|
|
Post by Kaneli on Nov 11, 2014 10:13:23 GMT 2
Aman strategiset tiedot:
Nimi: Iivorin Amaryllis "Ama, Amanda, Rilla, Alma"
s. 5.6.2014 (5v)
159cm korkea rautias Sh tamma
kas. Kaneli, Ivory Stables
|
|
|
|
Post by Kaneli on Nov 11, 2014 10:16:50 GMT 2
Olin nukkunut edellisen yön todella huonosti, jännittäen muuttoamme uuteen talliin ja uusiin kuvioihin. En ollut koskaan vienyt omaa hevostani muualle, kun oli sattunut sopivasti, että tallissamme oli aina tilaa. Tällä kertaa kuitenkin melkein jouduimme muuttamaan pakon sanelemana, koska metsikköinen sijaintimme olisi esteenä myöhemmin kisaamisellemme. Joten tavaroiden roudaus ja pakkaus odottivat heti aamupalan jälkeen. "Kaneli, onko kaikki ihan reilassa kun sä noin hermostunut olet?", huusi äitini keittiöstä minun taistellessa päälleni ianikuisia farkkuja vuodelta miekka ja kivi. "Enhän mä mitään stressaa, mietin vaa miten Amanda tulee siel viihtyy, eihän se koskaan oo asunut muualla ku meiän pihatossa", huusin. "Okei, okei, elä hermostu kuitenkaan enempää. Kohtahan Amandakin hyppii seinistä ulos jos sä ton tuulisena menet talliin", jaksoi äitini niitä elämänviisauksiaan jakaa vaikka meillä alkoi olla jo kiire. Ammuvellit ja leivät syötyäni menin talliin ja aloin penkoa ullakkoa perinpohjin etsiessäni jotain kassiksi kelpaavaa, kunnes siskoni toi huoneestaan ison kangaskassin. "Kuule, autoon on jo pakattu matkan ajaksi heinät, kun luulin, että saisin ton peräkärryn käyttööni. Mutta ei se haittaa, otan ton heppiksen ja vaikka muutaman hepan lisää, kun lähden sinne ruotsiin valmennukseen. Pitää vaan soittaa sille valmentajalle suunnitelmanmuutoksista...", siskoni Pia-Lotta eli Pippuri totesi lopulta. "Juujuu", sanoin samalla kun käärin pinteleitä ja heittelin muita suojia pääni yli. Varusteiden pakkaamisen ollessa puolivälissä (aikataulutusongelmista ja tavaroiden täsmällisestä katoamisesta juuri tänään johtuen olimme jo muutaman tunnin jäljessä aikataulua) äitini oli todella kiltti ja toi Amandan tarhasta sisään. Mokomakin pikkuryökäle ei ollut kuulemma meinannut antaa millään ottaa itseänsä kiinni, joten äitini oli pakko tuoda koko tammalauma pihattoon. Kaikenlisäksi uusi ötökkäloimi oli jostain syystä hieman repaleinen, lienee Amandan pikkusisko ollut asialla... Ähisin ja puhisin itsekseni tätä hiuksia harmaannuttavaa onneani. Hetken jäähytauon jälkeen sain itseni kootuksi tavaroitakin alkoi löytyä. en tiedä miksi, mutta muutama loimi löytyi vintiltä, ämpäreitä maneesista ja suitset vesiboksista. Kärrytkin piti mennä tarkistamaan, mutta onneksi edes ne olivat oikealla paikalla. vein heti tavarat auton takakonttiin koiralauman ollessa jaloissa. Amandaa ei sen kummemmin tarvinnut alkaa harjaamaan, muutakuin laittaa kuljetuksen ajaksi ohut loimi ja kuljetussuojat jalkaan. Traikkuun tamma meni kuin vanha tekijä. Yhdessä äitini kanssa laitoimme vielä viimeiset tavarat maaasta autoon ja lähdimme kolmen tunnin päässä olevaa Simoraa kohti ajelemaan. Lukuisten väärinajamisten ja oikoteiden kautta sattumalta päädyimme oikealle tielle ja lopulta Simoran pihaan. Ketään ei näkynyt pihalla tai tallissa. "Kai kaikki ovat syömässä tai katsomassa kisoja TV:stä", pohdin tutkittuani tallin. "Niin varmaan, paitsi, että ne kisat tulevat vasta myöhemmin", totesi viisas äitini. Lastasimme Amandan alas traikusta ja annoimme sen ehtken aikaa katsella rauhassa ympärilleen. Äiti alkoi sillä aikaa purata tavaroitamme takakontista. Vein Aman karsinaan, jonka seinästä olin bongannut jo valmiiksi kirjoitetun nimikyltin. Olin otettu tästä lämminhenkisyydestä. Heittelin karsinaan vielä matkalta jääneitä heiniä, jotta tammalla riittäisi tekemistä. Tervetuloa vielä kertaalleen Simoraan Amandan kanssa! Oikein hurmaava tyttönen Amanda onkin ja oli heti aamusta minua höristen tervehtimässä, kun aamutallia tulin tekemään. Toivon kovasti, että päätätte neitokaisen kanssa viihtyä meidän kanssa pitkäänkin ja saamme nähdä, kuinka Amandasta kasvaa vielä hieno ratsu. Tapahtumiimme kannattaa osallistua, yritämme järjestää kaikenlaista myös noille nuorikoille, kun niitä tuppaa täällä olevan nyt useampi ja apu talkoissa passaisi mainiosti, sillä tehtäväradan pystyt maasta käsin suorittamaan vaikka Amandalla (; Innolla odotan, että pääsen lukemaan teidän kahden seikkailuja täällä meillä ja pääset tutustumaan lähemmin meidän tiluksiin, avartaa varmasti mahdollisuuksia harrastaa myös Amandan kanssa (: - Odelie |
|
|
|
Post by Kaneli on Nov 11, 2014 10:17:40 GMT 2
