Iidan ja Jennin pöllöilyt

[Iida]

''Jenni''

fellponi, tamma

om. Iida


Simorassa ? 2013

[sonya]

Iidalle piirtelin uutta esittelykuvaa Simoran porukkasivulle. Toivottavasti on Iidan näköinen. (:

[Iida]

Oi kiitos, kiitos, ihana!

15.11.2014
Ees lihapulla?
Ida och Jenny #9

Pihalla oli kerrassaan ihanan raikas ilma. Kaupustelin bussipysäkiltä Simoraa kohti. Hengitykseni huurusi. Aamulla kotoa lähdettyäni lämpömittari näytti melkein viittä astetta miinusta. Talli näytti kutsuvalta ja lämpimältä, joten otin viimeiset askeleet reippaasti ja kiskaisin kankean oven auki. Lämmin sisäilma ja hevosen tuoksu ikään kuin tuulahtivat vasten kasvojani. Hiippailin hiljaisessa ja tyhjässä tallissa tupaan, joka vastaanotti minut kahvin tuoksulla.
‘’Moikka, Iida!’’ Romppu hihkaisi minut nähdessään.
‘’Heippa vaan!’’ hymyilin pirteästi takaisin.
‘’Sua ei ookaan näkynyt vähään aikaan?’’ Romppu jutteli uteliaasti.
‘’Joo ei ookaan, on ollu pikkasen kiireitä ja näin, mut täällä takasin.’’ virnistin ja kaadoin höyryävää vettä kuppiin, jossa oli teepussi.
‘’Ooksä käyny kattoos Jenniä?’’
‘’Hä, en vielä, aattelin kyllä ratsastaa sen tänään, kuinka?’’
‘’Se on saanut aika hitonmoisen talvikarvan.’’ Romppu nauroi järkyttyneelle ilmeelleni.
‘’Voi juma.’’ mumisin ja koitin saada juotua teeni nopeasti loppuun, polttamatta kitalakeani.

Kävin pikapikaa kaapilla vetämässä ratsastuskengät jalkaan ja kiiruhdin sitten tarhalle, jossa Jenni tarhasi Rompun ponin Rossin kanssa. Ponit seisoivat kaukana portilta, melkein tarhan toisessa päässä, mutta huomasin kyllä minkälainen ero tammojen välillä oli. Toki kokoero oli suuri, mutta Rossi näytti treenatulta, kuin kisaponi konsanaan, kun taas Jenni oli kuin kantava tamma. Tosta mahasta tulisi päästä eroon. Raotin tarhan porttia, niin että pääsin sisään. Jenni mutusteli joitan eiliseltä jääneitä heinänkorsia, kun tulin lähemmäs tammaa, se nosti päätään ja painoi korviaan taaksepäin, ei ilmeisesti tahtonut joutua kiinni. Jenni ei onnekseni kuitenkaan lähtenyt karkuun, saati yrittänyt purra, se vain luimi, niin kuin tavaksi oli tullut. Sain narun kiinni riimuu ja lähdin taluttamaan verkkaisesti vierellä kävelevää mustaa ponia talliin.

‘’No joo, lopeta jo!’’ komensin Jenniä, joka koitti kaivaa käytävältä reitin Kiinaan. Tamma kuopi minkä kerkesi. Harjasin Jenniä tomerasti, niin tomerasti että irtokarvat vaan pöllysi ympärillämme. Jennin jalat oli kuivassa kurassa, mitä ihmettelin sillä maa oli jäässä, eikä yhtään kurainen.
‘’No mutta Iida ja Jenni.’’ kuulin iloisen äänen, nostin katseeni ylöspäin. Odelie käveli meitä kohti ja pysähtyi rapsuttamaan Jenniä. ‘’Ajattelitko mennä ratsastamaan?’’
‘’Mhm, juu se olis tarkotus, kattoo nyt mitä siitä tulee.. Jennin mahakin on niin iso, että epäilen vyötä, sitä ei varmaan saa kiinni, ja kato nyt kuinka karvanen tää poni on.’’ hölisin.
‘’Hahah, sitä se kyllä on.’’ Odelie naurahti. ‘’Jos se vyö ei mene kiinni, niin voit lainata kyllä varmaan joltain.’’ Ode lupasi.
‘’Okei, super!’’

