Halin hoitopäiväkirja

[alex]

Tutustu ratsuusi - valmennus 10.4.14
Ennen tuntia minua jännitti hiukan, mitä Odelie oli saanut pääni menoksi. Heti valmennuksen alussa sain huomata, että Halilla oli vauhtia päällä. Ruuna steppaili paikoillaan odottaessani Odelien antamaa ensimmäistä tehtävää. Ensimmäisenä pääsin harjoittelemaan näyttelytystä. Oikean asennon saaminen vei aikaa, kun Hali pysähtyi aina väärään asentoon. Saattoi minussakin tietysti vikaa olla. Toisaalta hevosellekin oikea asento on oli helpompi, kuin kiemurassa seisominen. Hali sähläsi kavioidensa kanssa kokoajan, joten tehtävät olivat hieman vaikeita suorittaa. Odelie opetti minua syihin, joiden takia Hali pysähtyi väärin. Pääsin tutustumaan jalkojen ominaisuuksiin tarkemmin. Odelie johdatti minut hieman hakoteille, jalkojen vammoista. Opiskelin kavioiden käsittelyä, joka ei ollut todellakaan itsestään selvyys ruunaselleni. Tutkin kavioita, kunnes Hali repi kavionsa irti otteestani. Sitten seuraavana tehtävänä oli kolmiossa esittää rauhallusta, mutta esiintyvää ravia, tämä oli ainut tehtävä joka sujui ongelmitta. Työ pojan kanssa jatkuisi edelleen.

Kiitos valkusta!

[alex]

Halin mietteitä - 10.4.
Taas tuo hassu poika tuli minua hoitamaan sillä vanhalla autollaan. Hän otti minut tarhasta talliin ja harjasi kauttaaltaan. Se oli mukavaa, kun mahaa rapsutettiin sualla. Sitten Se hassu poika työnsi ne metalikapulat suuhuni, mutta onneksi Se hassu poika lämmitti niitä ensin. Sitten hassu poika heilautti satulan selkääni. Ei siinä mitään, mutta satulavyön kiristäminen ei ollut mukavaa. Olin valmiina ja sitten lähdimme kentälle.

Hassu poika nousi selkääni ja antoi minun kävellä pitkin ohjin. Pureskelin kuolaimia ja satula liikkuessani narisi. Oli muuten aivan hiljaista. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti kylkeäni. Minua alkoi väsyttämään, mutta sitten Se hassu poika painoi jollakin hassulla ruumiinosallaan kylkiäni. Hän keräsi ohjat ja laittoi minuun liikettä. Aloin ravaamaan, hölkkäsin ympyrällä. Joku hassu nainen tuli katsoman minua. Saattoi hän katsoa myös hassua poikaa. Siirryin ympyrältä takaisin uralle ja lopetin ravaamisen. Kävelin reippaasti hassun pojan laittaessani minuun vauhtia. Hassu poika antoi laukka-avut ja jouduin siirtymään kolmitahtiseen askellajiin. Laukkani oli maata voittavaa ja pian hassu poika pidätti minua ja kehui sekä taputti kaulalle. Hassu poika oli hyvä ratsastaja, kädetkin pysyivät paikallaan toisin kuin ärsyttävillä tuntilaisilla. Lopuksi kävelin uraa pitkin muutaman kierroksen ja sitten palasin tallille. Hassu poika harjasi minut ja minä nautin siitä. Sitten hassu poika antoi minulle leipää ja vei minut karsinaan, kavereiden lähelle.

Alex& Hali 5 HM
//Anteeks tämmönen nopee...


Ei se haittaa, vaikka välillä vähän kiireessä tulee kirjoitettua, tärkeintähän on että on hyvä idea mielessä ja muistaa hoidokkia käydä katsomassa aina välillä, ettei se nyt ihan yksinäiseksi itseään tunne. Olet kuitenkin jaksanut reippaasti käydä Halia moikkaamassa, joka on minusta ainakin todella hienoa ja tuo Halin näkökulmasta kirjoittaminen oli musta oikein hauska idea. Olenkin aina ajatellut Halin olevan sellainen pieni haihattelija, että aurinko ja maisemat tuppaa kiinnostamaan enemmän kuin se mitä pitäisi tehdä. Myös kuvaus Hassu poika oli aivan ihana, sopii vaan jotenkin tähän stailiin hyvin. Hyvin näytti teillä ainakin Halin mielestä treenit menevän, joten tuskin sillä ainakaan valittamista löytyy (: - Odelie

[alex]

Miten ihmisellä voi olla näin kiire?- 17.4.

Astelin nopeasti tallille ja lähes juoksin Halin luo tarhaan. Riimunnaru mukanani otin ruunan kiinni ja kiinnitin narun Halin riimuun. Talutin pojan harjauspuomille ja käväisin hakemassa harjat sekä kaviokoukun. Suin ruunan ja putsasin kaviot huolella.

Satuloin ja suitsin Halin kiireesti ja nousin selkään. Kävelimme kentälle ja annoin ruunalle pitkät ohjat. Kokosin ohjat ja otin hyvän tuntuman Halin suuhun. Maiskautin ruunalle ja nostin vähän ajan päästä ravin. Ensiksi ravi pomputti aivan kauheasti, mutta pääsin pian oikeaan tahtiin. Tein voltteja ja muistin pitää istunnan vakaana. Otin käynnistä raviin siirtymisiä, jotka sujuivat aika hyvin. Meinasin pari kertaa horjahtaa liikaa eteenpäin, mutta jännitin vatsalihaksia ja sain pidettyä istunnan vakaana.

Nostin laukan ja jäin istumaan satulaan. Käytin lantiota ja mukauduin Halin askeleisiin. Muutaman kierroksen jälkeen annoin ruunan tiputtaa raviin. Hali olikin suhteellisen virkeällä päällä, eikä olisi halunnut antaa laukkaa pois. Lopulta pidätettyäni tarpeeksi kauan olin pompottavassa kyydissä.

Tein vielä muutamia kontrolloivia harjoitteita, ja yritin kaikin mahdollisin tavoin saada Halia kuulolle paremmin. Parin kouluratsastusliikkeen jälkeen menimme loppukäynnit. Hali asteli reippaasti eteenpäin ja olimme pian valmiita lähtemään takaisin tallille.

Tallilla hoidin ruunan ja harjasin sen. Laitoin linimenttiä jalkoihin ja talutin Halin karsinaansa. Kauaa en tänään kerennyt ratsastaa, eikä hoitosuoristuskaan kympin arvoinen ollut, mutta hyvä kuitenkin. Kun Hali rouskutti heiniään karsinassa tyytyväisenä, lähdin ajamaan kotiin päin.

Alex& Hali 6 HM

Ajottain on ihan hyvä syventyä vähän tuuppailemaan sileällä, tekee se hepallekkin oikein hyvää joutua kunnolla vähän töihin. Hali on epäilemättä näyttänytkin hyvältä ja hienoa, että jaksoit keskittyä omaan istuntaasi niin tiiviisti, sehän hyvän ratsastuksen pitkälti ratkaisee. Nyt kun kevät on mennyt vähän pidemmälle, myös hevoset tuntuu vähän rauhoittuvan siitä ensimmäisestä kevään huumasta, Halikin vaikutti olevan jo rauhallisempi mitä aikaisemmin, ei se ainakaan tunneilla ole vähään aikaan pikkutyttöjä selästään tiputellut. Kiirettä pukkaa olemaan meillä kaikilla aina välillä, annettakoon se anteeksi, joten turhaa stressiä ei kannata ottaa, tuut tallille aina vaan kun kiireiltäsi kerkeät (: - Odelie

[alex]

Maastoesteitä- 17.4.

Tallille saavuin ajoissa, oli Hali tarhassa.
Sen sieltä hain, ja harjoilla hepan suin.
Oli tallilla muitakin valmiina, Loci, Suvi, Scarlett ja Rawana.
Daniel mun kanssa miehiä edusti, oli sillä ratsuna Liinuli.

Pihalle saavuimme ratsuinemme, heppojen selkään istahdimme.
Odelie tuntia pitämään oli tullut, maastoon lähdön aika koittanut.
Pohkeita annoin Halille, se meinasi hyppiä sivuille.
Oli hevoset innokkaalla tuulella, ihmisetkin muille sai huudella.

Maastossa aukiolla laukattiin, hevoset kuulolle otettiin.
Mä, Daniel ja Rawana yhdelle ympyrälle, muut ihmiset toiselle.
Piti hevonen pystyä pysäyttää, ei minun tarvinnut edes yrittää.
Oli Hali riehakkaalla tuulella, muttei sitä tarvinnut liikaa pidellä.

Odelie jakoi kommentteja, minua nainen ei tainut huomata.
Ympyrällä laukkasin, Repe oikein steppasi.
Joutui Rawana jarruttaa, puolipidätteitä käyttää.
Pukkeja Repe heitteli, meinasi rodeotähdeksi.

Sitten Hali riehaantui, puolipidätteet auttoi.
Ruuna päänsä ryntäille työnsi, minä sen sieltä ylös vedin.
Oli ryntäät taas verillä, kun annoin Halin pään niin tehdä.
Olin sen kanssa tiukkana, ja niin pysyi pääkin ylhäällä.

Oli esteiden aika, hyppyjen taika.
Ensiksi oli taloeste, sen Nessu ja Loci ylitti.
Muut vieressä katseli, ja jotain siitä ehkä myös oppi.
Eifel ja Scarlett valmistautui, ja sitten menoksi laittoi.

Seuraavana oli vuorossa Daniel ja Liina, jonka jälkeen Suvi ja Vade.
Sitten hyppäsi Rawana ja Repe, jonka jälkeen loikkasi Hali.
Meni kaikilta ekat hypyt hyvin, Odelie kaikkia niistä kehui.
Kun en Halia seurannut, oli sen pää alas venynyt.

Sitten vuorossa oli tukki, pääsi Halilta pieni pukki.
Ohjasin Halin esteelle, siitä lensin mättäälle.
Nousin maasta pystyyn, ja Halin Odelta nappasin.
Oli nainen ruunan kiinni saanut, kun herra oli esteen kieltänyt.

Risueste ja trakehnerhauta, ei mikään oo Halille mahdotonta.
Helposti poika hyppäsi, jalkoja minä kyttäsin.
Eivät jalat saaneet kolahdella, se ikävää ois voinut olla.
Hyppy sujui hienosti, lennokkaasti ja ilmavasti.

Esteiden jälkeen oli istuntaa, se olikin tärkeää.
Oikea hyppykulma ja asento, hevosen menoa auttoi.
Vesiesteelle ihmisiä pyydeltiin, kättä ylös nostettiin.
Minäkin tassun pystyyn nostin, ja pian vesiesteelle suunnistin.

Kiitti tunnista!

[alex]

Tähän tulee 22.4. Laukkatyöskentelyä ja apuja

[alex]

So goodbye my friend! - 24.4.

- Ei näin! Tää ei oo todellista, huusin itkien puhelimeen.
- Kyllä se on. Mä ostin sulle jo lipun Berliinii. Sun tavarat tulee sit perässä, kuului ääni kaiuttimesta.
Juoksin itkien auton rattiin ja käynnistin sen. Oli niin kuin maailman viisain asia lähteä ajamaan tässä tunnetilassa. Painoin kaasua ja olin muutaman minuutin päästä perillä Simorassa. Avasin tallin oven ja haistoin heinän ja hevosen. Käytävä oli lakaistu ja hevoset karsinoissaan.

- Voi Hali, mumisin ponille, jonka olin ottanut käytävälle. Harjailin ruunan rauhassa ja puhdistin tämän kaviot. Kiinnitin riimunnarun ohjiksi ja hyppäsin ulkona Halin selkään. Suunnistin jonnekkin päin, annoin Halin valita tien. Rawana tuli mua Vaden kanssa vastaan ja ihmetteli ehkä märkiä ja punaisia kasvojani.
- Moi, Rawana sanoi.
- Mm, vastasin. Rawana näytti ihan kysymysmerkiltä. - Joudun lähtee pois. Mun setä kuoli ja me muutetaan Berliiniin, kerroin tälle.
- Ai, no tuu joskus moikkaa meitä, Rawana kertoi. Nyökkäsin ja lähdimme tallille päin.

Laitoin Halin karsinaansa ja menin vielä vähäksi aikaa silittelemään sitä sinne.
- Voi kamu. Nyt saat jonkun toisen hoitajan, enkä mä enää nää sua. Toivottavasti sulla on hyvä loppuelämä! toivotin sille.
- Mitä ihmettä? kysyi Soneù.
- Nii, joudun lähtemään. Halille pitää sit ottaa hyvä hoitaja, teroitin naiselle hieman iloisemmalla ilmeellä. Tämä lupasi ottaa hyvän hoitajan ruunalle. Nousin pahnoilta ja astouin käytävälle. Halasin vielä naista.
- Kerro kaikille tallilaisille terveisiä, muistutin ja vilkutin. Kävelin autolleni ja ei muuta kuin kohti Helsinki Vantaan lentokenttää.