Aamuvisiitti Saavuin tänään jo todella aikaisin tallille, koska olin jatkamassa sieltä suoraan toiselle tallille. Amanda oli jo siihen mennessä heitetty ulos, olihan kello jo lähemmäksi yhdeksän ja olin unohtanut laittaa ilmoitustaululle lapun, että se olisi voinut jäädä sisälle. Iloisena jälleennäkemisestä Amanda aloitti tutun hirnuntansa jo ennen kuin minä näin sen, kyllähän se yhtälö, että ihminen+nälkä=ruoka-aika. Amandan naamasta kyllä näki jo kauas asti, se pettyi kun minulla ei ollut herkkuja mitä sille antaa. Tallissa tein pikaharjaukset sekä syötin sille muutamat porkkanat, mitkä olin tuonut mukanani. Tamma tuuppi minua, yritti tutkia taskujakin lisäherkkujen varalta. Lopulta tämä ruumintarkistus loppui. Yhtäkkiä näinkin Odelien puhdistamassa karsinoita tallissa. "ai hei", totesin nähdessäni tallinomistajan. "Hyvää huomenta sinullekin, aikainen herätys?", sanoi Odelie todella pirteästi huomatessaan minut. "Joo, ajattelin, että nyt Amandan kanssa tehtäis jotain, ennen kuin tulee liian lämmintä", vastasin hieman arasti. "Jep, nehän lupas tänään lähemmän 25 astetta", totesi Odelie. Samalla olin harjaillut amandan valmiiksi ja laittanut sille suitset päähän. "No, mä taidan tästä lähteä taluttelemaan Amaa ulos, että ehdin viedä sen takaisin juuri ennen päiväheiniä", melkein huusin tallin ovelta, kun en saanut selvää, mitä Odelie tallista vielä puhui. Lähdin taluttelemaan suitsille Amandaa hetkeksi maastoon, ennenkuin lauma hyttysiä hyökkäsi kimppuumme. Herkkä tamma ei oikein tykännyt niistä ja se joutui koko ajan ravistelemaan päätänsä. Pian käännyimme jo takaisin noin 20 minuutin kuluttua lähdöstä ja menimme hetkeksi kentälle. Tamma näytti oikein ihmettyneeltä, kun ei päässytkänä takaisin tallin ihanaan suojaan. "No niin Amanda, nyt sitten pikkuhiljaa pitäis aloittaa toi sun ratsukoulutus, kun kerran raviura tulee lähtemään hiemman hitaammin kuin luulin...", mutisin tammalle sen tuijottaessa aidan toisella puolella olevia ruohotuppoja, aivan selvästi! Ama vaan pärskähti ja seisoi kiltisti paikoillaan. Päästin tamman vapaaksi hetken ajaksi juoksentelemaan kentälle ja purkamaan energiaansa. En viitsynyt näin suhteellisen kiireisenä aamuna valjastaa sitä kärryjen eteen, koska hevosten paperihommat kutsuivat toisessa osoitteessa minua jo. T Pohdintojeni aikana Amanda vain käveli ja välillä meni pieniä ravispurtteja. "Mikä laiskalomalainen sinä nyt olet, kun muutettiin tänne?", nauran hymyillen tamman hölmöille ilmeille. Hauskaa, että pääsit katsomaan Amandaa jo näin pian uudestaan ja pakko vain sanoa, että Amanda on kyllä tosi ihana. Muutaman kerran se on yrittänyt kiivetä ihan syliin asti, jolloin sitä on saanut työntää pois, mutta välillä tamma vaan upottaa suloisen päänsä syliin, eikä liiku. Valitettavasti nämä on tapahtunut aina, kun on pitänyt tehdä jotain sen mielestä epämukavaa ja ilmeisesti se on minua vaan pomottanut, mutta sen suloudelle ei voi kun vain sulaa. Toivottavasti teillä sujui lenkki hyvin, kun siellä taisi matkalla vähän ripotella, tuskin kumpikaan teistä kuitenkaan sokerista on tehty : D Kirjoitat kyllä hyvin ja selkeästi, että tekstiä on helppo ja miellyttävä lukea ja toivottavasti jo pian pääsen lukemaan sinun ja Amandan huikeista yrityksistä ryhtyä ratsuksi (: - Odelie |
|
|
|
Post by Kaneli on Nov 11, 2014 10:18:19 GMT 2
Tallin siivouspäivä: Olin jo ottanut aikaisen startin aamulle ja automatkan aikana syöpöttelin eväitä, jotka olin väsännyt kiireessä kotona. Oi miksi, oi miksi olen tälläinen mattimyöhänen? Tottakai vielä kaiken lisäksi leivän päällä olevat tomaatit tippuivat juuri pestyille farkuille, joten oli pakko laittaa ilmaan muutamat kirosanat ajaessani viimeistä tienpätkää kohti Simoraa. Tallilla olikin jo aikamoinen kuhina, kun kaikki muuta olivat melkein saapuneet ajoissa, ainakin ennen minua. Ehdin onneksi Odelien pitämälle työnjakohetkelle mukaan, vaikkakin hieman väsyneenä ja hiukset sotkussa. Sain kuulla, että pääsisin Rompun kanssa siivoilemaan katsomoa, rehuavarastoa että myös satulahuonetta. Kai sitä on pakko ruveta hommiinkin ennen kuin muutumaan suolapatsaiksi ja kadotaan sateen mukana. Onneksi saimme tehdä sisällä noita siivoushommia, koska taivaalle ilmestyneet tummat pilvet eivät yhtään houkutelleet ulkohommiin. Rompun kanssa aloitimme hommat helpoimmasta eli katsomon siivouksesta. Ei sitä ikinä arvaisikaan, mitä kaikkea tuo katsomo oikein voi pitää sisällään. Löysimme pelkästään jo pölyjen siivoamisen aikana lukuisia raippoja sekä useita, parittomia ratsastushanskoja. Ei siinä oikein muuta voinut kuin hymyillä tuntilaisten tavaramäärälle. Onneksi olimme ottaneet alusta lähtien mukaamme korin, jonne laitoimme nämä löynyneet tavarat, joita ihmiset voisivat tutkia myöhemmin ja ottaa omansa. "Hei, täällä on taas yksi uus raippa, aika pinkki!", huusi Romppu jostain katsomon syövereistä. "Taas? Kuinka monta sellaista glitterpinkkihökötystä