|
Post by Odelie on Jun 28, 2014 23:05:22 GMT 2
Seduction BER "Duke"
hoitajana Noora
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Aug 24, 2014 17:34:49 GMT 2
#1 - Hoitohevonen "Hoitohevonen?" Niin, nyt minulla oli sitten hoitsu. Seduction BER, tuttujen kesken pelkkä Duke."Oletko varma että jaksat hoitaa sitä?" äiti varmisti. Tuhahdin ja loin äitiin et-oo-tosissas-katseen. "No totta kai jaksan!" Sanoin ja nousin aamiaispöydästä. Kuulin äidin vielä huokaisevan jotain, mutta olin jo lähdössä tallille. "Älä turhaan oottele, voi mennä pitkäänkin", huikkasin ovenraosta ja lähdin skootterilleni päin. Skootteri, tai omien sanojeni mukaan myös ikivanha hermojaraastava rotisko, odotteli autokatoksen vieressä jalustallaan. Skootterin pinkki väri oli jo aikoja sitten parhaat päivänsä nähnyt, mutta se ei minua haitannut. Hyppäsin skootterin satulaan ja käänsin avainta virtalukossa. Ajoin skootterilla pois kotipihastamme märälle asfalttitielle. Matka kohti Simoraa alkoi! Pian olin tallin pihassa. Talli on suuri, ja väriltään punainen. Simora vaikutti ainakin näin ulkoapäin, sekä nettisivujen perusteella, todella viihtyisältä paikalta hoitaa. Vasta nyt pieni jännitys ilmoitti itsestään vastanpohjalla. Jätin skootterin odottamaan parkkipaikalle, ja lähdin ottamaan tallista selvää. Vedin keuhkoihini ihanaa hevosentuoksua. Seisoin keskellä tallikäytävää ja saatoin näyttää hieman hajamieliseltä siinä kököttäessäni tumput suorina. "Tarvitsetko kenties apua?" ystävällinen naisenääni kysyi takanani. Käännyin kannoillani ja näin ruskeatukkaisen naisen, jonka silmistä paistoi ystävällisyys. "No, varmaan pitäisi tietää missä Duke on", sanoin ja virnistin naiselle. "Aa, Noora! Nyt muistankin. Olet Duken uusi hoitaja, eikös se näin ollut?" Odelieksi muistamani nainen sanoi kevyesti naurahtaen. "Joo, Noorahan minä. Niin missäs Duke mahtaa olla?" Sanoin vaihtaen puheenaiheen minusta Dukeen. "Duke on ulkona kuten muutkin. Sellainen iso voikko, muistanet varmaan, mikäli nettisivujamme olet seuraillut", Odelie kertoi. "Okei, kiitti tiedosta!" Sanoin ja harpoin hakemaan Dukelle riimua. Riimu löytyi karsinan ovesta, joten pääsin nopeasti hakemaan hoidokkiani ulkoa. Isokokoinen voikko juoksenteli tarhassa harja hulmuten ja askeleet liitäen. Katsoin lumoutuneena voinväristä oria, jonka karvapeite kiilsi auringonsäteiden osuessa siihen. Jäin nojaamaan aitaan ja katsoin kun Duke ravasi, pysähtyi ja lähti sitten hurjaan laukkaan. "Haha, Duke ei ikinä pysähdy", kuulin vieraan äänen vierestäni. Huomasin blondin, sinisilmäisen tytön saapuneen viereeni. "Siltä vaikuttaa", sanoin hymyillen. "Oletko uusi täällä? Ainakaan minä en ole sinua ennen nähnyt", tyttö sanoi. "Joo, aloitin tänään Duken hoitamisen. Nimi on Noora", esittäydyin. "Ai, kiva! Mun nimi on Iida ja minulla on oma poni täällä", Iida kertoi. Nyökkäsin vain ja sitten päätin, että pitihän tässä jossakin vaiheessa Dukekin hakea. Sanoin Iidalle moikat ja harpoin tarhaan hakemaan Dukea. Dukea ei vähempää kiinnostanut ja se vain jatkoi juoksenteluaan sinne tänne, kuin ei olisi huomannutkaan tuloani. "Duke, tulisit nyt. Täällä olis porkkanaakin", lepertelin mahdollisimman pehmeästi oriille, joka seisoi suurin piirtein kymmenen metrin päässä minusta, pää korkealla ja kaikki neljä jalkaa ryhdikkäästi maassa. Pidin toisella kädellä riimua selkäni takana ja toisella kaivoin hupparini taskusta porkkananpalasen, jonka ojensin kohti Dukea. Voikko yritti kurottautua saamaan herkun ottamatta yhtään askelta. "Sun pitää ottaa pari askelta, että saat tän", virnistin. Pian Duke oli edessäni ja rouskutti porkkanaansa. Heitin sille riimun ja ennen kuin se huomasikaan, olimme jo kävelemässä talliin päin. "Mä oon aika ovela, muista se", naurahdin ja keskityin pitelemään Duken vierelläni. Se steppaili orimaiseen tapaan, mutta pysyi kiitettävästi samassa tahdissa minun kanssani. Päätin kiinnittää Duken käytävälle, koska olin kuullut, ettei se olisi mikään maailman helpoin hoidettava. Ripustin riimunnarun roikkumaan Duken karsinan oveen ja napsautin ketjut kiinni Duken riimuun. Ori hieman viskeli päätään vastahakoisena, mutta päättäväisyydellä siitäkin selvittiin. Pian 168 senttinen voikko suomenpuoliveriori seisoi korvat höröllään, silmissä ilkikurinen pilke ja häntä uhmaavasti huiskien tallikäytävällä. Jätin hevosen siihen vähäksi aikaa odottelemaan, ja menin itse hakemaan satulahuoneesta oriin harjapakin. Pian palasin takaisin, mukanani Duken harjapakki. Otin esiin pölyharjan ja aloin sukia pitkin, rauhallisin vedoin hoitohevostani. Pyörittelin harjaa kevyesti voinväristä karvapeitettä pitkin ja etenin melko reipasta tahtia toiselle puolelle. Kun Duke oli harjattu kokonaan, heitin harjan pakkiinsa ja otin kaviokoukun esiin. Duke nosti päätään ja sen silmistä paistoi yhteistyöhaluttomuus. Niinpä ori liimasikin kavionsa kiinni tallin betonilattiaan. "Hei oikeesti Duke", sanoin tomeralla äänensävyllä ja kumarruin ottamaan kavioita. Duke ei ihan heti periksi antanut, mutta kun jaksoin komentaa ja vetää jalkaa päättäväisesti ylöspäin, niin Duke loppujen lopuksi nosti kavionsa ja sain kaviotkin puhdistetuiksi. Heitin kaviokoukunkin takaisin pakkiin ja kiedoin vielä kädet Duken kaulan ympärille. "Kyllä meistä vielä hyvä pari tulee, eikös?" sanoin ja katsoin hevosta, joka kyllä näytti ajattelevan: Joo joo, anna jo se porkkana. Naurahdin ja Duken toiveen toteuttaakseni ojensin sille hupparini taskusta vielä toisen palan porkkanaa.
