimme Herttuan kärryillä. "Miten tätä edes ajetaan eteen?" ihmettelin ja otin ohjat vastahakoisesti käsiini. "Silleen niinkuin vanhoissa filmeissä, läpsäytätä ohjia kevyesti lautasille." Läiskäytin varovaisesti ohjia Herttuan persauksille ja se lähti liikkeelle. "Hei mä osasin!" hehkuin intoa. "Tietty kun mä opetin." Rosu sanoi ja ohjasti minua lisää. Herttua oli kovasuinen ja lähti ravissa ryöstämään. Olimme tippua ojaan ellei Rosu olisi pelastanut tilannetta. "Mä luulen että sun on parasta vielä pysytellä käynnissä." se sanoi ja luovutin ohjat Rosulle joka patisti Herttuan raviin. Viiletimme pitkin metsäteitä ja minä olin onnessani huoimassa vauhdissa.
Kun saavuimme tallille huolimme Herttua herran kunnollisesti ja laitoimme sille talliloimen selkään. Söimme pienet palaset kakkua ja siirryimme Tarun pariin.
"Et oio kulmissa. ROSU!" komensin Rosua joka ei ollut ratsastanut säännöllisesti ohjatussa ratsastuksessa. "Kokorataleikkaa, B kulmasta! Nyt, Rosu! Sä käänsit pelkällä ohjalla. Sun pitää kääntää myös pohkeella ja painolla!" huusin. "Äh joo joo!" Rosu vaikeroi. Tunnin jälkeen me lähdimme kotiin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 17, 2012 13:42:50 GMT 2
"Äh! Kuinka nää valjaat voi olla jo likaiset?" Rosu ähkäisi vihaisena. "Mä pesin nää toissa päivänä!" hän jatkoi. Minäkin olin yllättynyt, suurin osa valjaista olivat jälleen likaisia. Eräissä suitsissa kuolaimet olivat vielä kuolassa ja heinäsilpussa, vaikka hevosella oltiin ratsastettu tänään! "Kato näitäkin!" minä henkäisin ja nostin suitset joita ei oltu ristitetty, saati sitten pesty! Ohjat laahasivat maata ja remmit olivat kurassa. "Kuka näitä tekee? Meillä on ollut hirvee työ pestä näitä ja joku tollo tulee ja sotkee kaiken!" Rosu oli jo aivan raivoissaan. "Näin EI sovi käyttäytyä tallissa!" se jatkoi riehumistaan ja minä hyssyttelin häntä. "Tule!" sanoin ponnekkasti ja marssin likaiset suitset kädessäni toimistoa kohti. Rosu otti huoltamattomat valjaat ja seurasi minua. "Meillä olis asiaa." sanoin Odelielle kun avasin oven, samassa yllätyin. Toimistossa oli pieniä lapsia joilla oli kypärät päässään. Lapset hehkuivat intoa. "Niin? Aada ja Rosu! Hyvä että tulitte, minulla on pieni ongelma..." Odelien puhe keskeytyi kun hän huomasi käsissämme olevat huo,tamattomat valjaat ja suitset. "Nää löytyi satulahuoneesta. Me on just saatu melkein koko urakka loppuun ja joku on tullut sotkemaan siellä! Satun varusteet on pitkin poikin, ihan likaisina ja Kristan valjaista ei uskalla puhuakaan!" minä sanoin vihaisena. "Mi-mitä? Ettekö te hoitaneet hevosia?" Odelie katsoi järkyttyneenä pientä tenava laumaa. "Hoidettiin!" rohkein tyttö sanoi. "Miksi valjaat ovat silti ihan kuraiset?" Odelie alkoi jo hitaasti kiihtyä, onneksi hän sai pideltyä malttinsa, muuten ei olisi lapsille hyvää seurannut! "No... kun eihän valjaat mitenkään heppojen hoitoon liity." tyttö, jolla oli vaalea piikkisuora tukka, sanoi. "Voi! Kyllä se kuuluu, se on yksi tärkeimmistä asioista!" Rosu sanoi painokkaasti. "Jos suitset tai valjaat ovat likaiset ne hiertävät hevosta ja hevoseen sattuu! Likaiset kuolaimet sattuvat SITÄKIN ENEMMÄN!" hän jatkoi. "Joten te saatte tulla putsaamaan kaikki sotkemanne valjaat, ja me vahdimme!" Rosu sanoi ja osoitti kädellään kohti satulahuonetta. Lapset marssivat nöyrinä henon Rosun osoittamaan suuntaan. "Mikä ongelma sulla oli?" kysyin Odelielta ennen kuin seurasin lapsikatrasta ja Rosua. "Tarvitsen teidät vahtimaan noita lapsia. He ovat läheisen koulun oppilaita, lapset jäävät täksi päiväksi." Odelie selitti. "Mekö?" katsoin Odelieta hölmistyneenä. "Minulla ei ole aikaa, kaikki työtkin! Olisitte kilttejä, ei se kestä kauaa." Odelie "suostutteli", tosiasiassa hän oli jo päättänyt sen. "Okri!" sanoin tuon huvittavan lausahduksen jota siskoni tapasi käyttää hupsutellessaan.