Lähdin hakemaan omaa kypärääni ja Jennin varusteita, palatessani Odelie seisoskeli vieläkin Jennin kanssa käytävällä, mutta oli saanut seuraa Rawanasta. Naiset jutteli Vadesta, kun pääsin paikalle ja Jenni paistatteli päivää rapsutuksien kohteena. ‘’Hei Rawana.’’ moikkasin punapäätä ja nostin satulan Jennin selkään.
‘’Moikka, meeksä maneesiin vai kentälle?’’
‘’Varmaan kentälle, vaikka se onkin melko kova näin pakkasten jälkeen, mut musta kentällä on kivempi mennä.’’
‘’Okei, hyvä niin mä pääsen Vaden kaa maneesiin.’’ Rawana virnisti.
‘’Laskisitko sä Ode vyön alas?’’ kysäsin. ‘’Kiitos, ja nyt suosittelen suosiolla perääntymään’’
Vedin karvat mahan alta suoriksi taaksepäin ja otin vyöstä kiinni. Vedin varovasti vyötä kireämmälle. Jenni luimi ja haukkaili ilmaa hampaillaa, sekä koitti purra naruja, joilla se oli käytävälle kiinnitetty. ‘’Saamari.’’ mumisin. ‘’Ei tää mee kiinni.’’
‘’Oota hetki mä käyn kattoos jostain satulavyön.’’ Odelie lupasi ja lähti reippaasti satulahuoneeseen, josta palasikin pian pidemmän vyön kanssa.
‘’Kiitos, en olisi ikinä uskonut Jennin lihoneen näin paljon.’’ kauhistelin.

Kiristin lainavyön selästä käsin vielä kerran, nyt kun kentälle oltiin päästy. Tamma katseli virkeän näköisenä ympärilleen. Jalustimet oli edelliskerrasta sopivat, joten pyysin Jennin heti liikkeelle. Tamma lähti ihmeen verkkaisesti eteenpäin, mutta vauhti hyytyi sen siliän tien uralle päästessä. Paukautin kantapääni ärhäkästi ponin kylkiin - ei muutosta. Näpäytin raipalla perseelle - pään heitto ja hännän heilautus.

Ratsastelin nihkeää ponia käynnissä molempiin suuntiin, voltteja sekä pysähdyksiä. Jenni mateli tasaista tahtia eteenpäin, kunnes pyysin sen tomerasti raviin. Ponista tuli heti virkeämpi ja mukavampi ratsastaa, vaikka tamma oikoikin kulmissa ja meni volteilla lapa edellä. Siirsin raipan sisäkäteen, ja vaikken sillä mitään tehnytkään, niin Jenni alkoi taipua heti rehellisemmin - on se raippa vaan tehokas. Tein suunnan vaihdon täyskaarrolla ja valmistelin seuraavasta kulmasta laukannoston, joka ei onnistunut. Ratsastin voltin, siirsin käyntiin ja valmistelin uuden, tällä kertaa Jenni nosti, se laukkasi pitkän sivun päätä heitellen ja koitti kääntyä kentän keskelle, paukutin sisäpohkeella ja käänsin sen takaisin uralle ulko-ohjan avulla. Lyhyellä sivulla ratsastin ympyrän, jolla koitin asettaa ponia. Tapojensa mukaan tamma hermostui pikkusen laukan asettamisessa, ja sain kuulla siitä parilla pikku pompulla, ratsastin kierroksen loppuun ja taputin tyytyväisenä tammaa. ‘’Hieno tyttö.’’ kehuin Jenniä, kun tämä laski päätään ja pärski tyytyväisenä.

Kyllä vaan.. Jennista on tullut oikea karvahirmu eikä näytä vihaisena enää yhtään niin vakuuttavalta kuin kesällä. Se on kyllä ilmeen kuin ilmeen kanssa aina yhtä suloinen pörheän turkkinsa kanssa ja olen jäänyt useampaankin otteeseen silittelemään sitä, vaikka tamma tosin ei ole yhtään osannut arvostaa ajatustani. Hieman on kyllä kieltämättä päässyt Jenni vähän pulskistumaan, kun se on lähinnä käyskennellyt tarhassa kavereiden kanssa ja popsinut heinää menemään. Kyllä tuossa muutaman kerran olen sen juoksuttanut tossa kentällä ihan lyhyesti, mutta eihän se ole liikunta eikä mikään verrattuna siihen miten paljon neiti syö. Vähensinkin vähän väkirehun määrää, ettei tamma ihan housuistaan hyppää, mutta nyt hei tämä on sitten erinomainen syy käydä meillä useammin, Jenni kaipaa kovasti huomiotasi mahdollisimman usein ja ihan me Simoralaiset haluaisimme sinut seuraamme aina kun vain mahdollista!