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Aug 25, 2014 17:54:24 GMT 2
#2 - Puuhastelua maneesissa Talsin kohti Simoraa. Kello lähenteli neljää iltapäivällä. Koulu oli juuri loppunut, vihdoin, kauan se oli kestänytkin. Oli jo ikävä Dukea, ja tänään ajattelin puuhastella oriin kanssa hieman lisää. En vielä tarkalleenottaen tiennyt, mitä tekisin hevosen kanssa, mutta suunnittelin jonkinlaista maastakäsittelyä. Ehkäpä juoksutusta, tai vastaavaa. Simoran punatiilinen tallirakennus häämötti jo horisontissa. Kiristin tahtiani, sillä oli alkamassa sataa. Kiiruhdin sisään lämpimään talliin. "Juuri ennen sadetta", huoahdin tyytyväisenä. Marssin hoitajien huoneeseen ja heitin laukkuni kaappiin. "Ai moi taas Noora!" kuulin tutun äänen takaani. Se oli Iidan ääni, tytön, jonka olin eilen tallilla ollessani tavannut. Tyttö ihastutti iloisuudellaan ja reippaudellaan, uskalsi puhua minulle vaikkemme tunteneet vielä oikeastaan ollenkaan. "Hei muuten tulisitko mun avuksi maneesiin Duken kanssa? Ajattelin ehkä pistää sen vähän hyppäämään ja talutella sitä", kerroin aikeistani blondille. Tytön siniset silmät kirkastuivat ja tyttö näytti innostuneelta. "Joo, tulen mielelläni! Mä meen jo maneesiin tekeen teille rataa." Itsekin sain Iidan innokkuudesta puhtia ja olin jo pikapikaa hakemassa oripoikaa tarhasta. Duke erottui muista hevosista selkeästi värinsä johdosta. Avasin tottuneesti tarhan portin ja harpoin mutaiseen tarhaan. Punaiset Converseni saivat "nätin" mutakerroksen pintaansa. "Dukeeee...", sanoin pehmeästi venyttäen. Dukesta ei ollut vielä aika lähteä sisälle, joten voikko kirmasi taas täyteen juoksuun ja yllytti tarhakaverinsakin mukaan hullutteluun. Huokaisin vino virne kasvoillani ja hipelöin sormillani takin taskusta näkkärinpalan. Duken mielenkiinto heräsi ja sain hevosen taas mukaani lahjuksilla. "Onnistuuko tää joka kerta?" naurahdin pujottaessani ruskeaa nahkariimua oriin päähän. Sen silmissä oli samalla nyrpeä, samalla syyllinen ilme. Otin tanssahtelevan oriin riimunnarusta napakan otteen ja lähdin talliin päin. Matkalla Duke hieman huuteli tarhoissa oleville tammoille, mutta siitä ei koitunut mitään isoa ongelmaa. Päätä piti vain hieman nykiä alammas ja sanoa napakasti, että nyt keskityttiin kävelemiseen, ei tammoille huutelemiseen. Ja se toimi Dukeen vallan mainiosti. Kiinnitin Duken eiliseen tapaan käytävälle molemmin puolin. Iida oli jo maneesissa, ja ettei hänen tarvitsisi koko päivää odottaa, päätin aloittaa harjaamisen heti. Duke oli märkä, sillä ulkona oli hieman tihuttanut, joten nappasin hikiviilan käteeni ja vetelin sillä ylimääräiset vedet pois hevosen karvapeitteestä. Duke polki jalkaansa ja viskeli päätään. Korotin ääntäni ja vedin hieman ketjua alaspäin, että pään viskely loppuisi. Hikiviila ei siis tainnut olla Duken paras kaveri. Kun hevonen oli joten kuten kuivahko, pyyhin vielä märimmät kohdat pyyhkeellä. Sitten oli harjaamisen aika. Harjaamiseen en kuluttanut kamalasti aikaa, sillä Duke ei ollut oikeastaan yhtään likainen, märkä vain. Harjasin kuitenkin hevosen läpi ja puhdistin kaviot. Kavioiden nostossa oli taas pieniä erimielisyyksiä, päättäväisyyteni ansiosta sekin kuitenkin saatiin hoidettua kunnialla loppuun (pieni mustelma reidessä ei kovin suuri haitto ole tapaturmiin tottuneelle ihmiselle, köh köh). Vein kamat reippaasti pois ja lähdin maneesiin riimulla ja riimunnarulla varustettu hevonen mukanani. Iida oli kasannut maneesiin hienon radan, joka koostui puomeista, pienistä esteistä, sekä pujotteluun tarkoitetuista kavaleteistä. Puomeista oli tehty hienoja kujia, ja maneesin vasemmassa laidassa oli myös irtohypytykseen tarkoitettu paikka. "Vautsi!" sanoin