"Ei, ei EI!" Rosu karjui satulahuoneessa. "Et kasta niitä suitsia veteen. EI älä koske niihin kuolaimiin likaisilla käsilläsi! Nuo valjaat on juuri pesty, niitä ei oteta!" Lapset juoksentelivat ja kiljuivat, eivätkä välittäneet Rosusta. "NYT HILJAA JA PYSÄHDYTTE!" karjaisin niin kovaa kuin kurkusta lähti. Lapset katsoivat minua kauhistuneina. "Te ETTE juokse, ETTE kilju ja te TODELLAKIN kuuntelette mitä me sanomme! Ensimmäinen käsky: istutte hiljaa rivissä kun olemme satulahuoneessa. Nyt takapuolet lattiaan!" komensin kuin marsalkka ikään ja lapset tottelivat. "Ensimmäisenä on leikki!" sanoin ja lapset olivat innoissaan, he eivät uskaltaneet huutaa mutta kuiskivat kuitenkin. "Me puramme suitset osiin ja jokainen saa puhdistettavakseen yhden remmin. Kun kaikki remmit ovat puhtaita me kokoamme suitset. Jaamme teidät kahteen tiimiin. Sitä ennen me esitäydymme! Minä olen Aada ja hoidan Tarua." opastin lapsia. "Ja minä olen Rosu, hoidan Herttuaa!" Rosu kertoi. "Aloitetaan oikealta! Mikä sinun nimesi on?" Rosu kysyi tytöltä jolla oli oranssi tukka ja pisamia kasvoissa. "Emilia." tyttö sanoi ujosti. "Sitten sinä!" Kyselimme kaikkien lasten nimet ja kertasimme ne vielä.
"Nyt on aika jakautua tiimeihin. Jako menee näin: Minä valitsen yhden pojan ja poika jonka valitsin valitsee itse jonkun tytön kun Aadan joukkoe on saanut yhden lisää!" Rosu selitti. "Onko selvä?" Lapset nyökyttelivät. "Ville!" Rosu sanoi ja Ville köpötti Rosun viereen. "Kari." sanoin ja Kari tuli viereeni. Kun tiimit oli jaettu keksimme tiimiemme kanssa nimet. "Meidän tiimimme on Super FutisTiikerit!" yksi pojista huudahti. "Eeeeiii!" tytöt marisivat. "Nimen pitää sopia kaikille." valistin lapsille jotka alkoivat kinata. "Mä keksin! Miten olisi Super Suitsi Siivoojat?" yksi tytöistä kysyi ja se sopi muille. "Meidän tiimimme on Super Suitsi Siivoojat!" ilmoitin. "Okei. Meidän tiimimme on Herttua fanit!" Rosu sanoi. Katsoin häntä pitkään ja rupesin nauramaan. "Herttuako on paras? Entäs Taru?" nauroin. "No on Tarukin ihan kiva." Rosu sanoi.
Otimme kilpailuun Satun ja Felixin suitset sillä ne olivat melkein yhtä likaiset. "Johtajat neuvovat teitä ja näytämme ensin miten nahkavarusteita huolletaan." Rosu sanoi. Otin saappaani jalsta ja me näytimme miten hellävaraisesti varusteita huollettiin. "No niin! Eli te otatte suitset käsiinne yksi kerrallaan ja irrotatte yhden osan. Johtajat tarkistavat onko suitset kokonaan paloina. Sama asia on kokoamisen kanssa. Te kokoatte ne yksi kerrallaan ja me tarkistamme onko se oikein. Neuvoa saa mutta ette ala kinastelemaan!" käskin. "Ja muistatte putsata suitset huolellisesti. Kuolaimiin ei kajota saippualla TAI edes sienellä. Onko selvä?" Rosu kysyi. Lapset sanoivat sleviävänsä. "Paikoillenne!" Rosu. "Valmiit!" minä. "NYT!" me molemmat huusimme ja lapset ottivat suitset käsiinsä. Herttua Fanit olivat nopeita ja saivat ensimmäisen remmin irti. Super Suitsi Siivoojat (SSS) olivat vieläkin ensimmäisten kimpussa, no nyt! SSS eteni vaivattomasti ja saivat melko nopeasti Herttua Faneja kiinni. Kun kaikki osat oli irrotettu me valvoimme silmä tarkkana että suitset huollettiin oikein. "Ei, tuossa sinenssä on liikaa vettä. Purista vettä pois. Sienen pitää olla miltei kuiva." sanoin ja poika totteli. "´Lisää satulasaippuaa." Rosu kehotti, hän otti aina kilpailut kunnolla. "Hyvä, juuri noin." kehuin tyttöä joka hinkkasi hyvällä tahdilla turparemmiä. "Sitten vielä pyyhit pyyhkeeseen!" Rosukin kannusti Herttua Faneja. "No niin, suitset on putsattu, voitte aloittaa kokoamisen." sanoin SSS:älle ja lapset kävivät tuumasta toimeen. Jouduin monta kertaa hylkäämään suitset koska lapset olivat koonneet ne väärin. "Valmis!" lopulta kuului Herttua Fanien puolelta. "Onnitelut!" sanoin ja komensin SSS:än kasaamaan suitset loppuun."Seuraavaksi opitte ristittäämää suitset." Rosu sanoi.