Noh.. Löytyihän lopulta sitten Jennille kuitenkin sopiva satulavyö ja liikkuminen teki sille varmasti enemmän kuin hyvää. Vaikka Jennillä onkin tuo luimukorva kestonaama, pärjäät sen kanssa aina hyvin ja ratsailla se tuntuu hieman rauhoittuneen, ainakin kun vertaa siihen mitä neito oli joskus kun vasta saavuitte Simoraan. Olet yllä tehnyt Jennin kanssa meillä pitkän ja kiitettävän uran. Pidetään nyt huoli, että se jatkuisi samalla tavalla vielä seuraavat ainakin kolme vuotta! Huomasithan, että meillä on estekisat avoinna tarinamuodossa? Osallistuhan, jos vain kerkeät, ihmeessä Jennin kanssa. Saisi tamma hieman vaihtelua tavalliseen arkeen ja kylläpä olisi kaunis ruusuke Jennin karsinan ovessa ihailtavaa. vaikka Jenni nyt tuskin sillä muuta tekisi kun söisi pois : D Innolla odotan taas sinun tarinoitasi, kirjoitat kyllä niin sujuvasti ja hienosti, että älä jätä näitä minulle vain karvinaisiksi herkuiksi :3 - Odelie

[Iida]

24.12.2014

Joulupose

Iida ja Primrose Jennie #10

Hyvät joulut meiltä kaikille (etenkin Jennin uhreille) ♥

Oi! Hyvät joulut vain teillekin sinne! Täytyy nyt kyllä mainita, että tuo joulumieli oli tarttunut myös Jenniin tänä vuonna ja ensimmäisiä kertoja sen Simora historiassa, tyyppi jätti purematta, kun laitoin sille loimea (; Aivan mieletöntä, että Jennikin on opiskellut hieman tapoja, vaikka käyttäytyykin välillä vähän miten sattuu. Ehkä ensi jouluna meillä on jo vähän iloisempi kaveri seisoskelemassa karsinassa Hienoa työtä olet Jennin kanssa tehnyt ja tee jatkossakin!

Sitten tullaan tähän, että minä tuuletan ja ihastelen piirrosta. Olet kyllä sinä aikana, kun Simorassa olet käynyt, niin kehittynyt hurjasti piirtämisessä! Eihän tässä voi olla kuin ylpeä nähdä valoja ja varjoja, selvästi varjostettua tonttulakkia, ajatuksella tehtyä piirrosta, joka on kaiken lisäksi ihan Jennin näköinen : D Tällaisia haluan nähdä jatkossakin, wau, innolla odotan mitä taas tulee näytille. (: - Odelie

[Iida]

20.01.2015

Huonosta voi vaan mennä parempaan päin

Iida ja Jenni #11

Ei helkutti kun ärsytti, ei saatana, mikään ei ollut mennyt hyvin tänä päivänä, kaikki oli ottanut kuuppaan. Arrggh! Istuin kuumassa bussissa toppavaatteet päällä, sillä pihalla oli jopa noin - 10 astetta. Vieressäni istui mies. Mies haisi hieltä, että tupakalta. Pää siinä istuessa tuli kipeäksi. Unohduin hetkeksi ajatuksiini ja bussi ajoi Simoraa lähinnä olevan pysäkin ohi, hitto, missä se nappi nyt on!? Väisty jo, väisty, pökin miestä polvella reiteen. ‘’Anteeks, voisikko väistää?’’ ilmeisesti ei, ainakaan ilmeestä päätellen. Puskin reppuni ja ylimääräisen hiton jumppakassin kanssa miehen edestä.

Matka Simoraan oli hyinen, ei kyllä huvittais tälläsinä päivinä mennä tallille, saatika ratsastaa, varsinkaan, kun pää oli kipeä ja Jenni varmastikin ärsyttävällä tuulella. Jos ei ärsyttävällä niin sillä olisi energiaa, jota ei nyt jaksaisi. Repäsin tallioven auki ja ähisin itseni sisälle hepan tuoksuiseen talliin. Suljin oven ja käännyin ympäri niin vauhdikkaasti, että törmäsin takaapäin tulevaan tyttöön päistikkaa. ‘’Varo nyt!’’ murahdin.
‘’Haha, rauha.’’ irvisti tyttö ja teki tilaa.
Kuskasin kamppeeni tallitupaan ja huomasin kakskyt senttiä lyhyemmän tytön seuraavan minua. Kääpiö jäi tallituvan ovelle, kun paiskoin kaappia kiinni ja auki.
‘’Ei oo vissiin mikään hyvä päivä?’’ blondi kokeili varovasti aloittaa keskustelua.
‘’Ai, mikä saa sut luuleen niin?’’ irvailin olkapääni yli.
‘’Mhm, tulisitko reippaalle maastolenkille, jos se virkistäis sun mieltä?’’
Olin hetken suu kiinni ja pohdin tilaisuutta, se ei luovuttanut vaikka olinkin ilkeähkö.
‘’No, joo, toki.’’ sanoin lopulta.

