Halin hoitopäiväkirja

[sonya]

Hufflepuffle
"Hali"

vuokraajana Bria

[elina]

Ahhah mä osasin kai (;

Olen aika uusi näillä seuduilla, muutimme vastikään Kotkasta, joten olin hieman eksyksissä kävellessäni kohti tallia, jossa pitäisi asustaa uusi hoitsuni, Hali. Koitin etsiä johtolankoja hevosista, kunnes huomasin edessä avautuvan ihanan maiseman, iso talli edessä, vieressä tarhoja, jotka oli täynnä hevosia. Hihkuin itsekseni ja astelin lenkkarit jalassa kohti tallia, tai ainakin tallirakennukselta se näytti. Oven varovasti avatessani sisältä tulvi ihana heinän ja hevosen tuoksu. Astelin sisälle ja vilkaisin kännykkäni kelloa, puoli neljä, hyvin aikaa. Kiertelin hetken aikaa suuressa tallirakennuksessa ja hymyilin ohimeneville ihmisille. Pian joku tuli koputtamaan selkään, hän esittäytyi Odeliaksi, ja hänen jaloissaan pyöri pieni poika.
-Terve, olet varmaan Elina, Halin uusi hoitaja? Nainen kysyi ystävällisesti. Vastasin olevani juuri se, ja Odelia näytti ruunan karsinan sekä kertoi, että poni asuu Ison tallin ja pikkutallin välisessä tarhassa. Satulahuoneesta hän näytti vielä Halin paikan, ja kertoi hieman tallin rutiineista nopeasti. Pian hänelle tuli joku muu juttelemaan ja hän päästi minut hakemaan ponia.

Otin Halin paikalta riimun sekä narun, ja eikun menoksi. Ennenkuin pääsin ovesta edes ulos, vetäisi poika minua takista.
-Moi! Mää oon Jason! Poika kailotti. Esittelin itseni hänelle, ja pian hän menikin jo menojaan. Ulkona oli vähän lunta, mutta pihalla satoi räntää, välillä lunta. Tarhalle päästyä näin loimitettuja poneja, ja huomio kiinnittyi heti ensimmäisenä tuohon ruunivoikkoon loimitettuun poniin, joka koetti mahtua puun alle räntää suojaan. Pujahdin valkoisen puuaidan ali tarhaan ja kävelin tarhaan, koittaen vältellä isoimmat lumikasat ja lätäköt. Pääsin lopulta onnistuneesti Halin luo, joka katseli minua kummastuneen näköisenä. Silitin ruunan paksuhkoa karvapeitettä hetken, ennenkuin laitoin riimun sen päähän ja lähdin taluttamaan ponia portille päin. Räntä oli onneksi muuttumassa enemmän lumisateeksi, joten emme matkalla kastuneet niin paljon. Tallissa muistelin ruunan karsinapaikkaa, ja vein sen sinne. Otin riimun pois ja laitoin karsinanoven kiinni.

Satulahuoneessa oli hieman minua vanhempi tyttö, joka tuli juttelemaan kun kkoitin etsiä Halin harjoja. Juttelimme jonkin aikaa, ja tulimme oikein hyvin juttuun. Hän näytti Halin harjojen paikan, minä tyhmä olin etsinyt niitä aivan muualta.. Menimme samaa matkaa jonkin aikaa, kunnes Iidaksi esittäytynyt tyttö lähti hevosensa kanssa ratsastamaan. Karsinaan sisään mennessä ensimmäiseksi otin loimen pois ja viikkasin sen pidikkeeseen, joka karsinanovessa oli. Aloitin harjaamisen ensin kovalla harjalla, sillä jalat olivat hieman kurassa, sen jälkeen jatkoin pölärillä. Kaviot otin ennen harjaa ja häntää. Hännässä olikin jonkin verran hommaa, poni oli saanut sen aikamoiseen sotkuun! Meni tovi ennenkuin häntäkin oli selvä.

Vein harjat takaisin ja kysäisin matkalla Iidalta, joka oli tullut maneesista jo, että vienkö Halin takaisin tarhaan, vai jätänkö karsinaan. Tänään en vielä siis ratsastanut, mutta ensi kerralla hyppään satulaan jo! Halin jätin Iidan ohjeiden mukaan karsinaan, ja suuntasin itse satulahuoneeseen. Etisn käteeni sienen ja satulasaippuan, sekä nahkarasvan. Otin Halin suitset ja rupesin puunaamaan niitä. Pesin kuolaimet ja avasin suitset kokonaan pesua varten. Suitset saatuani takaisin kokoon, tein samoin satulalle. Työtä riitti jonkinverran, mutta nyt kummatkin pysyvät hyvässä kunnossa. Kun äiti tulisi vasta 15 minuutin päästä hakemaan, ajattelin tutkia ponin kamoja, oli siellä kaikkea, löysin ihanat, siniset pintelit pienestä laatikosta, jotka suunnittelin huomenna laittavan.. Jäin unelmoimaan hetkeksi seuraavaa kertaa satulassa, kunnes puhelimeni soi. Äitini odotti pihalla, joten laitoin tavarat paikoilleen ja lähdin reippain askelin kohti ulko-ovea. Matkalla moikkasin Iidalle ja Jasonille.

Ainiin ja se esittely, koitin parannella tätä vähän

Olen 14 vuotias vaaleat ja pitkähköt hiukset omaava, aika lyhyt tyttö, Elina. Pituutta löytyy vaivaiset 150cm, jonka ansiosta olen poniratsastaja. Melkein aina se tallin päivänsäde, jote ei sitten millään saa suuttumaan, otan nimittäin yleensä huumorilla monet asiat, osaan vakavoitua kuitenkin vakavissa asioissa. Hevosten kanssa olen rauhallinen ja määrätietoinen, minähän se olen joka hevosta määrää, ei toiste päin. En kuitenkaan ole kovakourainen yms. näytän vain olevani pomo ja ystävä. Enemmän olen esteratsastaja kuin kouluratsastaja, mutta molemmat luonnistuvat minulta kyllä. Sen lisäksi maastoesteet ovat aina kiehtoneet.Yleensä minut näkee tallilla joko college housuilla ja hupparilla tai ratsastustamineissa, olen rento ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin.