vain hämmentyneenä tytön vaivannäöstä. Iida virnisti ja huomasin tytön vieressä myös toisen blondin, suomenhevosen kanssa. "Ai niin, otin Suvin mukaan. Ei vissiin haittaa", Iida kertoi. Tervehdimme toisiamme ja Iida alkoi jo kyllästyä. "Aloittakaa rata jo!" Minun ei auttanut muu kuin siirtyä Duken kanssa "lähtölinjalle". "Ööm, teidän jälkeenne", Suvi sanoi virnistellen. Kohautin naurahtaen olkapäitäni ja päätin sitten keskittyä rataan. Duke oli kokoajan rynnimässä edelleni ja ainakin puolet kartioista kaatuivat. "Uusiks?" sanoin näyttäen kieltä. Suvi ja Iida virnuilivat ja kävivät nostamassa kartiot. "Otetaanpa Suvi ensin, hän näyttää mallia", Iida sanoi. Suvi suoritti kartioiden pujottelemisen ilman ongelmia. "Epistä, Duke ei ikinä pääse tosta kunnialla", mutisin muka vihaisena. "Pah, Duke nyt vaan pelleilee. Ota uusiks, menee varmasti jo paremmin", Iida kertoi. Nyökkäsin ja otin Duken kanssa kartioiden pujottelun uudemman kerran. Toden totta, nyt Duke suoriutui siitä ongelmitta. "Mitäs mä sanoin?" Iida sanoi pissismäiseen äänensävyyn. Aloimme Suvin kanssa nauraa tytön jutuille. Olin iloinen, kun olin heti päässyt talliporukkaan mukaan ja että meillä synkkasi niin hyvin. Seuraavaksi oli ohjelmassa puomien menoa ravissa. Sain juosta reippaasti, että pysyin Duken vauhdissa. Kuitenkin jarruttelin välillä oria, jotta se tajusi, että minä päätin vauhdin, ei se. Puomit menivät hienoilla harppauksilla yli ja Suvi ylitti empimättä puomit hoitohevosensa kanssa. Pujottelimme rataa vielä hetken, kunnes minä kuin Suvikin olimme ihan naatteja. "Me mennään hoitaan hevoset, tullaan sit auttaan sua siivoomaan nää, okei?" sanoin. Iida nyökkäsi myöntävästi ja minä ja Suvi lähdimme talliin hevosinemme. Satoi vettä, mutta mieli oli aurinkoinen. Simora oli paikka, jossa viihdyin. Siitä olin varma jo nyt!
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Aug 26, 2014 17:41:36 GMT 2
#3 - Ratsaille
"Oletko nyt ihan varma tästä?" Odelie kysyi huolenrypyt otsallaan. "Joo joo, onhan se joskus tehtävä", sanoin itsevarmana. Odelie kohautti olkapäitään. "No, tulen ainakin katsomaan miten teillä menee. Mä en sitten vastaa murtuneista kylkiluista tai halki menneestä kallosta", Odelie sanoi kuulostaen ihan äidiltäni. Nyökyttelin kävellessämme kohti Duken tarhaa. Ode selitti, että Duken kanssa ei missään nimessä saisi vaan jäädä matkustelemaan, koska Duke kyllä käyttää sellaiset tilanteet hyödykseen. Pysyttelin vaitonaisena ja lahjoin Duken taas mukaani. Pilvisessä tiistai-iltapäivässä kävelimme tallipihan poikki talliin, jossa kiinnitin Duken taas molemmin puolin.
Duke luimisteli ja osoitti mieltään kaikin tavoin, kun hain satulan ja suitset varustaakseni hevosen. Harjaaminen oli tällä kertaa sujunut hyvin ja Duke oli jopa nauttinut harjaustuokiosta. Kavioiden putsaus ei taaskaan oikein ottanut onnistuakseen, mutta onnistui kuitenkin pitkäpinnaisen yrittämisen jälkeen. Heitin satulan Duken selkään ja liu'utin sitä vähän taaksepäin, kunnes se asettui oikealle paikalleen. Kiristin vyötä vähän ja heitin suitset hevoselle. Kuolaimia Duke ei halunnut aluksi ottaa, mutta jälleen pitkäpinnaisuus palkittiin. Ja pieni porkkananpala teki taas tehtävänsä...
Suuntasimme kentälle, oli nimittäin hyvä sää eikä sadetta oltu luvattu. Lämpöä oli viitisentoista astetta, jalassani oli ruskeat ratsastushousut ja päällä vaaleanpunainen huppari. Päässä keinui musta Haloriderin kypärä. Kentän keskihalkaisijalla kiristin Duken satulavyön loppuun. Duke hieman tanssahteli ja steppasi, Odelien pidellessä hevosta pääsin kuitenkin satulaan. "Duke voi sitten testata sua, oo varuillas", Ode varoitti ja siirtyi sitten sivummalle seuraamaan menoamme.