Alex ja Hali 7 ja viimeinen HM

Ei harmitusten harmitus ! Ei me oltaisi haluttu susta luopua sitten millään, varsinkin kun Halikin ehti kiintyä suhun ja pitämään jo hyvänä kaverinaan, kun jaksoit niin aktiivisesti käymään. Tosihan se on, ettei aina aika ja innostus riitä, mutta tässä oikeast jää harmittamaan, kun menetimme tuollaisen mukavan hoitajan niinkuin sinä. Hyvää jatkoa kuitenkin Alex sulle, ehkä Berliinistä löydät sitten uuden Halin kaltaisen paijattavan yksilön. Ken sitä tietää, mutta ehkä vielä joku päivä pääset ruunaa taas moikkaamaan. Harmistus sentän ): - Odelie

[laura]

4.5. sunnuntai ○ tutustumista

Päristelin skootterillani pitkääkin pidempää asfaltti tietä kohti tallia, josta minulle oli luvattu hoitohevonen. Sen enempää hevosta saatika tallista en tiennyt, mutta olin kuullut että kyseisellä tallilla oli hevosia vailla vastuuntuntoisia hoitajia. En ollut kauaa miettinytkään, kun olin jo napannut luurin käteeni ja soittanut tallille. Puhelimesta oli vastannut Odelie-niminen nainen ja hän oli ilmoittanut että voisin tulla tänään, toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina käymään tallilla, jotta hän voisi hieman esitellä minulle paikkoja ja ohjata minut ehkä tulevan hoitohevoseni luokse. Hän oli kertonut minulle risteytysponiruunasta Halista, joka oli vailla hoitajaa ja joka voisi sopia minulle hyvin. Odotin innolla millainen poni oli, sillä enhän minä sen tarkemmin tästä hevosesta ollut kuullut kuin puhelimesta Odelien kautta. 

Pian päästin hieman skootterini kaasua ja jarrutin hieman menoa, katsoen oliko tämä se risteys josta minun oli määrä kääntyä oikealle, päästäkseni Simoraan. Pian laitoin skootterini vilkun päälle ja kaarsin oikealle menevälle tielle. 'Tämä sen on oltava', mietein mielessänni ja jatkoin hieman hiljempaa eteenpäin. Enhän halunnut mitään yllättäviä törmäyksiä mahdollisten hevosten kanssa. Vihdoin edessän alkoi häämöttää erikokoisia ja näköisiä aitauksia ja rakennuksia. Katselin ympärilleni koittaen etsiä jotain paikkaa, mihin pystyin peugeottini jättämään. Pian päädyin parkkeeramaan sen pihamaan reunaan, josta pääsisi helposti ohi isommallakin ajoneuvolla. Skoottereissa hyvä puoli tosiaan oli se, että ne eivät hirvittävästi tilaa vieneet, joten parkkipaikan etsiminenkin oli helppoa. Laitoin ajoneuvoni jalalle ja nappasin kypärän pois päästäni, jättäen sen roikkumaan skootterini peilin päälle. Lähdin astelemaan kohti tallilta näyttäviä rakennuksia, jos vaikka sattuisin löytämään tämän kyseisen naisen, jonka kanssa olin puhelimessa muutama päivä sitten jutellut.

Kun olin juuri avaamassa isomman tallirakennuksen ovea, kuulin huudahduksen takaani. Käännyin ympäri yllättyneenä ja näin tummahiuksisen naisen, joka talutti perässään vaaleahkoa ponia. 
"Hei", sanahdin hymyillen naiselle, joka kiisi minua kohti epätoivoisen näköisesti, kun perässä oleva poni ei ollut täysin samaa mieltä kävelytahdista.
"Hei. Minä olen Odelie. Oletan että olet Laura", nainen sanoi päästyään lähemmäs minua ja ojensi oikean kätensä minua kohti. Kättelin naista kohteliaasti ja nyökkäsin.
"Kyllä. Laurahan minä olen", sanoin sitten hymyillen ja irrotin lopuksi naisen kädestä. 
"Mukavaa saada vähän uusia naamoja tännekin", Odelie sanoi ystävällisesti. Selväksi kävi että tämä nainen ei ujostellut ollenkaan, vaan hän sanoi kaiken suustaan tulevan todella luonnollisesti. "Tämä tässä on Hali. Josta taisinkin sinulle jo puhua puhelimessakin?" nainen jatkoi ja silitti sitten tuon vaaleahkon ponin kaulaa.
"Oi. Aivan yhtä ihanan näköinen kuin kuvittelinkin", sanahdin sitten hymyillen ja kävelin hieman lähemmäs tuota ponia. Rapsutin hieman Halia sen tumman harjan alta. Kuuntelin samalla kun Odelie selitti ponista enemmän. Sain selville että Halin oikea nimi oli Hufflepuffle sekä että se on risteytysponi, joka on syntynyt vuonna 2004. Lisäksi Odelie kertoi hieman enemmän Halin luonteesta, esimerkiksi siitä että Hali ei ollut vielä ihan tajunnut että hän ei enää ori ollut, vaan ruunattu sekä siitä että Halilla on kaikenlaisia päiviä, joskus hieman orimaisempia, mutta usein ruuna on oma kiltti itsensä. 

En tiedä kuinka kauan siinä pihamaalla jutellessa vierähti, mutta Hali ainakin vaikutti nauttivan saamastaan huomiosta kun samalla jutellessamme Odelien kanssa rapsuttelimme ruunivoikkoa ponia. 
"Haluaisitko hieman kokeilla Halia tuossa kentällä?" Odelie kysyi sitten yllättäen. Enhän minä tälläiseen ollut varautunut eikä minulla ollut minkäänsortin ratsastuskenkiä saatika kypärää mukana, vain ratsastushousut jalassani. Odelie taisi tajuta ilmeestäni että en ollut ollenkaan tajunnut, että minulle voitaisiin antaa mahdollisuus hieman kokeillakkin tätä ponia.
"Mulla on tuolla pari varakypärää ja noilla saappailla sä voit hyvin ratsastaa, kun ei tässä mitään koulutreeniä ole tarkoitus tehdä. Ihan vaan siten että pääset hieman kävelemään ja ravailemaan", Odelie sanoi hymyillen iloisesti. Nyökytin päätäni, kun en sanaa saanut suustani. Odelie meni kiinnittämään Halin pienemmän tallin edessä olevaan puomiin. Ulkona oli niin hieno ilma, että turhaan kai sitä sisällä  aikaansa viettämään. Odelie sanoi minun voivan tulla mukaan katsomaan satulahuoneesta itselleni joku kypärä ja samalla hän saattoi näyttää missä Halin tavarat olivat. Astelimme talliin ja sitä kautta satulahuoneeseen, jossa eräällä hyllyllä oli rivissä erikokoisia kypäriä. Silmäilin niitä hetken ja nappasin yhden niistä, kokeillen sitä pääkoppaani. Yllätyksekseni se sopi, joten minun ei tarvinnut enempää kypäriä kokeilla. Odelie näytti minulle Halin peruskamat ja sanoi sitten ponin keräävän vihreää väriä, josta pystyin tarvittaessa tunnistamaan hieman Halin tavaroita.


Olimme päässeet ulos saakka ja harjailleet Halia jo tovin, samalla jutellen Odelien kanssa kaikesta maanpäällisestä. Hän oli kertonut hieman enemmän tallin henkilökunnasta ja tallista ylipäätänsä, joten pääni oli pyörällä uusista asioista, joten luultavammin puoliakaan en muistaisi muutaman tunnin päästä. Nappasin satulan puomin päältä ja asetin sen ponikokoisen Halin selkään. Odelie tarkisti ystävällisesti toiselta puolelta ettei satulahuopa ollut rypyssä ja ojensi minulle vyön. Kiristin sen rauhallisesti ja nappasin sitten Halin suitset käsiini, laittaen ne vanhan kaavan mukaan ponin päähän. Taputin ponin kaulaa kun olin saanut kiristettyä leukahihnankin sopivalle kireydelle. 
"Okei, lähdetäänpä sitten kentälle päin", Odelie sanoi hymyillen. Otin ohjat pois ponin kaulalta ja lähdin kävelemään tallin omistajan perässä, kohti kenttää. Hali käveli perässäni hyvin ja pälyili välillä ympärillensä.


Vajaan neljänkymmenen minuutin päästä olin ratsastanut Halia hieman kaikissa askellajeissa. Poni ollut äärettömän kivan tuntuinen, kummoisemmin en ollut ponia ratsastanut, mutta siten että se oli toiminut melko moitteettomasti allani. Sen suurempia sähellyksiä ei ollut tullut, vaikka muutamaan kertaan ruuna oli meinannutkin vetää herneen nokkaansa kun olin käskenyt sen menemään kunnolla kulmiin oikomatta ja liikkumaan eteenpäin aktiivisesti. Odelie oli huudellut välissä minulle joitakin ohjeita, joka oli ollut äärimmäisen hyvä juttu. Loppukäyntien jälkeen olin hypähtänyt alas selästä ja lähtenyt Odelien kanssa kävelemään takaisin kohti tallia. Odelie oli sanonut Halin näyttävän hyvältä allani ja hänen puolestaan voisin hyvin alkaa hoitamaan kyseistä ruunaa. Olin täynnä iloa, enkä sitä pystynyt pidättelemään sisälläni, joten koko ajan kasvoillani oli ollut aito kestohymy. Olimme ottaneet Halin rauhassa pois kunnosta ja vieneet ponin tavarat takaisin paikoillensa. Kävelimme takaisin Halin luokse, joka nuokkui väsyneen näköisenä puomin luona. 
"Taisi poni väsyä jo tuosta kun tuolta näyttää", Odelie sanoi naurahtaen. "Mitäs sanot? Haluatko alkaa hoitamaan Halia?" nainen jatkoi vielä katsoen minuun.
"Tottakai! Se olisi aivan ihanaa", sanoin hymyillen ja kävelin Halin luokse taputtaen ponia kaulalle.
"Aivan ihana juttu. Tervetuloa tallijengiin siis", Odelie sanoi hymyillen iloisesti. Hymyilin naiselle takaisin hammashymyäni ja irrotin Halin puomista, lähtien kävelemään kohti tarhaa, jossa Hali vietti aikaansa. Odelie lupasi sen vielä minulle näyttää, jotta osaisin ponin tulevaisuudessa mahdollisesti sieltä hakea. 

Halin vietyämme yhdessä tarhaan muiden luokse, kävelimme takaisin tallia kohti. Juttelimme jälleen kaikesta maan ja taivaan välillä. Oli mukavaa että tallin omistaja oli näin sosiaalinen, eikä ujostellut niinkuin entisien hoitohevosteni omistajat saattoivat välillä tehdäkin. Käänsin katseeni skootterini luokse, johon olimme kävelemässä. Kohotin yllättyneenä kulmiani kun näin ruskeahiuksisen miehen pyörivät skootterini ympärillä. Mies käänsi silmiensä katseen meihin ja hymyili sitten.
"Komia skootteri on", tämä minulle tuntematon mies sanoi ja asetti kätensä lantionsa kohdalle tarkastellen valkoista peugeottiani.
"Hah, kiitos nyt", sanahdin sitten naurahtaen ja nappasin skootterini sarvessa olleen kypärän.
"Tässä on siis Elias. Minun aviomieheni", Odelie sanoi ja jäi seisomaan miehensä viereen. Tuo kyseinen Eliakseksi esitelty mies ojensi kätensi minulle kätelläkseen. Ojensin tietysti käteni miehelle ja sanoin nimeni, kuten tapana oli.
"Laura alkoi hoitamaan Halia", Odelie selvensi vielä Eliakselle, joka ei ehkä ollut ymmärtänyt kuka minä olin ja mitä täällä olin tekemässä.
"No sepä hienoa. Kiva saada uutta porukkaa tallille", Elias sanoi ystävällisesti hymyillen. Asetin kypärän päähäni ja hyppäsin skootterini selkään, käynnistäen sen.
"Nähdään", sanoin sitten ja kohotin kättäni. Lähdin huristelemaan kohti kotiani, katsoen takapeilistä kuinka Odelie ja Elias heilauttivat kättänsä ja lähtivät talsimaan kohti talleja. Hymyillen keskitin katseeni kuitenkin edessä päin suuntaavan tiehen. Oli kyllä onnenpotku kun sain kuulla tästä tallista.


