Post by Odelie on Nov 12, 2014 22:17:10 GMT 2
Villit estetarinakilpailut 30.11.2014
Simorassa järjestetään estetarinakilpailut hieman synttärimeininkiin, eli myöhäisesti vietetään Simoran syntymäpäiviä, jotka olivat jo syksyllä. Tarjolla on buffet, joka on täysin ilmainen kaikille kisoihin osallistujille. Kahvila löytyy myös kaikille muille samalta paikalta. Koristelut löytyvät katsomosta, jottei hevosia häiritä. Kisat pidetään 30.11.2014.
Ohjeistukset
- Luokkiin otetan rajattomasti osallistujia, mutta 5 hevonen per luokka per omistaja
- Hevonen voi osallistua korkeintaan kahteen luokkaan
- Tarinat ovat yksilöllisiä, joten yksi tarina kelpaa vain yhdelle osallistujalle
Osallistuminen
- Kilpailupäiväpäivä 30.11.2014 & VIP 29.11.2014
- Osallistuminen vain sähköpostiin odelie94@luukku.com
- Otsikolla: Simora tarina marraskuu
Muodossa:
Luokka [rv]
Ratsastaja - Ratsu[rv]
tarina
Tehtävänanto
Luokat 1, 3 ja 5. Nuoruutesi suuri talli ihastus pamahtaa kilparadan reunalle katselemaan juuri kun olet itse astumassa hevosesi kanssa radalle. Tästä seuraa tietysti paniikki ja hevonen käyttää tilanteen hyväkseen. Mitä ratsusi keksi ja miten siinä kävi?
Luokat 2, 4 ja 6. On ystäväsi syntymäpäivä, mutta kisat osuvat päällekkäin juhlien kanssa. Ystäväsi ei kuitenkaan osaa oikein arvostaa hevosia, joten mikä tahansa muu syy jättäytyä pois olisi parempi kuin hevonen. Mikä onkaan sinun brilliantti tekosyysi jättäytyä vuoden parhaista juhlista?
Osallistujat
Luokka 1. 60cm tuom. Odelie
Luokka 2. 80cm tuom. Odelie
Luokka 3. 100cm tuom. Odelie
Luokka 4. 120cm tuom. Odelie
Luokka 5. 140cm tuom. Odelie
Luokka 6. 160cm tuom. Odelie
Luokka 1. 60cm
1. B. - Fiktion Reino
"Tervehdys tuomarille, viimeinen vilkaisu yleisöön. Se viimeinen vilkaisu oli tänään liikaa. Punapäinen poika istui aivan katsomon eturivissä, popcornkulho käsissään ja kaukosäädin toisessa. Jouduin hieromaan silmiäni ja hoomoilasena jökötimme ratsuni kanssa kentän keskellä. Kuulin yleisön köhivän merkityksellisesti ja naama paloauton punaisena lähdin suorittamaan rataa. Aaaaah miksi, miksi Peter oli tullut seuraamaan minun rataani? Oliko tämä rangaistus siitä, kun teini-iässä kapinoiden erosin seurakunnasta? Mikä nöyryytys! Minä, joka olin kehuskellut aikanaan Petterille olevani metrikahdenkympin ratsastaja, hyppäsin nyt ensimmäistä kertaa kisoissa olevalla, koulupainotteisella suomenhevosella kuudenkympin rataa. Lasten rataa, suurin osa osallistujista oli tähän mennessä ollut B-poneja..
Eikä se ratakaan kunniaa tuonut. Reino huomasi tilaisuutensa tulleen ja yllättäen se kielsi ensimmäiselle esteelle. Korvannipukat kirkuvan punaisina lähdin uuteen yritykseen, mutta nyt oli ori saanut laukkansa
rullaamaan ja yhtäkkiä raudikko painoi kaasun pohjaan. Takakaarta vasten pomppien kiskoin ohjista, mutta Reino jyräsi eteen sellaista tahtia, että mummotkin olisivat pyörtyneet. Ja minne se ori jyräsi? Suoraan ulos kentältä, suoraan kohti... Yhtäkkiä huomasin pyllistäväni hevosen kaulalla, naama vaarallisen lähellä Peterin punaista kuontaloa. Ei se popcornia ollutkaan, näkyni oli tehnyt tepposet ja nyt katselin eturivistä kun Reino popsi poskeensa Peterin päärynän. Otsallani olisi voinut paistaa kananmunan."