//Piirsin kuvan mutta onnettomana foorumin käyttäjänä ongelmia saada se tänne XD Jospa valaisisit taas hieman niin saatas kuva :3

Tervetuloa vielä kerran Simoraan Elina ! (: Mukavaa, että innoistuit kirjoittamaan ensimmäisen hoitotarinan jo samana päivänä ja taisi tosiaa Halille tehdä hyvää kunnon harjaus, kun ei tuntilaiset usein kerkiä ihan läpikotaisin hevosia hoitamaan. Tosiaan oli hyvä, että ensin teit vai hieman tuttavuutta Halin kanssa, liian isoja askelia ei kannata ottaa ja selkään nouset sitten kun idea parhaalta tuntuu. Hauska, että pääsit tutustumaan jo Jasoniin ja Iidaankin, ehkä tytöstä saat vielä tulevaisuudessa maastoseuraa itsellesi (;

Tosiaan, esittelyn olisit voinut lisätä tuonne oleskeluhuoneesta löytyvään topikkiin Simoralaisten esittelyt, mutta kaappaan esittelyn nyt sitten tästä tallin sivuille, kun kerran sen jo kirjoitit (: Rauhassa kannattaa myös tutustua foorumiin ja sen käyttöön, kyllä sen hiffaa kun pääsee lähemmin tutustumaan. Kuvan voit listä tekstiä kirjoittaessasi ylhäältä löytyvästä työkalupalkista, insert image, lukee oikealta katsottuna kuudennessa nappulassa. Kuva tosiaan ladataan jonnekkin muualle (esimerkiksi tinypic.com). Toivottavasti sait nyt yhtään selkoa, itselleenkin hieman vaikea selittää : D Mielenkiinnolla jäädään kuitenkin sinun ja Hali seikkailuja odottamaan ! - Odelie

[elina]

äh ei piirtämiinen onnistu, eilen tekemäni kelpasi silloin illalla myöhään, mutta vähän perfektionisti kun olen, ei se aamulla enää kelvannutkaan, kaiken lisäksi pilasin sen vesiväreillä XD

Tänään veli suostui heittämään tallille, joten olin nopeasti kotoa tallilla. Ylläni oli siniset farkkuratsastus housut sekä vaaleanpunainen, lämmin huppari. Hiukset oli poninhännällä ja hymy oli miltei korvissa. Tänään kokeilisin Halia kevyesti ratsuna, suunnitelmissa on maneesissa pyörähtäminen, kävisin askellajit läpi ja taivuttelisin ja pitäisin tuntumalla.

Talliin tullessa en nähnyt muita kun tuntemattomia kasvoja. Satulahuoneessa huomasin Iidan, joka jutteli jonkun kanssa. Huikkasin Iidalle huomenet ja menin Halin paikalle, josta nappasin mukaani riimun ja narun. Iida tuli juttelemaan ystävänsä kanssa.
-Moi Elina, tää on Suvi, jos et jo tuntenu häntä. Iida ilmoitti ystävällisesti.
-Heh, oon Elina, hauska tutustua. Tulimme suvinkin kanssa hyvin juttuun, jännää, että olen kaksi kertaa käynyt täällä ja omaan jo 2 tuttavaa !
Juttelimme aikamme, kunnes lähdin hakemaan ponia pihalta. Ihme pukkikohtauksia poni tarhassa sai, muutama ponikaverus tetenkin perässä tipsuttaen. Huusin Halia nimeltä, jolloin se pysähtyi, katsahti minua päin, ja jatkoi leikkejään. Kaivoin puhelimeni esille ja näpsäisin muutaman kuvan, ennenkuin lähdin ponijahtiin. Ei mennyt aikaakaan, kun pienen leivänpalasen avulla sain koko ponipoppoon luokseni. Laitoin riimun Halin päähän ja hätistelin muut karvakorvat kauemmaksi portilta. Hali oli energisellä päällä, johtuisikohan siitä, ettei eilen saanut kunnon liikutusta? No, taluttaessa saikin jonkin verran tehdä töitä, ettei poju lähtenyt käsistä.

Kun Hali oli turvallisesti omassa karsinassaan, kävin hakemassa satulan, suitset, pintelit ja harjat. Karsinalle tullessa ripustin suitset naulakkoon ja asetin satulan huopineen pidikkeeseen. Pintelit karsinan viereen ja harjapakki kädessä karsinaan.
-Noniin poniseni, toivottavasti oot yhtä reipas ratsu ku tarhalainen.. Silitin ponin paksuhkoa karvaa ja harjasin normaalein rutiinein hieman likaisemman ponin, tällä kertaa loimea ei nimittäin ollut päällä. Selvisin nopsasti kuitenkin harjauksesta, sillä häntä ei ollut takkuinen. Satulan nähdessään muuttui Halin ilme nauttivasta äkäiseksi. Sain kuitenkin nostettua satulan ruunan selkään ja kiristettyä vyön ensimmäiseen reikään, vaivalla! Suitsiessa ei ollut ongelmia ja pintelitkin pyöritin nopsasti. Painoin kypärän päähäni ja nappasin mukaani varalta raipan. Otin ohjat kaulalta ja lähdin taittamaan matkaa maneesille.

