Dellan hoitopäiväkirja

[sonya]

Dreamin One "Della"

Hoitaja: ei hoitajaa

[sonya]

[sonya]

sunnuntai, 30.03.2014

Pujotin suitset hieman irvistelevän tamman päähän ja talutin Dellan ulos. Oli aurinkoinen kevätsää ja mieleni teki lähteä maastoon ilman satulaa. Della tanssahteli hetken allani, kunnes komensin sen käynnissä kohti metsäpolkua. Koska lämminverisen ravi oli tuskaisen pomputtavaa päätin kävellä koko maaston. Ehkä ottaa jonkun lyhyen ravipätkän, jos jaksaisin.

[emmi]

3.5.14 Hyvää mestaa etsimässä, ja se voi olla vaik Simorassa # 1

- Siis mitä ihmettä? Täällä päin on talli? kysyin ihmeissäni äidiltäni. Olimme vastikään muuttaneet uudelle paikkakunnalle, ja en ollut kerennyt tutkia paikkoja sen lähemmin.
- Joo, sen nimi on Simora ja meidän uudesta kodistamme on sinne noin viisi kilometriä, äiti totesi ykskantaan.
- Mun pitää päästä sinne. Oon ollut hevosista erossa jo aivan liian pitkään, vaahtosin innoissaani äidille. Hän lupasi harkita asiaa. Kotona purin nopeasti kaikki tavarani omaan huoneeseeni järjestykseen ja hain autotallista pyöräni. Nopean välipalan syömisen jälkeen lähdin polkemaan kohti tallia, Simoraa. Toivoin löytävän uuden rapsutettavan, kun Poju oli jäänyt Hankasalmelle.

Kymmenen minuutin ahkeran polkemisen, muutaman mäennyppylän ja kauniiden maisemien jälkeen huomasin edessäni hienon, vahnahkon ja ihanan näköisen tallipihan. Päätin mennä tutkimaa pihaa lähemmin, joten jätin pyörän tallin kulmalle. Näin kuusi tarhaa, jossa laidunsi jos jonkunmoista hevosta, pää ruohossa. Pihalla oli kaksi tallia, maneesi, kenttä ja pihatto. Lantala oli kauempana, ja aivan vieressäni komeili hieno päärakennus. Sen takaa erottui leirimökki, muutamine tuoleineen ja pöytineen. Askelsin kohti isompaa tallia ja avasin puuoven yhdellä nykäisyllä.

Tallissa oli vain muutama hevonen. Aivan vieressäni oli ruunikko tähtiotsa, lämminveritamma, joka puhalsi minua kohti.
- No hei kaunokainen, Dreamin One, totesin ja luin ovessa olevan nimikyltin. Sen vieressä oli Millions Ways, joka nuokkui paikoillaan. Vastapäätä näitä olivat Jaques Brazilia ox sekä Kirmish Peanut. Pian toisesta ovesta sisään astui nainen, jolla oli tummat, kiharat ja pitkät hiukset.
- Hei, kuka sinä olet? kysyi tämä nainen.
- Ai hei, olen Emmi  ja tulin vain katsomaan, mutta minä tästä nyt lähdenkin, sanoin ja olin jo ovea avaamassa.
- Älä nyt minnekään lähde. Mä oon muuten Odelie, nainen sanoi. Päästin irti ovesta ja se meni kiinni. - Oisitko sä hoitsua vailla? hän jatkoi. Nyökkäsin ja tämä alkoi esittelemään vapaita hevosia.
- Tämä tässä on Repe, kertoi nainen osoittaen samalla mustankirjavaa otusta. Seuraavana oli Liina, jota olin jo aikaisemmin katsellut. Viimeisenä oli Della, johon olin rakastunut.
- Voiei, saanko mä Dellan? kysäisin täysin hurahtaneena hevoseen.
- Minkälaista kokemusta sulla on? Della ei oo mikään helpoin kaveri, Odelie kysyi. Kerroin missä luokissa olin kilpaillut, minkälainen hoitsu minulla oli ollut ennen muuttoamme. Odelie hyväksyi hakemukseni ja hyppäsin naisen kaulaan.