Kun lapset olivat oppineet senkinhe halusivat ratsastaa. "Ei meillä kai ole kaikille hevosia." sanoin Rosulle joka näytti huolestuneelta. "No me voidaan ottaa Satu ja Taru ja jos Sandra tulisi kanssa taluttamaan niin Shot jos Sone antaa lainata sitä." Rosu suunnitteli. Minä menin kysymään Sandralta ja Rosu Soneülta. Tietty Sandra tuli ja Shot saatiin tunnille mukaan. Koska lapsia oli kaksitoista päätimme että jaoimme heidät neljään ryhmään.
"Okei. Elikkä heppojen kylkiä ei potkita ja suusta ei vedetä." Sandra sanoi lempeästi pojalle joka istui Shotin selässä. Poika nyökkäsi ja me sanoimme ratsastajillemme saman. Sain tietysti taluttaa Tarua koska se oli hoitsuni, Rosusta ja Sandrasta se oli oikeus. "Jos hyvin käy niin ehkä me annamme teidän tehdä pienen radan jos te selviydytte käynnistä ja ravista." Rosu suunnitteli. "Jep! Ja Rosu ottaa voittajan kyytiin Herttuan kanssa!" minä nauroin. Lapset näyttivät onnellisilta ja Rosu mulkaisi minua. "Katsotaan nyt!" hän sanoi ja minua nauratti vielä enemmän. "Ja liikkeelle!" Sandra komensi. Ohjastimme lapsia antamaan kevyesti pohjetta ja niin he tekivät. "Pidä kädet nyrkissä, vähän harjan yläpuolella." neuvoin tyttöä joka istui Tarun selässä. "Mä olen niin korkealla." tyttö nimeltä Emilia sanoi ja piti kiinni satulakaaresta. "Ei Taru tee mitään, voit huoletta vaikka taputella sitä samalla kun pidät satulasta kiinni." sanoin ja taputin Tarun kaulaa, tamma hörähti lempeästi ja minä rapsutin sen päätä. "Kokeile!" sanoin Emilialle joka irrotti varovasti kätensä ja kosketti Tarun kaulaa. "Hyvä, nyt silittelet sitä kunnes rentoudut. Sä voit päästää ohjista irti jos siltä tuntuu, ainut joka tätä hevosta nyt ohjaa oon minä." sanoin lempeästi tytölle joka antoi ohjasten hitaasti valua Tarun kaulalle. "No niin. Sitten silittelet Tarun kaulaa. Mä ilmoitan kyllä jos tehdään jotain. Muista kanssa ite sanoa jos haluut vaikka kokeilla ravia tai pujottelua."