Siellä ei väkeä näyttänytkään paljon olevan, yksi tyttö kävelemässä kai loppukäyntejä, ainakin heppa höyrysi ja ratsukko meni pitkin ohjin. Nousin keskellä kenttää selkään ja kiristin satulavyötä huimat 4 reikää. Säädin jalustimet reijällä pidemmiksi ja heiluttelin satulaa hieman, jotta huomaisin, jos satulavyö on liian löysä. Sittenpä päästinkin energiapakkauksen kävelemään löysin ohjin uralle. Jonkun aikaa käveltyä keräsin hieman ohjia ja kannustin ruunan raviin. Annoin muutaman kierroksen mennä suht vapaalla ohjalla, mutta sen jälkeen keräilin vähitellen ja koitin saada pyöreäksi erillaisilla taivutuksilla ja väistöillä jne. Otin hetkeksi käyntiin, ja aloitin sulkutaivutuksilla, sen jälkeen avotaivutuksia. Suluissa poni ei aluksi tahtonut oikein pysyä banaanilla, vaan meinasi suoristua kokonaan. Avot menivät kuitenkin esimerkillisesti! Pohkeenväistökin onnistui hyvin. Kokeilin ravissa samaa, ja meni ihan hyvin. Laukannostossa tuli pieni pukki, johtuen varmaan energisyydestä. Sain Halin nopeasti kuitenkin kokoon ja pyöreäksi. Laukkasin ympyrällä, ensin isoa ja sitten pienensin voltille, laukka pyöri hyvin ja siellä oli hyvä istua, kerran heitti ristilaukalle minun säheltäessäni selässä, mutta sekin korjaantui pukin sekaisessa laukanvaihdossa . Annoin Halin kävellä hetken ja suunnittelin seuraavaa tehtävää.

Välikäyntien jälkeen kokeilin siirtymisiä ympyrällä. Ensin ravi-käynti siirtymisiä, sitten Ravi-Laukka siirtymisiä ja sitten vielä käynti-laukka siirtymisiä. Käynti-ravi siirtymisissä Hali toimi esimerkillisesti, vastasi pohkeeseen ja ohjaan hyvin, pysyi pyöreänä ja toimi kivasti. Ravi-laukka siirtymisissäkin oli kiva, välillä koitti painaa nostoissa kädelle ja vetästä ohjia, mutta napautin tällöin raipalla takamukselle, jolloin peppu vähän lensi, mutta etupää ainakin pysyi kevyenä. Käynti-Laukka siirtymiset menikin oikein hyvin ! Nosto oli nopea ja pompahtava, mutta laukkaan se lähti heti avuista, ei vitkastellut. Kun olin lähes koko ajan mennyt ympyröillä, oli aika kokeilla vähän uralla työskentelyä. Olikin hommaa saada Hali kulmiin, varsinkin siihen oven vieressä olevaan kulmaan! Mutta lopulta sain ponin ängettyä sinne, ja kulki sen jälkeen paljon kivemmin vielä. Loppuverryyttelyjen jälkeen tulin alas selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Kävelytin vielä kierroksen maneesissa, ennenkuin menin talliin.

Tallissa puin hieman kostealta ponilta varusteet ja jätin ne karsinan viereen naulakkoon/pidikkeisiin, mitä ikinä ovatkaan. Hain sienen ja ämpärin, jossa oli lämmintä vettä. Otin myös toisen ämpärin, jossa oli haaleaa vettä ja sekoitin melassia siihen. Raahasin hikihatussa isot ämpärit karsinalle, onnistuin läikyttämään vettä lattialle ja ties minne, esimerkiksi housuilleni, mutta minkäs sille voi jos on lyhyt ja ei kunnolla jaksa raahata suunnattoman kokoisia ämpäreitä, kun älykään ei riitä puolitäyden ämpärin kantamiseen. Annoin melassiveden siis Halille ja kävin lakaisemassa sotkuni pois. Sen jälkeen otin kostealla sienellä hikiset paikat, kuten ryntääs, satulan kohta ja kainalot. Näin Odelian seikkailemassa tallissa, joten kävin kysäisemässä kuivatusloimea, jonka löydyttyä puin sen ruunalle. Melassiveden se joikin innolla, ja hain vielä leivänpalasen palkkioksi. Sen jälkeen jätin sen karsinaan kuivattelemaan ja lähdin kuskaamaan Halin varusteita satulahuoneeseen. Irrotin satulahuovan satulasta ja laitoin satulan telineeseen. Harjasin huovan pikaisesti ja laitoin sen satulan päälle. Pesin kuolaimet ja laitoin suitset naulakkoon. Pintelit rullasin ja lähdin vielä katsomaan Halia. Se olikin löytänyt kivan torkkupaikan aivan karsinan takanurkasta, ja makoili siellä rennosti mutustellen välillä iltaheiniään. Otin kuvan ruunasta ja sanoin heipat sille. Lähdin pian tallustelemaan kotia kohti.

<< toivottavasti toimii // en löytäny mitää työkalupakkia täältä mutta voi olla et joko tää mun vanha koneraukka käppänä ei toimi kunnolla eikä näytä kaikkea, mitä se ei teekkään (XD) tai sitte oon vaa sokee, mutta Suvi oli tosi kiltti ja autto mua :3 kiitti Suville tosi paljon !

[elina]

Tänään olin n. 12 maissa tallilla. Olin sopinut Suvin kanssa menevämme maneesiin yhdessä vähän tuuppailemaan. Tallille saapuessani Suvi olikin jo harjaamassa Allia, ja jutteli jonkun tytön kanssa. Moikkasin heille ja kävin satulahuoneesta hakemassa riimun ja narun. Tarhalle saapuessani Hali onneksi tarhan portilla. Sain sen kätevästi napattua siitä ja lähdin taluttamaan talliin.

Tallissa vein sen karsinaan ja hain harjat ja suitset. Ajattelin mennä ilman satulaa, kun en mitään ihmeellisiä temppuja tuon kanssa ajatellut tehdä. Harjailin suht puhdasta karvaa, jalat tosin oli hieman kurassa. Suvi ilmoittikin pian olevansa jo valmis, ja tuli auttamaan jalkojen harjauksessa. Pian olin itsekin valmis ja lähdimme peräkanaa, Alli ja suvi edellä löntystelemään maneesille päin.