Otin Dellan varovasti karsinastaan ulos käytävälle, jossa sain sen molemmilta puolilta kiinni. Kävin hakemassa tamman harjapakin ja oli kokoajan vähän varuillani. Uudessa paikassa, ei ollut niin kiva olla. Toivoin vain, että saisin hyviä ystäviä tallilta, enkä joutuisi olemaan yksin. Otin Dellan punaisen suan ja annoin tamman haistella sitä. Tamma tuijotti hölmistyneenä minua, että kuka kummajainen tuo oli. Puhuin hiljaa ja rauhoittavasti Dellalle jotain hölmöä ja yritin hyräillä jotain tuutulaulun tapaista. Se antoi minun harjailla sen kiltisti, mitä nyt oli varautunut kokoajan. Otin pölyharjan ja kävin silläkin uuden tammaseni läpi. Pari kertaa mahaa harjatessa, lähti se kauemmaksi minusta, mutta silittelin sitä samalla ja sain harjattua koko hevosen kunnialla.

Laitoin harjat takaisin pakkiin ja vein pakin pois. Kävin hakemassa Dellan varusteet ja aloin laittamaan suitsia tammalle, kunnes joku punapää tuli sisään.
- Hei, tervehdin ystävällisesti hymyillen.
- Moi, kuka sä oot? hän kysyi.
- Mä olen Emmi, Dellan hoitaja. Sä?
- Rawana, ja hoidan Vadea, punapää kertoi ja käveli kohti Vaden karsinaa. Sain suitset laitettua nopeasti Dellalle, oli satulan aika. Nostin satulan sekä huovan Dellan ruskeaan selkään ja liu´utin niitä taaksepäin oikeaan kohtaan. Kiristin satulavyötä, eikä Della ollut millänsäkkään asiasta. Pidensin jalustimia yhdellä reiällä ja talutin Dellan ulos. Vein Tamman kentälle ja kiipesin lankkuaidan sisäpuolella selkään.

Valkoinen kenttä oli sopivan kokoinen, kirjainmerkitty ja salaojitettu. Katsomo oli toisessa päädyssä, sekä pieni varasto estekalustolle toisessa. Annoin Dellalle pitkät ohjat ja se lähti käppäilemään uraa pitkin. Della tuntui aika väsyneeltä ja jouduin käyttämään apuja sekä istuntaa hyvin. Pohkeeni pitivät olla kokoajan aivan kiinni Dellan kyljissä tai muuten Della lähes pysähtyi. Yhtäkkiä Della hypähti oikealle, mutta pysyin selässä.
- Mikä siellä oli? kysyin hölmistyneenä Dellalta. Matka jatkui, enkä edes nostanut ravia. Olin vähän omissa ajatuksissani, kun olin saanut toisen hoitsun. Päätin pitää siitä hyvää huolta. Laskeuduin portilla selästä ja talutin tamman talliin. Riisuin varusteet Dellan päältä ja vein ne satulahuoneeseen Dellan paikalle. Harjailin tammaa vielä vähän ja laitoin sen karsinaan. Kävin hakemassa porkkanan ja tarjosin sen Dellalle kiitokseksi ja merkiksi siitä että olin sen uusi hoitaja.

Emmi ja Della


Ihanaa, että pääsit näin pian tulemaan Simoraan ja tervetuloa vielä kerran vaan Dellan hoitajaksi. Della onkin kaivannut omaa hoitajaa jo pidempään, varsinkin, kun neiti kaipaisi itselleen ihmistä, johon kehittää sitä luottamusta. Varsinkin nyt, kun tamma on vielä kantavana ja varsan pitäisi poksahtaa tässä kesän alussa, on ylimääräiset kädet meille aina tervetulleet (: En myöskään usko, että missään tapauksessa jäisit pois meidän prukasta, hyvin ollaan tähän mennessä ihmiset otettu vastaan ja varmasti tulet löytämään tallilta kivoja tallikavereita jopa useammankin, kun vaan uskallat kunnolla pujahtaa mukaan ! Rohkeasti hoitohevostakin uskalsit jo kysyä, niin eihän tässä enään ole hätiä mitiä. Enemmän Dellan kanssa touhuamaan voit alkaa heti kun se tuntuu parhaalta, joten mielenkiinnolla odottelemme, varsinkin minä, minkälaisia seikkailuja keksitte kokea Dellan kanssa (: - Odelie