Ihan tälläiset muutamat pienet kysymykset tähän väliin. Onko Hali kenties poni- vai alatarhassa, tms sekä kummassa tallissa Hali asuu - pikkutallissa vai isossa talissa ?  
EDIT / unohdetaan ylläolevat kysymykset, löysin jo vastauksen

Tervetuloa Laura vielä kerran meidän Simoralaisten joukkoon hoitamaan Halia (: Ihanaa huomata, että meidän Halipallolle on innokkaita paijaajia tarjolla, mutta mukavaa oli myös, että niin nopeasti pääsit tallille ruunaa katsomaan. Hyvä myös, ettet pelästynyt pulisevaa luonnettani, mutta hymystäsi päätellen ei tainnut haitata, että talli ja Hali tuli sinulle paremmin tutuksi. Myös Elias taisi tulla tutuksi, se tuossa ihmettelikin illalla, kun oli niin kauesti tallityttöjä ilmestynyt taas talliin, joita hän ei tuntenut, mutta eiköhän tässä tutuksi tule ajan kanssa jokainen jokaiselle. Varsinkin tuollainen maistelu ja kokeilu tekee alussa ihan hyvää, mutta hienoa, että Hali nyt tuntui sulle sopivalta vaihyoehdolta ja porukkaan päätit liittyä. Halilla tosiaan voi ratsastaa aika vapaasti, kunhan muistat katsoa, ettei se liikaa liiku tuntien ohella, että lepo on aina hyvä sallia välillä. Toivotan teille kuitenkin mielenkiintoisia alkutaipaleita ja mielenkiinnolla seuraan mitä teiden touhuistanne oikein tulee (: - Odelie

[laura]

7.5. keskiviikko ○ Kouluilua
toinen hoitotarina

Asetin kypärän skootterini boksiin ja kipitin kohti tallia, pitäen huppua pääni päällä. Tänään ilma ei ollut kovin kummoinen, tihkutti ja taivas oli pilvinen. Tänään Hali ei mennyt tunneille, joten olin jo suunnitellut meneväni kouluilemaan maneesiin. Mitään kovin tavoitteellista menoa tosin ei varmaan ollut luvassa, sillä olihan tämä vasta toinen kerta kun Halilla ylipäätänsä menin. Avasin ison tallin oven ja kävelin suorinta tietä satulahuoneeseen, jonka nurkkaan asetin muovipussini, jonka sisällä olivat ratsastussaappaani sekä kenkäni. Otin kännykän punaisen sadetta ja tuulta kestävän takkini taskusta. Painoin iPhoneni keskinappulaa, saaden digitaalisen kellon näkymään. Se näytti vasta neljää ja olin päässyt työharjoittelusta jo kahdelta. Kuten tavallista oli, olin kuitenkin venyttänyt tallille menoa melko pitkään sillä telkkarista tuli vaikka mitä mielenkiintoisempia ohjelmia. Heitin hupun takaisin päähäni ja lähdin kävelemään ulos tallista. Määränpäänäni oli ponitarha, jossa Halikin oli ulkona.

Kun olin saanut pyydystettyä Halin riimunnarun päähän, kävelin hevonen vierelläni takaisin talliin. Taputin Halin kaulaa, joka oli hieman kosteahko sateen vuoksi. Kiinnitin hevosen käytävälle, sillä mielestäni siinä oli mukavampi yleensäkin hoitaa hevosta. Käväisin pikaisesti hakemassa Halin karjakopan, jonka jälkeen harjailin hevosen läpikotaisin huolella. Hali tuntui nauttivan saamastaan huomiosta ja seisoi lähes kokoajan nätisti paikallaan, silmät puoliummessa. 

- - -

Pikkuhiljaa Hali alkoi olemaan yhä puhtaamman näköinen, joten käväisin laittamassa ratsastussaappaat jalkaani sekä kypärän ruskeiden hiuksieni ja pääkoppani suojaksi, sekä hakemassa Halin suitset sekä satulan, joka oli varustettu vihreällä huovalla - joka oli selvästikkin Halin pääväri. Kun olin saanut ponin varustettua, lähdin pikkuhiljaa kävelemään kohti maaneesia. Kentällä en tänään viitsinyt ratsastaa, sillä sateella ratsastaminen ei ollut lempipuuhaani - vaikka en sokerista ollutkaan tehty. Hali seurasi minua nätisti kun päädyimme punaisen, musta kattoisen maneesin oven luokse. Koska en ollut suinkaan varma oliko maneesissa jo joku ratsukko, vihelsin merkiksi siitä että maneesin ovi aukeisi pian. Tämän vihellykseni jälkeen avasin maneesin oven varovasti ja kurkkasin sisään. Pian tulin siihen tulokseen että maneesissa ei ollut ketään muuta, joten avasin oven kokonaan auki. Talutin ponin sisään ja suljin oven. Ruunan talutin maneesin keskelle, jossa aloin säätämään jalustimia sekä kiristämään muutamalla reijällä satulavyötä - enhän halunnut kesken kaiken kallistua ponin kyljelle. Hali seisoi paikallaan, korvat hörössä ja kuunteli sateen ropinaa, joka kuului melko selkesti maneesin katon lävitse. Kun olin saanut jalustimet sopivaksi itselleni, venytin jalkaani ja hyppäsin ponin selkään. Satulavyökin tuntui olevan sopivan kireällä, joten jatkoin matkaani pitkin ohjin maneesin uralle.

Ratsastuksen aikana tein paljon väistöjä ja taivutuksia. Hali oli todella mukavan tuntuinen, väisti hyvin ja kuunteli minua. Muutaman kerran oli ponin pakko hieman testata ja pelleillä, säikähtämällä maneesin kulmissa olevia vihreitä miehiä, joidenka seurauksena oli pienet pukkisarjat ja reippaammat laukat. Muuten ruuna oli hyvin kuulolla. Ratsastin kaikki askellajit lävitse ja poni oli hyvän ja lopuksi todella rennonkin tuntuinen selkään. Hali esitteli eteenpäin pyrkivää, mutta hallittua ja joustavaa laukkaa sekä ravia. Välissä ruuna päätti kuitenkin ottaa hieman reippaampiakin askelia, joista oli heppa hieman vaikeampi saada takaisin kiinni ja kuulolle. Loppujen lopuksi ratsastus kuitenkin sujui vielä paremmin kuin saatoin uskoakaan ja olin äärimmäisen tyytyväinen sekä hevoseen että itseeni. Ratsastettuani Halilla pitkät loppuravit sekä -käynnit eteen-alas, laskeuduin ratsailta ja lähdin viemään ponia takaisin tallia kohti. Tallille päästyäni vaihdoin Halille suitsien tilalle ponin vihreän riimun ja kiinnitin sen käytävälle, riisuen kaikki tavarat ponin yltä ja vieden ne oikeille paikoilleen.

- - -

Harjailin Halin hyvin, sillä minullahan ei ollut mikään kiire takaisin kotiin. Rapsuttelin ponia käytävällä pidemmän tovin ja ruuna selvästi nautti rapsutteluista ja huomiosta, jota sai osakseen. Tallilla ei näkynyt ketään, sillä ilmeisemmin porukka oli vaelluksella - joka muistaakseni pidettiin näin keskiviikkoisin tai sitten kyseistä vaellusta ei ollut, sillä ilma ei ollut mitä kehutuin, vaikka vettä ei satanutkaan paljoa. Kun Hali oli harjattu ja puunattu, talutin hevosen karsinaansa, jossa odottivat Halin heinät sekä rehut, jotka oli ilmeisemmin jaettu ollessani ratsastamassa. Otin riimun ponin päästä ja taputin jo heiniään syövää ruunaa kaulalle. Astuin ulos boksista ja asetin riimunnarun sekä riimun Halin karsinan edessä olevaan koukkuun. Hymyilin hieman ponille ja lähdin sitten kävelemään takaisin satulahuoneeseen, jossa vaihdoin ratsastussaappaat tennareihin ja kaappasin muovipussin mukaani. Tarkistin että Halin tavarat olivat siististi paikoillaan, ennenkuin lähdin ulospäin, jossa sade oli juuri loppunut ja aurinko pilkotti pilvien takaa. Hymyillen heitin kamat skootterini kyytiin ja lähdin huristelemaan kohti kotiani.

Siis aivan mahtavaa, että pääsit näinkin pian tekemään lisää tuttavuutta Haliin, sillä ei nyt ainakaan ole ollenkaan puutetta hellyydestä. Tosiaan noi vaellukset perumme kyllä jos ilma näyttää huonolta, sillä nämä ratsastajat on sellaisia täti ihmisiä, että liikkeelle lähdetään vähän silloin kuin heille vaan parhaiten passaa. Hali ei kyllä tällä kertaa onneksi jäänyt sitten liikunnatta ja kunnon tuuppailut ei ole sille ollenkaan pahitteeksi. Aika sporttiselta tuo meidän poika on alkanut näyttämäänkin, kun sitä on jaksanut tuntilaisten lisäksi hoitajat käydä hoitamassa ja ratsuttamassa. nyt vain hoitaja onneksi sinä. Ihailen kyllä tuota varovaisuuttasi tallilla ja se on ihan suotavaakin, sillä jos jokainen palloilisi tallissa niin kuin haluaa, voisi noita vaaratilanteita tulla turhan usein. Tosiaan maneesiin mentäessä on hyvä aina viheltää ennen oven avaamista, koska koskaan ei tiedä kuka sieltä tulee. Tässäpä on teidän taipaleellenne mahtava alku jatkaa ja innolla odotan jo mitä kaikkea seuraavaksi tapahtuu (: - Odelie

[laura]

14.5. keskiviikko ○ Ihana hevonen, ihana ilma ja ihana maastolenkki, parempaa ei voi kai toivoa ?

Väänsin taas skootterini kaasua ja ajelin jälleen kohti Simoran tallia. Viimeksi kävin ratsastamassa viikko sitten, koska tässä lähiaikoina oli tapahtunut jos jonkinmoista asiaa - suurin osa oli vienyt todella paljon voimia ja oli saanut muistella uudelleen ja uudelleen vanhoja, rankkoja asioita. Nyt kun tilanne oli pikkuhiljaa hellittänyt ja asioista oli pikkuhiljaa pääsemässä yli, oli taas aika mennä tallille. Harmitti vietävästi etten ollut ehtinyt ja jaksanut tallilla käydä, mutta joskus on pakko selvittää oma pää ennenkuin pääsee tekemään mitään ihmeellisempää. Kello näytti jo puoli kuutta, mutta aurinko paistoi silti täydeltä taivaalta ja taivas oli sininen, lukuunottamatta muutamaa pientä valkoista pilvenhattaraa, jotka leijailivat taivaalla hiljakseen. Oli täydellinen päivä mennä maastoilemaan ja sen aijoinkin tänään toteuttaa. Ilma suosi ja nyt halusin ehdottomasti vielä luonnonhelmaan, selvittämään loputkin ikävät ajatukset pääkopastani. Painoin skootterini jarruja, sillä olin juuri saapunut tallin pihaan. Parkkeerasin skootterini jälleen samalle paikalle, mihin viimeisimmilläkin kerroilla. Siinä peugeottini ei ollut tiellä, joten siihen oli hyvä parkkeerata.

Napattuani kypärän päästäni ja otettuani muovipussini mukaan skootterin boksista, lähdin kävelemään hymyissä suin kohti tallirakennusta. Kävelin tallin avonaisesta ovesta sisään, suorinta tietä satulahuoneeseen. En juurikaan tiennyt paljoa Simoran maastoista, mutta uskoin pystyväni siellä kulkemaan. Olinhan minä jonkinsortin karttoja katsonut, joten ehkä en eksyisi. Otin Halin harjapakin käteeni ja vein sen ruunan karsinan eteen. Hali oli jo karsinassaan, joten minun ei tarvinnut hakea sitä tarhasta. " Heippa muru ", sanahdin ruunalle, joka kohotti päätänsä karsinan ylitse ja puhisi hieman. Nappasin yhden vihreän sävyisen harjan ja kävelin boksiin, jossa aloin sukimaan Halin karvaa. Poni ei erityisen likainen ollut, mutta halusin puunata sen hyvin. Eikä minulla minkään sortin kiire vielä ollut. Kuuden aikaan loppui muistaakseni kolme tuntia kestävä vaellus ja sen jälkeen alkoi tunti. Taputin ponin kaulaa ja jatkoin sen puunaamista. Hali selvästi nautti, sillä pikkuhiljaa sen pää laski alemmas ja alahuuli alkoi lörpsymään. Hymyilin hieman ja jatkoin edelleen ponin puunaamista. 