Nousimme molemmat korokkeelta selkään. Halin selkä tuntui ihanan pehmeältä ja lämpimältä, ja askelkin oli pehmeä. Kävelimme vierekkäin alkukäyntejä ja juttelimme kaikkea ihan laidasta laitaan. Turvaväli Allin ja Halin välillä oli pakko kuitenkin pitää, kun ei ruuna meinannut pysyä housuissaan.. Pari kierrosta kun olin pitkin ohjin kävellyt, rupesin kokoamaan Halia hieman käynnissä, tein voltteja, ympyröitä, vähän väistöjä ja sen sellaista pientä. Suvikin tuuppaili Allin kanssa helppoja liikkeitä. Pian ravailimme, Halin askel oli vähän pomppiva, mutta mukauduin askeleeseen aika pian. Taivuttelin ravissakin ja tein erillaisia voltteja, suoria linjoja ja kaarevia linjoja. Aina Allin ja Suvi ohittaessa läheltä, meni ruunan kaula kippuralle ja se hörisi, luuleekohan se olevansa vielä ori? Laukannostossa peppu vähän lensi, mutta pehmeitä pukkeja ne kun on, ei niistä tippumallakaan voi tippua. Laukkasimme aluksi Suvin kanssa eri päädyissä ympyröillä, mutta sitten kokeilimme keskiympyrällä samaan aikaan. Se meni ihan hyvin, laukkasimme hetken ja annoimme kävellä. Otimme vielä kävelyn jälkeen hetken ravi/käyntityöskentelyä ja loppuverkat. Sen jälkeen lopetimme. Menimme vajaa tunnin.

Talliin saapuessamme veimme hepat karsinoihin, riisuttiin suitset ja vietiin paikoilleen ne, toki ensin pestiin kuolaimet. Harjasin Halia hetken, sen jälkeen vein sen ulos ja menin Suvin mukaan viemään Allia pihalle. Kävin vielä tallissa laittamassa harjat ja vein riimun ja narun takaisin paikoilleen. Siivosin nopsasti vielä Halin karsinan, kun se oli sinne kakkinut. Sen jälkeen lähdin tallustelemaan kotiin päin.

Kuva tulee sitte suvilta Allin päiväkirjaan ;3

[elina]

Eli siis laitan tähän nyt sen saman kuvan mikä allilla, sen lisäksi innostuin kokeilemaan vesivärejä, joten laitan senkin kuvan



Sit tää Suvin piirros niinku liittyen tohon tarinaan



Ihanaa, että olet jaksanut käydä touhuamassa Halin kanssa heti jo näin aluksi aktiivisesti ja on hienoa huomata, että Suvin kanssa innostuit touhumaan jo heti, ettei tallilla yksin tarvitse käydä. Tekee tosiaan Halillekkin hyvää, kun sitä käy joku hoitamassa ja ehkä pikku hiljaa sen macho luonnekkin vähän rauhottuu, kun tuttu hoitaja käy sille lepertelemässä rakkauden sanoja. Mukava huomata, että myös foorumin käyttö on sinulla helpottanut ja Suvilta olet tarkempaa apua saanut, kun minun ohjeet eivät ole osanneet näemmä sinua sitten auttakkaan, vaikka niin kovin luulin Muutama ihana kuvakin on ilmestynyt Halin päiväkirjaan ja hämmästyin kuinka kauniin tarkasti olit tässä uusimmassakin kuvassasi saanut Halin värityksen näyttämään juuri oikealta. Hali saa olla onnellinen kun sinut on hoitajakseen saanut (: - Odelie

[elina]

Maastoihin tutustumista

Aamulla verhoista katsoessani ilahduin, oli satanut lunta! Vihdoin maa oli valkoinen ja pakkastakin oli vähäsen. Puin päälleni Collegehousut ja hupparin, jonka päälle ängin vaalean sinisen, ohuen toppatakin. Päähän laitoin vielä punertavan pipon, pistin uggit jalkaan, ja eikun tallille vaan!

Tallille oli ihana kävellä pienessä pakkas säässä, henki höyrysi ja pakkanen antoi kivasti energiaa. Saapuessani tallin pihaan, hevoset oli ulkona ja näyttivätkin he aika energisiltä! Orit pomppelehti ja näytti kun olisi pian aidoista läpi tulleet! Tallille mennessä katsoin ponienkin irrottelevan tarhassa. Satulahuoneeseen tultua moikkasin Suville ja Rawanalle, jotka hääräsivät hoitsujensa kamojen kanssa. Itse otin vain harjapakin, riimun ja narun mukaani. Jätin pakin Halin karsinalle ja lähdin ponitarhalle. Hali antoi itse asiassa aika hyvin kiinni, kunhan sai ensin pukiteltua hetken aikaa ponikaverusten kanssa. Muut ponit jäivät riehumaan, ja Hali nähtävästi olisi halunnut vielä mukaan kun kamala meno päällä. Talliin sain ponin kuitenkin kommelluksitta, ja karsinassa oli taas mukavan rempseä. Mietin hetken jotain helppoa maastolenkkiä, missä en eksyisi, päätin käydä kävelyttämässä maastoesteradalle ja takaisin, jotta saisin tuntumaa maastoilustakin. Olin harjannut aika nopeasti Halin haaveillessani maastoestehypyistämme, kunnes palasin todellisuuteen ja laitoin riimun päähän ja lähdin taluttamaan ruunaa pihalle.

Käännyin maneesilta polulle, ja pidättelin välillä aika voimakkaastikin edelle pyrkivää ponia, mutta lopulta se antoi hieman periksi. Tutkiskelin ympärilleni ja maasto näytti todella kauniilta, varsinkin näin talvella. Polku oli varsin leveä ja hyväpohjainen, ehkä joku kerta voisin tulla tänne laukkailemaan. Jonkin aikaa käveltyämme saavuimme leveämmälle polulle, jossa oli jos jonkinmoista maastoestettä eii mitään korkeita, mutta erikoisempia, kuten tukkeja, pieniä banketteja ja muita erikoisuuksia. Kävelin hetken matkaa ja tutkiskelin esteitä. Käännyin takaisin ja kävelin saman reitin takaisin tallille. Sen jälkeen menin hetkeksi kentälle, jossa päästin sen vähän juoksemaan, ja kyllähän se juoksikin! Pian otin sen kiinni ja taluttelin sitä jotta hengitys tasaantuisi.