Rosulla meni hyvin. Poika Satun selässä ravasi itsekseen ja Rosu vain juoksi hevosen vierellä. Sotinkin ratsstaja uskalsi jo ravata mutta Emilia ei halunnut. "Mua pelottaa ja pojat kuitenkin haukkuupelkuriksi." Emilia alkoi nyyhkyttää. "Tallilla kukaan ei saa kiusata toista. Jos pojat haukkuu niin me sanotaan Sandran ja Rosun kanssa niille. Ei hätää." rauhoittelin Emiliaa. Kun Emilia vihdoin oli rentoutunut minä sanoin: "Nyt pidät kiinni satulasta ja lujaa. Ethän sä edes tiedä miten ihanaa ravi on, nyt on aika kokeilla!" Emilia puristi rystyset valkoisina satulaa kun minä siirsin tarun raviin. "Hyvä Emilia!" hänen ystävänsä kannusti ja Emilia alkoi rentoutua. Tarulla oli pehmeät askeleet, ettei niissä edes pomppinut kovasti. "Kivaa." Emilia sanoi hiljaa ja hänen toinen kätensä hivuttautui ohjia kohti. Emilia otti ohjat käsiinsä ja minä neuvoin häntä ottamaan ohjat kireämmälle. "Hyvä! Näin se sujuu! Tarulla on huippu pehmeät askeleet!" kehuin Emiliaa ja salaa Taruakin. Pitihän tamma kullan saada edes vähän kiitosta. "No nyt voitaisiin vaihtaa ratsastajia!" Sandra huusi ja me menimme kaartoon. Autoimme lapset alas selästä ja he taputtelivat hevosiaan. "Annatko Tarulle vähän porkkanaa?" kysyin Emilialta joka otti reippaasti porkkananpalan käteensä. "Pidä käsi auki, Taru huolehtii kyllä lopusta!" naurahdin ja Emilia kikatti kun Tarun turpa kutitti hänen kättään. "Seuraava joka pelkää kovaa vauhtia tulee Tarulle!" sanoin ja luokseni tuli pieni poika. "En oo koskaan ratsastanut ja tää on hirveen iso." poika sanoi arasti. "Taru on kiltti. Näithän kuinka Emiliakin uskalsi ravata." sanoin pojalle rauhoittavasti, kertomatta että minä olin itseasiassa pakottanut Emilian ravaamaan. "Onko kaikki kyydissä?" Rosu kysyi. "Ei täällä ole vielä." sanoin Rosulle ja autoin pojan selkään. "Nyt on valmista." huikkasin ja opetin poikaa aivan kuten Emiliaakin.
Poika oli arka mutta uskalsi pian ravata kunhan pitäisin riimunarun Tarun kuolainrenkaassa kiinni. Pojan jälkeen minulla oli rohkea tyttä nimeltä Ronja joka halusi laukata. "Olen käynyt tunneillakin!" Ronja ylpeili. "No en anna sinun laukata tänään, mutta saat mennä ilman talutusta." naurahdin Ronjan pettyneelle ilmeelle. Rojan jälkeen minulla oli vielä hiljainen Siiri tyttö. Siiri oli luonnostaan taitava ratsastaja muttei uskaltanut ravata ilman talutusta. "Okei! Nyt ei enää yhtään ravia! Me ollaan ihan poikki!" Sandra sanoi ja me taluttelimme hevoset loppu käynnissä ilman ratsastajia.
Puhdistimme varusteet lasten kanssa ja sitten helähtivät kotiin. Jokainen lapsi sai antaa suosikki hepalleen herkun. Moni tuli joko Sadun, Shotin tai Tarun luo koska olivat ratsastaneet niillä. Muutama lapsi vei Herttualle omenaa ja Emilia halusi antaa porkkanansa Driimille. Driimi paukautti kaviolla karsinaansa kun me lähestyimme. Emilia hätkähti kauemmas. "Driimi kerjää vain huomiota, eikö niin tammaseni?" höpötin Driimille ja Emilia tuli luoksemme. "Anna herkku kuten opetin. Driimi ei pure, se on kiltti." Silitin Driimin turpaa ja Emilia antoi porkkanan. Driimin hotkaisi sen ja hamuili Emilian kättä. Emilia kikatti ja sanoi sen kutittavan. "Bussi tuli!" joku lapsista huikkasi ja kaikki kiirehtivät pihalle. Kaikki lapsista kerääntyivät vielä luoksemme ja hyvästelivät meidät, osa jopa halasi meitä. "Ohhoh! Olette saaneet ne rauhallisiksi. Yleensä nuo riehuvat kaikkialla!" opettaja nauroi. "Meillä on tiukka kuri!" Rosu sanoi sotilaallisesti ja minä nauroin Sandran kanssa. "Eiköhän nuo ole rauhallisia kun ratsutettiin ne kaikki!" Sandra kertoi. "Ohhoh! Niinkös teitte. Keitäs te muuten olette jotain kerhon ohjaajia vai?" miesopettaja oli ihmeissään. "Tallityttöjä vain!" Rosu vähätteli. "Jaa. Minun pitää puhua omistajan kanssa jos täällä alettaisiin vetää kerhoa." opettaja mietti. "No minä en ainakaan noita enää rupea kaitsemaan." Rosu teeskenteli kauhostunutta ja lapset nauroivat, he tulivat vielä kerran halaamaan meitä ja sanoivat meidän olevan parhaat opet joita heillä oli ikinä ollut. "Eihän me mitään opettajia olla." Sandra kauhistui. "Teidän pitää ostaa kahdet suitset ja kilpailla kummat purkavat ja kasaavat ne nopeammin!" Rosu sanoi opettajalle. "JOOO!" lapset kiljuivat ja minä mulkaisin heitä. "Sääntö numero kaksi?" kysyin tiukasti. "Ei kiljumista tallilla." lapset sanoivat. "Hyyvä!" kehuin ja annoin heille omenan palasia. "Omenaa?" yksi pojista kysyi. "No talli on hevosten koti ja talossa talon tapaan." sanoin huvittuneena. Rosu ja Sandra nauroivat. "Aada se keksii!" Rosu hihitti. "Sä tipuit eilen kahdesti! Paha sanoa. "Mä haluan ratsastaa Herttualla vaikka se onkin ravuri!" " esitin Rosua joka nauroi kahta kovemmin. "Sääntö numero kaksi!" lapset huudahtivat ja me nauroimme vieläkin kovempaa.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 19, 2012 20:20:42 GMT 2