oikein pitää löytää, että saamme edes tämän paikan siivottua?", huusin nauraen Rompulle. Hitaimmin sujui maneesin katsomon siivousurakka sen koon takia ja mukavinta oli satulahuoneen siivous. Muutamia kadonneita ohjia sekä kaviokoukkuja löytyi kaappien alta ja aivan mysteerisistä paikoista myös. Varusteita oli hulvatonta putsata, kun siinä sai istua lämpimässä ja jutella kaikesta maan ja taivaan välistä Rompun kanssa. Siivouspäivän kuitenkin kruunasi temppurata sekä Odelien tekemät herkut... Temppurata: Olin haeskellut kuraisen ravuriratsunalkuni tarhasta ja voihkaisin. En ehtisi putstata koko tammaa ennen radalle menoa millään tai saisimme olla vielä illallakin täällä. Vedin syvään henkeä ja kävelin Amandan kanssa radalle. Pienet, oranssit tötsät saivat kunnian olla tehtävän aloituksena ja niitä Ama ei kumma kyllä yhtään katsonut sen enempää. Mukavasti saimme kurvailtua niiden väleistä kiemurrellen löntystely tahtia ravissa. Tynnyrin luona ei vauhdista tykkäävä neito meinannut pysähtyä, vaan melkein jyräsi varpaani alleen. Siinä hetken aikaa irvistelin tammalle, kunnes jomotus hieman hellitti. Este sujui yllättävän hyvin huomioon ottaen, ettei Ama ole sellaista koskaa vielö joutunut ylittämään ellei ota huomioon tarhojen lankoja. Loppumatkalla avstaan tuli vielä puomi, muutama tötsä ja pieeni okseri. radan loputta taputtelin Amandaa kaulasta ja lähdin viemään sitä karsinaansa. |
|
|
|
Post by Kaneli on Nov 11, 2014 10:19:56 GMT 2
Saavuin kuraista tallitietä pitkin kohti Simoraa. Autossa olevat kaksi russelia häärivät hetken aikaa kärsimättöminä odotellen, milloin olisimme perillä. Minun piti muutamaan otteeseen korottaa ääntäni, jotta koirat pysyisivät takapenkillä, eivätkä tulisi syliini asti ja häiritä ajoa. Yleensä kummatkin nartut nukkuivat kiltisti takapenkin jalkatilassa tai istuimilla, mutta uusi paikka sai näköjään niiden pasmat ihan sekaisin. Onneksi on aamu, joten hevoset ovat vielä tallissa. Astuessani ulos autosta laitoin koirat kiinni hihnoihinsa ja kävelin talliin, jossa Amanda asustelee. Päästin koirat nuuhkimaan Amaa ja kaikki kolme vaikuttivat olevansa innoissaan tästä jälleen näkemisestä. Viimeksi kolmikko oli nähnyt, kun tamma oli lastattu traikkuun ja kuljetettu Simoraan. Milca ja Cara osasivat hyvin väistellä tamman jalkoja samalla, kun harjasin sen perusteellisesti päästä jalkoihin. "No, onpas sinuakin pikkuhiljaa saatu oikein hyvään kuntoon. Taitaa se ravikisoissa juokseminen olla hyvää liikuntaa", totesin tammalle rapsutellessani sen päätä korvien takaa. "Huomenta vaan Kaneli", totesi tallin omistaja Odelie taluttaessaan heppoja ulos. "Ai huomenta.. En meinannut huomata sua, kun keskityin niin Aman rapsutteluun", sanoin hieman naurahtaen. Odelien poistuessa tallista muutaman hevosen kanssa, minä jatkoin omaa räpellystäni tamman harjan selvittelyssä. Kirosin muutamaan kertaan sitä oksien määrää, minkä tamman harja kerää tarhaillessa. "Pitäisköhän sut vetää kaljuks tai irokeesi, niin sais tänkin homman helpommalla tehtyä", mumisin tammalle. Amanda ei korviansa asialla hetkauttanut. Talutin Amanda käytävälle ja laitoin sen toiselta puolelta seinässä olevaan renkaaseen kiinni. Yhtäkkiä kävin hakemassa satulahuoneesta satulan ja annoin hetken tamman nuuhkia ja katsella sitä rauhassa. Valjaiden takia selässä oleva pieni paino ja satulanvyön kaltainen kiristys oli sille jo tuttua ravien takia. Hienosti tamma pysyi paikoillaan ja välillä ujutin sen suuhun porkkanan taskusta. Koiratkin olivat innolla tässä mukana ja kerjäsivät porkkanaa minkä kerkesivät. Kehuin Amandaa paljon, olihan tämä eka kerta, kun se olisi satuloituna ja ratsun kamppeet päällä. Lähdin taluttamaan sitä pienessä tihkusateessa kentälle ja siellä ravasimme hetken minun juostessa sen vieressä. Hiki siinä kyllä tuli ja todella kuuma! Meinasin läkähtyä paksun takkini alla, mutta ei sitä kyllä voinut pois ottaa... Näin hyvin sujui meidän eka satulointi kerta ja pikkuhiljaa olisi hatkoituksena ottaa apuväkeä mukaan, jotta pääsisin joskus kunnolla sen selkään saakka. Minä ainakin olen aina kovin innoissani siitä, jos koiria tulee tallille vierailulle! Ne ovat ihania häärääjiä joka puolella ja tuovat väkisinkin hymyn huulille joka kerta. Ehkä tosiaan olisi aika hankkia omia koiria, kun ei ehdi muuta kun ihastella muiden koiria. On myös huikeaa, että Amanda alkaa totutella ratsuksi ja innolla odotan miten nopeasti tamma kehittyy uuden uransa suhteen. Toivottavasti Ama saa silti jatkaa vielä kärryjen edessä jatkossakin, sillä neito on kyllä raviradalla oikein kaunis näky. Apua kannattaa aina pyytää, sillä nyt kun itse en hevosen selkään pääse masun takia, olisin oikein innokas istahtamaan kärryihin.