Luokka 2. 80cm
1. Pulmu N. - Carusos Chinook
"Äh, olin aivan unohtanut rakkaan ystäväni syntymäpäivät kun ilmoittauduin Chinookin kanssa Simoran esteratsastuskilpailuihin. En kylläkään tykkää isoista juhlista ja päivän viettäminen kisoissa kuulostaisi paljon paremmalta idealta, mutta mitä kummaa sanoisin kaverilleni? "Sori, meen kisaamaan" ei kuulosta kauhean hyvältä vaihtoehdolta varsinkaan kun sillä syyllä olen onnistuneesti välttänyt jo vaikka kuinka monet pirskeet. Nyt täytyisi keksiä jotakin todella uskottavaa, sellaista mitä kaverinikaan ei haluaisi minun jättävän väliin! Soitan ystävälleni pikaisen puhelun "Moikka, mä tulisin sun synttärijuhliin tosi mieluusti MUTTAKUN mut kutsuttiin linnan juhliin! No niinpä, ihan oikeesti!!" Heitän itseni kanssa mielessäni yläfemmat kun kaverini toteaa "Mutta nehän ovat vasta viikkoa myöhemmin...?" "psst srrrrh rätätätätä pssts nyt on kuule kauhean huono kuuluvuus, pakko lopettaa moi moiiiii!". Voi kettu, taidan laittaa viestiä vielä perään että kyseessä on linnan juhlien etkot joihin kutsutaan vain fiksuimmat ja filmaattisimmat, salaiset juhlat joista kukaan ei ole edes kuullut."
Luokka 3. 100cm
1. misery. - Moon Elviina
"Lähtömerkkiä odottaessani huomasin, että nuoruuteni suuri ihastus, Joonas, seisoi kentän reudalla katselemassa kilpailuita. Hän tunnisti vielä minut sattuneesta syystä (ei siitä sen enempää, mutta tiedättehän te teinitytöt ja heidän ihastuksissaan tekemät hölmöydet) ja moikkasi iloisesti hymyillen. Siinä samassa joogaamalla saavuttamani tyyneys oli poissa ja aloin panikoimaan tuttuun tapaan. Ensimmäisen esteen jälkeen olin unohtaa radan, sillä pohdin vain, että miten ihmeessä Joonas tunnistaa minut vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. Näytänkö vielä samalta pikkutytöltä? Löysin kuitenkin toiselle esteelle, mutta Elviina käytti tilaisuutta sikamaisesti hyödykseen ja kieltäytyi hyppäämästä. En ollut lainkaan varautunut siihen (tai yleensäkään mihinkään muuhunkaan) ja humpsahdin kuin elokuvissa kaulaa pitkin valuen esteen sekaan. Elviina aivan varmasti virnisteli minulle ja ajatteli, että kannattaisi keskittyä olennaiseen. En ole eläissäni hävennyt niin paljoa kuin taluttaessani hevosta pois radalta. "Etpä näköjään vieläkään pysy hevosen selässä", Joonas vielä pahensi tilannetta naureskellen. Saanko vajota maan alle loppuelämäkseni?"
2. Salma - Bonnie KN
"Kyllä Jessen naama olisi mennyt mutruun jos hän olisi nyt nähnyt minut. Istua hytisin Bonnien selässä Simoran maneesissa ja tunsin itseni kertakaikkisen hölmöksi. Hetki sitten olin valmistellut ponia yhtä tosissani kuin olympialaisratsukko, nyt tähyilin esteiden lomitse katsomoon ja hädin tuskin kuulin meidät kuuluttavaa toimitsijaa.