[emmi]

4.5. Varsako? #2

- Siis mitä ihmettä? Varsako? Dellalle? kysyin hämmästyneenä Odelielta. Olinkin ihmetellyt Dellan suurta vatsaa, mutta ajattelin sen johtuvan vain hoitajan puutteesta, ja liian vähästä liikunnasta.
- No se just. Kesän alussa olisi Dellan tarkoitus varsoa, Odelie kertoi avoimesti. Hymyilin onnesta, sillä varsat olivat niin suloisia. Olin touhunnut ennenkin nuorten hevosten kanssa, mutta varsa, se vasta olisikin jotain. Kuvittelin jo mielessäni sen näyn, kun varsa emänsä perässä kirmaa laitumella, pian se kuitenkin kaatuu, mutta nousee sinnikkäästi ylös ja yrittää uudelleen.
- Mikäs sua nyt noin naurattaa? Odelie kysyi ihmetellen.
- Mietin vain, kuinka hauskaa varsan kanssa tulee olemaan. - Saanko mä hoitaa sitäkin? kysyin suu korvissa.
- No, eiköhän se onnistu, Odelie kertoi salaperäisesti.

- Voi Della! Sä saat vauvan. Mieti, kuinka kivaa siitä tulee, kerroin Dellalle varmana siitä, ettei se vastaisi. Mutta, se vastasi sittenkin. Omalla tavallaan vain. Tamma hörähti ja laski päänsä lähelle kättäni. Istuin Dellan karsinassa yksin tallissa. Pian kuitenkin sisään tuli joku, mutten jaksanut nousta ylös, niinpä jäin epätietoisuuden valtaan, kuka kumma tallin tuli. Jostain raosta näin vaaleat hiuksisen tytön, jolla oli hattu päässä. Tyttö suuntasi kohti Pop& Cornia, jota sanottiin Poppariksi. Nousin ylös ja astuin ulos tamman karsinasta.
- Moi, sanoin hattupäälle.
- Hui, vitsi kun säikähdin, tämä sanoi. - Kuka olet? hän jatkoi.
- Mä oon Emmi, aloitin hoitamaan Dellaa. Sä?
- Mä oon Saila, ja hoidan Popparii. Meinaatko ratsastaa tänään?
- Joo, meinasin lähtee kentälle, kun vasta eilen aloitin. Entäs sä?
- Joo, kentälle mäkin, vasta muutama päivä sitten tulin.
- Mennäänkö yhdessä? kysyin Sailalta. Hän nyökkäsi, jolloin lähdin hakemaan Dellan harjapakkia.

Annoin Dellan olla karsinassa, kun harjailin sitä. Olin saanut siitä sellaisen kuvan, että sen oli vaikea sopeutua nopeasti, mutta päätti kuitenkin luottaa minuun. Ehkä oli varsan ansiota, ettei tamma riehunut, vaan seisoi kiltisti paikoillaan, kun harjailin sitä varovaisesti. Suka heilui kädessäni, tai ehkä käteni heilutti sukaa, mutta jokatapauksessa hevonen oli harjatun näköinen. Kävin hakemassa Dellan varusteet, ja näin siellä Sailan. 
- Hei miks otat Halin suitset ja satulan?
- Ou mai gaash! Oon vähän innoissani varsasta, etten ajattele yhtään mitään järkevää, totesin Sailalle.
- Varsako? Kuka saa varsan? Säkö omaks?
- No en varmaankaan. Pitäis kysyy jos Odelie myis sen. Mut siis Della, tän kesän alussa, julistin tytölle. Kävelin hiljaisena oikeat varusteet kädessäni Dellan luo. Laitoin suitset kunnialla Dellalle. Lämmitin kuolaimia ensin vähän ja ojensin matallit tamman suuhun. Se otti ne varovaisesti, mutta otti kumminkin. Kiinnitin remmit kiinnikkeiniinsä ja otin satulan käteeni. Tamma säpsähti ja hyppäsi nurkkaan.