Olet kyllä oikein positiivinen lisä meidän porukkaamme. Amanda on ihanaa vaihtelua tallissa ja on mukavaa aina saada talliin uutta seuraa. Olettehan te jo täällä melko vanha kasvo, mutta silti teistä löytyy vielä sitä uutuuden vipinää. Olet myös huiman hyvä kirjoittaja, tekstistäsi löytyy pelkkää asiaa, vaikka toki vähän sitä pitää irrotella aina välillä. Muutamassa tarinassa on löytynyt pientä irtonaisuutta, joka olisi helppo kuroa umpeen, mutta faktana sanon, ettei parannettavaa pitkälti olen. Huikeaa kehittymistä ja menoa teillä Aman kanssa ja katsotaan mitä tulevaisuus täällä Simorassa teille vielä tuokaan (: - Odelie |
|
|
|
Post by Kaneli on Nov 15, 2014 22:11:34 GMT 2
![]()  Tarhakaverukset Amanda ja Valerii
Siis on ihan silkkaa vääryyttä, että mä olen jotenkin ohittanut tän kuvan aikaisemmin! Pahoittelut! Mielettömän ihanaa nähdä teiltäkin aktiivisuutta Aman kanssa ja tammasta on tullut oikea perheenjäsen meille ihan näin suhteellisen lyhyenä aikana. Pitäisi taas joku päivä pistää Muskalle kärryt käyttöön ja suunnata teidän kanssa Artsilaan vähän hiittaamaan, vaikka Muskasta tuskin olisi Amalle minkäänlaista vastusta, kun ratsuhevonen on : D Yritän tässä saada aikaan ihan lähiaikoina tapahtumaa mihin pääsisitte Aman kanssa mukaan niin ette tuntisi itseänne ulkopuoliseksi täällä monen ratsun seassa.
Täytyy kyllä kehua tuota sun piirustusta, nimittäin Ama ja Valeri molemmat ovat ihan syötävän suloisia tyyppejä! Ihanan huoleton tyyli piirtää, yksinkertainen väritys, mutta silti olet saanut elämää kuvaan ja tyttöjen silmät näkyy kiiluvan jo toiveissa "päästäiskö jo sisälle". Innolla odotan siis teidän seikkailuja jatkossa ja katsotaan josko Amasta vielä joku päivä tulisi ratsu (; - Odelie |
|
|
|
Post by Kaneli on Nov 28, 2014 16:40:15 GMT 2
Flashback: Pieni vierailija
Ravitaustan omaava Amanda astutettiin tässä "vähän aikaa sitten" ja tuloksena oli tilausvarsa yhdelle naiselle. Ama astutettiin hyvin menestyneellä orilla, Snillin Killermolla ja kaikki meni hyvin. (Enemmän tarkoitus kertoa, että tälläinenkin tapaus kuului hetken ajan minun ja tammani arkeen Simorassa.) 20.10.2014 syntyi Amandan ensimmäinen varsa ja sen tuleva omistaja sai valikoida sille nimen - komeasta oripojasta tulikin Iivorin Ponsse. Melkein emänsä värin perinyt kuriton ori varsa olikin oikea pieni pirulainen välillä - se hankaloitti Aman uudelleen kuntoutusta parhaansa mukaan aina karkaamalla metsäreissuilla omille teilleen ja sitä sai hetken kutsua sekä etsiä, kunnes ori päätti omaan tahtiinsa tulla takaisin. Jo ennen 9kk päiväänsä sain hyvästellä suloisen orin - olihan se yksi minun lukuisista kasvateista - mutta se oli Ponsse. Vahvaluonteinen oripoikani. Yksi hyvä asia oli kuitenkin: Varsan jälkeen Amanda on väläytellyt juoksulahjojaan kunnolla radoilla parantamalla ennätystään reilusti! |
|
|
|
Post by Kaneli on Nov 29, 2014 11:42:32 GMT 2
Useista päivistä ja kuluneista kuukausista huolimatta syksyn voi sanoa olevan kunnolla ohitse. Aamuisin aina ikkunasta ulos katsoessaan näkee mittarista pakkasasteita eikä siellä pärjäisi ilman kunnon tumppuja tai pipoja - ainakaan muut ihmiset, minähän sinne menin pelkillä ratsastushousuilla ja takkikerroksilla. Raviradoilla meno on sentään säilynyt, vaikka kelit ovatkin surkeat. Ratsusuunnitelmista huolimatta olemme jatkaneet Aman kanssa radoilla kiertämistä ja aina silloin tällöin on parannusta näkynyt. Nyt on alitettu reilusti jo 1.30 aika 2100m matkalla. Kisakauden välipäivillä sitten kohotellaan kuntoa opettelemalla ratsun alkeita ja juoksutuksessa oikeaoppista muotoa - eihän sitä väärinpäin voida alkaa heti kulkea. --- Yhtenä pakkasaamuna saavuin tallille melkein kukonlaulun aikaan, heti sen jälkeen, kun olin saanut koirakatraamme pakattua autoon ja nokan kohti Simoraa. Autossa oli aika kuumat oltavat kolmen russelin Milcan, Esmen ja Caran sekä vinttikoira Daamin, sheltti Daizeen ja labbis Bonnien kanssa. Automatkan aikana aina joku karvaisista pikkuolennoista hyppäsi syliini tai milloin minnekin häiriten ajamistani. Onneksi ajotiet oli hiekoitettu eikä