|
Post by sonya on Dec 11, 2013 21:43:52 GMT 2
Nessrescue "Nessu"
hoitajana Alina
|
|
|
Post by Daniel on Jan 15, 2014 22:52:56 GMT 2
Uusi hoitohevonen Ajoin tuttuun tapaan Simoran parkkipaikalle, samalle paikalle kuin aina ennenkin. Olin käynyt Simorassa aiemmin ratsastustuntien merkeissä, mutta nyt päätin viimeinkin syventää suhdettani hevosharrastukseen ja lupautua hevosenhoitajaksi. Uusi hoidokkini oli suloinen, mustanruunikko puoliveritamma, joka tosin näytti siltä kuin olisi saanut hieman liian suuren päivittäisen kaura-annoksen. Kävelin tallipihan poikki sisään punertavaan rakennukseen. Käytävällä näkyi monta muutakin hoitajaa ja ratsastajaa, joista kukaan ei näyttänyt tutulta. Käveltyäni kertaalleen satulahuoneeseen ja takaisin Nessun karsinalle alkoi tutunnäköistäkin naamaa putkahdella esiin. Tehvehdin Sonea kevyellä kädenheilautuksella. Naisen vierellä käveli Mikael, nyökäten minulle asialliseen sävyyn. En ollut varma miksi, mutta minulla oli sellainen tunne että estevalmentajalla oli jotain minua vastaan. Astuin sisään Nessun karsinaan ja taputin tammaa kaulalle. Se käänsi päätään vilkaisten minua ja jatkoi sitten nuokkumista. Naurahdin. Katselin hetken tammaa ovenpieleen nojaillen, mutta tartuin sitten harjaan. Nessu huokaisi tyytyväisenä rapsutteluun ja näytti nauttivan olostaan. Mikäs siinä karsinassa nuokkuessa kun toinen rapsuttaa selkää, kyllä minäkin nauttisin, jos olisin hevonen. "Näyttää olevan neiti tyytyväinen kun on saanut oman rapsuttelijan", paikalle saapunut Odelie hymähti ja hymyili tervehdykseksi. Virnistin takaisin. "Toivottavasti tää ei vedätä mua ihan kuusnolla, kun pääsen selkään", naurahdin. Odelie huiskautti kättään. "En mä usko, teillähän on sujunut tunneillakin ihan hyvin." Harjattuani Nessun mä jouduin perääntymään karsinasta, sillä paikalle saapui tuntilainen, joka halusi varustaa ratsunsa alusta loppuun itse. Apua ei kuulemma tarvittu, selvä sitten. Lähdin kävelemään oleskeluhuonetta kohti seuran toivossa. Paikalla olikin kokonainen joukko heppatyttöjä, mutta ei ketään sellaista, kenet olisin erityisesti halunnut nähdä. Siispä päätin pakata tavarani ja palata autolle. Daniel
|
|
|
Post by Daniel on Jan 23, 2014 14:16:54 GMT 2
Auttavia käsiä ja kahvihetkiä Nessu nuokkui tarhassaan korvat sivuilla lerppuen. Olin tullut tallille ennen tunteja moikkaamaan hoidokkiani, vaikken voisikaan mitään harjailua kummempaa Nessun kanssa tehdä, sillä se menisi molemmilla tunneilla. Voisin ehkä kuitenkin vaikka kiillottaa satulan ja suitset, ihan vain seuraavaa ratsastajaa ilahduttaakseni. Nessu ei vastustellut tippaakaan kun kiinnitin riimunnarun ja lähdin taluttamaan tammaa talliin. Edes normaalisti korvat pystyyn nostava harjailu ei saanut tänään Nessua hereille. Taputin tammaa harjauksen päätteeksi lavalle ja jätin Nessun odottelemaan ensimmäistä ratsastajaansa. Minä sen sijaan marssin satulahuoneeseen tarkistaman varusteiden kunnon. Satula ja suitset roikkuivat asianmukaisesti omilla paikoillaan, mutta kuolaimet olivat surkean näköiset. Irroitin metallipalat suitsista ja aloin päättäväisesti rapsuttaa renkaisiin kertynyttä likaa. "Toi näyttää sujuvan sulta niin näppärästi, että voisit samalla tarkastaa loputkin kuolaimet", paikalle eksynyt Rami tokaisi hivenen epämiellyttävään sävyyn. Tyydyin kuitenkin vain nyökkäämään ja kiinnittämään Nessun puhtaina kiiltävät kuolaimet takaisin. Kaipa voisin aikani kuluksi rapsutella loputkin kuolaimet. "Ai sä ootkin keksiny itelles hyvän homman", Sone tokaisi laittaessaan Mortin satulaa paikalleen. "No joo mä aattelin ku toi Rami käski..." "Voi, sekö sut on töihin pistäny", nainen nauroi. "Oota vähän ni mä tuun auttaa, pesen samalla Mortin kuolaimet kun se on sellainen kuolakone." Nyökkäsin hymyillen ja tein tilaa penkille, kyllähän aina kauniin naisen seura kelpasi. Kaksistaan urakassa ei mennyt montaakaan minuuttia, ja pian joka hevosella oli täydellisen puhtaat kuolaimet. Sone viittoi tulemaan kahville oleskeluhuoneeseen. Höyryävä kuppi mustaa kahvia tosiaan houkutteli, joten seurasin naisen perässä ylös. Kauaa emme kuitenkaan saaneet kahvista nauttia, kun pieni poika rymisteli ovesta sisään. "Sonee-e, tuu harjaa mun kanssa Iivua", poika ehdotti hymyillen mahdollisimman viehättävästi. Minua hymyilytti ja nyökkäsin Sonelle, joka lähti Jasonin matkaan kohti tarhoja. Daniel