Duke oli jännittynyt ja jäykkä. Satula narisi hiljaisella kentällä. Duke käänteli korviaan hermostuneen oloisena ja viskeli päätään vihamielisesti, kun keräsin ohjat tuntumalle. Huokaisin syvään ja istuin satulassa ryhdikkäästi.
Menimme käyntiä noin 10 minuuttia, kokeilin taivutella Dukea ja muutenkin saada hevosen kuulolle. Duke oli kova suustaan eikä siis ollut mikään helpoin ratsastettava ja kaikenlisäksi oli vielä etuosapainoinen. Otin ohjia hieman kevyemmälle tuntumalle, ja ratsastin hevosta eteen. Duke puri kuolaimeen, muttei enään tuntunut hirveän voimakkaalta. Annoin varovasti oriille raviinsiirtymispohkeet.
Duke tuntui pomppaavan ainakin metrin ilmaan, kun tajusi että saa lisätä vauhtia. Ravi olikin alussa holtitonta ja näytti varmasti pikemminkin siltä, että selässä olisi istunut pahemman luokan aloittelija. Tajusin istua satulaan ja rauhoittaa menoa pehmeällä äänellä ja kädellä. Lievästi kauhistunut Ode seurasi kentän vierustalla. "Hyvin menee", puuskutin kun sain Duken siirrettyä käyntiin. Ode nyökkäsi nojaten aitaan. Hymyilin maireasti, kuin ylpeänä suorituksestani. Vaikka eihän se kamalan hienosti mennyt... Annoin Duken hetken mennä pitkällä ohjalla, ja vaihdoin suunnan.
Otin uudelleen raviin ja tällä kertaa sain siihen hieman malttia, vaikka Duke mielellään testasikin taitojani. Muutaman reippaan ravikierroksen jälkeen otin taas hetken käyntiä, ja sitten päätin kokeilla laukkaa pääty-ympyrällä. Ode nyökkäsi, kuin olisi osannut lukea ajatukseni. Nielaisin kerran ja otin kunnon tuntuman Duken suuhun. Sitten vaan puolipidäte, ja laukka-avut. Ei mikään kaunis nosto, mutta laukka sieltä kuitenkin saatiin. Pompin ensin pari kertaa satulassa, sitten mukauduin oriin keinuvaan laukkaan. Pidin oriin ympyrällä, sillä uralla laukatessa se olisi taatusti lähtenyt käsistä. Välillä tuli jyrkkä käänne, ja tuntui kuin Duke olisi ollut kaatumaisillaan. Otin raviin ja sitten uusi nosto, joka oli tällä kertaa sulavampi ja siistimpi nosto kuin edellinen. Laukkasin kahdeksikkoa hetken, sitten otin käyntiin. Tämän jälkeen istumalihakseni olisivat taatusti hellänä. "Hengissä selvittiin", sanoin iloisena Odelle. Nainen hymyili ja hänen ilmeensä kertoi paljon. Ei tainnut tämä ratsastuskerta ihan pohjanoteeraus olla. Tervetuloa vielä kerran Simoraan! Olen ihan hämmentynyt kuinka näistä tarinoita on ilmestynyt jo kolme ihan muutaman päivän sisään, kun itse olen kuumeen kourissa makaillut ja laiskotellut. Hienoa, että olet edistynyt näin nopeasti Duken kansaa ja olet saanut kokea orin pelleilyt, mutta samalla olet päässyt todistamaan, ettei poitsun temppuilut sinua pahemmin hetkauta. Kirjoitat hyvin, huomaa, että tarinoissa on ajatusta ja paljon elämää ! (:
Täytyy antaa pointsit siitä, että pärjäsit noin hienosti Duken selässä ensimmäistä kertaa. Itse olen nimittäin lentänyt sieltä selästä useammin kuin kerran, kun herralla tuppaa olemaan useampi kuin yksi ässä hihassa. Kova ja kolhuinen tie se varmaan tuleekin olemaan, mutta luotan siihen että ajan kanssa teillä tulee menemään paremmin kuin hyvin. Hauskaa myös huomata, että kavereita on löytynyt jo muutama tallilta ja kannattaakin käyttää asia hyödykseen ja käydä porukalla maastossa tutkimassa tiluksia, ennen kuin sää menee vielä huonommaksi. Innolla odotan seuraavia seikkailuja : D - Odelie
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Aug 31, 2014 19:40:40 GMT 2
#4 - TaluttelureissuEn ollut ehtinyt tallille muutamaan päivään, mutta näin sunnuntain kunniaksi päätin taas karauttaa mopollani Simoraan. Jätin skootterin odottamaan tallin edustalle ja harpoin talliin. Vanha tuttu hevosentuoksu tervehti minua ja karsinoiden suunnalta kuului hyväntuulista hyräilyä. Ode oli karsinoiden siivouspuuhissa ja muut hoitajat varmaan taukotuvassa. Harpoin taukotupaan ja heitin laukun kaappiin. "Moi taas Suvi!" tervehdin tyttöä, johon olin ehtinyt jo tutustua kerran tallilla ollessani. "Noora! Tääl tallilla onkin ollu tylsää kun Odella on ollu niin hirveesti kaikkee ja muita hoitajia ei oo näkyny", Suvi kertoi. Nyökkäsin ja olin menossa hakemaan Dukea ulkoa. "Voisitko muuten lähteä maastoon? Tai no mun kannattaa varmaan ottaa Duke narun päähän mutta sä voisit ratsastaa", kysyin. "Joo! Hyvä idis!" Suvi sanoi ja tuli kanssani tarhoille.