- Hei tammuska, älä pelkää. Laskin satulan maahan ja astuin eteenpäin. Kosketin tamman kaulaa varovaisesti. Iho nytkähti, mutta tamma seisoi paikoillaan. Silmät alkoivat laajeta ja sieraimet väristä. Tamma katsoi minua pelon sekaisella katseella. Painoin kämmeneni tamman selkään, liikutin sen siitä takajalalle. Nostin käteni ylös ja laskin sen Dellan niskaan. Tamma alkoi rauhoittua huomatessaan, ettei sille tapahtunut mitään. Otin taskustani porkkanan ja annoin sen Dellalle. Otin satulan maasta ja nostin sen Dellan selkään. Kiristin satulavyötä ja kävin hakemassa kypäräni. Talutin tamman kentälle, jossa Saila odotti minua laikukkaalla ponillaan.

Nousin kentällä selkään ja Saila teki samoin. Annoin Dellalle pitkät ohjat ja annoin Sailan mennä eteeni. Della oli vähän säpsy, enkä halunnut, että se tarttuisi Poppariin. Poppari käveli hiukan nopeammin, kuin varsamahainen Della. Pian otin paremman tuntuman Dellan ohjista, ja pyysin reippaampaa käyntiä. Otin aika nopeasti Popparin kiinni, jolla oli vielä löysät ohjat. Käännyin ympyrälle, ja nostin ravin. Dellan ravi oli aika pomputtavaa, mutta avuilla ja istunnallani sain asian korjattua. Olin tarkkana, jottei Della kaatunut sisäpuolelle ympyrää ja oma istuntanikin oli kunnossa. Saila tuli uralla ravilla ohitseni. Kulmassa tyttö hidasti käyntiin. Meni lyhyen sivun käynnissä, ja nosti taas kulmasta ravin. Päätin seurata esimerkkiä, sillä se oli Dellalle hyvä harjoitus. Menin pari kierrosta tällä tavalla, jonka jälkeen tein muutamia kouluratsastusliikkeitä. Tein voltit aina kulmissa. Sivuilla tein muutamia kiemurauria.

Annoin laukka- avut tammalle ja pyysin sitä nostamaan laukan. Dellan oli hieman vaikeaa löytää oikea rytmi ja pudottikin raville huomatessaan, ettei kaikki nyt aivan toiminut. Kannustin Dellaa yrittämään uudestaan ja pian olimmekin kolmitahtisessa askellajissa. En laukuuttanut Dellaa kauaa, vaan annoin melkein heti pudottaa raville. Taputin tammaa kaulalle ja hidastin käyntiin. Kävelimme muutaman kierroksen Sailan kanssa uraa pitkin.
- Käyäänkö vähän puskassa? kysyin Sailalta.
- Joo, lähimaastossa? tyttö vahvisti. Nyökkäsin ja lähdimme käppäilemään kohti metsää. Emme menneet kovin pitkälle, mutta oli kiva kävellä loppukäynnit maastossa. Simorassa oli hienot maisemat ja pian meidän pikku maastolenkkimme venyi pitkäksi maastolenkiksi.
- Öö, pitäiskö meidän kääntyä, Saila tiedusteli varttitunnin jälkeen.
- Joo, onneks ollaan menty vain suoraan, totesin helpottuneena. Käänsimme ratsumme ja lähdimme tarpomaan kohti tallia. Kohta onneksi tallirakennus näkyi ja pääsimme laskeutumaan selästä.