vaaratilanteita syntynyt. Tämä automatka sai minut miettimään takakontin ja -penkin välille hankittavaa verkkoa. Sittenpäs koirat eivät sentään naamalle hyppisi paitsi "vanha" Milca, joka seuraa minua melkein kaikkialle kuin varjo. Tallin pihalla huomasin vain vanhan sedanin, josta päättelin Hannenkin olevan tallilla Tumppunsa luona. Astuin itse ulos autosta ennen kuin avasin takaluukun - ja koiralauma hypähti tallin maakamaralle. Äkkiä kaikkialta vaan kuului haukuntaa ja nuuskuttamista niiden tutkiessa paikkoja. Taivaan kiitos kaikki koiristani osaavat käyttäytyä suhteellisen hyvin, välillä vain tuntuu, että käskyt menevät kuuroille korville. Koirien haukunnan kohteeksi osoittautui Jason, joka oli kyykistynyt rapsuttelemaan koiralaumaa. Välillä jaettiin myös lipaisuja, joista poika vain nauroi. En ehtinyt sanoa kuin huomenta hänelle, kun näin jo tutun tamman tarhassa. Tuumailin, että tallin aamuputsaaja oli ahkeralla tuulella, kun hevosia oli alettu jo viemään loimitettuina ulos. Koirat jäivät Jasonin luokse, kun lähdin hakemaan rakasta tammaani pois tarhasta. Amanda näytti olevan toista mieltä ja lähti laukkailemaan hassun näköistä laukkaansa tarhan toiseen päätyyn Valerin hännystämänä. Molemmat tammat sitten tapittivat minua silmät suurina tarhan kauimmaisesta kulmasta ja ilmiselvästi olivat sitä mieltä, että täällä me ollaan ja pysytään. Monta kertaa yritin salakavalasti lähestyä tammoja toinen käsi selän takana, jossa oli riimu naruineen. Jotenkin tammat tiesivät aikomukseni ja lähtivät aina uudelleen pakoon. Lopulta aloin kyllästyä koko heppajahtiin ja melkein olin luovuttamassa - eivät sitten saisi ainakaan taskunpohjalla olevia heppanameja. Juuri slloin molemmat tammat, Amanda ja Valeri tulivat hitaasti luokseni kerjäämään namuja. Pakko ne oli antaakin tammoille, kun vihdoinkin sain omani kiinni. Ama näytti onneksi siistiltä, kiitos saapuneen pakkasen, kun kuraa ei enää ollut vaan maa oli hieman jäässä. Tallissa harjasin nopeasti tamman ja putsasin kaviot. Onneksi edes sisällä tamma käyttäytyy sentään hyvin. Koirat olivat vihdoin liittyneet seuraani ja hyörivät melkein koko ajan karsinoissa etsien niiden sisältämiä herkkuja. Mielessäni pyöri yksi idea, jota olisi aivan pakko kokeilla mustelmien uhalla. Viime aikoina olin juoksutellut tammaa ja muotoa alkoi löytyä, samoin "ravurimainen ravi" alkoi näyttää silloin hetkellisesti jopa ratsun askelilta. Jo muutaman vuoden kestäneen raviuran takia Ama on tottunut työntekoon ja paineeseen selässä sekä suunpielissä. Laitoin Amandalle suitset päähän ja lähdit taluttamaan tammaa kohtia punaista farkkuani, jonka takakontista kaivoin järkkärin jalkansa kanssa. Hannesta ja Tumpusta eikö muistakaan ihmisistä näkynyt jälkeäkään - kenties joku oli lähtenyt maastoon ja osa painuneet sisälle juomaan lämmintä juotavaa. Koirien hyörinä jaloissa alkoi hieman ärsyttää, joten käskytin ne sivulle istumaan. Kaikki muut paitsi vinttikoirani tottelivat. Tämä hienohelmavinttikoira jäi istumaan tallin suuaukolle, hieman lämmimämpään paikkaan, kun en sitä autoon kerta päästänyt. Etsin katseellani jotain jakkaran kaltaista tai itse jakkaraa, kunnes keksin hakea tallista tukevan ämpärin, joka kestäisi painoni. Muutaman kerran heiluin ämpärin päälle ja tulin alas varmistaakseni sen keston. Olen aivan varma, että Amanda sekä koiralauma pitivät minua aivan outona... Menin asettelemaan Amaa taluttaen kameran paikalleen, kunhan löysin kivan taustan ja sen jälkeen menin seisomaan ämpärin päälle. Rautias tammani ei oikein tainnut tajuta tämän teon takana olevaa ideaa, kun ei kerran meinannut pysyä paikallaan. Yritin yhdellä kädellä pitää ohjat paikallaan ja samalla hypätä tamman selkään. Lopputuloksena oli muutama liukuminen nousupuolelta jala tedellä maahan ilman sen suurempia sattumisia. Kokeilin tätä muutaman kerran, mutta totesin, että yksin en kyllä onnistu. Juuri silloin näin Odelien tulevan tallipihalle ja mieleeni tuli yksi ajatus. "Hei, tuutsä auttaa mua hieman Aman kanssa?", huusin Odelielle. Odelien oli hieman hankala ensiksi paikantaa huudon suuntaa, mutta