Dukea ei tänään meinannut saada sisälle lahjomallakaan. Oli nimittäin todella kaunis ilma, eikä siis Dukella ollut mitään aikomusta sisälle. Sain jahdata voikkoa mukavan tovin ennen kuin sain sen riimuun. "Huh, vihdoin", puuskutin ja lähdin Duken kanssa talliin. Duke tanssahteli ja yritti kokoajan ryöstää. "Duke! Nyt aloillas", ärähdin oriille, joka näytti olevan ihan täynnä virtaa. Joo, jos henkeni oli minulle rippusenkaan tärkeä, niin taluttaisin Dukea maastossa. Ehtisin kyllä sitten maastoilla kun olen vielä hieman lisää tutustunut poitsuun.
Harjasin Duken huolellisesti ja puhdistin kaviot. Suvi oli hoitamassa hoitsuaan Allia, eikä näyttänyt vielä olevan valmis, joten päätin vielä nyppiä vähän Duken harjaa. Duke luimisteli ja katsoi minua vähän ärtyneesti. "Miks sun pitää aina olla tommonen synkkis?" huokaisin rapsuttaen oria hieman korvan takaa. Duke vaan pörisi ja kuopi hieman kaviollaan. "Joo joo pääset ihan just", mutisin ja siistin vielä vähän harjaa. Päätin tehdä pienen letin Duken otsaharjaan. Siitäkös Duke vasta tykkäsi... "Kyllä pojatkin voi näyttää söpöiltä", virnistin ja nappasin itsestäni ja Dukesta selfien. Lähetin sen Facebookin ja siihen tuli heti pari tykkäystä. "Katos, susta tuli suosittu", sanoin näyttäen iPhoneani Dukelle. Duke vaan heilautti päätään kärsimättömänä. "Joo, mennään", sanoin ja lähdin Duken kanssa ulos, Suvi ja Alli perässäni.
Suvikin päätti tulla taluttaen, koska oli jo tänään ratsastanut Allilla. "Tehdään kevyt lenkki, kun oon jo liikuttanut Allin tänään", Suvi sanoi. "Joo niin mä aattelinkin. Haluun vaan vähän tutustuu Simoran maastoihin", kerroin. "Sit sä valitsit oikeen henkilön siihen hommaan", blondi virnisti suomenhevosen vierestä. Naurahdin ja keskityin sitten pitämään Duken aloillaan. Duken mielestä maastossa oli tarkoitus kiirehtiä syömään ruohotupoille. "Duke on hirvee ahmatti", tuhahdin ja nostin Duken pään ylös tienpenkasta. Suvi vaan virnisti.
Kävelimme ympäriinsä Simoran maastoissa. Maisema oli kivan syksyinen, muutamat puut olivat jo alkaneet kellastua. "Voit hitsit, kohta on talvi", mietin. "Sitten on taas kylmä ja lunta". "On talvessa hyvätkin puolensa. Pääsee hiihtoratsastamaan ja tulee joulu", Suvi sanoi mietteliäänä. "Niin. Toivottavasti oon vielä silloin Simoran porukassa", sanoin. Suvikin näytti ajattelevan samaa. "En mä ainakaan aio lopettaa piiiiitkään aikaan", Suvi sanoi venyttäen. "En minäkään", sanoin ja lähdimme kävelemään takaisin Simoraa päin.
//Sori tönkkö loppu
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Sept 1, 2014 17:54:44 GMT 2
#5 - Perustallipäivä
Koulun jälkeen Simoraan, hoitohevostani hoitamaan, puunaamaan ja paijaamaan. Hain Duken tarhasta, harjasin ja kaviotkin putsasin. Hoitohevoseni on maailman paras, vaikka olikin mudassa pyörinyt... Satuloin hevosen ja matkaan lähdin hiekkaa sain hieman maistella. Se ei kuitenkaan haitannut, kun ei pahemmin sattunut. Duke katsoi minua ja heilautti häntäänsä. "Huoh, olet sinä sitten hassu!" Loppupäivä meni karsinoita siivoten ja Duken tarhaan vieden. Pian tulisin kuitenkin taas hoitohevostani katsomaan!
//Huomasitte varmaan että en ole mikään runoilija, eh? xD Ei kuule Noora mullakaan aina runosuoni oikein kuki, mutta silti kyllä hyviä runoja, niin kuin tämä sinun, tulee tehtyä, koska se on kivaa. Aina ei tarvitse runon edes täydellisesti rimmata, sisältö on tärkeintä (: Hienoa tekstiä olet myös saanut aikaan, törmään toisinaan vain harvoihin kirjoitusvirheisiin ja ylläpidät tarinan kulun alusta loppuun mielenkiintoisena. Hyvä hyvä !
Taluttelureissu taisi tehdä Dukelle parempaa kun hyvää. Se on ollut nyt taas lähipäivinä niin energinen, että mono tuntiratsastaja on päässyt maistamaan maneesin pohjaa. Turhauttavaa, voikohan oria kohta enää pitää edes tunneilla? No kuitenkin, erityinen kiitos kuitenkin kuuluu sinulle siitä, että olet jaksanut säheltää pojun kanssa niin usein ja toivon että saan vielä pitkään lukea hoitotarinoitasi täällä meillä ! : D Hauskaa, että kavereitakin on löytynyt, joiden kanssa voi maastoon lähteä ja innolla odotan taas, mitä te keksitte kommeltaa (: - Odelie
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Sept 3, 2014 13:32:26 GMT 2
#6 - Känkkäränkkäpäivä?Bussi pysähtyi Simoran pysäkille ja jätti minut tallipihaan. Kiitin kyydistä ja otin kaikki mukana olevat kamat mukaan. Kävelin tottuneesti Simoran tallirakennukseen ja vein laukkuni kaappiini. Matkalla pikkutalliin katsoin, onko Duke menossa tänään tunneille. Kyllä, Duken nimi komeili viidestä kuuteen olevan tunnin tuntilistassa. Vilkaisin kelloon, joka näytti päälle neljää. Otin jo valmiiksi Duken varusteet.