Pikkuhiljaa kun poni alkoi olemaan puhtaan oloinen ja olin saanut selvitettyä tuon tumman harjan sekä hännän, putsasin vielä pikaisesti kaviot - joissa ei tosin ollut juuri mitään, lähdin hakemaan Halin suitsia ja satulaa satulahuoneesta. Ennen niiden ottoa, heitin kuitenkin saappaat jalkoihini. Nappasin sekä kypärän, hanskat että ponin satulan ja suitset samaan aikaan kainalooni. Osasin oikein kuvitella, kuinka typerältä mahdoin näyttää kantaessani epätoivoisesti montaa tavaraa samanaikaisesti - sillä edetakaisin ramppaaminen on aivan liian yliarvostettua. Päästyäni Halin karsinan eteen huokaisin helpotuksesta ja laskin kypärän sekä hanskani maahan sekä asetin suitset karsinan edessä olevaan koukkuun. Avasin ponskin karsinan oven ja kävelin satula kädessäni sisälle. Asetin satulan ponin selkään ja saadessani sen sinne, taputin kiltisti käyttäytyvän ponin kaulaa. Kiristin satulavyön muutamalla reijjällä, jonka jälkeen nappasin karsinan ulkopuolelta suitset, jotka laitoin ponin päähän. Hali avasi suunsa kiltisti, eikä suitsien laitossa ollut minkäänsortin ongelmaa. Kiinnitin suitsien remmit kiinni, jonka jälkeen otin kypäräni sekä hanskani, jotka puin päälleni. Ilman ratsastushanskoja en mennyt juuri koskaan, sillä tiesin mihin kuntoon käteni tulisivat jos en niitä käyttäytynyt - valtavat rakot sormien välissä eivät olleet mukavat, kokemuksella. Vetäessä hanskoja käsiini, kuulin ulkoa ääniä ja pian sisään tallusteli useampi hevonen ja ihminen. Ilmeisesti he olivat olleet vaelluksella, jonka voisin kuvitella olleen mahtava koska ilma tosiaankin tänään suosi. Pian sisään käveli myös Odelie, joka oli varmaan ollut vetämässä vaellusta. Hän huomasi minut ja käveli luokseni. " Hei Laura ", Odelie sanoi hymyillen. " Ratsastamaan lähdössä vai ? " Nainen jatkoi vielä. Nyökytin päätäni ja vilkaisin Halia vieressäni. Ponikin oli herännyt kun hevosia oli tullut sisään ja tämä katseli korvat hörössä ystäviään. " Juu. Maastoon aattelin mennä ", sanahdin Odelielle. " Kiva. Siellä onkin nätti ilma tänään ", Odelie sanoi ja käänsi sitten päätänsä, kun joku vaelluksella olleesta tytöstä huusi häntä. " Mun pitää nyt mennä. Pidä hauskaa ", Odelie sanoi ja lähti kävelemään pois päin. Hymyillen lähdin taluttamaan Halia pois tallista ja poni kävelikin perässäni kiltisti.

Hyppäsin selkään tallin pihassa ja lähdin kävelemään kohti maastoja. Olin suunnitellut meneväni maastoesteiden ohitse ja jatkavani kahluupaikalle ja sitten palaavani samaa reittiä takaisin. Olin vain muutaman kerran kahluuttanut hevosia ja nyt kun ilma oli niin nätti, voisin kuvitella Halinkin pitävän pienestä viilentymisestä. Annoin ponille hieman pohkeita ja se lähti kävelemään verkkaisin askelin kohti maastoja. Hali ilmeisesti tiesi ettei tänään kierrettäisi suinkaan maneesia saatika kenttään, vaan päästäisiin oikeasti luonnonhelmaan. Jatkoin matkaani pitkin tietä, pitäen ohjia puolipitkänä, sillä en ollut varma kuinka Hali maastossa käyttäytyy. Linnut lauloivat, aurinko porotti ja oli harvinaisen lämmin. Tälläisiä päiviä todella rakastin, varsinkin kun ne sai viettää maastossa ihanan ponin kanssa.

Pikkuhiljaa kävelyn lomassa otin ravipätkiä. Hali oli innoissaan ja välissä ravailu meni lähinnä steppailuksi. Otin välillä Halia enemmänkin kiinni ja välissä pyysin menemään isompaa ravia. Hali esitteli tosi nättiä ravia. Vaikka maastossa oltiinkin, en halunnut ainakaan heti alkuun päästää Halia liian vähällä, vaan pyysin siltä asioita silti. Ainakin näin alussa että varmistaisin Halin olevan varmasti kuulolla. Päädyin pian maastoesteiden luokse ja kävelimme Halin kanssa niiden ohitse. En aikonut niitä alkaa hyppimään, sillä tämä tosiaan oli toinen kunnollinen kerta kun ponilla ratsasti. Maastoesteiden jälkeen tuli pieniä mutkaisia kohtia, joista osan ravailin ja osan kävelin. Hali nautti selkeästi maastossa kulkemisesta ja ponin korvat olivat kokoajan hörössä. Itsellenikin nousi hymy kasvoille ja kaikki huolet ja murheet kaikkosivat jonnekin kauas. Silitin Halin kaulaa samalla kun ravailin ja annoin ponille enemmän tilaa. Turhaan kai sitä liiakseen pidättelemään, kun kerran rennolla maastolenkillä oltiin ja Hali oli ollut hyvin kuulolla alkumatkasta saakka. Hali venytti itseään ja ravaili eteenpäin pitkää sekä tahdikasta ravia. 

Pian tien päässä oli jonkinsortin risteys, josta pystyi kääntymään sekä oikealle että vasemmalle. Itse käännyin risteyksestä vasemmalle, sillä sen päässä oli kyseinen kahluupaikka, jonne olimme Halin kanssa menossa. Mutkan jälkeen tuli pitkähkö suora, joten päätin että oli aika nostaa pienet laukkapätkät kun tilaa selkeästi oli. Hali oli varmaan ennenkin laukannut tässä kohtaa tai sitten poni aisti ajatukseni, sillä ruuna alkoi steppaamaan paikallaan ja viskeli päätänsä. Nostin ravin ja odotin että poni hieman rauhoittuisi, ennenkuin nostin laukan - istuen kuitenkin alhaalla, sillä en halunnut Halin saavan päättää tahtia ja vauhtia. Kun ruuna oli rauhoittunut ja laukkasi eteenpäin nätisti, nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin ponille ohjaa sekä pohjetta. Hali lähti laukkamaan isompaa ja matkaa voittavampaa laukkaa. Kyseinen laukkaspurtti ei ollut kovin pitkä, mutta luultavakseni se avasi ainakin hyvin Halin selkää sillä poni tosiaan venytti itseään ja selkäänsä. Laukan jälkeen ravailin hetken aikaa ja lopulta siirsin hieman hengistyneen Halin käyntiin ja annoin hieman pidempää ohjaa. Poni käveli reippaasti eteenpäin samalla kun ohitimme Liekkikosken sillan. 

Edessäni aukesi paikka, johon oli meidän määränpäämme saapua. Hali höristi korviaan samalla kun pyysin sitä veteen. Kohta ei ollut järin syvä eikä meidän tarkoitus ollut mennä pitkälle, hieman vaan kastattaa kavioita. Ruuna katsahti vettä, mutta käveli sitten sinne hyvin. Poni nosteli jalkojaan hassun korkealle ja nauroin innoissani ponin selässä. Pian yhdeksän vuotias poni laski päätänsä veden pintaan ja puhisi siihen. Taputin ruunan kaulaa ja pyysin sitä kävelemään rantaa pitkin hetken matkaa. Samalla kaivoin puhelimen taskustani ja nappasin nopeasti kuvan näkyvästä maisemasta, jonka alaosassa näkyi Halin kaulaa. Kyseinen kuva sai mennä taustakuvakseni, sillä kyseinen kuva varmasti muistutti minua kuinka onnellinen sain loppujen lopuksi olla vaikeuksista huolimatta. Oli kerrassaan mahtava mahdollisuus saada ratsastaa ja hoitaa tälläistä ponia kuin Hali. Kun olimme noin kymmenen minuuttia kahlailleet, käänsin ponin pois rannasta ja lähdin kävelemään kohti tallia.

Matkan varrella ei tapahtunut juuri mitään merkittävää. Nostin yhden lyhyen laukkapätkän ja lopun matkaa ravailin sekä kävelin. Kerran yksi pupujussi juoksi yllättäen tien poikki, joka sai Halin hätkähtämään ja hyppäämään hieman sivuun päin. Sen enempää poni ei kuitenkaan kyseiseen metsän eläimeen reagoinut ja matka taittui hyvin. Tallin pihaan saapuessani taputin ponia kaulalle ja hyppäsin alas selästä maan tasalle. Matkamme aikaa en tasan tarkkaan tiennyt, mutta ainakin edeltävä tunti oli päättynyt, joten yli tunnin olimme maastossa olleet. Yleensä tosin maastoillessa meneekin minulla hieman kauemmin ja varsinkin jos paljoa laukkaa taikka ravia en ota reissulla. Kävelytin Halin takaisin karsinaan ja otin ponilta varusteet pois, harjaillen sen sitten huolella. Ruuna joi vettä paljon, joten ilmeisesti ponilla oli tullut hieman jano reissulla. Vein Halin varusteet takaisin satulahuoneesee ja vaihdoin saappaani tennareihin. Katsoin hetken aikaa ponin satulaa ja suitsia, sekä kelloa, joka näytti kymmentä vaille kahdeksaa. Kohotin hieman harteitani ja kokosin varusteiden pesu tavarat valmiiksi. Ei minulla mikään kiire ollut kotiin ja nyt oli hyvää aikaa hieman putsata ponin varusteita, sillä viime kerralla en ollut sitä tehnyt. Aloin hinkkaamaan ponin suitsia ja satulaa puhtaaksi, istuen tallin lattialla. 

Varusteita putsatessa vierähti melkein puolisen tuntia ja noustessani tallin lattialta, kello näytti jo melkein puoli yhdeksää. Huokaisin hieman ja venyttelin hieman selkääni. Ulkona ei ollut vielä edes järin pimeää, kesä selkeästi teki tuloaan eikä siihen tosiaan ollut enää pitkä matka. Tarkistaessani että ottamani tavarat olivat siististi paikoillaan, nappasin muovipussini ja lähdin kävelemään ulos tallista. En viitsinyt enää mennä Halia häiritsemään, joten kävelin suorinta tietä ulos tallista ja meinasin törmätä Odelieen. " Oho. Sähän olet vieläkin täällä ", nainen sanahti yllättyneenä. " Juu. Maastossa vierähti hetkisen aikaa ja sen jälkeen putsasin vielä Halin varusteet ", kerroin Odelieelle. Hetken juttelimme niitä näitä, jonka jälkeen ilmoitin lähteväni kotiin että huomenna pääsisin varmasti ylös sängystä. Huikkasin naiselle heipat ja kävelin ripeästi skootterini luokse. Heitin kamani boksiin ja nappasin kypärän päähäni, startaten sitten skopani käyntiin ja lähdin huristelemaan kohti kotiani. Kaikki murheeni, jotka olivat painaneet mieltäni talllille tullessani olivat hävinneet kuin tuhkatuuleen. Tälläiset päivät ja hetket saavat minut todella nauttimaan elämästäni. 

Täytyy sanoa, että nää sun tarinat on kerta toisensa jälkeen kauniimpia ja kauniimpia. Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa, tosi kuvailevaa ja pidän todella paljon siitä, kuinka jaksat kuivailla säätä ja tunnelmaa ehkä joka todella pitkälläkin, muttei tylsällä kerronnalla. Mukavaa huomata, että olet saanut myös hieman vuorosanoja tarinoihisi peliin, yllätyin ihan tästä luomuksesta ja päädyin lukemaan hyvin pitkään ja rauhassa tätä tekstiä. Halilla oli aivan varmasti mukavaa päästä maastoon pidemmälle reissulle, selkä sillä saattaa hieman jumittaakkin, kun kentällä se on joutunut lähipäivinä vaan porskuttamaan, onneksi meillä on te hoitajat avustamassa jutuissa mukana, niin ei tarvitse aina kantaa yksin huolta omista karvakorvista. Täysin oikeassa olet, että talli on ehkä maailman paras paikka mennä tyhjentämään pää pahoista ajatuksista, on Hali varmasti turvanasi aina, vaikka hieman malttamaton poni se tuppaa välillä olemaankin. Innolla odottelen taas uutta tuotosta sinulta ja Halilta, teidän tunnelmallisia seikkailuja on varmasti mukava lukea jatkossakin (: - Odelie

[laura]

16.5. ○ " Sitä ruokaa jos saisi ? Nälkä ! " 

Hamuilin mun turvallani maassa olevia heinänkorsia. Sisäinen kelloni tiesi jo että ihan kohta olisi aika saada päivän toiset rehut eli kello olisi pian puoli kaksitoista. Uskokaa tai älkää, mutta jos ne ruoat eivät mun turpani edessä olleet silloin nostaisin kyllä melkoisen mekkalan. Ei eläintä nälässä saa pitää ! Aika hyvin kyllä ne ruoat oli mulle tuotu, ajallaan eikä mulla mitään nipottamista ollut tästä tallista tai niistä täällä pyörivistä ukkeleista ylipäätään. Tiesiväthän vain jos sattuisikin käymään niin että ne mun ruoat olis myöhässä niin kyllä työskentely tunneilla olisi sen mukaista. Yllättäen mun viereen käveli tuo kirjava ruuna, Repe. Mä mulkaisin sitä hieman, sillä täähän oli ehdottomasti mun paikka syödä heinänkorsia. Pian kuitenkin tyydyin siihen että tuo lehmän värinen poni tuli kanssa mutustelemaan niitä heiniä mun viereen. Ei kai kaveria nyt saa noin vaan syrjiä, kyllä siitä maasta kaikille riittäis. 