kirjava koiralauma toimi hyvänä maamerkkinä. "Joo, kai mä ehdin tässä tallitöiden välissä nopeesti", sanoi Odelie kävellessään jo meitä kohti. Ama vaikutti innoistuneelta tulijasta ja koirat samoin, kun alkoi pieni vingunta kuorona. "Punttaaksä mut tän ratsun selkään ja ottaisit meistä sit yhden kuvan todisteeksi selässä pysymisestä? Mä kun löin vetoa siskoni kanssa, että ei tää kyllä tuu onnistumaan vielä", selittelin koko idean juurta jaksain. "Jaa, katoppa sinne hevoseen päin ja keskity selkään nousuun", odelie sanoi pokerinaamana vaikka veikkaan, että tämä juttu kyllä huviyyi häntä. "Yks, kaks ja kolme!", ehdin sanoa ja olin yhtäkkiä tamman selässä. "Hyvinhän se meni, kyllä tosta vielä ratsu tulee vaikka se ravipuolen ura jatkuiskin", kuulin toisen suusta todella varmaan sävyyn. "No, hitaasti mennään", naurahdin hälle. "Hei muuten, voisko Amaa joskus laitana ajamiseen?", Ode kysyi. "Joo, lainaa milloin vain, kunhan ei kisapäivinä tai niitä edeltävinä päivinä"; sanoin hieman matalaan sävyyn. "Ilmoittelen sit kun lainaan niin sulle tai sit lähdetään yhdessä ajelee jonnekin", Ode sanoi iloisesti. Hetken juttutauon ja koirien järjestelemisen jälkeen sain koko eläinsirkuksen kuriin ja yhteen kuvaan mahtumaan. (Jälkeenpäin selvisi kuvasta, että kaikki muut paitsi Bonnie oli ainut joka näkyi kuvassa koirista, kiitos tiukan rajauksen)  Ama kyllä kieltämättä olisi paljon hauskempi ajettava kun nuo nuoret ja tasapainottomat kaverit, joista ei koskaan tiedä milloin niihin voi ihan sataprosenttisesti luottaa ja milloin ei. Mulla kun näitä vapaapäiviä nyt tuntuu olevan enemmän kuin liikaa, eikä hevosen selkään ole vieläkään useampaan kuukauteen asiaa, olisi Ama oikein hauskaa seuraa minulle rennoilla maastolenkeille. Mutta hui kauhistus kun sinähän uskaltauduit tamman selkään ja hienosti näytit pysyvän! Onhan noi vedonlyönnit välillä vähän vaarallisia, mutta Ama oli ihanan rauhallinen ja luotettava tamma, ettei siinä onneksi hassusti sitten käynyt. Ehkä tammasta vielä kehkeutuisi joku maastokaveri sulle ihan selästäkin käsin joku päivä, mutta tietty kannattaa ensin nuo ravit ravata, muuten se ravi ei tule tasaantumaan siitä ikinä : D
Ja täytyy taas ihastella näitä koiria <3 Sulla niitä on kyllä oikea lauma, joka sormelle oma, mutta eipä se meitä Simoralaisia haittaa yhtään, on aina kiva löytää joku rapsutettava käsiinsä. Aivan ihana lauma sulla on kieltämättä ja hienoa huomata miten kauniisti ne käyttäytyvät, vaikka hevosten ympärillä pyörivät. Noi meidän nuoret saattaa olla vähän pelokkaita koiria kohtaan, onhan noi haukut niin "pelottavia" olentoja, mutta mitä tuollaisiin pieniin juttuihin takertumaan. Piirrät kyllä aivan ihanasti, sulla on kaunis ja persoonallinen tyyli, tykkään yksinkertaisista väreistä. Myös oli hauska huomata, että sullaon mahtunut ihana labbiskin sun piirrokseen. Jotenkin niin tunnelmallista hommaa, että sydänhän tässä sytkähtää, teidän lauman seikkailuja taas odotellen :3 - Odelie |
|
|
|
Post by Kaneli on Dec 13, 2014 15:24:14 GMT 2
Aamulla heräsin siihen, kun yksi koiralaumamme jäsenistä hyppäsi kunnon pompulla mahani pääle niin, että ilmat lähtivät kunnonlla pihalle. En voinut kuin torua tuota hypyn tekijää - labbistamme Bonnieta. Parka katsoi vain ruskeilla silmillään viattoman näköisenä. Ei sitä oikein voinut näyttää vihaiselta vaan oli pakko supatella toisen korvaan, ettei tekisi sitä enää koskaan uudestaan, kun ei se tunnu mukavalta. Heräämisen jälkeen istuskelin hetken sängyllä miettimässä viime aikaisia asioita - kunnes huomasin katsoa kalenteriin. Tänään oli joulukuun 13. päivä ja melkein alle 10 päivää jouluun kauhistelin. Minun olisi lähdettävä pian tallille, jotta ehtisin tekemään myös jouluostoksia.
Tallilla Ama oli tarhassa kaverinsa Valeriin kanssa ja molemma ttammat tulivat portille innsota höristen. Sateinen ja tuulinen keli ei tainnut olla kummankaan mieleen, vaan molemmat olivat kiltisti änkeämässä portista ulos minun perässä. Sain kutienkni tammat erotettua ja lähdin kävelemään talliin, jotta saisin tammani kuivaksi ja hieman hoidettua sitä.