Tällä kertaa otin Dellan käytävään kiinni. Kuskasin Dellan varusteet huoneeseen ja nappasin samalla kertaa tamman harjapakin. Pyörittelin sukaa vähän aikaa, koko tamman ympäri. Pölyharjalla harjasin jouhet jotenkin ja pehmeällä harjalla pään. Rapsutin Dellan otsaa tähden kohdalta. Tamma riiputti päätään tyytyväisenä päivän työstä. Laitoin tamman karsinaan ja hain sille leivän. Tämän päiväinen oli mennyt oikein hyvin, ja olin tyytyväinen tammaani.
- Heippa Saila! huusin tytölle. Tämä heilautti kättään ja jäi vielä hoitamaan Popparia. Olin tutustunut jo kolmanteen ihmiseen ja vasta toinen päivä takana. Onneksi haaveni olivat käyneet toteen. Olin saanut ihanan hoitohevosen, joka saisi vielä varsan. Olin saanut jo kaksi kaveria ja talli tuntui oikein mukavalta.

Emmi ja Della

[emmi]

// Jo kolme tarinaa ja kaikkien alku: "Siis mitä ihmettä? "
5.5.14 Maastossa #3

- Siis mitä ihmettä? Säkö viet mut tallille? Äiti, onks sulla kuumetta?
- Juu vien, mutta jos et nyt tule, niin et pääse kyydissä, äiti patisti. Kauhoin keitoin suuhuni ja vaihdoin pikaisesti tallikamat päälleni.
- Oota vähän, meikki! huusin äidilleni alakertaan. - No, äh, en jaksa laittaa, jatkoin heti perään. Marssin autoomme ja äiti käänsi avainta virtakytkimessä. Hän lähti ajelemaan kohti Simoraa Iskelmän pauhatessa.
- Jos sä tarviit happee, ja iltas tekee kuolemaan, soita mulle! kuului Illin ääni radiosta. Huokaisin syvään ja katselin kauniita maisemia auton tuulilasista.

- Kiitti kyydistä, tuu kattoo mun hoitsua? pyysin äidiltäni.
- Noo, voinhan mä tullakin. Muakin alkaa kiinnostaa se hevonen, kun kokoajan puhut siitä Dellasta, äiti totesi. Näytin reitin tamman karsinalle ja esittelin tallia muutenkin.
- Tää tässä on Della. Sen oikee nimi on Dreamin One, tamma on syntynyt seitsemästoista kymmenettä kakstuhattakuus. Eli se on nyt seittemän vuotias. Della on yleispainotteinen, sillä voi hypätä, vääntää koulua, maastoilla taikka ajaa. Ajaminen ois kyllä niin parasta, vois vaikka huomenna mennä. Tänään mä meen maastoon. Niin Dellaan. Se on vähän epäluuloinen kuten huomaat, mutta kiltti paasasin äidilleni.
- Hei, ole nyt jo hiljaa, äiti komensi. Odelie tuli lähemmäksi ja ihmetteli uutta ihmistä.
- Moi Ode, tässä on mun äiti Anna- Mari.
- Nyt Emmi olet hiljaa! äiti jyrähti. - Mä osaan itse isteni esitellä. Mutta hei vaan! Omistatko tallin? äiti sanoi osoittaen tämän
- Joo, olen Odelie. Emmi on hyvä hoitaja, ja kuulemani mukaan oikein hyvä ratsastamaankin, Odelie sanoi. Äiti tutki tammaa ja totesi, että se on vähän pyöreässä kunnossa.
- No voi jestas! Se on kantavana. Kesän alussa pitäisi syntyä varsa, valistin. Äiti jätti minut rauhaan ja lähti ajamaan määrän päähänsä.

- Voi Dellaseni! hymähdin silittäen sitä. - Sä saat varsan ja äitikin tykkää susta. Ja mä ja kaikki. Mä aijon hoitaa sitä varsaa huolella, enkä anna sille tapahtuvan mitään pahaa, kerroin sille. Otin Dellan käytävälle, ja harjasin sen. Pyöritin sukaa tamman iholla. Huiskuttelin pölyharjalla sekä harjasin pään pehmeällä harjalla. Tarkastin kaviot, jotka Della antoikin kiltisi käsiteltäviksini. Vein pakin takaisin ja otin suitset Dellan naulakosta. Lämmitin kuolaimia kädessäni ja tarjosin kapulat tammalle. Se otti ne vastaan hieman vastahakoisesti, jonka jälkeen ojensin porkkanan. Kiinnitin remmit ja suoristin kippuralla olleet ohjat. Kävelimme ulos aurinkoon, jossa kiipesin Dellan selkään satulatta. Painoin pohkeita ja tamma lähti höyryjunan tavoin kulkemaan eteenpäin kohti metsää, jonne olimme suuntaamassa.