|
|
|
Post by sonya on Jan 27, 2014 19:35:36 GMT 2
|
|
|
Post by Daniel on Jan 28, 2014 18:19:27 GMT 2
29.01.2014 - Hymyjä, niin monenlaisia Tumma hevonen seisoi keskellä tarhaa vaaleanpunainen pehmuste nahkaisen riimun ympäriltä loistaen. Se katsoi minua laiskasti, tekemättä elettäkään tullakseen portille vastaan. Rämmin lumikinosten läpi tamman luokse ja kiinnitin riimunnarun. Nessu lähti seuraamaan minua hitaasti, maiskutteluistani huolimatta jatkuvasti hidastellen. Puolimatkassa talliin se pysähtyi, suostumatta ottamaan askeltakaan. En oikein tiennyt mitä tehdä, sillä normaalisti hevoset seurasivat talutettuina kiltisti. Vaikka mä yritin maiskuttaa ja kevyesti napauttaa riimunnarulla lautasille, ei hevonen liikkunut. Veti vain päänsä maahan välittämättä pätkääkään riimunnarun toisessa päässä roikkuvasta kaksijalkaisesta. - Siihenkö meinasit parkeerata, kuului huvittunut naurahdus takavasemmalta. Mikael katsoi mua hivenen pilkallisesti ja käveli lähemmäs ottaen kiinni riimusta ja sai Nessun liikkumaan reippaasti tallia kohti. - Sun pitää näyttää että sä olet pomo, mies neuvoi ja jatkoi matkaansa. Tunsin itseni huonoksi hevostenkäsittelijäksi. Nessu temppuili hoitaessakin. Se liikuskeli ympäriinsä, yritti välttää kavioiden noston eikä ottanut kuolaimia suuhunsa. Aloin katua päätöstä lähteä ratsastamaan. Jos hoitaminen ei sujunut läheskään niin hyvin kuin olin kuvitellut, kuinkakohan kävisi kun pääsisin hevosen selkään. Mikael oli antanut aika paljon palautetta eilisellä estetunnilla, ja uskoin Nessun olevan haastavampi ratsastettava kuin Vade. Painoin kuitenkin päättäväisesti kypärän päähäni ja talutin tamman tyhjään maneesiin. - Noniin, yritetääs sitten käyttäytyä kunnolla, sanoin hevoselle hieman hermostuneena, toivoen ettei se huomaisi epävarmuuttani, vaikka tietenkin se huomaisi. Siitä huolimatta asetin jalkani jalustimeen ja hyppäsin selkään. Nessu ei liikahtanut metriäkään, toisin kuin Vade, joka oli heti satulaan noustuani lähtenyt kävelemään eteenpäin. Se merkitsi sitä, ettei Nessu ollut ainakaan turhan reippaalla päällä. Onneksi olin ottanut raipan mukaan. Säädettyäni jalustimet ja tarkastettuani satulavyön painoin jalat kiinni kevyesti tummiin kylkiin. Nessu lähti liikkeelle tahmeasti, mutta ainakin se liikkui eteenpäin. Annoin ohjien roikkua pitkinä ensimmäisten kierrosten ajan ja keräsin sitten nahkaojia lyhemmiksi. Nessu tuntui kulkevan täysin omissa maailmoissaan enkä saanut siihen oikein mitään otetta. Napakalla raipannäpäytyksellä sain vähän eloa vetelään raviin, mutta meno ei silti näyttänyt vielä puoliakaan siltä miltä sen olisi pitänyt. Yritin kerätä ohjia ja puolipidätteillä koota hevosta, mutta istunnassani taisi olla jotain vikaa. Jos vain keksisin mitä. Kuin ajatukseni lukien kuului maneesin katsomon suunnasta tervetullut neuvo: "Siirrä pohjetta vähän taaemmas ja suorista selkää, saattaa tuntua ratsastuskin vähän helpommalta." Korjasin asentoani ohjeen mukaisesti ja tunsin itseni heti astetta paremmaksi ratsastajaksi. Mitään suurta muutosta Nessun menoon istunta ei vielä tuonut, mutta ehkä pikkuhiljaa. "Nessu näyttää nyt siltä kuin se saisi päättää mihin mennään, lyhennä ohjaa ja pyydä sitä reippaasti enemmän eteenpäin. Jos se ei meinaa kuunnella niin herättele vaikka vähän raipalla ja tee puolipidätteitä", nainen ohjeisti lempeällä äänellä siirtyen lähemmäksi, aivan katsomon reunalle. Häkellyin hieman yllättävästä avusta mutta kuuntelin kuitenkin tarkasti kokeneemman neuvoja. "Sitä raippaa voi käyttää vähän voimakkaammin, toi tuntui Nessusta vaan ystävälliseltä taputukselta." Läiskäytin raipalla mustaa takamusta voimakkaammin ja hevonen tuntuikin lähes hyppäävän hereille. Minulle tuli kiire kerätä ohjaa, joka oli jäänyt roikkumaan vapaana Nessun nostaessa päänsä ylemmäksi. "Hyvä", Soneü kehui ja hymyili. "Tee voltteja ja yritä saada se taipumaan. Jos vauhti meinaa hidastua niin käytä pohjetta. Muist ulko-ohjan ja