Talliin viedessä annoin sille muutaman leivän kannikan ja harjasin vähän karvaa, joka oli pienessä lumisateessa mennyt ihan kikkaralle. Pyyhin vähän pyyhkeellä sitä ja vein tarhaan. Katselin hetken ruunan touhuja muiden ponien kanssa, ja sitten palasin talliin, jossa siivosin karsinan ja lakaisin hieman käytävää. Vein riimun ja harjat paikoilleen ja lähdin sen jälkeen kotiin syömään.

Sit huonolaatunen kuva En osannu puihin lunta piirtää, joten ne on nyt sit lumettomia XD Heh, eka olin piirtämässä sinne vihreitä lehdellisiä koivuja, mut sit tajusinki et on talvi XD Ja niinkun huomaatkin nii ihmisen piirtäminen ei oo se mun juttu



Hienoa kun kävit Halin kanssa vähän maastoilemassa, se on hyvää vaihtelua tavalliseen maneesissa puurtamiseen. Kuva piristi mukavasti tarinaa, Hali näyttää oivasti omalta itseltään vaikka mustat jalat puuttuvatkin matkasta. : D Olisi toivottavaa, ettei hymiöitä käytettäisi tarinan keskellä, se rikkoo vähän tarinan kokonaisuutta. Kannattaa  myös kiinnittää oikeinkirjoitukseen, kuten isoihin alkukirjaimiin ja yhdyssanoja.  Tarinoitasi on hauska lukea, mutta kirjoitusvirheet voivat välillä hankaloittaa sitä. - Soneü & Odelie

5HM

[elina]

31.12 estetunnin maksu kuvana, pitikö se tänne halin päikkyyn laittaa vai? (:



Tuntien maksut tulisi laittaa tuntitopiciin. - Soneü

[sonya]

Palkintokuva: Elina ja Hali

[sonya]

torstai, 23.01.2014

Virnistin leveästi Mikaelin kirmatessa ympäri kenttää villiksi heittäytyneen Halin perässä. Ruuna-raukka taisi kuvitella taas vaihteeksi olevansa ori ja sillä ratsastava pikkutyttö sai kokea komean ilmalennon kesken estetunnin. Hali ei millään malttanut antaa kiinni kun kerran oli vapaaksi päässyt, mutta loppujen lopuksi se hidasti ja jolkotteli tuohtuneelta näyttävän Mikaelin luokse.

[alex]

                                Tutustutaan vaan! – 14.3.14

Annoin katseeni kiertää pitkin Simoran tallipihan. Edessäni näkyi valko-punainen isotalli sekä ruskeahko pikkutalli. Näin useita tarhoja, sekä lantalan. Punainen maneesi sekä päärakennus ja kenttä täydensivät hienon maiseman. Takana näkyi havu- ja lehtipuita koristamassa maisemaa. Askeleeni kulkivat kohti tallia ja pian huomasin aukaisevan tallin oven. Haistoin sen ihanan hevosen tuoksun, jota kaipasin.

Oikealla puolellani näkyi viisi karsinaa ja vasemmalla kaksi hevosen asuinpaikkaa. Tosin ne näyttivät tyhjiltä. Kävelin pidemmälle ja käytävä kaartui vasemmalle. Karsinoita oli yhdeksän lisää ja yhdessä niistä näin pienen suloisen ponin. Kyseessä oli ruunivoikko suunnilleen 145- senttimetriä korkea risteytysponiruuna. Tämä hörähti minulle, luuli varmaa tutuksi.
- No hei ihana, höpötin sille silittäen samalla tämän päätä. Eihän se tietenkään mitään vastannut. Luulin kuulleeni ääniä ulkoa. Samalla ovi aukaistiin ja sisään astui nainen. Hän oli kaunis, nuori ja pirteä ja hänellä oli mustanruskeat, suorahkot, pitkät hiukset.
- Hei, nainen sanoi.
- Moi, vastasin tälle.
- Kuka olet, olet kai uusi täällä?
- Olen Alex ja tulin etsimään täältä hoitohevosta. Mahtaiskohan täällä olla yhtäkään vapaata?
- On täällä muutama heppa vapaana. Esimerkiksi juuri tuo, jota silitit. Sen nimi on Hufflepuffle eli Hali. Mä oon muuten Soneû.
- Oi, tää olis ihana, sopersin hänelle.
- No sehän on sit sovittu! nainen totesi ja nyökkäsi. Hymyilin hänelle.

Otin Halin käytävälle ja aloin sukia sitä. Hoidin ruunan huolella ja kävin hakemassa varustehuoneesta satulan ja suitset. Mietin, että uskaltaisinkohan nousta selkään ja päätin, että kyllä. Hali otti kiltisti kuolaimet vastaan ja laitoin suitset paikoilleen. Oli satulan vuoro. Nostin satulan herran selkään ja liu´utin sen paikoilleen. Kiristin satulavyön ja pidensin jalustinhihnoja. Kävin hakemassa kypärän huoneesta, jossa olin niitä nähnyt. Talutin Halin kentälle ja nousin selkään.

Näkymä selästä oli hieno. Aurinko oli laskemassa puiden taa ja maisema värjäytyi punaiseksi. Kenttä oli hieno, kirjainmerkitty, salaojitettu ja valkoisin lankuin reunustettu. Annoin Halille käskyn siirtyä käyntiin kaviouralle. Tämä totteli ja pisti kaviota toisen eteen. Kiersin kentän löysillä ohjilla kaksi kertaa myötäpäivään ja kaski vastapäivään. Annoin pohjetta ja keräsin ohjat. Maiskautin ja pyysin Halilta reipasta käyntiä. Sitä se antoi. Ruuna halusi ravata ja pidätin sitä.
- Soo soo poika, eipäs innostuta, komensin tätä. Hali rauhoittui ja muutaman kierroksen jälkeen maiskautin. Poika hyökkäsi eteenpäin ja meinasi heittää minut selästä.
- Pprr! Rauhassa! käskin sitä. - Oletpas paineissa. Pidätin ja Hali tyytyi harjoitusraviin. Tein voltin ja taivuttelin ruunaa. Löysäsin ohjista ja poika rynnisti kiitoraviin. Annoin sen sitten juosta. Kädet väsyivät, kun joutui pidättämään Halia. Pikkuhiljaa vauhti hiipui ja siirsin herran käyntiin. Hyppäsin pois selästä ja talutin ruunan talliin.