Otin ohjat tuntumalle ja pyysin kevyttä ravia. Tamma juoksi eteenpäin kepeästi, eikä vauvamahakaan tainnut haitata Dellan menoa. Annoin Dellan lopettaa, silloin kuin se halusi, koska en viitsinyt pyytää liikoja kantavalta tammalta. Hetken kuluttua Della pudottikin käyntiin, enkä pakottanut sitä juoksemaan enempää. Eteeni tuli tasainen kohta, jossa voisi vääntää koulua. Tein muutamia voltteja Dellan taipumiseksi. Kiemurauria tein muutamia, sillä Della piti niistä. Lopuksi tein käynti- ravi siirtymisiä, jossa yritin saada Dellan mahdollisimman nopeasti uuteen askellajiin. Nopeasti, mutta tyylikkäästi. Annoin dellan kävellä takaisin tallille, mutta lopuksi alkoi tulla niin kylmä itselleni, että päätin ravata hiukan. Ei se varsa sinne kuolisi, jos hieman ravailisin. Annoin pohkeita ja maiskautin tammalle.
Della alkoi ravaamaan kiltisti, mutta päätyi pian käyntiin. Annoin sen olla ja jumppasin itse selässä.

Talli näkyi ja kävelimme sisälle. Kiinnitin tamman käytävään vain yhdellä hihnalla. Vein suitset pesupaikalle ja pesin kuolaimet huolella. Harjailin tamman omaan karsinaansa, ja menin huolehtimaan tamman varusteista. Otin nahkarasvan ja putsasin lämpimällä vedellä nahkaiset kohdat. Annoin niiden kuivahtaa hetken ja sivelin niihin rasvaa. Ravivarusteet hoidin myös ja pian haisin aivan rasvalta. Olin saanut housunikin tahrittua. Heitin vielä tammalle hyvänyön toivotukset porkkanan lisäksi.

Emmi ja Della


Ahhahah täytyy sanoa, että kyllä sulta Emmi aikamoisen hulvaton äiti löytyy, mutta mukavaa, että hänkin päätti tulla hieman Simoraan tutustumaan paremmin, ettei jää epäselväksi sitten mikään jatkossa. Mukavaa myös huomata, että olet jaksanut näin touhukkaasti käydä Dellaa hoitamassa, että jo kolme merkintää olet saanut aikaiseksi. Vähän vaan minä laahustan täällä kaikkine kiireineni perässä, mutta kyllä tätä kommenttia vaan satelee heti kun siihen jää hetkeksikään aikaa (; Dellalla tosiaan maha pyöristyy hurjaa vauhtia ja toivottavasti kohta puoliin sieltä syntyy pieni ravuri meille talliin, vaikka se se sitten vähän kasvaessa lähteekin valitettavasti mun mukaan kilpailemaan raviradoille. Hoitajan apu on kyllä korvaamatonta tässä tilanteessa ja eiköhän teidän kesästä Dellan ja varsan kanssa tule hieno, kun saat nauttia emän ja pikkuisen kohelluksista. Tosiaan Della siirtyy ihan kohta myös kevyeempään käyttöön ja tunneilla se ei käy kohta hetkeen, joten ratsastella saat sen kanssa aika vapaasti, kunhan nyt vaan muistaa sitten ottaa vauvan huomioon, ettei liian rankoille pistä neitoa sitten vähän myöhemmin. Innolla kuitenkin odotellaan täällä teidän toilailuja ja seikkailuja, rikas kesä teitä ainakin odottaa, se on varma (: - Odelie

[emmi]

7.5. Pieniä touhuja, ihania hetkiä # 4

Dellan maha on vain kasvanut,
Ei ole varsa vielä putkahtanut.
Innolla odotan tulevaa varsaa,
Ihanaa, odotettua kesää.