Katsomossa nökötti nimittäin minun vanha ratsastuksenopettajani. Olin ollut häneen käsittämättömän ihastunut pikku ponityttönä ja seurannut hänen saappaankannoissaan ympäri pihaa vain imeäkseni oppia. Ja tässä sitä nyt istua pönötettiin esteponin selässä ja oltiin starttaamassa metrin luokassa!
Olin niin tohkeissani, että hyvä kun muistin lähtömerkin. En olisi millään malttanut kääntää katsettani ratsastuksenopettajasta, jonka siniset silmät hymyilivät – tunnistaen? – kun laukkasin hänen ohitseen. Ponikin huomasi poissaolevuuteni.
Jos joskus istutan jonkun toisen Bonnien selkään ja annan viime hetken ohjeita, tämä olisi ykkösenä niistä: kun poni sen yhden ainoan kerran laukkaa ympyrällä moitteettomasti, älä tuudittaudu onnentunteeseen. Se nimittäin tuntuu kuuroutuvan avuille ja jatkaa ympyräänsä niin pitkään, että toimitsija vaihtaa jo painoa kärsimättömänä jalalta toiselle ja tuijottaa sekuntikelloa. Tässä vaiheessa tajuat vetää ihastuneen pohkeesi pois ponin mahalinjasta ja pääsette sinkauttamaan ykkösesteelle huomattavasti huonommalla tiellä kuin kulmiaan kurtistava vanha ratsastuksenopettajasi näyttäisi toivovan.
Mutta saat siitä syyn mennä radan jälkeen juttelemaan hänelle ja kertomaan miten vähän te tavallisesti kaahailette. "
3. Nopa - Hetken Viikatemies
"Verkka oli mennyt Viken kanssa hyvin ja oli aika mennä radalle. Vikke kävi hieman kuumana. Juuri kun sain lähtömerkin niin huomasin että nuoruuteni ihastus seisoi kentän laidallla. Tietenkin minua alkoi hermostuttaa ja yritin avuttomasti nostaa Vikellä laukan. Kuitenkin laukka ei noussut ja napautin hieman raipalla hädispäissäni. Vikke lähti hirveään kiito pukki laukaan. Seurauksena oli tippumenen ja hylkääminen. Sain hypätä kuitenkin radan ja se menikin yllättävän hyvin. Kun menin takaisin verkka alueelle näin kuinka ihastukseni tuli nauraen luokseni ja ilmoitti että hän sai kaiken videolle. Katsoin videon pojan puhelimesta ja rupesin nauramaan! Olin tietenkin tippunut hevosenkakan päälle! Nolostuneena lähdin viemään Vikkeä traikkua päin..."
Luokka 4. 120cm
1. Salma - Bonnie KN
"Lähettäjä: Salma
Vastaanottaja: Martta
30.11. klo 06:25
Anteeksi kauheasti, mä en pääse tänään sun juhliin! Mun täytyy lähteä mummon kanssa kirpputorille myymään sen kahvipurkkikokoelmaa. Se on kyllästynyt niihin ja aikoo ostaa tilalle jotain Cupsolo-kapseleita. Sen jälkeen mun on pakko mennä kirjoittamaan päiväkirjaa, koska multa puuttuu merkintä kolmelta päivältä tällä viikolla. En siis pääse baariinkaan. Mutta hyvää synttäriä kaikesta huolimatta, harmi että mulle tuli näin paljon kiireitä!"