Laitoin sen käytävälle kiinni ja hain harjapakin. Otin varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin pojan kunnolla ja puhdistin kaviot. Talutin ruunan pesupaikalle kylmätäkseni sen jalat. Laitoin Halin kiinni ja käänsin hanan auki. Vettä tuli ryöppynä sieltä ja kasteli minut sekä Halin. Soneû tuli lähemmäs kuultuaan kiroiluni.
- Taisit sitten kylmätä itsesikin, nainen totesi. Murahdin ja kysyin olisikohan täällä mitään ylimääräisiä vaatteita. Tämä nyökkäsi ja kävi hakemassa nipun kuivia lämpöisiä vaatteita. Otin hikiviilan ja kuivasin Halin. En laittanut loimea, koska oli suhteellisen lämmin. Vein Hessun karsinaansa ja menin vaihtamaan vaatteita.

Tulin takaisin ainakin numeron liiat isot vaatteet päälläni. Soneû nauroi minulle ja kävelin sen luokse. Astuin lähemmäksi ja tuikkasin huuleni hänen poskeensa. Menin punaiseksi ja astelin kiireesti pyöräni luo. Nainen heilautti kättään ja nyökkäsin. Lähdin polkemaan alamäkeen.

Alex& Hali 1 HM

Tervetuloa vielä kerran Simoraan meidän pariimme Alex (: Hienoa, että pääsitte Halin kanssa heti jo yhteisymmärrykseen jutuista, vaikka Hali näyttikin olevan taas kerran hieman vauhdikkaalla päällä. En kuitenkaan usko, ettetkö pärjäisi meidän energia ukon kanssa, se vain vaatii hieman totuttelua, varmasti molemmin puolin. Pääsitkin sitten myös tutustumaan jo tallin henkilökuntaan, tai no Soneüun, hyvä kun nainen pääsi näyttämään sulle paikkoja, mulla kun on tuntunut olevan tässä turhankin kiire perheen ja paperihommien kanssa. Taisi Soneü sieltä saada kiitoksenkin, jota tuskin hän otti pahallakaan (; Kannattaa tosiaan olla sen pesuboksin kanssa hieman varovainen, Elias kun on luvannut sit korjailla jo ties kuinka kauan, mutta miehillä tuntuu aina kestävän. - Odelie

[Odelie]

Kentän avajaiset ! Alex ja Suvi pääsivät hoidokkiensa kanssa ratsastamaan ensimäisinä kentällä pitkän talven jälkeen. (ihmislaatu ensikerralla parempi (

[alex]

Kouluvalmennus 15.3.
Alex - Hali
"Halilta taas löytyi virtaa vaikka muille jakaa, tainut kevät sekoittaa ruunan pään. Pidätteet olivatkin tärkeitä koko valmennuksen ajan Halin kanssa eikä eteenpäinajavia apuja juuri tarvittu. Volteilla vauhtia tuntui olevan välillä liikaa ja voltit paisuivat hieman toivottua suuremmiksi, mutta napakoilla pidätteillä saatiin viimeinkin ponin menohaluja hillittyä. Ainakaan laukannostoissa ei ollut ongelmia ja tahtikin näytti oikein hyvältä. Jalkojen asentoon voisit kiinnittää vielä jatkossa huomiota, muista painaa kantapäät alas ja kääntää varpaat menosuuntaan. Muuten hienosti ratsastettu!"

Kiitos tunnista!

[alex]

Vihdoin taas täällä- 31.3.14

Hain harjapakin ja laskin sen Halin oven eteen. Otin tämän ulos karsinasta ja laitoin sen kiinni käytävälle. Aloin sukia ruunaa ja odotin milloin se kuopaisisi. Mitään ei kuitenkaan ihmeekseni tapahtunut vaan Hali seisoi käytävällä lähes nukkuen.
- Ihme, että olet noin rauhallinen, höpötin sen korvaan. Viimekäynnistäni oli näet aikaa, olikohan Odelie saanut ruunaa rauhoittumaan. Miettiessäni ruuna tuhahti ja steppasi hiukan.
- Soo soo, poika! Rauhoitu vaan, sanoin ja aloin hyräilemään tuttua tuutulaulua. Otin pehmeämmän harjan ja harjasin Halin jalat. Kokeilin vuohiset rivin varalta, muttei mitään rupia tuntunut. Otin kaviokoukun ja puyysasin herran kaviot. Laitoin harjat pakkiin ja päätin jättää ne odottamaan Halin karsinaan, siivoaisin sen ratsastuksen jälkeen.

Noudin suitset ja satulan varustehuoneesta ja ihmettelin kuinka koppuraiset ruunan nahkaosat olivat. Ratsastuksen jälkeen tiedossa olisi varusteiden rasvausta ja pesemistä. Lämmitin kuolaimia hetken, vaikkeivat ne kovin kylmät olleetkaan.
- Hali, sanoin pehmeällä äänellä ja asetin kuolaimet ruunan suun eteen. Hali avasi kuuliaisesti suunsa ja sain kuolaimet hammaslomaan. Nostin suitset ylöspäin ja laitoin niskahihnan korvien taakse. Kiinnitin poskihihnan ja siinä se nyt seisoi, koko komeudessaan, suitset päässään. Satula olikin kinkkisempi juttu. Nostin satulan Halin selkään ja liu'utin sitä taaksepäin hiukan. Otin satulavyön toisesta päästä kiinni ja laitoin sen vastineeneensa. Kiristin sitä, mutta ruuna alkoi pullistelemaan. Otin harjan pakista ja pyörittelin sukaa sen kaulalla. Hali rentoutui ja sain kiristettyä reiän. Sama juttu ja kiristin uudestaan reiän. Käväisin hakemasta laukustani kypärän ja palasin ruunani luokse. Irroitin sen ketjuista ja talutin kentälle.