Huokaisin ja nousin väsyneenä ylös sängystäni. Olisi pakko viedä koirat kun olin luvannut. Puin päälleni ja söin leivän. "No niin, nyt mentiin!" sanoin koirille jotka vikisivät hätäisesti ulko-ovella. "Nelli! ET MURISE SILLE MISTILLE!" karjuin toiselle koirallemme. Nelli lopetti mutta mulkoili Mistiä ärtyneenä, Nellillä oli valeraskaus ja se huolehti "pennusta" joka oli oikeasti pehmeä lelu. Otin lelun pois Nelliltä ja laitoin koirille remmit. "ÄH! Mikä tuisku!" valitin kun huomasin ulkona tulevan lunta oikein taivaan täydeltä, inhottava viima puski silmiin ja suoraan kaula aukkoon. "No kaki nyt." valitin Mistille joka kierteli hyvää paikkaa. "Hyvä tyttö!" sanoin ja keräsin kikkareet mustaan pussiin. Sitten kotiapäin!
Tallilla oli hiljaista koska moni oli mennyt hiihtolomalle. Rosukin oli kertonut menevänsä sukulaistensa navetalle töihin. Isän auto ei ollut käynnistynyt ja bussitkin olivat jumissa joten jouduin kävelemään tallille. Minulla oli ratsastus vaatteet repussa mukana ja pitkikset, farkut ja toppahousut jalassani. Toppi, t-paita, huppari ja toppatakki ylläni. Lisäksi kaulaliina, hanskat, lapaset, pipo jossa oli korvaläpät, villasukat ja toppasaappaat.
"Huh huh! Sulla sitä on vaatetta!" Sandra sanoi ja katsoi minua ja vaatepaljouttani. "Joo, tuolla on kaamea ilma! Eilen aattelin että menisin maastoon mutta ees Taru ei kestä tota ilmaa!" huohotin ja aloin riisua ulkovaatteitani satulahuoneessa. "Haluisitko ridata Felixin tänään?" Sandra kysyi. "Mitä sä oikein luulet?" kysyin vihaisesti. "Totta Perassa haluan!" sanoin nopeasti, ennenkuin Sandra harmistuisi. "Okei, its a diil!" Sandra sanoi. "Jos sä autat mua näissä valjaissa! Ne lapset teki kamalaa tuhoa suitsille." mutisin ja tarkastelin Satun suitsia jotka olivat edellisen lapsi lauman jäljiltä kaameassa kunnossa. "Sitä ei kahteen päivään käy tallilla ja täys tuho on valmis!" mutisin dramaattisella äänensävyllä mikä sai Sandran nauramaan. "Käy ostamassa cokikset, mä tarjoon." hän sanoi ja antoi minulle kasan kolikoita. Me uhrasimme puolitoista tuntia suitsille ja sitten liikutimme Felixin ja Satun. Felix oli virkeällä päällä ja pukitteli pieniä ilopukkeja jotka hätkähdyttivät aina välillä tasapainoa.
Ratsastimme Tarun ja Shotin kanssa tunnin maneesissa(kuten Felixin ja Satunkin kanssa.). Taru oli hyvällä tuulella ja kaarsi päätään kauniisti. Kun tein pienimmänkin pidätteen se totteli kuin enkeli. "Hyvä tamma. Olet mahtava!" kehuin Tarua ja taputin sitä kaulalle.
"Voi ei! Sori mun pitää mennä että mä ehdin kotiin!" huudahdin kun olimme huoltaneet hevoset. "Harmi, tuu huomennakin!" Sandra kehotti ja minä lupauduin. "Hyvää hiihtolomaa!" toivotin Tarulle ja annoin omenan ja porkkanan palasia. "Heippa kulta!" hyvästelin Tarun joka hörähti kuullessaan ääntä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 20, 2012 13:33:34 GMT 2
Raahasin pulkaa jossa oli reppuni ja siellä ratsastusvaatteeni sekä viinirypäleitä ja termos jossa oli kuumaa kaakaota. Sandra oli hakemassa Pomoa ja Dessua tarhoista joten pysähdyin mustan pulkkani kanssa -minulla tosiaan oli musta pulkaa jossa oli keltainen naru- etteivät hevoset säikähtäisi. "Moi Aada! Miksikäs sulla tuo pulkka on?" Sandra kysyi kun napsautti Pomolle riimunarun kiinni. "Aattelin mennä pulkkailemaan kun en ole vielä käynyt. Pellon takana olis huippu hyvä mäki missä vois mennä pilkalla, eikä se oo ees liian lähellä tallia!" innostuin. "Hei mäkin voisin tulla mukaan! Mulla on täällä sukset ja pitäis täällä jossain pulkkakin löytyä." Sandra sanoi ja katsoi miettiväisenä ympärilleen. "Mutt hei mä vien nää heposet sisälle jookosta? Etitään sitten sitä pulkkaa!" Sandra sanoi ja hänen mentyään minäkin menin sisälle, pulkan tosin jätin ulos leirimökkiä vasten nojaamaan. Kävin ostamassa cociksen maneesista sillä halusin säästää kaakaota pulkka mäkeen, jos Sandra pääsisi mukaan!