pohkeen tuki, älä käännä sisäohjasta vetämällä." Tuntui heti varmemmalta ratsastaa kun joku kertoi mitä tehdä. Ei me Nessun kanssa mikään malliratsukko oltu, mutta työskentely oli parantunut huimasti heti Soneün saapumisen jälkeen. Nainen jakoi tasaiseen tahtiin kehuja silloin kuin jokin onnistui, ja neuvoi jos ei meinannut sujua. Tunnin päätteeksi taputin ratsua ja laskeuduin selästä henkäisten. Taisi ratsastus viedä mehut minustakin. Soneü käveli luokseni ja hymyili. "Sehän meni jo ihan hyvin lopputunnista", nainen sanoi ja taputti Nessun kaulaa. "Hei, kiitos. En mä olis yksin saanut tätä liikkumaan mihinkään", naurahdin. Sone vain hymyili. Lähdimme yhtä matkaa maneesista, minä Nessua taluttaen ja Sone kysellen minulta kaikenlaista, opiskelinko jossain, asuinko yksin ja sen sellaista. Olisi ollut hienoa sanoa, että opiskelin yliopistossa tai vastaavassa, mutta todellisuudessa olin töissä lähikaupungin kahvilassa, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä tekisin tulevaisuudessa. Ei, vaikka olin jo kahdenkymmenen paremmalla puolella. Tyydyin vastaamaan epämääräisesti käyväni toistaiseksi töissä ja esittämällä naiselle vastakysymyksen. En ehtinyt saada vastausta, kun näkökenttään ilmestyi henkilö, jonka seurasta en voinut sanoa nauttivani. Mikael kiersi kätensä Sonen ympäri ja halasi yllättynyttä naista omistavasti. "Lähetkö mun ja Mortin kanssa maastoon?" mies kysyi hymyillen vetoavasti. Sone vilkaisi mua pahoittelevasti ja lähti Mikaelin matkaan kohti pikkutallia. Tietenkin. Daniel Nessu osaa kyllä olla harvinaisen ikävä neiti, kun se pääsee lintsaamaan ja edellisessä kdissaan siit on tullut oikea maailman mestari kyseisessä lajissa. Hyvä kuitenkin, että olet jaksanut sen kanssa silti jatkaa eteenpäin, mikä riemuvoitto se olisikaan ollut Nessulle. Hyvä Daniel (: Kiittäkäämme myös Soneüta joka päätti tulla apuun ja auttamaan teikäläistä, oli hauska kuulla, kuinka oli teidän kolmen yhteistyö sujunut hyvin, Soneü hiljeni loput sanat mitä mulla oli sanottavana (; Mielenkiinnolla ainakin itse odottelen, minkälaisia seikkailuja teillä tulee Nessun kanssa ja ehkä pääset tutustumaan vähän talliporukkaankin. Vaikka tyttöjä täältä löytyy vaikka muille jakaa, ehkä Rami vaivautua heinävintiltä nokosilta teikäläistä tervehtimään tai voihan sitä Jasoninkin kanssa yrittää kaveerata, vaikka aika railakkaa nuorta seuraa taitaa riiviö olla. Mikaelin yliällöttävään charmiin ei kuitenkaan kannata tarttua, se haluaa olla ainoa nuori ja naisia vievä mies tallissa, joten anna palaa ! (hehe, huph, sori Miksu ja silleen) - Odelie
|
|
|
Post by Daniel on Jan 31, 2014 23:37:58 GMT 2
01/31/2014 - a surprising day covered by delightful snowflakes I was sure it hadn't been this cold in years. It was about -25 degrees - at least it felt like it - and both my hands and feet were freezing. I walked to a corral where Nessu was playing with Della. Even though I didn't really believed it would happen, I was hoping that Nessu would have come back to the gate. "Come on", I sighed and traipsed through the snowy corral. Nessu looked at me like I was a total idiot, but she let catch her and take inside the stables. I wasn't going to ride today because Nessu had to participate riding lessons. So I settled for brushing the black fur and trying to get Nessu to like me, at least a little bit. "Why are you here? I am going to ride Nessu today, you have no right to be here!" A little redhead girl was very demanding and stared at me until I exited the box. Okay, I was extra, but the girls behaviour was little too much. I disliked arrogant riders very much and took contact with them as little as I could. So I figured I couldn't do anything with Nessu anymore I wen't upstairs. Soneü and Jason were discussing very loudly about something, but they both went silent as I stepped inside the room. "Okay, ignore me and continue, please", I laughed and took a cup of coffee. "Nah, it wasn't important", Soneü said smiling, but Jason looked a bit irritated. "Hey, you wanna come riding with me? The weather is beautiful - a little cold yes, but pretty", Sone asked. I raised my eyebrows: "I would like to, very much, but I don't think Nessu is available today." "You can take Salli, she is very tame", Sone insisted. Soon we were in the yard on horseback. Sone took her beautiful, black stallion and I got to ride her palomino mare. Sone clicked her tongue and we started walking towards Liekkijärvi. "She can be quite brisk 'cause it's so freezing cold", Sone reminded. "Pretty much all of the horses are - thought you figured that out on your jumping lesson", she smiled shortly. "Yeah", I chuckled. "I guess I need a little more practise how to calm these animals down." Sone smiled at me and encouraged horses to trot. Trotting through the snowy, stunning ground was very comforting, relaxing. We didn't speak much, just enjoyed the view. Salli was brisk, but not uncotrollable. She worked with small directions and Soneü praised my rein touch. The woman was great teacher, kind and understanding, not like Mikael at all. "Should we turn around and return the stables? I think we have been riding for over an hour", she pondered and slowed Shot down. I agreed, it was getting dark soon and I wasn't so stoked about wondering around in a dark forest - although I did not have the guts to say it aloud. So I just followed Soneü and turned Salli around. The way back didn't feel as long as the way we had already ridden and we get back to the stables quite quickly. I came down from the saddle and patted the palomino. It was really nice from Soneü to let me borrow her horse - and company too. I hadn't seen Mikael near by lately and couldn't hide a grin on my face. And it was Soneü who asked me to ride a horse with her, so I came a conclusion she might like me, or at least enjoy my company. With a smile on my face I walked Salli to her box where Duke was dying to meet his mother. Daniel It was very nice and enjoyable to go trail riding with you, we should do that more often. And don't mind about that jumping lesson that did not go so well, the more you train the better you will be. (: You should try dressage lessons (as soon as we put some up), it's useful to learn control the horse in every pace. Of course you can ask me for some advices, I'll be happy to help you. (; - Soneü
|
|
|
Post by sonya on Feb 28, 2014 15:29:18 GMT 2
Koulutuuppausta
Suomenhevostamman jälkeen talutin kentälle mustanruunikon puoliverisen. Nessu näytti kentän keskellä seistessään täsmälleen samalta kuin Alli oli näyttänyt hetkeä aikaisemmin. Se nuokkui silmät puoliksi ummessa eikä näyttänyt tajuavan ollenkaan joutuvansa kohta töihin. Pidensin jalustimia ja nousin tamman selkään. Se ei liikahtanutkaan maiskautuksesta, joten jouduin herättämään sen terävällä pohjeavulla. Nessu lähti laiskasti kävelemään pitkin kaviouraa, jolta ohjasin sen heti pois hieman uran sisäpuolelle, jotta syvää uraa ei pääsisi muodostumaan. Kiristettyäni satulavyön kokosin ohjat käteeni ja aloin ratsastamaan. Nessun herättely ei ollut aivan yhtä yksinkertaista kuin Allin, vaan tumma hevonen pyrki oikomaan ja kävelemään tahmeasti senkin jälkeen, kun olin ottanut ohjat tiukalle ja painanut pohkeeni tiukasti hevosen kylkiin. Jokaisessa kulmassa jouduin keskittymään ulko-ohjan tukeen ja sisäpohkeella tamman ohjailuun, ja jokaisella sivulla pyytämään sitä reippaammin eteenpäin. Nessu yritti myös huijata minua puskemalla kuolaimen alle peräänannon sijaan. Tein muutamia käynti-ravi -siirtymisiä ja voltteja, ja vei muutaman kierroksen aikaa ennen kuin Nessu alkoi käynnistymään ja tajuamaan, ettei nyt voisi laiskotella.
Kun olin saanut Nessun kulkemaan reippaasti eteenpäin pääsin keskittymään paremmin koulukiemuroihin. Käänsin tamman lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja väistätin hevosta takaisin pitkälle sivulle. Väistön aikana ravin tahti alkoi yllättävästi hidastua ja sain jokaisella askeleella pyytää sitä reippaammin eteenpäin. Poikitusta tuli kuitenkin juuri sopivasti - ei liikaa, mutta sivuaskelia otettiin. Muutaman raipalla muistuttamisen jälkeen Nessukin keksi lähteä reippaasti eteenpäin, ja seuraavaksi sainkin tehdä puolipidätteitä sen hillitsemiseksi. Ravin tahti ainakin löytyi.