Kentällä näytti olevan joku muukin ratsastaja. Tytöltä tuo näytti, mutten asiasta ihan varma ollut. Kävelin kentälle, Halia vieressäni taluttaen. Kiristin satulavyön ja nousin herran selkään. Annoin pitkät ohjat ja Hali harjauksen rauhallisuudesta huolimatta kaahasi ympäri kenttää. Minun oli pakko pidättää sitä, jos meinasin kyydissä pysyä. Keräsin ohjat ja pidätin Halia. Tuo kysymysmerkkityttö laskeutui hevosensa selästä ja lähti viemään hepoa tallille. En sitä kauaa kerennyt katsella, kun minua vietiin. Maahan!

- Hei, ooksää tajuissas? Soneû kysyi.
- Mphh! ynähdin suu täynnä hiekkaa.
- Käviks sulle pahasti?
- Kättä särkee. Mitä tapahtu?  kysyin ja yritin nousta ylös. Noustuani lyyhistyin naisen syliin ja vajosin alas. Soneû kutsui Odelien paikalle. Hän lähti heittämään mua terveyskeskukseen tarkastukseen, koska kädessä ei ollut kaikki kunnossa.

***

Taksi saapui tallin pihaan, kiitin kyydistä ja maksoin sen. Soneû tuli tallilta ja totesi vain, että näytin pikkuisen viisaammalta tallivaatteet ylläni. Hymyilin vain ja kohautin olkiani.
- Onko Hali kunnossa? kysyin heti.
- Joo joo. Miten sun kävi?
- Mullon käsi paketissa niinkuin näkyy.
- No voi itku.
- Mun täytyy mennä huoltamaan Halin vausteet.
- Se et mene minnekkään, me huolehditaan.
- No niinkai sitten. Voiks joku auttaa mut talliin? Odelie tarttui olkapäähäni ja helppasi mut Halin karsinan ovelle.
- Voi höhläyksien höhläys, totesin ruunalle ja pörrötin sen päätä.

Alex& Hali 2 HM

Harvinaisen ikävää, että teillä kävi Halin kanssa tällainen tempaus, toivottavasti paranet kunnolla ja muistakin parantua rauhassa, ettet liian nopeasti ponnista taas hevosen selkään ja koettele onneasi, murtuuko uudestaan va eikö murtua. Soneü onneksi löysi sut samalla hetkellä, kun Hali pääsi villisti laukkailemaan kentälle, on sitäkin näemmä tää kevät vähän kutittanyt pehvakarvoista, kun noin villiksi vaan kävi. Mutta toipumisen jälkeen kannattaa yrittää vaan uudestaan reippaasti nousta selkään, ettei ainakaan mitään pelkoja jää itselleen tuollaisesta putoamisesta. Voimia ja paranemisia siis ja mielenkiinnolla odotan, mitä keksitte Halin kanssa puuhaa, nyt kun mahdat olla hieman käsipuoli (: - Odelie

// Olen todella tuhma! Muokkasin tekstiä, koska en jaksa odottaa niin kauan, että jalka paranisi, joten vain "käsipuoli". Otin siis siitä sen "jalka" pois. - Alex

[alex]

Koulutreeniä- 3.4.
Väänsin itseni tallille, ilman lastaa. Käsi ei niin pahasti mennyt, etten kamuani olisi voinut tulla moikkaamaan. Päätin siis mennä kentälle ja heti selkään. Otin Halin tarhasta ja vein sen käytävälle. Puhdistin ruunan ja putsasin tämän kaviot. Käsi oli yhä kipeänä, mutten paranemista tietenkään jaksanut odottaa. Kävin hakemassa Halin satulan ja suitset.
- Ai sä taas? kysyi punatukkainen tyttö.
- No joo, ei kai sitä koko loppu vuotta voi kotonakaan viettää?
- No ei, mut et kai sä ratsaille meinannu?
- Meinasinpa hyvinkin. Kuka sä muuten oot? Tyttö esitteli itsensä Rawanaksi, joka hoiti Vadea.
- Ootko mihin menossa? utelin.
- Harjaan vielä Vaden, tulin just lenkiltä. Nyökkäsin ja jatkoin matkaani kohti Halia.

Suitsin ja satuloin herran, jotta pääsisin liikkeelle. Onneksi Hali oli tyynen rauhallinen, sillä en halunnut pudota uudestaan. Käänsi katseeni ovelle ja näin Odelien ryntäävän sisään.
- Kuulin Rawanalta, että oot mukana kuvioissa.
- Joo, täällä teidän riesan...
- Hui hitto! Et kai sä ratsastamaan oo menossa, Odelie ihmetteli, kun talutin Halia.
- Joo, meen. Aukasetko oven? Nainen sai oven auki ja minä keräsin pojan ohjat. Maiskautin, koska ruuna tuntui nukkuvan siihen paikkaan. Talutin sitä kohti kenttää.

Pääsin kentälle ja nousin satulaan. Se ei ollutkaan ihan helppo homma, sillä vasempaan käteen koski. Pian kuitenkin olin yläilmoissa. Käänsin ratsuni kaviouralle ja päätin, etten tänään katselisi tyttöjen perään. Herätin Halin ja se lähti löntystämään pitkää sivua. Olin huolellinen kulmissa, etten antanut pojan oikoa. keräsin ohjat ja pyysin reipasta käyntiä. Hali sai tahtia lisättyä, mutta tuntui olevan tosi laiska.
- Noniin, poika, komensin sitä. Tein voltin ja käännyin toiseen suuntaan. Sain koko ajan tehdä lujasti töitä istuntani kanssa. Muistin pitää kantapäät alhaalla, varpaat ja polvet menosuuntaan, leuka ylhäällä, kyynerpäät paikoillaan ja peukalot päällimmäisinä. Istuntani oli mielestäni hyvä. Tein muutaman ympyrän ja siirryin pääty- ympyrälle. Pidin Halin tahdin terävänä, enkä antanut sen löntystää.