Blondi odotti kun vaihdoin tallivaatteet päälle ja lähdimme sitten yhdessä lampsimaan tarhoille. ‘’Ai, onko sun poni toi kirjava shettis?’’
‘’On, juu, se on Nette.’’ blondi selvensi asiaa. ‘’Ja mä oon muuten Inkeri.’’
‘’Mä oon Iida ja toi musta pouni on Jenni.’’
‘’Söpö.’’ Inkeri totesi.
‘’Ehkä ulospäin.’’ irvistin.

Haimme ponit sisään ja aloimme harjaamaan niitä. Jennin pistin käytävälle, tamma seisoi korvat taaksepäin painettuina mulkoillen ohikulkevia. Joku brune, ehkä kakskymppinen oli ohittamassa Jenniä, kun harjasin sen takajalkoja.

‘’Hei lopetas nyt, vai ooksä muka joku pahis tai jotai.’’ kuulin naisen sanovan Jennille pirteästi naurahtaen. Tamma mulkoili naista, joka rapsutti pikaisesti tammaa sen otsatukan alta, ja jatkoi sitten matkaa moikaten minua. Jenni nosteli takasiaan hieman, kun koitin, jos ne oli lämpimät. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja putsasin kaviot. Jennillä oli tilsakumit, joten mitään ikäviä lumiklönttejä ei jalkoihin ollut muodostunut. Harjasin tamman pään pikaisesti. Huomasin Inkerin vielä harjaavan Nettaa, joten selvitin sormin Jennin harjaa.
‘’Valmis’’, kuului Netan karsinasta. ‘’Mun pitää hakee vielä mun kypärä ja muut kamppeet.’’
‘’Joo niin munki.’’

Haimme omat sekä ponien varusteet ja pian olimmekin jo valmiita. Vois kysyy Odelielta tai Sonyalta martsoja lainaan, kun Jennillä oli selvästiki virtaa. Ne hillitsis sen menoo vähän, pohdin, mutta annoin asian olla. Nousimme selkään tallipihalla ja lähdimme vierekkäin tietä pitkin lähtemään maastoon. Juttelimme vähän Inkerin kanssa, mutta suurimmalta osalta antoi tyttö mun pysyä oman pääni sisällä. Hirveä mustasukkaisuuden ja kateellisuuden olo valtasi minut. Ja vielä pojan takia. Really, Iida, really. Unohtaminen olis helppoo, vois antaa ystävän viedä sen, mutta joku osa musta tahtois pojan ittelleni. Gaaaash!

‘’Voidaanko ravata?’’ parkaisin. Nostin Jennillä ravin, olin saanut käynnissä pidätellä Jenniä tarpeeksi, joten annoin sille sitten vapauden ravata reippaasti. Jenni kipitti ensiksi, mutta alkoi onnekseni ottamaan suurta askelta, jolla se jätti pikku Neten taakseen. Kevensin. Jennin askel suureni vielä hiukan, tamma pärski tyytyväisenä. Naurahdin tammalle. Poni pärski pärskimistään, mikä sai minut lopulta kikattamaan idioottimaisesti. Tyytyväisenä sekä itseeni (joka oli unohtanut pojan) että poniin laskin käyntiin. Pian Inkeri ja Nette sai meidät kiinni.

‘’Mä tiesin, että tää piristää!’’ Inkeri huudahti iloisesti huomatessaan virneeni.
‘’Joojoo.’’ mulkaisin Inkeriä leikillä, mutta repesin sittemmin kovaääniseen kikatukseen (josta oli tullut outo tapa) ja sain Inkerin liittymään nauruun.


Kyllä tässä kevättä odottelee jo itse kukin, alkaa kyllä tosiaan ärsyttämään jo nämä kahdenkymmenen asteen pakkaset ja siihen kun lisätään vielä tuo inhottava tuuli, niin ilma pakastuu vielä toisen kaksikymmentä astetta. On kuitenkin huisin urheaa tulla tallille säässä kuin säässä ja energiaa puhkuva Jennikin varmasti kiittelee, kun ei tarvitse joka päivää viettää tylsässä tarhassa, jossa joka nurkka on jo tuttu. Hauskaa että osuitte Inkerin kanssa samaan aikaan tallille ja löysitte toistanne tuttavat, vaikka kieltämättä Inskeri onkin sainua huimasti lyhyempi. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö pippurisuutta tästä neidistä silti löytyisi sitäkin enemmän ja ponien omistajana löydätte varmasti yhteisen sävelen vielä tulevaisuudessakin, alatte treenailemaan yhdessä, niin pullea Jenni ja vanhuuden kankea Nette saavat vähän enemmän liikuntaa kun tähän mennessä : D