Tallissa huomasin, että joulukoristeet alkoivat olla jo paikoillaan joulun lähestyessä. Enää puuttuisi vain pieni kuusi tallin sekä muutamia muita koristeita. Olin hakenut ennen sisäänhakua pihanreunoilla olevista havuista oksia, joita Amanda alkoi järsimään tyytyväisenä. Talliin alkoi leijumaan ihana havuntuoksu. Harjailin tyytyväistä tammaani ja laitoin sille fleeceloimen päälle, tänään saisi olla sen ansaittu lepopäivä. Aman harjauksen jälkeen kävin viemässä jonnekin pöydälle korillisen kotona leipomiani pipareita sekä ison termospullollisen glögiä sekä niiden viereille kortti: Hyvää joulun edeltämää aikaa itse kullekin!
Sinähän olet ollut jouluisissa tunnelmissa jo ajoissa, eikä se haittaa yhtään mitään, ihanaa lukea tarinoita, jotka on joulumiellellä kirjoitettu, itse kun olen tällainen true jouluihminen. Vaikka herätys ei nyt ollutkaan sinulle mikään järin mieluinen, sait kuitenkin itsesi hyvälle tuulelle ja kieltämättä koirien suloisia anovia silmiä ei voi vastustaa sitten kukaan. Jouluostoksille vaan äkkiä, lahjat äkkiä kaappiin, kun ihmisetkin tuntuu tunkevan kauppoihin ihan joulun alla, kun maailman loppu olisi tulossa. Hyvissä ajoin tehdyt ostokset säästää hermoja raastavalta ryysikseltä!
Valerihan nyt valitettavasti muutama päivä sitten muutti meiltä pois.. Joutuu Ama hetken odotella uutta tarhakaveria, mutta ruunikko suokkitamma on kyllä tässä ihan pikapikaa liittymässä Aman uudeksi kaveriksi ja ehkä tamma voisi opettaa tälle pienokaiselle vähän käytöstapoja, ettei ihan riiviötä saadan käsiimme, kun käsittelyikään tyyppi sitten tulee. Nyt kelit on näin joulun lähellä jo niin loistavan lumiset, että kannattaa Amallekin kärryt lyödä perään ja painua maastoon ihastelemaan ihania maisemia. En voi teillekin kun vain toivottaa nautinnollista joulun odotusta ja erityisen hyvää joulu! (: - Odelie
|
|
|
|
Post by Kaneli on Dec 24, 2014 16:30:22 GMT 2
# Joulumaasto Hahah! Aivan mainio kuva teistä kahdesta menossa ja meiningeissä. Amanda on oman kauniin itsensä näköinen ja sinulla näkyy hauskaa olevan mutta.... Missä on kypärä? Asiasta myöhemmin, aivan ihanan huoleton ote piirustukseen ja ajatus tulee kyllä selville. Kuka nyt ei olisi halunnut lähteä jouluna juoksentelemaan ihania maisemia katsomaan, Ama varmasti kiittää ja minä kiroan, kun meidän joulu on Jasonin mielestä vain lahjojen jakoa varten : D
Mutta se kypärä. Älä ikinä unohda kypärää, vaikka kieltämättä me näytetään ihan hemmoilta ne päässä. Sitten itse asiaan. Huomasin tänä aamuna jo toista kertaa, että Ama vaikuttaa jotenkin levottomalta. En tiedä mikä tammaa vaivaa, vai tuonko nykyään ruoat liian hitaasti mutta asiaa kannattaa hieman katsella, ettei jää mitään huomaamatta.. Vielä kerran hyvää joulua teille kahdelle ja innolla odotan uuden vuoden hurjia seikkailuja! (: - Odelie
|
|
|
|
Post by Kaneli on Jan 10, 2015 10:54:23 GMT 2
 "Tammikuun maastäkäsin harjoittelua" Sitä en voi kyllä kieltää, ettäkö ei olisi hyvä välillä vaan työskennellä maasta käsin. Se parantaa ihmisen ja hevosen välistä kommunikaatiota ja parantaa luottamusta. Varmasti on Amakin kiitollinen, että ei aina tarvitse lyösä kärryjä perään ja jolkotella metsissä tai Atrilan raviradalla. Joskus on kiva vain jäädä kotiin ja touhuta jotain aivan uutta. amasta ja sinusta on kyllä tullut jo pysyvä ja juurtunut kasvo meille. tamma on ihana oma persoonansa ja joka kerta sitä käsiteltäessä saa ihailla miten kiltti ja luotettava se on. Onhan tamma lumesta ja kylmyydestä saanut vähän puhtia itseensä ja villimpääkin menoa on saanut varsinkin aamulla seurata, kun on tammat päässet ulos, mutta pitkälti puhdasta ystävällisyyttä tuo hevonen on täynnä. Kannattaa muuten pitää silmällä neitokaista, sillä en voi Aman sulosilmiä vastustaa ja joskus taskusta on tullut kaivettua herkku jos toinenkin. Heh.
Piirroksessasi on aivan ihana idea ja se on toteutettu hauskasti. On ihanaa löytää päiväkirjoista eri tavoila toteutettuja pirroksia ja tarinoita ja leikattu kuva on minusta todella hauska. Ei haittaa, vaikka kuva on toella yksinkertainen, idea kuitenkin tulee todella hyvin esiin ja tuli ihasteltua sitä, kuinka ihanan yksinkertaisesti, mutta hienosti olet ihmisen saanut aikaan. Tuntuu, että itsellään noiden ihmisten suhteen piirtopöydällä tai ylipäätään koneella on peukalo ihan keskellä kämmentä. Ihanaa merkintää taas kerran ja msuta tuli tuon sinun piirtämän porkkanan ihan surin fani! Äkkiä vaan lisää hauskaa merkintää päiväkirjaan (; - Odelie |
|
|
|
Post by Kaneli on Jan 31, 2015 15:59:56 GMT 2
"miksi, oi miksi taas sataa lunta?" sanoin päästäen muutaman ärränpään ennen kuin kaaduin peffalleni liukkaalla tallipihalla Simorassa. Onneksi Amalla oli tällä kertaa pitkä riimunnaru, niin tamma ei pelästynyt niin pahasti. Annoin tammalle hetken ajan rapsutuksia sen otsalle, josta se nautti silminnähtävästi.