Muutaman kierroksen jälkeen pyysin kevyttä ravia, ja vihdoin viimein Hali tajusi, että halusin siitä sen reippaaman Halin. Toisaalta tuossa oli hyvää aikaa korjata istuntaa ja apujen käyttöä. Muistutin Halia siitä, että minä olin pomo, enkä vain perunasäkki kyydissä.
Käänsin Halin takaisin uralle ja pyysin siltä laukkaa. Nostin ahterini satulasta ja annoin laukka- avut. hali nosti kolmitahtisen laukan. Menimme kierros toisensa jälkeen, kunnes pyysin sitä siirtymään raviin. Hali heitti laukan pois ja vaihtoi askellajinsa ravin kautta käyntiin. Kävelin vielä muutaman kierroksen, ennenkuin talutin pojan talliin.

Suin ruunan ja putsasin sen kaviot huolellisesti. Otin kottikärryt ja talikon ja kävin siivoamassa Halin karsinan. Siellä olikin tavaraa ja jouduin kärräämään kaksi kertaa, ennekuin olin tyytyväinen. Kävin hakemassa porkkanan ja annoin sen ruunalle kiitokseksi hyvin menneestä ratsastuksesta. Laitoin Halin karsinaan ja pudotin sinne pari leipäpalaa. Vein satulan ja suitset varustehuoneeseen ja kävin sanomassa ruunalle heipat. Lähdin sitten rinnettä alas kotiin.


Alex& Hali 3 HM


Olen kyllä syvästi onnellinen, ettei sitten sattunutkaan sen pahemmin sulle, vaikka ajatus jo nyt ratsaille lähtemisestä ei mieltä lämmittänytkään ihan heti. Totta kai sitä huolta kantaa jokaisesta, varsinkin mieleltään tällainen mammahenkilö. Toivottavasti ei käsi kuitenkaan vihoitellut jälkeenpäin vielä tota treeniä, hyvin teillä näytti menevän ainakin sen hetken, mitä kerkesin hieman sivummalta seuraamaan. Joka päivä kun vaan tuntuu olevaan vähän turhan kiireinen päivä, varsinkin keväisin, kun myös talviunilta tulevat ratsastajat ilmestyvät yhtäkkiä mukaan porukkaan taas. Hienoa, että teillä on alkanut muutenkin sujua Halin kanssa hyvin, ruuna on kaivannutkin itselleen kärsivällistä kaveria hoitajaksi, kun ori se tuntuu välillä vieläkin olevan. Karsinankin putsaus auttaa meitä joka kerta, vaikka kertaalleen olen ne jo aamulla hoitanut, mutta helpompaahan se mulle on sitten huomenaamuna, kiitos (: - Odelie

[alex]

Maastoon 8.4.14.

Varusteet ja harjapakin noudin,
Halin luokse nopeasti jouduin.
Ei ollutkaan Halini karsinassa,
Joten kävin hepan hakemassa tarhasta.

Käytävälle ruunan otin,
Sen huolellisesti putsasin.
Olisi tänään tiedossa maaston aika,
" Soo soo, oleppas siinä nyt poika!"

Nostin satulan selkään pehmoiseen,
Puhtaaseen ja pörröiseen.
Suitsetkin Halin päähän sain,
Se oli mulla haaveinain.

Ulos ruunan talutin,
Harjauspuomiin kiinnitin.
Kypärä meinasi unohtua,
"Mutten koskaan unohda sua!"

Kiirehdin kohti tallitupaa,
Juoksin pikkuisen ilman lupaa.
Selkään Halin kiipesin,
Jalkani alla jalustin.

Näkymä selästä huikea,
Taputin pikkuisen pollea.
Pohkeita ja apuja eteenpäin,
Taittui matkan alku näin.

Tallipiha näkyvistä katosi,
Melkein jo selästä putosin.
Matkaa taitoin yksinäin,
Olihan mulla kaverina ystäväin.

Apuja ja pohkeita,
Annoin Halille surutta.
Nostin sitten laukan,
Onnesta kohta laulan.

Astelin pitkän tovin taas,
"Hepat oottaa sua haas."
Ravia ja käyntiä,
Ei askelajilla väliä.

Alkoi aurinko jo laskea,
Kävelin kohti koskea.
Pienen ravipätkän jälkeen,
Aika rientää, jälleen.

Jouduin tallille vääntymään,
Oikealle kääntymään.
Puskaratsastusta ja iloa,
Elää en voi ilman sinua! <3


Alex& Hali 4 HM


Jesjes, hienoa, että haksat käydä Halin kanssa touhuamassa tallilla nyt hieman useammin, vaikka käsi varmaan taitaa olla hieman hankala kaveri mukana tallissa. Kyllä se pian varmasti paranee, ettei tarvitse varoa villin Halin touhuja, ainakaan yltiömäisen paljon. Ihanan runon sait myös aikaan, pidin siitä, kuinka sait johdateltua tarinaa eteenpäin oikein sujuvasti ja rimmasikin se mukavasti, hymy ainakin tuli huulille, kun ainakin itse löysin pienen huumorinpilkkeen runosta. Hyvä, että kypärä muistui mukaan retkelle, se olisikin ollut katastrofaalista, jos olisit onneasi kokeillut vielä noin päin. Hali taitaa taas kiittää ja kumartaa, että on päässyt liikkeelle kunnolla ja vähän vapaamielisemmin, ruuna nimittäin tuntuu välillä erittäin turhautuneelta tunneilla, jossa kierretään vain ympyrää : D - Odelie