Silitän päätä oman Dellan,
Hoitoheppani pullean.
Kiinni tarhasta tamman otan,
Omaan karsinaan sen vien.

Käyn harjapakin ottamassa,
Riimunnarun pois viemässä.
Pakista suan nappaan,
Pian pölyharjan kaappaan.

Heitän harjan koppaan,
Dellan karsinasta nappaan.
Kävelylle metsään,
Tosi ihanaan puskaan.

Tammaa talutan ympäri pihan,
Pian löytää se oman kohan.
Johon se jää syömään,
Ruohoa pienen määrän.

Nyhtää sitä minä saan,
Della vain pysyy paikoillaan.
Leivän palasella huijaan,
Vähäsen vain puijaan.

Kävelemme vähän aikaa,
Dellan kanssa on jotain taikaa.
Rivakasti eteenpäin,
Mieleeni tulee yllätäin.

Voisihan metsässä toki ravailla,
Hieman vain kirmailla.
Niinpä maiskautan Dellalle,
Niinkuin jokaiselle pollelle.

Vähänaikaa ravailemme,
Pian kuitenkin hiljensimme.
Ei minulla riittänyt kunto,
eikä Della varsalleen pahaa tahdo.

Joten me hiljensimmemme käyntiin,
Kohta talli jo nähtiin.
Della oikein innostui,
Jostain hepasta hullaantui.

Tahti muuttui, kevättä rinnassa,
Pienen oriin ihastumista ilmassa.
Minulla ei mikään muuttunut,
Yksin olen tähänkin asti tarponut.

Kävelemme talliin,
Kuin johonkin suureen halliin.
Oli Suvi ja Rawana, Vade ja Alli,
Allimamma oikein malli.

Minun Dellani kuitenkin on,
Miss Suomi, verraton.
Kohta se on karsinassaan,
oman varsansa kanssa!

Emmi ja Della

/ Sori, kun aikamuoto vaihtui! :/

[emmi]

Hevonen rennomaksi, ratsastaja tarkemmaksi, tulee tähän 9.5.

[emmi]

9.5. -14 Ajohommia ja tuskanhikeä # 5

- Auu!! Helekatti kun sattuu, huusin tatuoijalleni. Tälläkertaa olin antanut oikean olkapään hänelle. Surina kantautui päähäni ja neula painoi ihon alle. Olin saanut äidiltä vihdoin luvan toiseen tatuointiin, jolla oli minulle tärkeä merkitys. Olin liikkeessä parhaan kaverini kanssa.
- Ai perhana! Miks mä teen tän? kyselin itseltäni ja ehkä myös vähän Minnalta.
- Sattuuko? nainen kysyi.
- Arvaa vaa! Kestin kipua paljon, mutta tämä oli aivan liikaa. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olin valmis lähtemään kohti tallia.

- Mitä hemmettiä mä oikein tein? Kävin ottamassa tatuoinnin ja tulen tallille ajamaan maastoon! vaahtosin itselleni. Astelin rauhassa tamman luo ja silitin sen silkkistä päätä.
- Lähetäänkö tänään ajamaan? kysäisin samalla, kun astuin sisään karsinaan. Talutin tamman käytävälle ja kävin hakemassa harjapakin. Harjailin tamman rauhassa pölyharjalla sekä kumisualla. Tarkastin tamman kaviot, jonka jälkeen hain silat, rintaremmin ohjat sekä suitset varustehuoneesta. Suitsin Dellan ja otin rintaremmin käteeni. Pujotin sen Dellan ympärille tyylikkäästi. Tamma vain seisoi paikoillaan, kuin laitoin sille siloja. Kiristäessäni se luimisti vähän, mutta ei tehnyt mitään muuta. Häntäremmin laitettuani kiinnitin ohjat paikoilleen ja talutin tammani ulos, jossa kiinnitin kärryt Dellan perään. Pääsimme lähtemään nopeasti lenkillemme.