Hain Duken tarhasta ja aloin jo harjaamaan tuntia varten. Duke olikin tänään tavallista kiukkuisempi, ja siihen ei olisi saanut koskea hipaisullakaan. "Duke, ei tää niin vakavaa oo", huokaisin ja katsoin vihaisena mulkoilevaa oria. Karsinassa hoitamisesta ei siis tulisi mitään. Niinpä sain taas kerran kiinnittää Duken kaksin puolin käytävälle. "No niin", sanoin ja aloin harjaamaan Duken selkää. Duke viskeli päätään ja kuopi kaviollaan. Sain komentaa monesti eikä sekään tuntunut tekevän vaikutusta oriin. Päättäväisesti kuitenkin harjasin, vaikka Duke ei puuhasta pitänytkään.
Kuulin takaani jonkun naisen äänen. "Eivät nykypäivän hoitajat osaa edes hevosia hoitaa", viimeisenpäälle pukeutunut ja naama täynnä meikkiä oleva, parikymppinen nainen sanoi kaikkitietävän oloisena. Katsoin naista kummaksuen. Tällä oli kalliin näköiset, kiiltelevät nahkaiset ratsastussaappaat ja kypäräkin varmaan 300 euron arvoinen. "Ei sitä hevosta noin hoideta, anna se harja tänne", nainen puhisi ja alkoi harjaamaan Dukea. "Mä kyl harjasin sen jo", yritin puolustautua. "Pah, likanenhan tää on ku mikä". Huokaisin ja jäin katsomaan, kun nainen hoisi Dukea. Duke kiukutteli naiselle kaksi kertaa pahemmin. Hymyilin vahingoniloisena ja seurasin sivusta, kun nainen yritti saada kaviot nousemaan. "Mikä tätä tyhmää kaakkia vaivaa?" nainen ärisi. "Ehket sä oo niin täydellinen ku luulet", mutisin, vaikkei hän tainnut kuulla. "Hoida ite tää tyhmä hevonen, meetvurstiks pitäis laittaa", nainen sanoi ja poistui ähisten paikalta. "Duke, älä välitä", kuiskasin ja puhdistin kaviot. Se onnistui parin kokeilun jälkeen, eikä se ollut enää niin kiukkuinen.
Varustin Duken naiselle, jonka "imago" oli selvästikin saanut jonkinmoisen kolauksen. Hän lähti kentälle yhtä tympääntyneenä kuin aiemminkin. Kohautin olkapäitäni ja katsoin kun kaksikko katosi ulos tallin ovesta. "Mitäs sie?" kuulin Suvin äänen takaani. "Äh, että jotkut osaa sitten olla ärsyttäviä. Esim. toi Duken ratsastaja. Hirvee tyyppi", manasin. "Mm. Allillakin on pari kertaa ollut ei-niin-mukava ratsastaja", Suvi sanoi nyökkäillen. "Joo. Mut ei välitetä niistä" sanoin. "Ei niin", Suvikin sanoi ja aloimme nauraa niin että pikkutalli raikasi.
//En keksinyt enää kirjoittamista niin tämmöinen hoitokerta nytten. Ens kerralla varmaan uskaltaudun taas satulaan
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Sept 4, 2014 19:20:31 GMT 2
#7 - Päivä Duken näkökulmastaTuttu tallin omistaja tuli antamaan aamuheinät myöhemmin kuin yleensä. Luimistelin ja kolistelin, sillä minulla oli hirveä nälkä. "Älä viitti Duke, täältä tulee ruokaa", tuo sanoi ja ojensi minulle suuren sangollisen kauraa ja ison kasan heinää. Tungin turpani ruokien joukkoon ja aloin mutustella tyytyväisenä. Muut pikkutallin hevoset söivät myös normaaliin ahmivaan tapaansa.
Kun olin syönyt, pälyilin tallikäytävälle ja odotin milloin minut tullaan viemään ulos. Siinä kesti tosi kauan! Ihan kuin jaksaisin koko päivän vaan odottaa karsinassa. Halusin ulos laukkaamaan!
Vihdoin alkoi jotain eloa kuulua. "Dukeeee", kuului ystävällinen tytön ääni. "Mites mun lempparipoju jakselee?" Hieman turhautuneena pyörähdin pari kertaa karsinassa. Mentäisiin jo ulos! "Taidat haluta ulos?" hoitajaksi tunnistamani tyttö sanoi ja laittoi päähäni riimun. Kestipä siinäkin kauan...
Matkan varrella oli pakko hieman esittäytyä parille kauniille tammalle. Hoitajani ei siitä touhusta tykännyt ja yritti saada minut pysymään aloillani. Vihdoin olimme tarhan portilla. Hoitajani päästi minut irti ja ponnistin heti laukkaan. Laukkasin pari kierrosta ympäri tarhaa ja sitten rauhoituin syömään. Kuulin hoitajani huokaisevan jotain. En kuitenkaan miettinyt sitä sen enempää, koska olin jo upottanut pääni heiniin. Pian muut tarhakaverini tulivat myös ulos, ja yhdessä telmimme tarhassa monta tuntia.
Päivä alkoi kääntyä jo iltaan. Hoitajani tuli hakemaan minut talliin ja hän harjasi minut oikein hyvin. Harja oli kyllä aika pelottava, mutta olinhan urhollinen ori, joten oli pakko kestää se. Hoitajani taas mutisi jotain siihen suuntaan ettei harja ole mikään pelottava hirviö. Hieman levottomana steppasin paikallani, sillä harjattavana seisominen alkoi pitemmän päälle käydä tylsäksi.