"Huh huh! Hei moi! Mitäs te täällä teette?" kysyi hengästynyt... "Rosu?" sanoin hämmästyneenä. "Eks sää ookkaan siellä sun sukulaisten navetalla töissä?" Sandra kysyi hölmistyneenä. "Olin, mun piti kuulemma tulla myös kotiin. Mutta eihän mun äiti tajunnut että mä olisin täällä tallilla!" Rosu nauroi. "Tuutko pulkka mäkeen?" kysyi Sandra joka johdatti meitä jo kohti päärakennusta. "Kysytään Marielilta jos se tietäis pulkasta." hän sanoi. "Mariel?" Rosu kysyi. "Talon emäntä! Se asuu tossa talossa!" Sandra tiesi, no hän olikin työntekijä!"
"Pulkka? Olenhan minä joskus sellaisen nähnyt. Katsokaa tuolta vintiltä." Mariel sanoi ja käski meidän ottaa ulkovaatteet pois, varsinkin kengät. "Kuumahan siellä tulee!" hän sanoi. "Onko tytöillä muuten nälkä? Meillä olisi hernekeittoa." "Ehkä pulkkailun jälkeen, täydellä vatsalla ei voi pulkkailla." Rosu sanoi.
"Hei täällä on jotain!" Rosu hihkui tavara kasan keskeltä, hän oli ainut joka mahtui sinne änkeytymään. "Näytä!" sanoin ja ahtauduin puoliksi samaan kasaan kuin Rosukin. "Ole hyvä, ota se ja mene pois mulle tuli ahdistus!" Rosu henkäisi ja säntäsi äkkiä ohitseni. "Makee!" Sandra henkäisi kun näki kauniin, vanhan ruskean pulkan. "No kumpi menee yksin ja kumpi Rosun kanssa?" kysyin, olimme sopineet että Rosu olisi aina jommankumman kanssa koska oli pienin. "Tehdään vuorot." päätin. Me laitoimme ruskean pulkan minun mustani viereen ja menimme talliin, olisi vielä huollettava suitsia ja satuloita, olin vieläkin velkaa Odelielle suitsista jotka Taru oli tallonut.
"Viimeinenkin on nyt puhdistettu, puunattu, putsattu, hinkattu ja rasvattu!" Rosu ilmoitti Odelielle joka käväisi satulahuoneessa. "Mahtavaa työtä tytöt!" hän kehui. "Jos vielä lakaisette lattian niin olemme sujut!" Odelie käski. Niinpä minä sitten otin harjan käteeni ja vetäisin kaikki roskat ja liat lattialta ja vedin ne rikkalapioon josta ne suuntasivat roskakoriin. "Mitä sitten? Pestääbkö me ikkuna?" Rosu kiusoitteli. "Voisittehan te! utta ei teidän tietekään ole pakko!" Odelie henkäisi kun huomasi kauhistuneet ilmeemme. Me purskahdimme nauruun.
Koska Tarun kiima oli jo loppunut joten me lähdimme kaikki maastoon. Herttua ja Rosu olivat kärryillä, minä ja Sandra olimme ratsailla Tarun ja Shotin kanssa. Sone oli käskenyt meidän liikuttaa sitä tänään ja tietty Sandra ´halusi ottaa komean mustan orin. Rosu ja Sandra vaihtoivat paikkoja puolessa välissä.