Kohotin mun päätäni ylös siitä maasta ja höristin korvia. Kuulin selkeesti että joku oli tulossa portille. Pian tunnistin jotenkin tuon tummahiuksisen nuoren, lyhyen tytön, joka käveli riimunnaru kädessä minua ja Repeä päin. Seisoin paikallani, tuijottaen tuota tyttöä, joka oli jo muutaman kerran mua liikutellut. Pari päivää sitten oltiin maastossa ja siellä oli oikeasti mukavaa, pääsin kahlailemaanki ja spurttamaan. Vaikka tosin eka tuo tyttö oli pidätellyt mua ja pakottanut mut laukkaamaan nätisti vaikka mä olisin ehdottomasti halunnut jo kiitää eteenpäin ! Höh, ei nuo ukkelivat vaan tajua mitään. Tuo tyttö ojensi kätensä mua kohti ja käveli mun viereen, napsauttaen sen riimunnarun mun vihreeseen riimuun. Se tyttö taputti mua kaulalle ja lähti kävelemään eteenpäin. Mä tietysti kiltisti perässä, vaikka mua huolettikin hieman tää ruoka asia. Entä jos mä jäisin ilman ku tuo tyttö meinas nyt viedä mut sisälle ? Ehkä mä joudun hommiin ennen ruokaa. Ei, ei ja ei. Ei käy.  

Kävelin sisälle talliin ja se lattia kopisi hassusti, mutta tutusti kun kävelin sen tytön perässä. Se tyttö käänsi mut käytävällä ja kiinnitti mut siihen käytävälle. Höristelin mun korviani ja kuuntelin oliko tallissa jotain muita kavereita. Ilmeisesti siellä oli, sillä kuulin jonkinsortin rahinaa ja ruoan rouskutusta. Oliko ne saanut jo ruoat ?!?! Missä mun ruokani viipyii ?!?  

Se tyttö nappasi mun tutusta harjapakista harjan ja alkoi harjailemaan mun karvapeitettäni. Seisoin siinä ryhdikkäänä käytävällä ja välissä steppasin edestakaisin. Tuo kyseinen tummaharjainen tyttö sitten välissä vähän komensikin mua ja käski mun pysyä paikallaan. Enhän mä siitä loppujen lopuksi välittänyt, mutta oli kai se pakko tuota ukkelia vähän kunnioittaa joten seisoinkin hetken kauniisti paikallani, samalla kun tuo tyttö harjaili mun kylkiäni. Höristin korviani ja kohotin päätäni kun kuulin jonkun askelia lähistöltä. Ne ei ollut hevosen askelia, ei minkään koiran tai kissankaan. Ne oli kaksi jalkaisen eli toisin sanoen ihmisen. Pian tuo tuttu nainen ja mies astelivat sisään. Selkeästi he olivat Odelie ja Elias. Heidän kanssaan käveli myös tuo toinen mies henkilö, Rami. Olin sata prosenttisen varma että joku noista kolmesta varmasti antaisi minulle ruoat ja kuovin hieman maata turhautuneena. Tämä tyttö komensi hieman minua jälleen ja lopetin sen kuopimisen. " Heippa Laura ", Odelie sanoi tuolle tytölle - ilmeisimmin Lauralle - hymyillen. Tämä kolmikko käveli Lauran luokse ja tuo ihminen tervehti heitä takaisin. Pian Rami ojensi kätensä Lauralle ja sanoi nimensä. Laskin päätäni ja asetin korvani ärtyneeseen asentoon. Siinä he vain höpöttivät ja minä kuolin tässä hitaasti mutta varmasti nälkään. Olin varma että kello oli jo puoli kaksitoista. " Mulla on tänään iltavuoro kun oon tuolla työssäoppimassa, niin aattelin että näin aamusti tuun vähän harjailemaan Halia ja näin ", tuo tummaharjainen tyttö sitten sanoi kolmikolle, jotka nyökyttivät innokkaasti. " Tosi kiva juttu. Hali olikin vissiin piehtaroinut siellä tarhassa tai ainakin se hetki sitten näytti siltä ", Odelie sanoi naurahtaen. Höristin korviani. Eikö hevonen saisi sitten piehtaroida vapaasti siellä missä tykkää, vaikka se sitten olisikin koko tarhan suurin kuralammikko ? Ainakin se viilensi kivasti ja saisi seisoa paikallaan hellittävänä hetken aikaa. Eivätkö nuo ukkelit sitten muka koskaan pyörineet mutalammikoissa ? Laura naurahti vieressäni ja kolmikko jutteli hetken aikaa jälleen mistä milloinkin eikä minua voinut pätkääkään kiinnostaa. Ruokaa.  

Vihdoin ja viimein tuo kolmikko lopetti sen nauramisen ja rupattelun. " Hei sä voit antaa Halille tässä samalla nuo ruoat tosta ämpäristä ", Rami sanahti sitten ja osoitti ämpäriä muiden ämpäreiden joukossa. Heräsin totaalisesti horroksestani ja pörisin hieman. Laura vilkaisi minua nauraen. " Ponilla taisi olla hiukan nälkä ", tuo tyttö sitten tokaisi. Katsoin tuota tyttöä. Ai vähän nälkä ? Tässähän sitä ollaan kokoajan odoteltu, vauhtia nyt, vauhtia ! Laura sanoi heipat tuolle kolmikolle, jotka menivät ämpäreiden luokse ja lähtivät kantamaan niitä jokainen ulos. Ilmeisesti osa lajitovereistani söisivät siellä, kuten minäkin varmasti olisin syönyt jos tuo tummaharjainen ukkeli ei olisi tullut minua hoitamaan. Aloin ottamaan pieniä sivuaskelia, jotta tuo ukkeli tajuaisi että nyt olisi ehdottomasti saatava sitä ruokaa. Laura huokaisi äänekkäästi. " Okei, okei Hali. Odota nyt hetki ", se tokaisi ja lähti kävelemään kohti sitä ainokaista ämpäriä, joka vielä siellä tallin seinän vierustalla odotti. Pian Laura tulikin sen ämpärin kanssa mun luokse ja laski sen maahan. Tietysti heti koitin sitä kurkottaa syömään, mutta koska kahdella narulla olin kiinni käytävällä, en millään odottanut. Laura käski minun odottamaan ja koska tiesin että en ruokaa ennen saisi, kun rauhassa odottaisin pysähdyin ja odottelin että pääsisin tuon ihanan ruoan kimppuun. Lopulta tuo tummaharjainen ihmisolento päästi toisen narun irti ja syöksyin sen ruokaämpärin kimppuun. Se maistui niin hyvältä ja tutulta. Vihdoin !  

Samalla kun nautin taivaallisesti ruoastani. Kaksijalkainen harjaili minua ja selvitti harjaani sekä häntääni. Niihin olikin tarttunut jos jonkinmoista roskaa, joten oli kiva että olisin jälleen puhdas. Pikkuhiljaa se mun ruokaämpäri alkoi tyhjenemään, vaikka ihan pohjalla olikin muutama kauran jyvä. Koitin niitä sieltä kurkotella, mutta lopulta turhauduin ja törkkäsin sen ämpärin kumoon. Laura heräsi ilmeisesti keskittymisestään ja nappasi ämpärin käteensä ja siirsi sen tallin reunalle. Nyt kun ruoka oli syöty, saatoin hetkeksi ummistaa silmäni ja nauttia saamistani rapsutuksista ja harjan vedoista. Tuntui kivalta kun harjaa ja häntää puhdistettiin sekä kun kaulaani rapsuteltiin. Pakostikin pääni taupui sivulle ja ylähuuleni alkoi venymään ylöspäin. Aijai, kun tuntui kivalta ! Tietysti pitin hieman Lauraakin kiittä ja koittaa tuon heiveröisen ihmisenkin olkapäätä rapsutella. Ei tietenkään liian lujaa, koska muutenhan kaksijalkaista saattaisi sattua. Sitä minä en halunnut, vaikka välissä piti niitä ukkeleitakin herätellä ja tiputella selästä, jos eivät jaksaneet kokoaikaa ratsastaa kunnolla. Eihän sitä muuten mitään opi ! Laura taputti mun kaulaani ja jatkoi sitten harjailemista, tällä kertaa jaloista. Niissä olikin hieman mutaa ja kaikkea likaa, joten oli kiva nekin saada puhtaaksi. En tosin tiedä kuinka kauan ne puhtaat mahtaisivat olla. 

Pikkuhiljaa Laura oli ilmeisesti saanut harjattua minut ja tämä tummaharjainen ukkeli alkoi harjaila tallin lattiaa jalkojeni juuresta. Ilmeisesti talvikarvani ei ollut vielä irronnut, sillä lian ja mudan seassa näin paljon karvatuppojani. Alkoikin olemaan vähän kuuma tämän talviturkin kanssa joten oli hyvä vaihtaa kesätyyliin pikkuhiljaa. Eihän siihen muuten päästy nopeasti jos kukaan ei minua kunnolla välillä puunannut. " Huhhuh. Valmista tuli. Ei siihen mennytkään kuin melkein puolitoista tuntia. Hyvä poika ", Laura höpötti minulle ja rapsutteli kaulaani. Matikan taidoillani laskin että kello oli nyt yhden pintaan. Laura nappasi harjaboksini ja katso sitten johonkin huoneeseen yhdestä tallin käytävällä olevasta ovesta. Seisoin paikallani ja hörisin hieman, sillä pitihän varmistaa että tallissa tosiaan oli joku muu hevonen kanssani. Pian kuulin muutaman hörinän ja totesin että tallissa oli lisäkseni ainakin Alli, se suomenhevonen sekä Nessu, se tumma puoliveritamma. Saatoin taas rentoutua kun tiesin etten aivan yksin tallissa suinkaan ollut. Pian Laurakin tuli iloisen näköisenä siitä huoneesta. Huomasin että tuon tummaharjaisen tytön mustat housut olivat aivan vaaleammissa karvoissa, jotka olivat mitä ilmeisemmin irronneet minusta. Laura nappasi lattialta riimunnarun ja kiinnitti sen riimuuni sekä irrotti minut käytävän naruista. Tyttö lähti kävelemään eteenpäin kohti tallin ulko-ovia. Jes ! Nyt pääsisin takaisin tarhaan kavereiden luokse, vaikka Laurankin kanssa oli mukavaa ollut tykkäsin kyllä tarhata kavereidenkin kanssa. Laura talutti minut ulos tallin ovista ja ohjasi minut sitten takaisin tarhan porteille. Tyttö avasi sen tarhan portin ja käpötteli ensi sisään, minä perässään. En olisi malttanut enää seistä paikallaan, sillä huomasin että kaverini olivat toisella puolella tarhaa. Laura kuitenkin hieman ärähti ja tajusin että olisi viisasta pysyä sen aikaa paikallaan. Mitä nätimmin seisoin, sitä nopeammin asiat hoituivat. Laura päästi minut irti ja lähdin kävelemään kohti kavereitani, jotka hörähtivät ja höristivät korviaan. Vilkaisin vielä nopeasti Lauraan, joka laittoi juuri porttia kiinni ja lähti kävelemään pois päin. Olihan tuo tummaharja ihan kiva ukkeli.  

Mutta hei, pianhan tulee taas päiväheinät kun kello on kaksi. Hophop. Täällä odottelee taas nälkäinen poni.

Ai että kun tätä lukiessa sai kyllä naureskella itsekseen, jotenkin niin osuttu oikeaan, minkälainen meidän Halin ajatusmaailma oikeasti tuppaa olemaan. Ja eihän sinne pää koppaan mahdukkaan mikään muu kun ruoka, selväähän se on, että meidän herra Halimme on aina nälkäinen, kunhan päikkäreillekin jää sitten jossain välissä aikaa. Hienoa tarinankerrontaa taas sinulta, osasit viedä tapahtumia hienosti eteenpäin, vaikka Hali niitä kertoikin ja täytyy myöntää, että on tuo Halikin alkanut näemmä pitämään sinusta hurjankin paljon, kun olet tallilla sitä näinkin usein jaksanut käydä katsomassa. Halillakin on tulossa tässä juuri ennen kesää tai ihan kesäkuun alussa muutaman kisat kierrettäväksi, joten halutessasi voit meidän mukaan liittyä kisapaikalle kisahoitajaksi, jos sellainen tuntuu mielenkiintoiselle. Seuraavia seikkailuja mielenkiinnolla odotellen istuskelen täällä toimistossa hommaamassa tylsiä papereita, niin katsotaan jahka vauhtia riittää taas yhtä paljon (: - Odelie

[laura]

20.5. tiistai ○ Mitäs tänään tehtäisiin ? 

Istuin meidän auton etupenkillä, äiti istui mun vieressäni. Tänään hän oli luvannut heittää mut tallille, koska isäpuoleni korjasi skootteriani. Käänsin radiota hieman lujemmalle ja aloin laulamaan sieltä kuuluvaa Jukka Pojan Brand new ihanuus biisiä. Ääneni ei ollut mikään parhaimman pään ja äitinikin nauroi minulle, laulaessani kova äänisesti tuon kyseisen biisin sanoja. Mulla oli päälläni vain shortsit ja toppi, sillä oli ihan järjettömän lämmin. Kesä oli selkeesti tulossa eikä mulla ollut mitään sitä vastaan !  