Hoitajani puhdisti myös kavioni ja sitten hän laittoi selkääni satulan ja päähäni suitset. Lähdimme maneesiin treenaamaan hieman koulua. Pidin kyllä huolen ettei koulutreenistä tullut tylsä. Välillä oli pakko hieman testailla ja laukassa heitin parit makeat pukit, ja pian näinkin hoitajani maistelemassa hiekkaa. Huoh, ihmiset... Eivät edes pientä rodeoesitystä kestä! Hoitaja nousi takaisin satulaan ja jatkoimme treeniä. Teimme aika yksinkertaisia kuvioita, hoitajani antoi välillä niin epäselkeät avut että oli pakko vähän protestoida. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, kai, tai ainakin saamieni kehujen perusteella.
Ratsastuksen jälkeen hoitajani hoisi minut hyvin ja jäi hetkeksi seurakseni karsinaan. Hän puhui minulle kaikista omista huolistaan, minä vaan katselin tallikäytävälle ja odotin saavani iltaruoat. Hoitajani antoi minulle pari porkkanan palaa ja helli minua hetken. Pian hän lähti kuitenkin kotiinsa päin ja minä jäin odottamaan iltaruokiani.
//Taas vähän lyhyt, huomenna koitan saada pitempää kirjoitettua ja katson jos saisin kuvankin rustailtua
|
|
Noora
Tuttu kasvo
Posts: 83
|
Post by Noora on Sept 5, 2014 19:41:30 GMT 2
#8 - Iltahetki Tunnit olivat jo loppuneet ja talli hiljentynyt, kello lähenteli jo kahdeksaa. Minä olin vielä tallilla, koska en ollut vielä halunnut lähteä kotiin. Suvi ja Rawanakin olivat lähteneet, ja Odelie kökötti toimistossaan varmaan nukahtaneena papereidensa sekaan. Kävelin taukotuvasta pikkutallin puolelle, jossa Hannen yksäri Tumppu, minun hoitsuni Duke ja suomenhevoskaksikko Iivu ja Muska söivät vielä iltaheiniään. Hymyilin ja nojasin Duken karsinan oveen. Voikko puoliverinen nosti päänsä heinistä ja katsoi minuun hieman turhaantuneena. "Okei, en häiritse sua enempää", hymähdin ja raahauduin takaisin taukohuoneen puolelle.
Keitin itselleni kaakaota ja sitä hörppiessäni selailin iPhoneani. Whats apissa oli taas kasapäin uusia viestejä. Naputtelin kännykkääni enkä huomannut Odelien saapuvan taukotupaan. "Ai, olet vielä täällä", nainen sanoi hieman kummissaan. Nostin katseeni säikähtäneenä. "Joo, en jaksanu vielä lähtee kotiin. Tallilla on nii kivaa", vastasin. Nainen nyökkäsi ymmärtäväisesti ja otti itsekin kaakaota. Sitten hän istui viereeni. "Kiva kun hoitajat on aktiivisia. Hevosetki tykkää", Odelie sanoi. "Niin. Epäaktiiviset hoitajat ois katastrofi". "Jep, kun ei Simorassa porukkaa liiaksi ole", Odelie myönsi. Juttelimme hetken oleellisista ja ei-niin-oleellisista asioista. Odelie kertoi syksyn toiminnasta Simorassa ja minä kuuntelin kiinnostuneena. "Molempien pitäis varmaan lähteä kotiin päin", Ode sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja nousi sohvalta. "Käyn vielä sanoon Dukelle heipat".
Duke oli jo syönyt ja katsoi minua anovasti saapuessani sen karsinaan. Ojensin käteni, että hevonen sai haistella sitä. Minulla ei kuitenkaan ollut hevoselle mitään annettavaa. "Huomenna aattelin jos oltais lähdetty maastoon", kerroin hevoselle. Se höristi korviaan ja pärskähti kovaan ääneen. "Otetaan sitten muutkin tallilaiset mukaan", jatkoin. Rapsuttelin vähän Dukea ja sitten halasin hevosta. "Nähdään huomenna!" huikkasin hevoselle ja lähdin skootterilleni päin.
//Halusin vaan kirjoittaa tämmöisen lyhyen pienen kuvailevan tekstin Kuvan liitän kunhan saan sen koneelle Tuo maastotarina on siis jo puoliksi kirjoitettuna koneella, mutta en sitä vielä jaksanut kirjoittaa, kun sain idean tälläiseen hoitoon. Huomenna sitten postaan sen Siis herran jestas, taas on kolme tarinaa kirjoitettu, ennen kun mä olen ehtinyt edes kommentoimaan. Vau, upeeta, oon ihan ylpeä! Sait taas kerran aikaan hienoa tekstiä, kirjoitus virheitä en löytänyt. Tekstin ulkoasu oli oikeasti hyvää ja toivon, että jatkossakin saadaan nähdä oikeaoppisia tarinoita (ainakin jollain tavalla nimittäin mä olen todella huono suomi aina pahoina päivinä : D). Mahtavaa työtä siis ihan vaan kohta muutamalta viikolta.
Siis joo, täytyy sanoa, että tuollaiset nipo nipo mammat tallilla on aivan tuskasia. Luulevat tietävänsä kaikesta kaiken ja sitten lopulta kuitenkin aiheuttavat vaan pahoja traumoja hevos paroille. Aplodit siitä, että selvisit kuitenkin tyypistä hengissä ja Dukekin taisi sitten vähän asettua, mutta se on kyllä varma, että tämä kyseinen ratsastaja ei ole enään tallille tervetullut, kun hevosia haukkuu ja pahoinpitelee!