"Ihana ratsu!" Rosu henkäisi. "Nyt olis huippu laukkapätkä!" minä henkäisin kun huomasin pellon jolla oli kuulemma hyvä pohja. "Äh! Ja mä oon Herttualla!" Sandra marisi. "On sekin ihanaa kun menee ravia niin kovaa että korvissa soi. Kyllä mun herrani pysyy vauhdissa mukana!" Rosu sanoi joten me annoimme pohkeita ja Sandra tietysti hieman piiskaa. Se oli mahtavaa! Taru korskahteli ja vahkoinen vaahto koristi sen lapoja. Musta ori vierelläni heitti päätään onnellisena ja Herttua toisella puolellani kiri kovaa vauhtia naurava Sandra perässään. "Vauhtia, vauhtia!" minä kiljuin ja me nauroimme. "JIIHUUU!" Rosu kiljaisi. Taru luimisti korviaan ja kilpailu vietti valtasi kaikkien mielet. Annoin Tarulle pohkeita ja Shot jäi taaksemme. Kirimme kohti Herttuaa joka pinkoi tuhatta ja sataa. "NYT!" kiljaisin Tarulle ja se lähti kiitolaukkaan. Ohitimme Sandran ja Herttuan. Kuin unessa me liisimme, kuin pilvillä me hyppisimme! Nauroin ja Taru laukkasi niin kovaa kuin mahdollista! Kun lopulta jäin käyntiin olivat Shot ja Herttua kaukana. Rosu ja Sandra kiljuivat minulle jotain mutten kuullut mitään. "MÄ VOITIIN!" minä huusiin. Silloin Taru teki täys käännöksen kohti Herttuaa ja Shottia. Kiljaisin ja sitten katsoin taakseni, siellä oli toinen ratsukko. Driimi ja Jenni! "Ptruuu! Soojaaa!" rauhoittelin Tarua joka huomasi viimeinkin Driimin. "Sori! Ei ollut tarkoitus säikäyttää." Jenni sanoi ja ratsasti Driimin kanssa lähemmäs. "Mäkin säikähdin!" naurahdin ja taputin Tarun kaulaa.
Jenni ja Driimi olivat olleet maastossa ja pysähtyneet katsomaan menoamme. "Sori vielä kerran, ei olis pitänyt jäädä sinne puskiin katselemaan." Jenni pyyteli anteeksi kun hulsimme hevosia aurinkoisella tallipihalla. "Ei se oikeesti haittaa!" minä sanoin ja nakkasin suan harjapakkiin. Kun olin harjannut Tarun käärin vielä sen jalat keltaisiin pinteleihin. Taru oli kolhaissut jalkaansa kun se oli pinkonut pakoon Driimiä ja Jenniä. "Ihana väri." Jenni kehui. "Kiitti, mä ostin nää Horzesta. Niitä on myös punasia, vihreitä ja sinisiä." kerroin. "Driimille sopisi siniset mahtavasti!" Jenni innostui. "Tules kulta." Jenni maanitteli suurta tammaa joka seurasi hoitajaansa kuin koira. Hymyilin heidän peräänsä ja kääräisin viimeisenkin pintelin Tarun vasempaan takajalkaan. "Valmis!" totesin ja talutin tamman Driimin perässä talliin.
"Valmis?" Sandra kysyi ja me vastasimme Rosun kanssa yhdestä suusta: "Valmista!" "Sitten mentiin!" Sandra sanoi ja me lähdimme tarpomaan kohti mäkeä.
"WUUUUHUUUU!" Rosu ja me kiljuimme ja hyppäsimme yhdesää hyppyristä jonka olimme rakentaneet lumesta. "IIIK!" Sandra kiljui kun hän hyppäsi suuremmasta hyppyristä. Me nauroimme ja pidimme kaakao tauon. "Nam! Kuka tän on keittänyt?" Sandra kysyi. "Äiti, se tekee huippu kaakaon. Ei koskaan liian makeeta." kehuin. "Puolet maitoa, puolet vettä!" Rosu selitti. "Jep!" Me nauroimme, en voinut tajuta että olimme olleet Sandran kanssa vihollisiakin. "Paras hiihtoloma ikinä!" minä kiljaisin ja muut kolauttivat muovimukejaan kanssani.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 20, 2012 17:26:33 GMT 2
Laitoin nyt kuvankin tuosta kilpajuoksusta! :-D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 22, 2012 12:35:18 GMT 2
"Rosu! Me päästään Siuroon, SIUROON! Sun isän ravitallille!" minä kiljuin Rosulle joka pidätti Herttuaa joka säikähti huutoani. "Äh sori!" sanoin nolona ja autoin Rosua rauhoittamaan suurta oria. "Nätti poika. Mä aion kanssa ratsastaa joskus Herttualla!" minä sanoin pokkana Rosulle joka katsoi minua sen jälkeen äimänä. "Oletkos sinäkin ravilikkoja?" Rosun isä kysyi. "Pyh! Musta tulee kouluratsastaja!" sanoin ylpeänä rosun isälle joka selvästikin piti nopeutta parempana kuin kauniita liikkeitä.