- Noniin, mennään sitten, maiskautin tytölle. Sillä ei ollutkaan ajettu pitkään aikaan, joten siitä oli kiva päästä vetämään kärryjä. En halunnut juoksuttaa tyttöä, joten se sai tyytyä käyntiin. Matkasimme jonkun aikaa hiljaisuuden vallitessa. Pilvipoutaisessa säässä oli mukava käpötellä. Tuli pienehkö alamäki, johon patistin Dellaa.
- No niin! Juostaan tää alamäki, kehotin tammaa. Della sai nostettua ravin vaivalloisesti, joten olin varma, etten ravaisi yhtään enempää. Notkossa hidasti tammaa, joka lähti lönkyttelemään kohti pienhköä ylämäkeä. Mäen päällä käänsin tytön, joka lähti hanakasti alamäkeen. Pian kuitenkin se joutui tajuamaan, että joutuisi nousemaan mäen ylös. Vauhti tippui taas mateluksi, mutten kehdannut pyytää siltä enempää.

Ennen pitkään olimme takaisin tallilla. Otin varusteet pois ja palautin Dellan karsinaan. Heitin heinäsiivun tammalle. Pesin kuolaimet huolella, ja vein ne takaisin Dellan kohdalle.
- Moikka, kuulin takanani tutun äänen.
- Anna kun arvaan? Odelie?
- Minä minä. Kävittekö ajamassa?
- Jeps. En juoksuttanut ja kiltisti oli, ennakoin naisen kysymykset. Odelie naurahti ja kysyi minua auttamaan heinien jaossa.
- Äh öh! No joo, voin mä vähän auttaa, mut katos tätä, kehotin naista katsomaan uutta olkapäätäni.
- Ai sori! Pystytkö työntää kottareit?
- Ei mitään. Kyl mä autan.

- Vie sä alatarhaan heinät niin mä vien oreille, Odelie kehotti. Täytin kottikärryt heinällä ja vein ne alatarhaan niinkuin Odelie oli kertonut. Seuraavan satsin saivat tammatarhalaiset, Odelie vei muille. Nainen kiitti avusta, jonka jälkeen lähdin kulkemaan kipeän olkapääni kanssa kohti kotia.

Emmi ja Della


Tosiaan jos noita tatuointeja ottaa niin kannattaa aina varautua muutamaan lepopäivään, sillä se tunne voi olla aika inha sen jälkeen. Ihan näin kokemuksen saralla voin sanoa että hyvin tuttu tunne : D Hauskaa, että Della pääsi pitkästä aikaa toteuttamaan vähän itseään ja tuskin mikään kevyt hölkkä olisi sille myöskään pahoitteeksi ollut, mutta pääsihän tamma onneksi juoksemaan sitten vähän reippaamminkin, ettei hätä ollutkaan tämän näköinen. Hieno huomata, että tamma päätti tänään olla noin kiltisti kärryillä, kun yleensä se haluaisi vaan puskea menemään, mutta taitaa vauvalla ja mammahormoneilla olla tässä oma osansa. Talliapu kelpaa mulle aina, joten tallissa saa vaikka myös Ramia autella, jos vain aikaa löytyy. Kiitos vaan sinulle avusta heinien jaon kanssa, se tietää aina hevosille nopeammin väkirehuja, joten kevosetkin kiittää ja kumartaa. Innolla odotellaan jatkoja ja näyttää siltä että tässä muutaman viikon sisään olisi tuo varsakin putkahtamassa maailmaan (; - Odelie

[Richardfep]

viagra red pill pharma medicine company in lahore

[EllClouth]

Amoxicillin Synthesis Pak Side Effects <a href=http://cialicheap.com>cialis</a> Is Ephedraxin Like Vyvanse Viagra Ohne Rezept Online Apotheke Viagra Generika De

[StevPaucky]

Levitra Gunstig Bestellen <a href=http://boijoy.com>generique levitra</a> Can Amoxicillin Be Taken With Fluconazole Acheter Avec Viagra Price At Walgreens