Tarinasi Duken näkökulmasta oli hyvin kekseliäs ja aivan mainio. Arvaa vaan nauroinko koko ajatukselle, nimittäin onnistuit kuvaamaan Dukea paremmin kuin hyvin. Mikä muukaan nuoren orin päässä liikkuisi kuin tammat, ruoka, tammat, ruoka : D Myös iltahetki tarinassasi oli jokin omanlaisensa kaunis tunnelma, vaikka lyhyt olikin. Hienoa, että jaksat käydä illastakin katsomassa Dukea.
Päätin myöntää sinulle tästä hyvästä pronssisen huippuhoitaja- merkinnän. (niistä tulee merkkejä kuhan saadaan kone toimintaan)! Innolla odotan taas seuraavia tarinoitasi Duken kanssa (: - Odelie
|
|
|
Post by sonya on Sept 19, 2014 11:00:28 GMT 2
perjantai, 19.09.
Duke vilkuili minua epäilevästi kun kannoin satulan ja suitset odottamaan karsinan ulkopuolelle. Olin päättänyt pitkästä aikaa kavuta orin selkään, toivoen, että se olisi oppinut vähän käytöstapoja. Korvat kääntyivät luimuun heti satulan koskettaessa selkää, mutta ori pysyi kuitenkin paikallaan. - Onkos susta tullu vähän känkkäränkkä? naurahdin voikolle ja kiristin satulavyötä. Duke irvisti ja heilutteli päätään. Niimpä niin, täydellinen herrasmies se tietenkin oli.
Saatuani orin kokonaan varustettua talutin sen kohti kenttää. Olin aluksi suunnitellut ratsastavani maneesissa, mutta alkusyksyn lämpimät auringonsäteet saivat minut jäämään ulos. Duke vaikutti hieman epäilevältä noustessani sen selkään, mutta vaikutti muuten rauhalliselta. Säädin jalustimet ja maiskautin sen liikkeelle kohti uraa. - Miltäs tuntuu pitkästä aikaa siellä selässä? kentän ohi kulkeva Rami huikkasi. - Se on ollut aika pirtsakka viime aikoina, että pidä varas, mies varoitti. Nyökkäsin ja keräsin hieman ohjaa. - Enköhän mä selviä hengissä, totesin.
Alkukäyntien jälkeen lähdin taivuttelemaan oria volteilla ja testailin sen oliko se kuulolla. Tein paljon pysähdyksiä ja temponvaihteluita. Duke oli alkuun hieman turhautunut siitä, että joku jatkuvasti pyysi sitä pysähtymään tai vaihtamaan tahtia, mutta hetken kiukuttelun jälkeen tyytyi osaansa ja tuntui kuuntelevan jo paremmin. Muutaman kierroksen jälkeen totesin meidän olevan valmiit siirtymään raviin.
Puristin kevyesti pohkeillani voikkoja kylkiä ja tunsin Duken jännittyvän. Raviin siirtyminen oli hivenen holtiton ja meni ainakin puoli kierrosta ennen kuin sain ravin tahdin edes jokseenkin hallituksi. Energiaa taisi pojalla tosiaan riittävän. Ravasimme muutaman kierroksen hallitussa tahdissa, joskin Duke tuntui kovin räjähdysherkältä ja suorastaan odottavan, koska oma keskittymiseni herpaantuisi ja herra saisi kirmata sydämensä kyllyydestä. Pidin kuitenkin pääni kylmänä ja ohjat kädessä.
Lähdin tekemään pysähtymisiä ja siirtymisiä myös ravissa. Jarruttaminen tuntui olevan hieman hukassa alkuun, sen sijaan liikkellelähdöt sujuivat vähän liiankin reippaasti. Sitkeän yrittämisen jälkeen Duke kuitenkin ymmärsi, ettei kiukuttelusta seurannut kuin lisää harjoittelua, ja sekin alkoi taipua yhteistyöhön, vaikkakin turpa mutrulla. Kun kyyti tuntui tarpeeksi turvalliselta päätin kokeilla laukkaamista. Valmistelin noston hyvin, ja annoin laukka-avut seuraavan pitkän sivun alussa. Duke viskaisi päätään ja lähes hyppäsi laukkaan ja sain pidätellä sitä kaksin käsin jottei meno äityisi aivan holtittomaksi. Turhautunut Duke tanssahteli hetken laukassa lähes paikallaan, mutta tyytyi sitten jatkamaan eteenpäin alistuneesti reippaassa tahdissa. Hidastin orin raviin ja kehuin vuolaasti. Hienostihan se laukkakin sujui kun vaan päästiin yhteisymmärrykseen tahdista.
Seuraavat laukannostot sujuivat jo rauhallisemmin, eikä omituisia loikkiakaan enää tullut. Muutaman pukin pääsi ori heittämään innostuessaan, muttei mitään sen kummempaa ja kyydissä pysyttiin. Siirsin Duken raviin ja myötäsin hieman ohjaa loppuravien ajaksi. Ori vaikutti jo rennommalta, mutten kuitenkaan uskaltanut täysin luottaa siihen, ettei se keksisi enää mitään metkuja. Rennon ravailun jälkeen annoin Duken siityä käyntiin. Taputin ratsua kaulalle ja kehuin ääneen. - Hienosti meni, taidan tuoda sulle porkkanan palkkioksi, hymähdin.
|
|
|
Post by sonya on Sept 19, 2014 12:57:02 GMT 2
|
|