"Odelie suostui! Me saadaan ottaa Herttua ja Taru Siuroon!" Rosu hehkui. "Jess! Mun pitää kyllä liikuttaa se tänään, tuutko ridaamaan maastolenkin, mennään ilman satulaa!" kysyin Rosulta mutta hän ei päässyt. "´Mun pitää pakata." "Ok, mulla on jo kamat mutta hevosten kamat pitäävielä pakata." sanoin. "Eikä! Munkin pitäis pakata Herttuan kamat, ei mulla oo aikaa! Ei hitsi!" Rosu hermoili. "Mä voin pakata ne. Sitten jos sulle ei kelpaa niin pakkaat uudestaan. Kyllä sun isältä löytyy varmasti haava spreyt ja muut, otetaan hevosten omat varusteet ja hoitopakit, Tarulla ainakin on ihan täys pakki. On saippuat, pintelit, suojat, kumilenksut ja muut!" luettelin tarvikkeita. "Herttualla on ruskeet pintelit, entä Tarulla?" Rosu kysyi. "Keltaiset, ne on söpöt. Mä oon kirjottanut niihin "Taru" ja sydämmiä!" sanoin. "Aaaww!" Rosu söpöili.
Kävelimme Tarun kanssa pitkän käynti-ravi lenkin ja pieni laukka pätkäkin saatiin löydettyä loppupuolella. Taru ei ollut kovin hikinen, mutta se oli vain hyvä sillä se varmasti stressaantuisi vähän uudesta tallista.
"Perillä!" Rosun isä herätteli meitä. "Täh?" Rosu mutisi unisesti. "Kato kuka toi on?" kysyin Rosulta kun kaunis rautias tamma laukkasi tarhassa lähellämme. "Ai toi? Se on Pinja!" Rosu sanoi ja osoitti rautiasta Pinjaa. "Ihana!" henkäisin.
Taluttelimme hevosia tallipihalla ja veimme ne sitten talliin. Rosun isä antoi luvan laittaa Herttuan ja Tarun vierekkäin koska ne tunsivat toisensa. "Talli jaetaan kahteen osaan, orit ja tammat. Tää on nyt poikkeus kun ne stressaa muuten enemmän." Rosu selitti. "Ok! Hyvä Taru tammaseni." kehuin Tarua joka nuuski vasemmalla puolellaan olevaa ruunaa, olimme laittaneet hevoset tamma ja ruuna puolelle. "Huoooh! On jo myöhä. Huomenna mennään maastoon ja tutustutaan henkilökuntaan." Rosu sanoi ja minä pidin ehdotusta hyvänä. "Öitä kulta!" muiskautin Tarulle mojovan suukon turvalle ennen kuin lähdin talolle.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 23, 2012 10:33:09 GMT 2
Pinja on nyt sitten yks niis yksäreis onko ok?? P.S: sitä ei oikeesti oo ees olemassa tarkotin varmaan Iitaa??
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 23, 2012 15:20:42 GMT 2
"Rosuu! Mikset sä herättänyt?" marisin Rosulle joka tuli tallivaatteet yllään keittiöön. Kello näytti jo kahdeksaa, olin herännyt puoli tuntia sitten ja minulle oli tuputettu leipää, kaakaota, kahvia, pullaa ja vaikka sun mitä! "Sorry! Iskä käski antaa sun nukkua." Rosu sanoi ja haukkasi palan pullaa. "Äh! Mä olisin halunnut tehdä sun kanssa aamutallin. En oo ikinä ollu töissä ravitallilla!" valitin ja Rosu lohdutti minua sillä että saisin hoitaa tammat yöpuulle.
"Onks Apilanveijari ruuna, ku laitoit sen tammojen kaa?" kysyin Rosulta kun nojasimme valkoiseen aitaan ja katselimme kuinka Taru pukitti kohti ruunaa. "Joo!" Rosu mutisi (otin tähän vapauden arvata sen!). "Okoo." sanoin ja maistelin mehua jonka olin laittanut muoviseen, keltaiseen taskumattiin. "Mä keksin hyvän idean!" hihkaisin kun olimme kovin tylsistyneitä. Olimme kyllä käyneet maastossa Herttuan ja Tarun kanssa, (se kiitoravi/laukka pätk oli mahtava! Olin tippua sieltä!) mutta se ei tuntunut riittävän. "Mennään ratsastamaan joillain teidän tallin heposilla!" minä kerroin ideani. Ja eikun tuumasta toimeen!
Sain ratsukseni kimon ja luotettavan vanhan Iitan. Iita oli laiska mutta sain siihen puhtia. Rosu liikutti jotakuta yksäreitä. "Vaihdetaanko?" kysyin puolessa välissä ja Rosu katsoi minua kuin hullua. "Täähän on ihan sekopää!" Rosu sanoi ja pamautti oria raipallaan. "No ei sitten!" minä säikähdin.
Hyppäsimme esteitä ja hoidimme iltatallin. Illalla olimme huippu väsyneitä, mutta se ei estänyt minua moikkaamasta Tarua!
|
|