Mutta mikä olisikaan kauniilla pakkasilmalla parempi idea kun painua maastoon. Jos vain yhtään kylmää kestää, en voi muuta kun suositella. Itse varmaan mielummin viettäisin nyt leppoista aikaa jossain etelässä, mutta minkäs voi kun talli seisoo pihassa. Hauskaa että sait Inkerinkin seuraksi mukaan, tai Inkeri sai sinut mukaansa, maastot toimivat aina parhaiten kun on kaveri mukana, jos eksyy niin ainakin iglussa on joku lämmittämässä, vaikka nuotio tietysti olisi turvallisempi vaihtoehto O.o Mutta olipas Jenni taas tänään aikamoisella päällä. Tammalla tuntuu tuota energiaa löytyvän siis ihan joka harjakarvaan asti, pitäisiköhän tuota väkirehu määrää alkaa pienentämään, ettei parka ihan housuistaan hyppää joku päivä (: - Odelie

[Iida]

27.02.2015

Toivotonta asettumista

Iida ja Jenni(pyörykkä) #12

‘’Aaaaarrghh!! Jenni yritä edes!’’ olin ratsastanut nyt puoli tuntia tyhjässä maneesissa, joista puolet olin mennyt ympyrällä, koittaen saada edes jotain taivutusta aikaseksi. Jenni oli ollut kuin puupökkelö. Vaihdoin suuntaa aina kun sain sen hetkeksi taipumaan hyvin, johon nyt meni melko kauan. Aloin turhautua tosissani piipertämiseen varsinkaan kun siitä ei meinannut tulla mitään.

Pihalla oli jäistä, joten jouduttiin Jennin kanssa mennä maneesiin. Jenni on useesti maneesissa hankalampi en tiiä miksi, vähän outoa omastamielestäni. Joten siksi menin tammalla maneesissa harvemmin.

‘’Asetu, asetu, asetu..’’ mumisin. Vedin syvään henkeä ja keskityin taivuttamiseen. ‘’Ei tästä tuu mitään!’’ parahdin. Ohjasin Jennin takaisin uralle ja pyysin sen raviin, oikein-oikein reippaaseen raviin. Annoin Jennille ohjaa, niin, että se sai venytettyä itseään alaspäin. Keräsin ohjat ja otin Jenniä kiinni, jotta laukannosto olisi mahdollinen. Painon puolipidätteen jälkeen kantapäät tamman kylkiin ja se nosti varsin innokkaasti pienen pukin jälkeen laukan - joka tosin oli väärä. Hidastin nopeasti raviin ja nostin uuden - jes se oli oikea! Annoin Jennille käskyn laukata kovempaa, tamma päästeli pitkän sivun pirteää laukkaa, jonka jälkeen hidastin sen raviin.

* * *

Talutin Jenniä talliin, joka oli pimeä ja hiljainen. Riisuin tammalta satulan ja suitset, taputin sitä kaulalle ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen. Nappasin rehulaan jätetystä ämpäristä pari porkkanan palaa ja annoin ne kevyesti hikiselle Jennille, joka otti ne onnellisena vastaan. Harjasin tamman kevyesti ja putsasin sen kaviot. Jennin talvikarva alkaa pikkuhiljaa tekemään lähtöään, sen huomasi varsin hyvin ryntäistä, joiden rapsutuksesta tamma tykkää ihan täysillä. Saatiin karvasade aikaan.

Jenni ei tarvinnut loimea pihalle, oli sen verran lämmin ilma. Pistin söpön pehmustetun riimun Jennille päähän, mutta jätin narun talliin, veisin sen riimusta kiinni pitäen, sillä reippaat laukkapätkät (MANEESISSA! O.o) oli vienyt sen viimeiset voimat, nyt kun sen ruoka-annoksia oltiin pienennetty. Olin kokenut sen hyväksi ideaksi, sillä Jennille tuppautui kaikki energia pieneen tilaan, josta se sen sitten poksauttaa kerralla pihalle. Jenni käveli rentona pihalle. Sain tarhan portin helposti auki, sillä tarhakaveri oli toisessa päässä, eikä säheltämässä vieressä.

Irrotin otteeni Jennin riimusta ja tamma käppäili tyytyväisenä kohti heinäkasaa, joka varmasti jo kutsui sitä kaipaillen (ainakin Jennin pään sisällä).