Tallipihalla näin vielä pienen shettiksen omistajineen, mutta en sillä hetkellä saanut päähäni heidän nimiään. Paitsi että shettis oli syötävän suloisen näköinen. Tervehdin heitä vain ohimennen, ennenkuin vein Amandan sisään talliin. Amandalle laitoin satulan selkään sen jälkeen, kun olin puunannut luonnonlapsi-tupsujalkani sekä laittanut hokit jalkaan. Olin vakaasti päättänyt, että säästä huolimatta mentäisiin vaihtelun vuoksi maastoon lumisateeseen. Ama vaikutti pirteältä ratsastaa ja sain itse rauhallisen hetken kaiken maailman murheista. Onneksi kohta on kevät ja saa alkaa miettimään uutta kisakautta ja kohottamaan tamman kuntoa raveihin.
|
|
|
|
Post by Kaneli on Feb 5, 2015 14:41:22 GMT 2
Hiukset heiniä täynnä, vaatteet täynnä kuraisia jälkiä ja tallihanskat hukassa, siitä tää mun päivä oli tehty. Olin tullut tallille iltapäivällä, melkein silloin kun hevoset haettaisiin tälläisillä pakkasilla takaisin sisälle. Ulkona oli pimeetä, eikä maasto tuntunut kovin häikäisevältä idealta edes kunnon varusteiden kanssa. Ama oli omaan tuttuun tapaansa hörähtelemässä tarhan portilla herkkujen toivossa.
"Voi sinua hupakkoa, ootko jossain nälkäkuurilla, kun aina oot melki ensimmäisenä herkkuja portilla kerjäämässä?", hymyilin tammalleni ilkikurisesti.
Mitään herkkujahan minulla ei ollut, vaan riimunnaru selän takana olevassa kädessä. Muutaman yrimääräisen kilon kerännyt tamma näytti uteliaalta, yhä luultavasti taivaallisen herkkujen perässä. Tamman pettymys oli suuri, kun riimunnaru ilmestyi leuan alle ja avasin portin. Silti Amanda tuli kiltisti perässä talliin, jossa oli hoitotoimenpiteiden vuoro. Kuuraamisen ja muutaman heinätupon jälkeen olin hiukset täynnä heinää, kun Ama oli päättänyt mua hieman kuristella. Tamman lastasin peräkärryyn ja matka jatkui treenipaikkaan. Kärryn vieressä laitoimme yhdessä kihlattuni kanssa tamman valmiiksi ja lähdin ohjastelemaan tammaa radalle. Edellisen päivän vapaapäivä näkyi tamman työmoraalin puuttumisena. Ama yritti laiskotella ajamisen aikana ja näki selvästi, että tänään ei hommat sille maittanut. Alkuverkaksi ravailtiin muutamia kierroksia rennosti Artsilan raviradalla. Rata oli hyvässä kunnossa, eikä sen pohja ollut jäätynyt kivikovaksi. Pikku hiljaa meno alkoi tuntumaan tarpeeksi letkeältä ja pääsimme vetämään muutaman kierroksen hieman kovemmalla keskinopeudella. Vikana vedimme maalisuoran mahdollisen täysillä ja sitä vauhtiahan tammalla löytyy reilusti. Nopean suoraan jälkeen hidastin vauhtia, mutta vasta nyt Ama oli alkanut huomaamaan, että "Jee, nyt ollaan taas täällä ravailemassa. Jee."
Ravitreenien jälkeen köpöttelimme hetken aikaa, jotta tamma ehtisi kunnolla jäähtyä sekä hengitys tasaantua ennen traikulle takaisin menoa. Kamat kassiin ja mars takaisin kohti Simoraa. Tallilla oli jo muutamat muutkin tulleet tallille ja heitä tervehdin ohimennen, kun tammani piti saad vietyä karsinaan ennen höpöttelytuokioita.
|
|
|
|
Post by Kaneli on Apr 14, 2015 17:48:24 GMT 2
Vesisateessa, pilvisenä päivänä menin taas hoitamaan rakasta ravuriratsuani tallille ja tamman ilme oli oikein kärsivä: Ama kun ei paljoa sateesta tykännyt, vaan oli vetäytynyt tarhassa mahdollisimman suojaisaan kohtaan ja riiputti päätään surkean näköisenä häntä jalkojen välissä. Harmittavasti muita autoja ei oikein näkynyt, jotta olisin voinut pyytää jotakuta maastoseuraksi, joten päädyin siihen, että tänään tammalla olisi vain vapaapäivä ja harjailisin sitä tallissa. Amandaa taluttaessa tamma vain löntysteli oikein hitaasti - aivan kuin tallikaan ei olisi olltu siitä kiva ratkaisu, mutta ilme muuttui kunhan Ama näki karsinan ruokakupissa odottelevat sapuskat vailla syöjäänsä. Heti alkoi tulemaan eloa tammaan ja alkoi oikea änkeäminen ja punkeminen kohti karsinaa. Muutaman kerran piti oikein muistutella maantiejyrääni käyttäytymistavoista, eihän tuollaista voi sallia tai saan nauttia jatkossakin käsienkiskojasta. Kuivatin ja harjailin tammaa varmaan useamman tunnin, kunnes se puhdas karva alkoi näkyä lian ja mudan alta.
|
|
Ruby, maksut julkaistaan tapahtuman tai valmennuksen omaan topaan, mutta tosiaan myös päikkyyn voi laittaa 