Muutaman kierroksen ravailun ja käyntisiirtymisten jälkeen Nessu alkoi hakea rehellisesti peräänantoa ja myötäsin hieman ohjaa. Suunnanvaihdon jälkeen aloin miettimään laukkatyöskentelyä, ja nostinkin laukkaa pitkällä sivulla. Nessu tuntui saaneen jostain lisää virtaa ja nosti laukan todella reippaasti. Hevosen askellus tuntui voimakkaalta ja vahvalta, eikä laukan tahdissakaan olut moittimista. Käänsin Nessun laukkaamaan kahdeksikolle, jonka keskikohdalla tein laukanvaihdon. Ensimmäisellä kerralla laukka ei meinannut vaihtua ja vaito onnistui vasta kahdeksikon kaarevalla uralla, mutta seuraavilla kerroilla laukanvaihto tuli juuri siinä kohtaa missä sitä pyysinkin. Taputin hevosta ja siirsin sen takaisin raviin.
Käänsin Nessun keskelle kenttää suurelle ympyrälle, jossa jatkoin laukkatyöskentelyä. Vuoroin kokosin ja vuoroin lisäsin laukkaa, joista ainoastaan jälkimmäinen tuotti hieman ongelmia, kun Nessu ei millään olisi halunnut lyhentää askeltaan. Muutamien napakoiden pidätteiden jälkeen myös laukan pienimuotoinen kokoaminen lähti sujumaan. Jatkoin sen jälkeen normaalia harjoituslaukkaa, ja otin mukaan muutamia ravi- ja käyntisiirtymisiä. Raviin siirtyminen sujui hyvin, mutta suoraan laukasta käyntiin siirtymiseen tuli väkisinkin muutama raviaskel mukaan. Laukannostot onnistuivat kuitenkin hyvin. Taputin hevosta ja jatkoin ravissa eteenpäin koko kenttää hyödyntäen. Päätin lopetella ratsastuksen siihen, joten ravailin muutaman kierroksen tehden voltteja. Nessu ravasi reippaasti mutta rennosti, kaula kaarella ja takaosa hyvin alla. Kiitin sitä ja annoin sen siirtyä käyntiin ja siitä kaartoon. Laskeuduin satulasta ja talutin Nessun takaisin talliin.
Soneü & Nessu
|
|
Loci
Vierailija
Posts: 36
|
Post by Loci on Apr 6, 2014 16:08:41 GMT 2
6.4. ~ Uusi paikka, uudet tuttavuudet, uudet kujeet
Avasin autoni oven tallin pihassa. Olin kuullut Simorassa olevan vapaita hoitohevosia, joten pikaisen puhelun aikana olin saanut lyhyet esitelmät neljästä tammasta, mutta vain yksi näistä oli kolahtanut juuri minun mieleeni. Puoliveritamma Nessrescue, tutummin Nessu, kuulemma tykkäsi testata ratsastajaa laiskottelemalla, mutta esteillä syttyisi. Lukittuani autoni ovet lähdin kohti tallia. Olin hieman eksyksissä vieraassa paikassa ja onnekseni tallin ovella törmäsin itseäni pidempään, blondiin poikaan. Tuijotimme toisiamme hetken hämillään, kunnes rohkaistuin. - Hei, olen Loci ja aloitin Nessun hoitajana, sanoin varovaisesti. - Ah, hei. Olen Alex, tai oikealta nimeltäni Aleksi. Odelie ohimennen mainitsikin jotain, nuorukainen vastasi. - Okei, hauska tavata, sanoin ja sipaisin hiuksiani korvan taakse. - En ole käynyt täällä aiemmin ja en oikein tiedä missä on mitäkin. - Samoin. Voin näyttää sinulle paikkoja, Alex sanoi hymyillen. Kävimme yhdessä lävitse tallit ja poika näytti minulle mistä mitäkin löytyy. Kävimme lävitse tarhat ja piipahapiirin rakennukset. Lopulta Alexin kanssa haimme Nessun riimun ja narun ja palasimme tammatarhalle. Nessu seisoi kiltisti paikoillaan, kun lähestyin sitä ja pujotin riimun päähän. Tamma lähti liikkeelle vastahakoisesti ja parilla maiskutuksella sain sen kävelemään reippaammin portille, missä Aleksi odotti. Sitoessani tammaa kiinni sen karsinassa, Alex etsi tamman harjapakin ja sanoin pärjääväni tästä eteenpäin varmaan omin avuin. Nessu tuskin korvaansa lotkautti, kun harjasin sen huolellisesti ja kerroin hiljaa itsestäni. Kavioita tamma ei meinannut aluksi millään nostaa ilmaan, saatika pitää ilmassa, joten kun tuuppasin sitä kunnolla. Lopulta minulla seisoi karsinassa siedettävän näköinen mustanruunikko tamma, jonka pitkiä talvikarvoja oli pieninä kasoina karsinan lattialla. En ollut kuullut askelia, joten säpsähdin kuullessani äänen karsinan ulkopuolelta: - Olet varmaan Loci? Käännyin katsomaan ja näin itseäni jonkun vuoden vanhemman naisen seisomassa karsinan ovella. - Juu, vastasin hieman ujosti. - Olen Odelie, nainen esittäytyi. Juttelimme hetken tallin tavoista ja