2. misery. - Moon Vetteinen
"Olin tehnyt sen taas - tuplabuukannut lauantaini. Minun pitäisi mennä kilpailemaan hevoslauman kanssa ja samaan aikaan olla ystäväni syntymäpäiväjuhlissa, joita hän oli mainostanut vuosisadan pippaloiksi. Hevosihmisenä varmaankin arvaat, kumman valitsin... Inhoan valehtelua, mutta ystäväni olisi sanonut taatusti ystävyytemme irti, jos olisi saanut kuulla, että perun juhlimisen taas kerran hevosten vuoksi. Niimpä laitoin hänelle tekstiviestinä pienen valkoisen valheen: "Menen poikaystäväni kanssa viettämään meidän vuosipäivää toiselle paikkakunnalle. Hän on varannut jo hotellit ja ravintolat ja kaikki, enkä voi enää perua sitä. Anna anteeksi ja erittäin hyvää syntymäpäivää muru! Ensi vuonna lupaan tulla paikalle". Omatunto kolkutti hetken aikaa, mutta sitten pitkin jo lähteä treenaamaan kilpailuita varten ja unohdin koko asian. Eihän minulla ole edes poikaystävää, mutta ei ystäväni sitä tiedä."
Luokka 5. 140cm
1. Linnea - Missways Apache
"Minua jännitti hyvin paljon. Olin osallistunut Miyssan kanssa pitkästä aikaa estekilpailuihin ja nyt vielä ihan tamman kapasiteetin rajoissa. En tiennyt yhtään oliko se ollut järkevää, mutta onneksi nämä kisat olivat kotimaneesissa, niin ei tarvitsisi stressailla turhia. Tamma kuitenkin tuntui tosi kivalta verryttelyssä ja se hyppäsi hyvin suurella ilmavaralla ja toivotusti pyöreänä verryttelyesteiden ylitse. Jouduin kuitenkin miettimään hyppykohtaa aina hyvin tarkkaan, sillä itse Miyssa ei vielä kovinkaan hyvin osannut paikkaa hakea.
Lopulta meidät kuulutettiin radalle. Silloin kaikki ylimääräinen unohtui ja Miyssassakin tuntui muuttuvan itseni myötä jokin. Molemmissa virtasi varmasti nimittäin adrenaliinia aika paljon! Lähtömerkin jälkeen hain maneesissa uudestaan kivan ja hyvätempoisen laukan. Kuitenkin juuri ennen kuin meinasin suunnata lähtöviivan ylitse, katsomon reunalle ilmestyi tuttu naama. Tunsin valahtavani melkein punaiseksi. Kyllä, katsomossa istui Jari Laitela!
Omilta ratsastuskouluvuosiltani tuttu mies oli aikoinaan saanut minut innostumaan kisaamisesta, koska olin ihaillut tämän ratsastusta aina. Olihan meille tullut jotain juttuakin siinä, mutta se päättyi ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. Sen jälkeen oli aina tuntunut inhottavalta ja melkein nololta ratsastaa tämän edessä. Enhän minä ollut silloin ratsastuksessa mitään verrattuna Jariin.
Muisteluni päättyi yllättäen kun vauhti stoppasi täysin ja lensin mojovassa kaaressa maahan. Silloin havahduin täysin. Perhana. Olin kilpailemassa ja unohduin täysin tästä maailmasta.
Kun katsomosta alkoi kuulumaan naurua niin käännyin pikaisesti katsomaan Miyssaa. Tamma veti parhaillaan parempiin suihin jotain esteen vieressä koristeena olevaa puskaa.
Ähisten nousin pikaisesti takaisin satulaan ja ylitin nopeasti lähtöviivan, jotta emme ehtisi saada vielä hylkyäkin. Itse rata onneksi sujui todella hyvin, sillä äskeisen nolon tapahtuman jälkeen Jari unohtui mielestäni välittömästi. Kuitenkin radan päätteeksi mies vielä käveli luokseni.
"Linneahan se oli?"
"Juu", vastaan nielaisten. Mitäköhän toinenkin oli ajatellut hienosta radan aloituksestani?"
Luokka 6. 160cm
PERUTTU
Ruby, maksut julkaistaan tapahtuman tai valmennuksen omaan topaan, mutta tosiaan myös päikkyyn voi laittaa 