" Ja kun nousee päivä uus, laulaa linnut pihapuus, oot mun brand new ihanuus. " 

Hyppäsin ulos autosta ja kipitin takaluukulle. Sen avattuani nappasin sieltä kypäräni, jonka jälkeen huusin heipat äidilleni ja pamautin auton takaluukun kiinni. Hyppelin kohti tallia. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja linnut visersivät. Täydellinen päivä. Oli hirmu lämmin ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kehtasin pitää shortseja. Olin pudottanut painoa reilusti viime kesästä ja nyt itse luottamukseni oli noussut sen verran, että uskalsin tallilla shortseja jalassani pitää. Uskoin että kukaan ei täällä tallilla minua tuominnut ja uskalsin olla oma itseni. Tämä vuosi oli ollut muutenkin yksi parhaista jo tähän saakka. Talliin päästyäni näin jonkun punatukkaisen tytön. " Heippa ", tervehdin häntä ja kipitin karsinan ovelle. Tyttö tuli myös ulos karsinasta. " Hei ! Sä taidat olla uus täällä ? " tuo tyttö sanoi hymyillen. " Juu. Aloin tossa hetki sitten hoitamaan tota Hali-ponia ", sanahdin sitten punatukkaiselle, joka harjasi ruskeaa hevosta karsinassa. " Laura ", ojensin käteni tuolle hymyillen. " Rawana. Vaden hoitaja ", tyttö sanoi hymyillen. Nyökytin hänelle innokkaasti päätäni. Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin. Lähdin sitten hetken Rawanan kanssa keskusteltuani satulahuoneeseen, josta hain Halin suitset ja harjapakin jo valmiiksi pihalle. Oli niin nätti ilma, että turhiakos tallissa ponia harjailemaan. Olin ymmärtänyt että Halilla mentäisiin tänään neljän aikaan yksi tunti, mutta kello näytti vasta päälle kahtatoista, joten olin ajatellut mennä hetkeksi kentälle hieman tuuppailemaan ilman satulaa. Mitään ihmeellistä tuskin tekisin, mutta kun näin nätti ilma oli ja vielä vapaata koulusta niin miksikäs sitä ei viettäisi ihanan ponin kanssa ! Pari päivää sitten olin tallilla käynyt vain harjailemassa aamupäivällä Halin kunnolla läpi. Asetin suitset, harjapakin ja kypäräni puomin viereen ulos, jonka jälkeen lähdin kävelemään hakemaan tuota ponia tarhasta. Kävelin siis jälleen tottuneesti ponitarhaa kohti, jossa näinkin jo Halin syömässä heiniä maasta. Vihelsin hieman ja ponit nostivat päänsä maasta katsoen suuntaani. Avasin tarhan alimman portin ja kävelin tuon suloisen poniruunan luokse. Taputin sinne päästyäni 9-vuotiasta ruunaa kaulalle ja nappasin sen riimunnarun päähän. Lähdin tallustamaan poni perässäni takaisinpäin. 

Kiinnitin Halin puomiin ja poni koitti napata maasta ruohotupsuja. Annoin ponin kuitenkin syödä niitä vähäisiäkin ruohotupsuja siitä puomin vierestä, sillä se ei minua haitannut mitenkään. Nappasin vihreän sävyisen harjan ja aloin puunaamaan ponin karvaa. Hali oli melko puhtaana, joten ilmeisesti tarhassa ei ollut järin paljon piehtaroitu taikka sitten se ei ollut juurikaan mutainen, joka saattoi olla hyvin mahdollista. Oli niin aurinkoista että kaikki vesi oli varmaan kuivunut. Taputin ponin kaulaa ja hymyilin, oli onni saada tälläinen hoitohevonen. Otin kaviokoukun harjapakista ja puhdistin ponin kaikki kaviot, jonka jälkeen koitin hieman selvittää Halin tummaa häntää ja harjaa. Poni seisoi nätisti paikallaan ja välillä ruohotupsujen metsästyksen lomassa nosti päänsä kuunnellakseen jotain.  

Lopulta nappasin Halin suitset maasta. Laitoin ensin ohjat ponin kaulalle, jonka jälkeen nappasin Halin vihreän riimun sen päästä ja aloin laittamaan kuolaimia ponille. Hali peruutti muutaman askeleen, mutta avasi suunsa lopulta nätisti ja sain kuolaimet sen suuhun. Hali imeskeli niitä hetken ja samalla kiristin suitsien remmit sopivalle kireydelle. Laitoin vielä mustan kypärän päähäni ja lähdin kävelemään kohti kenttää, Hali perässäni raahautuen. Poni näytti silti että ilman kuumuudeen takia olisi tuo jäänyt selvästi mielummin loikoilemaan tarhaan. En kuitenkaan kovin rankasti ollut menossa, joten ehkä ponikin hieman piristyisi.  

Kentälle päästyäni kipusin sen reunassa olevalta penkiltä Halin selkään ja pyysin sitä kävelemään uraa pitkin käynnissä. Ponin selkä tuntui kivalta ja se oli sopivan pyöreä. Oli ikävä ratsastaa hevosilla, joilla oli korkea säkä tai joidenka selkäranka tuntui selkeästi, niiden ollessa esimerkiksi hieman hoikemman puoleisia. Asetin kypärää oikealla kädelläni hieman paremmin päähäni ja katselin ympärilleni. Kaikki oli niin kovin vihreää ja kaunista. Kesä oli ehdottomasti lempivuodenaikani, sillä olihan minulla tällöin syntymäpäivätkin ja muutenkin ilmat suosivat useimmiten kesällä. Talvikin toki oli kiva, mutta kyllä kesä vei loppujen lopuksi aivan kuusi nolla. Lopulta hetken käveltyäni, keräsin ohjat ja pyysin ponia raviin. Halin ravi oli mukavaa istua ja poni ravasi innokkaasti eteenpäin. Jossakin määrin jopa hieman liiankin innokkaasti, mutta pienten puolipidätteiden avulla poni tuli takaisin avuille ja jatkoi matkaansa, niin että minäkin pysyin hyvin perässä. Tein paljon voltteja ja isoja ympyröitä, pyrkien saamaan Halia pohkeen ja ohjan väliin taipumaan. Muutamat lyhyet avo- ja sulkutaivutuksetkin otin, varmistaakseni että Hali oikeasti oli kuulolla. Poni taipui hienosti ja liikkui kivalla energialla eteenpäin.  

Ravailtuani pitkänkin aikaan ja käveltyäni hetken, keräsin ohjat uudelleen käsiini. Päätin nostaa muutamat laukat ympyrällä ja uskoin niiden menevän vallan mainiosti, Hali oli toiminut jo muutenkin niin hyvin. Nostin ravin ja ravasin muutaman ympyrän. Hali oli kuulolla ja se taipui nätisti, kuunnellen minua selkeästi. Lopulta päätin nostaa ympyrän toisella puolella laukan ja aloin sitä valmistelemaan. Otin pienen puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet. Uskoin Halin nostavan laukan hyvin, mutta poni ampaisikin kuin ohjus eteenpäin. Nojasin taaksepäin ja yritin kaikin tavoin pysyä ympäri kenttää kaahottavan ponin kyydissä. Nappasin muutaman kerran vahvemmin kiinni ja poni alkoi poukkoilemaan paikallaan, vetäen lopulta järkyttävän kokoisen pukkisarjan. Roikuin ponin kaulassa, mutta jollakin ihmeen tavalla pääsin takaisin tasapainoon ja käänsi ponin pään aitaa vasten. Ärähdin ponille ja paukautin hieman sen kylkiä pohkeilla. Nyt ei todellakaan ollut pelleilyn paikka ! Käänsin Halin takaisin ympyrälle ja otin uuden yrittämän. Tällä kertaa Hali laukkasi nätisti, energisesti ja reippaasti eteenpäin, mutta oli kuulolla. Ilmeisesti poni oli ymmärtänyt että tuollainen pelleily ei minun kanssani vedellyt enkä sellaista sietänyt todellakaan. En vieläkään tajunnut millä ilveellä olin pysynyt ponin selässä. Olin selvästi jonkinsortin ninja tai apina ! 

Lopulta pääsin antamaan ponille pitkän ohjan. Kello näytti puoli kahta, joten melkein tunnin verran olin ponilla ratsastanut. Loppuratsastus oli mennyt todella hyvin ja Hali oli toiminut kivasti. Loppuraveissa, jotka menin eteen-alas tekniikalla oli Hali ollut todella rento ja venyttänyt hyvin. Ilmeisesti ponilla oli hieman keväisempää energiaa tuon ensimmäisen laukan kiitolaukka-pukki-sarjan vuoksi. Taputin ponin kaulaa, joka oli hieman hikinen. Ilmeisesti vain laukkaspurtin vuoksi, sillä mitään ihmeellisempää en tehnyt. Kun olin kävellyt tarpeeksi eikä poni enää ollut hengästynyt, hyppäsin alas selästä ja lähdin kulkemaan kohti tallia. Hali oli ollut super hyvä ratsastaa, vaikka välissä olikin kuunteluongelmia. Päästyäni takaisin puomeille otin suitset pois ponin päästä ja vaihdoin riimun tilalle. Harjailin Halin lävitse ja kävin sisältä hakemassa vesiämpärin sekä sienen. Niiden avulla hieman virutin ponin suurimpia hikiä pois. Hali huokaili merkittävästi, ilmeisesti päästäkseen pian tarhaan. Olihan se ymmärrettävää kun tälläisellä säällä joutui liikkumaan vaikka olisi saanut muuten rauhassa seisoskella tarhassa. Toisaalta ponilla oli aika paljon energiaa, joten ehkä oli ihan hyvä että olin hieman sitä käynyt purkamassa ennen neljältä alkavaa alkeistuntia. Virutin Halin huolella, jonka jälkeen lähdin viemään ponia takaisin tarhaan. Hali käveli perässäni rauhassa ja annoin sen napata muutaman vihreän ruohotupsun matkan varrelta matkaevääksi.  

Kun Hali oli turvallisesti takaisin tarhassa, menin viemään kaikki tavarat takaisin paikalleen. Kaadoin loput vedet alas viemäristä ja jätin sienen sekä ämpärin paikoilleen. Vein Halin suitset takaisin paikoilleen. Harjat kuitenkin jätin vielä ulos ja palasin istuskelemaan tallin oven viereen. Nappasin ensimmäisen harjan Halin harjapakista ja aloin nyppimään karvatupsuja siitä pois. Tätä hommaa suoraan sanottuna inhosin, mutta kun muutakaan hommaa ei ollut ja äitini tulisi vasta puoli kolmen aikaan minua hakemaan, päätin että olisi kiva jos Halin harjat olisivat ainakin hetkisen puhtaat. Sen enempää en niitä aikoinut alkaa pesemään, mutta suurimmat karvatupsut päätin niistä irti repiä. Niitähän lähtikin paljon, sillä Halinkin talvikarva oli ilmeisesti lähtenyt hetkisen aikaa sitten ja sitä todellakin harjoista löytyi. Jokaisen harjan sekä itse harjapakin puhdistettuani karvoista, asetin harjat takaisin laatikkoon ja palasin viemään sen oikealle paikalleen. Palatessani satulahuoneesta, minua vastaan käveli Rawana ja joku toinen tyttö, joka esitteli itsensä Suviksi, Allin hoitajaksi. Alli oli minun muistaakseni kantavana, mutta sen enempää emme kyseisestä hummasta jutelleet, vaan kaikesta muusta taivaan ja maan rajamailla. Kehuimme nättiä ilmaa ja puhuimme kesäsuunnitelmistamme. Itselläni ei sen suurempia ollut, kuin viettää aikaa ystävieni kanssa ja käydä tallilla. Kun näin äitini tutun auton kaartavan pihaan, ilmoitin tytöille että minun pitäisi lähteä ja huikkasin heipat. Kipitin kypärä kädessäni autoon hymyillen kuin naantalin aurinko. " Oli ihan mielettömän kiva päivä ", sanoin äidilleni, joka hymyili minulle. " Mutta hei arvaa mitä. Mä ratsastin Halilla ja se meni tosi kivasti, mutta yhessä vaiheessa se lähti tosi kovaa ja mä meinasin lentää ! Mut siis se taipu niin hyvin ja tein kaikkia väistöjä ja taivutuksia. Ja hei arvaa äiti mitä ! Hali ... " Aloin selittämään tuttuun tapaan äidilleni ratsastuksesta ja tallipäivästä. Äitini ajoi autoa kuunnellen ja välissä nyökytellen päätään, vaikka tiesin ettei hän sanaakaan jutuistani tajunnut tai edes ehkä kuullut .. Onneksi äitini oli jo tottunut ikuisiin hetkutuksiini hevosista. Olivathan ne päivän pelastajiani !

[laura]

24.5.2014 ○ Jääkiekkoa & varusteiden putsausta sekä suloisen ponin seuraa.