muista samalla, kun selvitin vielä Nessun hännän ja harjan huolellisesti. Kysäisin, milloin voisin päästä tutustumaan tammaan ratsailta ja Odelie kertoi millä tunneilla tamma oli, myöskin tamman vapaapäivistä, jolloin voisin sovitusti liikuttaa sen. Vilkaistessani kelloa tajusin olleeni jo pidempään tallilla kuin suunnittelin. Nainen kiitti, että olin tullut jo näin pian tallille ja palautettuani Nessun harjat paikoilleen vein tamman takaisin tarhailemaan muiden kanssa. hm1 Tervetuloa hoitajien joukkoon Loci vielä näin munkin puolesta vielä kerran, vaikka jo kohtasimmekin kerran tallissa. On hienoa saada meidän hoitajakaartiin aina uusia jäseniä ja pysyvät sopivat vielä paremmin. Kiva myös, että pääsit tosiaan Nessuun tutustumaan näin nopeasti, se onkin jäänyt vähemmälle liikunnalle ja huomiolle, jos tunteja ei lasketa. Täytyy ainakin myöntää, ettei Nessu oli niin kiiltävältä näyttänyt pitkään aikaan, ihan hämmästyin, kun kävin sitä vilkaisemassa. Kannattaa tosiaan tutustua tilaan ja ihmisiin, eiltä saa paljon apua ja tukea, jos sitä kaivataan. Ja ratsaillekkin voit nousta ihan silloin milloin parhaalta tuntuu, ei se Nessukaan niin paljoa tunneilla pyörisi, ettei sitä voisi ainakin kevyesti liikuttaa useampaan otteeseen viikossa. Innolla odottelemme, minkälaista yhteistyötä teille syntyy Nessun kanssa (: - Odelie
|
|
Loci
Vierailija
Posts: 36
|
Post by Loci on Apr 7, 2014 17:28:01 GMT 2
7.4. - Miten tämä mopo toimii?
Olin yksin maneesissa, tai no olihan minulla seuranani Nessu. Nessu lähti laiskasti pohkeesta eteenpäin, tosin vain askeleen verranja pyysin uudestaan reippaammin. Vastaukseksi sain muutaman hassun askeleen ja pyytäessäni kolmannen kerran, raipan napautuksen kera, lähti tamma vihdoin löntystelemään kohti uraa. Nessu oli siis selvästi tottunut siihen, ettei mitään annettaisi ilmaiseksi. Alkukäynnit sain ratsastaa tammaa eteenpäin, kunnes allani oleva tumma hevonen kulki rennosti, pitkin askelin. Ottaessani ohjia tuntumalle tamma yritti hidastaa, mutta muistutin sitä. Ratsastin paljon kaarevia reittejä ja tein käynti-ravi siirtymisiä herätelläkseni tamman työmotivaatiota. Lopulta siirryin kokonaan ravityöskentelyyn ja erilaisiin temponvaihtelua vaativiin tehtäviin. Kahdeksikolla kuljimme toista ympyrää pitkin askelin ja toisella ympyällä tein kokoavia harjoituksia. Pienen hengähdystauon ajan annoin Nessun venytellä itseään, mutta pidin huolen ettei tamma päässyt vain hiljakseen tassuttelemaan. Siirryint akaisin ravityöskentelyyn, pohkeenväistöjen pariin. Nessu teki hommansa kuin ammattilainen ja muutaman väistön jälkeen ryhdyin nostamaan laukkaa väistöjen päätteeksi. Vaihdettuani suunnan jatkoin samaa tehtävää. Nessu alkoi innostua laukasta, joten jouduin lopuksi ottamaan kierroksia alas pääty-ympyrällä. Lopulta aloin olla tyytyväinen tehtäviin ja otin taas käynnin. Nessun kävellessä pitkin ohjin vilkaisin kelloa. Olin tehnyt paljon erilaisia tehtäviä ja aikaakin oli kulunut. En viitsisi tammalta pyytää enempää tänäään, joten loppukäyntien aikana annoin ajatusteni vaeltaa. Tallissa Nessu seisoi rennon letkeänä, eikä ratsastuksen aikaisesta puhdista tainnut olla paljoa enää jäljellä. Riisuttuani varusteet heitin hikisen tamman selkään kuivatusloimen ja jätin neidin karsinaan. Pesin kuolaimet ja niputin suitset paikoilleen samalla lykäten satulan telineeseen. Tallinvintillä ei ollut ketään ja katsoin kelloani. Tunnit alkaisivat pian ja Nessu tuskin kerkeäisi kuivua parin ensimmäisen tunnin loppuun mennessä, joten jätin tamman sisälle poistuessani tallilta. Jes, juuri tällainen treeni on meidän Nessumussulle tärkeää, koska se tosiaan alkaa muistuttaa hieman ylilihavaa lihapullaa. Ei aina noi tunnitkaan tunnu sille riittävän, on kuitenkin sen selässä istumassa niin eritasoisia ratsastajia, että sehän huijaa puolia ratsastajiaan ihan kuusinolla. Sitä varten meillä on teidät arvokkaat hoitajat, ettei pääse turhan oveliksi noi meidän hevoset kehittymään ja tämä oli nyt ihan ensiluokkaista treenia Nessun kanssa, aplodit siis kymmenennet. Tolla taitavasti väritetyn kuvat olet myös saanut aikaan, itsellä un toi mustan värin käsitteleminen on toisinaan vähän hakusessa, olet onnistunut iinä erinomaisen hyvin, Nessu näyttää hyvältä, mutta niin näyttää myös ratsastajakin siellä selässä (; Innolla odotan jatkoa tälle, jos vaikka toi möhkäle tosta laihtuisi (: - Odelie