" WUHUU ! Hyvä Suomiii ! " Nousin seisomaan satulahuoneen tuolilta, kuin olisin missäkin jääkiekko matsissa kannattamani joukkueen saadessa maalin. Kello näytti melkeinpä seitsemää ja Suomi sai juuri ensimmäisen maalinsa tässä matsissa. Naurahdin hieman ja nauroin iloisesti. Olin todellinen jääkiekko fani, joten samalla kun puunasin Halin varusteita, katsoin puhelimeltani Suomi - Tsekki peliä, joka juuri tuli. Rauhoituttuani jatkoin satulan puunausta. Olin tullut tallille juuri kun Suomen peli oli alkanut ja suoraan olin mennyt satulahuoneeseen putsaamaan Halin tavaroita. Tiesin että tänään Halilla ei enää mentäisi, joten tämä oli hyvä aika putsata ruunan varusteet. Keskittymiseni satulan putsaamisesta välillä herpaantui, sillä pitihän keskittyä Suomen pelaamaan matsiinkin. Huhhuh, nyt toivoin todella että tämä oma rakas kotimaani voittaisi tämän ottelun. Vielä ei kuitenkaan saanut toivoa liikoja, sillä pelissähän oli vasta ensimmäinen erä meneillään. Tiesin hyvin että tilanteet jääkiekossa voisivat muuttua päälaelleen viimeisilläkin peliminuuteilla. Raavin hievan pohjettani, johon oli purrut ilmeisesti joku isompi ötökkä, sillä siinä oli selkeä paukura ja pohje punotti ikävästi. Kesä oli mukavaa aikaa, mutta inhosin purevia ötököitä yli kaiken. Suunnitelmissa oli tänään puunata Halin varusteet ja mennä ehkä hieman kentälle käppäilemään ruunan kanssa, maasta käsin juttuja siis.



Ensimmäinen erä loppui ja Suomi johti yhdellä maalilla. Tässä ajassa sain aikaseksi siirtyä suitsien puhdistukseen ja aloin kokoamaan niitä uudelleen kasaan. Itselläni kun oli tapana irrottaa kaikki remmit suitsista ja kasata ne sitten uudelleen puhdistuksen jälkeen. Kello näytti kaksikymmentä yli seitsemää kun sain suitset putsatuksi ja asetin ne takaisin Halin paikalle. Nappasin ruunan harjapakin mukaani ja menin talliin. Hali oli sisällä ja poni kohotti päätänsä kun astelin sen karsinan ovelle. Nappasin ruunan riimun karsinan ovesta ja asetin sen hevosen päähän. Talutin pojan ulos karsinasta ja laitoin sen kiinni seisomaan käytävälle. Hali huokaisi hieman. Ilmeisesti ruuna luuli että joutuisi kunnolla töihin. Naurahdin ruunalle vähän ja rapsutin Halin kaulaa, saaden ponin pään vääntymään sivuttain ja ylähuulen nousemaan ylöspäin. Hali selkeästi tykkäsi rapsutuksista ja aloitettua harjaamisen, Hali koitti tökkiä minua, kerjäten lisää rapsutuksia. Nauroin ruunalle ja jatkoin ponin harjaamista. Ei kokoajan voinut rapsutella, sillä tarkoituksenahan oli saada poni puhtaaksi. Hali ei hirväen likainen ollut, sillä se oli harjattu vammaistunnille mentyään. Itse en ehtinyt kyseiselle tunnille tänään auttamaan, sillä olin syömässä isäpuolen äitini luona, juuri kun tunti oli. Nappasin pölyharjan ja aloin vetelemään sillä pitkiä vetoja, pitkin ruunan selkää. Hieman pölyä ponista irtosi, ei tosin pajoa. Ilmeisesti sen ratsastaja oli harjannut ponin todella hyvin, joka tietenkin oli ihana juttu.



Nappasin vihreä riimunnarun Halin karsinan ovesta ja laitoin sen kiinni ruunan riimuun. Taputin ponin kaulaa ja irrotin käytävän narut, lähtien sitten kävelemään ulos tallista. Ulkona paistoi edelleen aurinko ja ilma oli lämmin, vaikka kello näyttikin jo melko paljon. Hali käveli perässäni innokkaan oloisena ja selvästi ilma sai ponin itsenkin innostuneeksi. Naurahdin ja käpöttelin ponin vierellä kohti kenttää, jossa meidän määränpäämme oli. Kentälle päästyäni, suljin portin perässäni, sillä en halunnut jahdata tuota ruunaa pian ympäri tallin pihaa. Päästin ponin irti, pitäen kuitenkin riimun sen päästä. Hali lähti kävelemään pää maata laahaten kentän toiseen päähän. Pian poni pyöri samassa kohtaa hetkisen aikaa, kunnes se laskeutui maahan ja alkoi piehtaroimaan. Melkeinpä samantien ruunan nousi seisomaan ja vinkaisi, lähtien kiitämään hullua vauhtia pitkin kentän pitkää sivua. Poni veti kunnon pierupukkilaukkaa ja oli selkeästi innoissaan. Pian ruuna pysähtyi steppailemaan, häntä ja pää korkealla aidan viereen. Hali päästi ilmoille kunnon hirnahduksen ja jatkoi sitten matkaansa, korkealla, hienolla ja tahdikkaalla ravilla takaisin kentän toiseen päähän. Itse istahdin keskelle kenttää pehvalleni ja katsoin ponia. Pian ruuna käveli luokseni, korvat suloisesti hörössä. Ojensin käteni ruunalle ja poni haisteli sitä. Silitin ruunan päätä ja Hali asetti silmänsä kiinni. Hymy hiipi huulilleni. Hali oli vain niin ihana ja piristävä. Sen kanssa oli niin mukavaa, ihan sama mitä sen kanssa teki. Nousin hitaasti seisomaan ja lähdin kävelemään pois päin. Hali katsoi hetken aikaa minua korvat hörössä, kunnes käännyin. " Hali ", sanoin ja maiskutin. Ruuna lähti laahustamaan kohti minua, kun poni pääsi kohdalleni lähdin kävelemään sen vierellä. Tein pysähdys harjoituksia ja välissä juoksinkin, jolloin Halikin lähti ravaamaan rauhassa perässäni. Kaikki harjoitukset sujuivat hyvin. Jatkoin pian kääntymisharjoituksilla käynnissä ja ravissa. Ravikäännöksissä Hali lähti pienten pukkien saattelemana ohitseni, mutta palasi kuitenkin takaisin rauhalliseen raviin. 

Noin kaksikymmentä minuuttia pyörimme Halin kanssa ympäri kenttää, kunnes istahdin jälleen kentän keskelle. Teimme kaiken maailman kumarruksia ja venytyksiä, pienten herkkupalojen saattelemana, jotka olivat taskussani. Hali oli tehnyt kaiken hienosti ja en voinut olla tyytyväisempi poniin. Hali tuli jälleen luokseni ja painoi päänsä käteeni, jonka ponille ojensin. Rapsutin ponin päätä sen etuharjan alta ja Hali asetti jälleen silmänsä kiinni. " Sä oot niin ihana Hali. Niin ihana ", sanoin ponille hiljaa ja silittelin ruunaa. Hali osasi olla niin suloinen ja kiltti. Juuri täydellinen hoitohevonen minulle. 

" Laura ! Oho, sähän oot vieläkin täällä ", kuulin äänen takaani. Käänsin katseeni ja Halikin nosti päänsä. Odelie oli portilla hymyillen. " Juu, tultiin Halin kanssa viettämään laatuaikaa ", naurahdin vastaten naiselle. " Juu ei mitään. Ihmettelin vaan mihin se poni oli kadonnut ", Odelie sanoi naurahtaen. " Anna Halille sitten rehut kun viet sen sisälle. Ne on siinä karsinan edessä ämpärissä ", nainen sanoi minulle. Nyökkäsin ja käännyin takaisin ruunan puoleen. 

Hetken aikaa seisoskeltuani ponin kanssa istuskeltuni, hain riimunnarun aidan reunalta ja napsautin sen ruunan riimun. Kello näytti puoli yhdeksää, joten pikkuhiljaa minunkin pitäisi mennä kotiin, vaikka lauantai olikin. Taputin Halia kaulalle jälleen ja lähdin kävelemään kohti tallia, poni perässäni. Talliin päästyäni, laitoin Halin samantien karsinaan ja annoin iltaruoat ämpäristä, kuten Odelie oli neuvonut. Tämän jälkeen harjailin ponin vielä kertaalleen. Ruuna maiskutteli ruokiaan, selvästi tyytyväisen oloisena. Piakkoin lähdinkin karsinasta ja suljin oven perässäni. Samantien lähdin ulos tallista, sillä mitään ratsastuskamoja ei mukanani tänään ollutkaan. Kävelin skootterilleni ja kaivoin avaimen shortsieni taskusta. Avasin boksin ja tungin kypärän päähäni. Oli ollut oikein mukava ilta ja Hali oli jälleen ihana. Kello oli melkeinpä yhdeksän, mutta en jaksanut katsoa vielä mikä tilanne Suomen matsissa oli tällä hetkellä. Kerkesin sen katsoa kotonakin ja toivon todella että Suomi oli matsin voittanut, koskaan ei kyllä voinut tietää. 

Harmittavaa, että kommentoimisessani on kestänyt näinkin kauan, mutta toivottavasti jaksat silti jatkaa Halin kanssa touhuamista, rakastan nimittäin näitä sun tarinoita ihan yli kaiken <3 Hyvä, että täältä tallilta löytyy toinenkin vannoutunut jääkiekkofani, sillä niin olen minäkin ja se kyllä kuuluu varmasti tallinn asti tuolta päärakennukselta. Ihanaa, että jaksat keksiä myls Halin kanssa monipuolisesti tekemistä ja kentällä vapaana jolkottelu teki varmasti Halin aivoille rankkojen tuntien jälkeen oikein hyvää. On myös niin koskettavaa huomata, kuinka poni on sinua kohtaan niin kovin utelias ja avoin, että teillä olisi varmasti valoisa tulevaisuus edessä, miksei kisakentilläkin. Who knows. Nyt kun kesällä ei tunteja ole ollenkaan ja hoitohevoset joko lomailevat tai hoitaja hevoset liikuttaa (ellen nyt satu saamaan jostain aikaa ratsastelemiseen), on erittäin hyvä aika treenailla vaikka kovemminkin (: - Odelie

[bria]

Simora


Saavuin tallille jalkapatikalla, tämä ei ollut mikään ongelma, sillä muutettuamme tänne pieneen kyllään, oli minulla matkaa tallille vain puoli kilometriä. Tämä oli ainut hyvä puoli sen lisäksi, että olin nopeasti löytänyt tallilta vuokraponin. Hali oli aivan ihana, mutta ulkonäkö saattoi joskus pettää luonteen suhteen. Saavuin tallin pihaan ja katselin hetken ympärilleni, kunnes suunnistin suoraan isompaan tallirakennukseen. Tallissa ei ollut hevosia, ainaostaan joku lakaisemassa käytävää radion soidessa hiljaisesti taustalla. Katselin hetken ympärilleni hieman hämilläni, kunnes rohkeuduin mennä kysymään tältä naiselta, mitä minun tulisi tehdä.


- Tuota, tulin tänne vuokraamaan sitä Hali nimistä ponia, niin satutko sinä tietämään missä se on?

- Sinä olet varmaankin siis Bria? Minä olen Odelie, tallin omistaja, voin näyttää vähän paikkoja niin käydään sitten hakemassa Hali, Nainen selitti.

- Joo, olen, vastasin ja seurasin kun Odelie johdatti minut aluksi satulahuoneeseen.



Kun olimme kiertäneet aluksi koko tallin, sitten toisen tallin, maneesin, kentän ja pihaton näytti Odelie lopuksi missä Hali oli. Se oli poni tarhassa parin muunponin kanssa. Otin riimunnarun portilta ja lähdin talsimaan ponin luokse. Se katsoi minua hetken epäröivästi, mutta jäi kuitenkin kiltisti paikoilleen kiinnootettavaksi, kun muut ponit säntäsivät pukitellen kauemmaksi. Ovatpa nämä leikkisiä, ajattelen, ennen kuin suuntauduin taluttamaan ponin talliin.


Tallissa otin Halin käytävälle kiinni ja aloitin reipaan harjauksen pölärillä ja kumisualla. Hali oli hieman likainen, mutta harjoilla irrotin tehokkaasti siitä kaiken lian, ennen kuin siirryin puhdistamaan kaviot. Tämän jälkeen otin ponin suojat ja laitoin aluksi etujalkoihin jännesuojat ja takajalkoihin hivutus-suojat. Sitten hain satulan ja suitset. Hali pyöri hieman yrittäessäni nostaa satulan sen selkään, kun taas satulavyötä laittaessa ponista tuli yhtäkkiä kaksi kertaa lihavampi. Lopulta kuitenkin olivat suitsetkin päässä ja kaikki valmista ratsastukseen.



Talutin ponin kentälle ja noisin selkään. Kiristin hieman satulavyötä ja säädin jalustimet, ennenkuin suuntasimme uralle. Hali käveli verkkain askelin käyntiä ja katseli samalla uteliaasti kauempana oliviin tarhoihin. Jossain vaiheessa keräsin ohjat tuntumalle ja aloin verkkailemaan ponia. Hali ei ollut helpoimmasta päästä, mutta kun olimme ravanneet jonkin aikaa kulki poni kuitenkin nätissä peräänannossa ja kuunteli apujani lähes täydellisesti.


- Hyvä, sehän kulkee hyvin, en ollut huomannut kentän aidan taakse ilmestynyttä Odelieta.
Aloitin laukka työskentelyn ympyrällä. Heti avut saatuaan Hali rynnisti eteenpäin ja pukitti samalla pari jättikokoista pukkia. Kauhuissani pidätin ponia hieman, sillä en ollut ollenkaan varautunut moiseen ja olin vähällä lentää sen selästä. Kierroksen jälkeen onneksi sain jo ruunan hallittuun laukkaan ympyrällä, jossa aloin sitä työstämään. Laukassa tämä ei ollut ihan niin helppoa, vaan halin kanssa sai tehdä oikeasti töitä ennen kuin sai hevosen kuuntelemaan kunnolla omia apuja.

- Huhhuh!Tokaisin lopulta antaessani ponille pitkät ohjat, oli tässäkin hieman työstämistä, mutta kyllä se siitä lähtee, ajattelin. Pysäytin ponin keskelle kenttää, josta talutin sen talliin. Otin siltä aluksi satulat ja suitset pois, jonka jälkeen harjasin ja otin suojat jaloista. Lopulta Hali oli valmiina karsinassaa. Muutkin hevoset oli haettu jo sisälle, sillä kello oli sen verran paljon.

- Tarvitsetko apua hevosten ruokinnassa, kysäisin Odelielta, kun näin hänet laittamassa ruokia.
- Itseasiassa voisit kyllä auttaa, jos viitsit. Jaa tästä kaurat tuonne käytävälle, litra, litra, puoli, kaksi, Odelie selitti samalla kun osoitteli karsinoita. Jaettuani kauraa sain vielä jakaa pari heinä paalia. Hali kuopi karsinansa lattiaa kärsimättömänä. " Joo, joo, kyllä sinä saat!" Lupasin ponille ennenkuin jaoin paalin osiin ja otin siitä pari siivua Halille.

Hetken kuluttua tallin täytti tyytyväinen rouskutus. Tässä vaiheessa lähdin kotiin, sillä päätin vielä ehtiä sinne ennen pimeän tuloa.

Tervetuloa vielä kertaalleen Simoraan ! Voin kyllä sanoa, että vuokralainen Halille on ehkä paras idea, jota kenenkään päähän on vielä sattunut. Se nimittäin kaipaa kovasti itselleen tomeraa ja selväpäistä liikuttajaa, kun tuntuu että sillä on taas kiinnostus ja käytöstavat kadonneet. Teillä tuntui kuitenkin ratsastus sujuvan tällä kertaa hyvin ja sen täytyy kertoa siitä, että teille on vielä antoisa tulevaisuus tulossa (:

Mieletöntä myös että pääsit näin nopeasti tallille käymään. Ei ole mukava aina kuukausi kaupalla odotella joitain, kun hevoset kuitenkin ansaitsevat vain parasta. Mutta.. Teillä tuntui ensimmäinen kerta sujuvan Halin kanssa erityisen hyvin. Pienet temppuilut silloin tällöin on tietysti normaalia arkea mutta siihen tottuu. Kiitos myös suuresti avusta iltatallissa. Kaikenlainen apu kelpaa aina, varsinkin nyt kun meillä on työntekijä pula : D

Kirjoitat kuitenkin hienosti ja edistät tarinoita hyvin eteen päin. Muutamaan kohtaan tuli ehkä vähän turhan pitkä riviväli, mutta eipä tuollainen haittaa tai häiritse yhtään. Innolla odotan, mitä kaikkea vuokraaja tuo Halille tullessaan ja onnea kaikenlaisiin hulluihin seikkailuihin (: - Odelie

[bria]

Selväpäistä koulutreeniä ja epäselviä sääntöjä

Perjantaina tullessani tallille yllätyin suunnattomasti, etten nähnyt tallissa ketään, toisaalta kello näytti sen verran, että tuskin kukaan tänne nyt tähän aikaan tulisikaan, - paitsi minä! En antanut ajatuksen häiritä itseäni sen kauempaa, vaan ryhdyin siivoamaan Halin karsinaa, joka vaikutti vähintään viikon lantaa keränneeltä, vaikka tietysti se oli siivottu viimeksi eilen. Tämän urakan jälkeen lähdin hakemaan ponia tarhastaan, missä se oleili kahden muun ponin kanssa. "Kyllä on hyvä, että täällä hevoset saavat olla yhdessä, eivätkä yksittäin tarhoissa" mietin ääneen itsekseni. Hali ei ollut tälläkertaa kuitenkaan ihan sellainen, millainen se oli tähän asti ollut. " Hali pruut", komensin ponia, kun se yritti jyrätä minun yli. Vaivalla sain sen talutettua tarhassa eteenpäin, sillä ponitarhan vieressä toisella puolella oli tammatarha. Hörähdellen Hali täpisteli ohi ja jatkoimme matkaa eteenpäin.

Muita sen suurempia ongelmia ei onneksi sinäpäivänä ilmestynyt ja ratsastuskin meni hyvin. Alkuun Hali oli hieman laiskanpuoleinen, mutta hetken aikaa sitä aktiivisesti ratsastettuani alkoi homma sujua yllättävän hyvin ja kuoriutui ponista esiin vielä uusia hyviä puolia.



// No niin nyt onnistui! Kiitos kun autoitte! //


Super hienoa, että meiltä löytyy tallilaisia foorumilta avuksi! Tulee lämmin fiilis näin tallin omistajalle, että vedätte yhtä köyttä, eikä kukaan saa missään tapauksessa jäädä ulkopuolelle. Ja tosiaan kaikkia tallin henkilöitä ja hevosia saa vapaasti käyttää mukana tarinoissa, joten ihan vapaasti ja rohkeasti tutustumaan kaikkiin. Kirjoitat kyllä todella hyvin ja kirjoitusvirheisiin en ole vielä törmännyt, kuitenkin kannattaa aina puherepliikin kohdalla tehdä rivinvaihto, että se tulee paremmin esille (:

Hali onkin jo taas pitkään kaivannut tällaista aktiivista seuralaista, joka treenaa sen kanssa ahkerasti. Vähän oli pojun maha jopa päässyt kasvaman, mutta eiköhän siitä päästä kohta pois. Kuvassasi oli aivan mielettömän kauniit värit! Hali on muutenkin todella kaunis ja taas kerran soveltui hienosti sinun kuvaasi. Todella hyvää työtä. Innolla odottelen taas tarinoita tai kuvia, mitä sieltä ilmestyykään : D - Odelie

[bria]

Yllätyksiä ja uusia tuttavuuksia

Torstaina saavuin tallille kerrankin pyörällä, tosin tämäkin pyörä oli jo melko vanha ja pieni minulle. Jätin pyörän niille tarkoitettuu parkkiin ja suunnistin talliin. Heti sinne saapuessani minua vastaan tuli lämmin mukava hevosen tuoksu. Suurin osa hevosista oli karsinoissaan, sillä kello näytti jo myöhäistä iltapäivää. Hali hörähti pehmeästi karsinassaan nähdessään minut, yllätyin tästä suunnattomasti. Tunsiko poni minut jo nyt? Halusiko poni lähteä ulkoilemaan? Päähäni pälkähti mitä kummallisempia ajatuksia.

Lähdin hakemaan varusteita satulahuoneesta. Mielestäni satulahuone oli tehty järjestelmällisesti ja siististi. Toisella seinällä olivat satulatelineet, joiden vieressä olivat suitsikoukut. Toisella seinällä olivat hyllyt täynnä harjalaatikoita ja muuta roinaa. Kun katselin satuloita hieman tarkemmin huomasin, että joillain hevosilla oli sekä este, että koulusatula. Halilla oli kuitenkin vain yleissatula, ei sekään hassumpi, hyvä ratsastaessa. Nappasin matkaani ponin satulan, sekä suitset toisella kädellä vielä otin harjapakin kädensijasta kiinni, ennen kuin lähdin raahaamaan kamoja pois. 

Huoneen ovella olin miltei törmätä punahiuksiseen naiseen, enkä voinut sille mitään, että kompastui ja kaaduin. Kaikki tavarat lentelivät ympäriinsä, myös harjapakin sisältö, jossa oli ollut sattumoisin 100 letityskuminauhaa irralla.
- Oi anteeksi, nainen pyyteli.
- Ei se mitään, vastasin nolona ja ryhdyin keräämään tavaroita.
- Sinä taidat olla muuten uusi täällä? nainen jatkoi.
- Joo, aloitin vasta viikkositten, vuokraan Halia, selitin edelleen hieman nolona.
- Ahaa, minä olen Rawana, käyn täällä hoitamassa Vadea, Rawanaksi esittäytynyt nainen jatkoi ja alkoi auttaa minua letityskuminauhojen keräämisessä.
- Okei, olen Bria, esittäydyin itse ja rupesin nyt itsekkin keräämään letitysnauhoja.

Kesti tovin, ennen kuin kaikki oli jälleen kerätty, mutta viimeinkin jokainen tavara oli taas käsissäni.
- Kiitos muuten avusta.
- Eipä, mitään, jos muuten haluat joku kerta mennä maastoon, niin voisin esitellä sinulle lähimaastoja jokupäivä.
- Se olis kivaa, käviskös lauantaina? kysäisin riemastuneena.
- Sopii, Rawana vastasi ja näin olimme sopineet maastoretkestä.

Ei kestänyt kuin puolituntia, kun jo istuin Halin selässä kentän keskellä. Ilma oli kylmentynyt jo huomattavasti ja jouduin nostamaan poolopaitani kauluksen ylösasti. Ulkona ei satanut, mutta jotenkin ilma enteili pientä sadetta. Aurinko oli pilvessä. Kävelin tovin uralla kiristäen samalla satulavyön, tämän jälkeen aloitin ravailemaan taivuttelemaan ponia. Hali oli energisellä tuulella ja nakkoiniskojaan aina kun yritin pidättää sitä. Jatkoimme pian ravilla ja päätin tehdä paljon voltteja, sillä edelleenkään poni ei malttanut kuunnella pidätteitäni vaan suorastaan puski eteenpäin. 

Taivuttelin Halin molempiin suuntiin, jonka jälkeen päätin ottaa laukan keskiympyrälle. Pidätin, asetin ja annoin avut, jonka jälkeen ponia ei pidätellyt mikään. Hali suorastaan hyppäsi laukalle ja teki perään pari ilmavaa pukkia. Istuin sen selässä kuin liimattuna, mutta olin hetken hieman säikähtänyt. Onneksi laukka jatkui jota kuinkin tasaisesti ja nyt Hali vastasi pidätteisiini jo melkein täydellisesti, niin että pystyin laukkaamaan myös uralla.

- Halissa riittää virtaa! Haluatko pari estettä? Odelie oli ilmestynyt kentän laidalle.

Koska vastausta suustani ei vain kuulunut ryhtyi Odelie kasaamaan kentän keskelle pientäristikkoa. Aluksi korkeus oli vain noin. 60 centtiä. Kun lähestyin estettä suutiukaksi viivaksi puristettuna Hali suorastaan rynnisti sitä kohti. Poni ylitti esteen liitävällä kauniilla hypyllä ja jatkoi eteenpäin parilla pukilla. Odelie nosti estettä 80 centtiseksi pystyksi ja jälleen Hali lähestyi estettä innoissaan täynnä virtaa. Hyppäsimme esteen muutaman kerran, niin että minäkin innostuin siitä. Tämän jälkeen Odelie kävi nostamassa pystyn metrin korkeuteen. Hieman jännittyneesti nostan laukan ja ohjaan ponin kohti estettä. Este ei kuitenkaan ollut Halille mikään ongelma, pikemminkin päin vastoin. Yllätyksekseni Hali ponnistaa esteelle jättimäisellä loikalla ja ylittää sen vähintään 20 senttiä yläkanttiin.

Hyppelyn jälkeen ravailen ponin vielä rennoksi ja kävelen hyvät loppukäynnit, ennen kuin vien sen talliin. Tallissa saan vielä märällä sienellä viimeistellä hiet ponin päältä, sen jälkeen suljen sen karsinaan. Ruokakippoon laitan porkkanan, pitäähän ponin saada nyt edes jonkinmoinen palkkio hyvästä suorituksesta. Koska minulla on vielä vähän aikaa putsaan Halin suitset kunnolla, ensin satulasaippualla, sitten vielä valjasrasvapäälle. Ja voi kuinka suitset alkavat näyttää paljon hienommilta ja uudemmilta kun ne on putsattu.

// Mulla oli tähän tarinaan kuvakin, mutta ihme kyllä kun olin värittänyt sen koneella, ei tämä kone enää suostunut tallentamaan sitä, joten nyt pitää tyytyä pelkkään tarinaan.. //