|
|
Loci
Vierailija
Posts: 36
|
Post by Loci on May 10, 2014 23:10:07 GMT 2
Koulutreeniä Odelie oli pyytänyt minua tekemään Nessun kanssa kunnon koulutreenin, joten tietenkin tartuin tuumasta toimeen. Nessu löntysteli ympäri kenttää laiskasti ja selvästi sillä ei oltu ratsastettu "kunnolla" vähään aikaan. Muutaman muistutuksen jälkeen tamma pidensi askeliaan ja sain tammasta jo jotakin irti. Alkuverryttelyksi tein ympyröitä, voltteja ja pysähdyksiä. Tamma oli hidas pohkeelle alussa, mutta lopulta sain sen kuuntelemaan. Seuraavana aiheena oli pohkeenväistöt. Ensimmäiset väistöt suoritin käynnissä ja Nessu ei meinannut mennä oikeinpäin. Raviväistöt onnistuivat paljon paremmin ja ratsastinkin tammaa eteen reippaasti ennen väistöjen suorittamista. Toinen kierros oli Nessulle huomattavasti hankalampi, joten olin malttavainen ja kehuin onnistuneista ristiaskelista. Välikäyntien jälkeen ryhdyin tekemään temmonmuutoksia ravissa ja laukannostoja. Ensimmäiset nostot menivät täysin päin puuta: tamma vain kiihdytti raviaan. Lopulta nostot onnistuivat kuitenkin, kun otin muutamat käynnistä. Lopuksi annoin Nessun laukata ympäri kenttää ja pyysin suorilla jopa lisää vauhtia. Toisen käyntipätkän jälkeen jatkoin laukkatyöskentelyä. Tällä kertaa nostot sujuivat hienosti ja sain työstää laukkaa reilusti. Tamma antoi minulle taas positiivisen kuvan itsestään ihan reippaana ratsuna, eikä pelkkänä aloittelijoiden tuntien möllöstelyhevosena. Loppuun verryttelin Nessua ravissa. Alun jäykkyydestä ei ollut enää tietoakaan ja oikea muotokin alkoi löytyä. Kun lopulta istuin alas ja annoin Nessun oman valintansa mukaan siirtyä löntystelemään käynnissä. // Anteeks, mulla on nyt ollu elämässä vähän kaikkea ja tälläsen nopeen sutasun nyt sain sitten kirjoitettua. :< Ei se ole ollenkaan pahasta, jos joskus on hieman kiireitä eikä ole aikaa käydä tallilla, kunhan sitten tulee niitä hetkiä, että sinnekin asti pääsee. Joten ei hätiä mitiä, Nessu kyllä oottelee sua täällä, vaikka nyt ihan niin usein et ole päässytkään sitä kaitsemaan. Sellaista sattuu. Ihanaa kuitenkin että vihdoin tiesi löysit takaisin tallille ja Nessu pääsi oikein kunnolla tuuppailemaan. Se kun tykkää löysäillä nykyään tuolla tunneilla ihan kunnolla, ei sitä meinaa millään saada edes kokeneempi ratsastaja välillä liikkeelle. Temponvaihtelut ja muut olivat siis tälle mammalle erinomaista harjoitusta ja tosiaan sen kanssa tuota kovempaa treeniä halutessa saa harrastaa useamminkin, että noi löysäilyt malttaisi unohtua. Mielenkiinnolla odottelen taas hetkeä, kun pääset takaisin tallille, ainakin Nessulla on teikäläistä varmasti jo kova ikävä (: - Odelie
|
|
alina
Vierailija
Posts: 23
|
Post by alina on Aug 24, 2014 19:09:06 GMT 2
Takaisin Simorassa - sunnuntai 24.08.2014
Tuntui ihanalta olla taas Simorassa. Viime kerrasta oli niin kauan, mutta Kirppu kun oli lähtenyt, olin jäänyt Simoran kanssa kuin tyhjän päälle. Nyt lähestyin pitkästä aikaa tuttua tallia ja kurkistin varovasti sisään, näkyisikö ketään tuttuja. Olin sopinut Odelien kanssa, että aloittaisin tutun Nessun kanssa, joka on aina ollut myös ihastukseni kohde tallille. "Alina ! Mitä sä täällä teet?" Rawana käveli mua hymyillen vastaan, kun huomasi minut ovelta. "Jatkan täällä Nessun kanssa", hymyilin ja vilkuilin ympärilleni. Nessu oli ulkona. "Mahtavaa. Mitä meinasit tänään tehä sen kanssa?" punatukkainen nainen nojasi hoitohevosensa karsinaan. "Maastoon, pitkästä aikaa", naurahdin: "Lähetkö mukaan?" "Joo voin mä tulla", Rawana hymähti ja palasi Vaden karsinaan ja minä nappasin mukaani Nessun riimunnarun.
Sunnuntait olivat leppoisia päiviä. Ei ollut käytävillä ravaamassa turhan monta ihmistä, vaan ainoastaan hoitajat tulivat tallille paijaamaan rakkaitaan, vetämään rankkoja treenejä tai lönkyttelemään maastoon. Katselin Nessua, joka seisoi kirkkaan puhtaana keskellä tarhaa juuri tarhan puhtaimmassa paikassa. Mikä hienohelma. Pujahdin tarhan aitojen välistä sisään ja suoraan Nessun luo, joka vaikutti vain helpottuneelta päästessään pois mutaisesta tarhasta. "Mennään sisälle höpsöliini", hymyilin tammalle ja Nessulla tuntui olevan todella kiire pois kavereiden luota sisään turvaan.
Päivä ei ollut ehkä parhain, sillä auringon paisteen lisäksi uhkaavat sadepilvet pyörivät lähemmäs. Aikaa oli silti vielä ja viimeisillä hyvillä ilmoilla oli paras nauttia viimeisistä lämpimistä päivistä. Päästin Nessun karsinaan ja kävin hakemassa sen varusteet satulahuoneesta. Päätin jättää satulan pois kokonaan, sillä tiesin tamman olevan kiltti. En laittanut Nessua edes kiinni, vaan lähdin harjaamaan sitä tamman ollessa vapaana. Ei Nessu lähtisi mihinkään, siitä olin täysin varma. Harjasin tamman vain pikaisesti ja putsasin kaviot, ettei Rawana joutuisi odottamaan Vaden kanssa liian kauan ja pujotin suitset Nessun päähän.
"Jouduitko kauan odottamaan?" kysyin Rawanalta, joka istui jo Vaden selässä odottamassa. "Juuri nousin selkään", nainen hymähti ja taputti Vadea rauhoittavasti, joka pärskähti vanhalle tuttavalleen. "No hyvä", hymyilin ja nousin sisältä selkään. "Ratsastetaanko vaikka katsomaan maastoesteitä. Voisi hypätä niitä vielä joku päivä, jos ilmat pysyvät edes näin hyvinä", Rawana ehdotti ja minä nyökkäsin. Se kuulosti hyvälle suunnitelmalle. Painoin pohkeet kiinni Nessun kylkeen ja laiskasti tamma lähti liikehtimään käynnissä eteenpäin. Vade käveli hieman reippaampana rinnallamme, mutta laiskuus paistoi myös siitä. Ilmeisesti kylmään ilmaan oli jo totuttu ja ei kukaan jaksanut enään kiihkoilla. "No miten sulla on mennyt tässä muutaman kuukauden aikana?" hymyilin Rawanalle kun lähestyimme metsän reunaa ja tallin piha alkoi kadota takanamme. "Mistä mä edes alottaisin", nainen naurahti ja pistimme hoidokkeihimme vähän vauhtia.
1 hoitomerkintä
En voi muuta sanoa kuin että on ihanaa saada sinut takaisin Simoraan, joten tervetuloa! Vanhat kuin uudet hoitajat ovat aina tervetulleita mukaan tallimme arkeen, vaikka nyt vähän sainkin sinua ensin mukaan suostutella (; Tarinasi onkin mukavan eriteltyjä ja selkeitä, että niitä on aina mukava lukea. Pientä haparointia kuitenkin löytyy tekstistä ja jotkut lauseet tuntuvat loppuvan kesken, mutta selkeys on tärkeintä.
Mahtavaa, että Nessu pääsi heti alkajaisiksi vähän liikkeelle kunnon ratsastajalla, kun tuntuu, että se on joka tunnilla hieman laiskotellut, oli selässä kuka tahansa. Mahtaa tallilaiset muutkin ilahtua paluustasi, kun Rawanankin kanssa pääsitte jo maastoon, että teillä riittää varmasti vastasuudessakin tekemistä tallilla, oli päivä mikä tahansa. Innolla odotan teidän seikkailujanne Nessun kanssa ja yritä kestää meidän hieno helman kanssa (: - Odelie
|
|