Daw
Vierailija
Posts: 8
|
Post by Daw on Dec 27, 2014 18:45:03 GMT 2
Vaalea Unelmaalias Nella Suomenhevostamma Omistaja Daw Tervetuloa lukemaan päiväkirjaa Dawin ja hänen hevosensa Nellan seikkailuista.
|
|
Daw
Vierailija
Posts: 8
|
Post by Daw on Dec 27, 2014 18:47:18 GMT 2
Uusi yhteinen alku ”Miksen vaan myynyt tuota”, ajattelin auton ratissa. Autoni perässä oli koppi, jonka sisässä hevoseni, Nella. Nella oli elänyt lähes vuoden ajan mukavan ylläpitoratsastajan kanssa puskahevosena, minun puolestani sama tahti olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta aina kaikki ei mene oman pääni mukaan. Olisin aivan hyvin voinut myydä hevoseni ja hankkia tilalle jonkun nuoren puoliverisen, jonka kanssa pääsisin toteuttamaan unelmiani kilparatsastajana isoissa luokissa. Mutta enhän voinut myydä hevostani. Olin hankkinut Nellan sen ollessa nelivuotias rääpäle, joka ei osannut mitään. Nyt se selviäisi helposti helppo B:n kisaradoista ja hyppäisi esteitäkin. Kun olin mennyt hakemaan hevostani ylläpitokodista, se tunnisti minut. Hevonen vaikutti tyytyväiseltä suuressa tarhassaan parin ponikaverinsa kanssa. Juttelimme ylläpitäjän kanssa pitkään elämän menosta, kunnes haimme tammani tarhasta. Nella oli oppinut antamaan nätisti tarhasta kiinni. Harvoin olen nähnyt neitini kävelevän tarhasta korvat hörössä luokseni ilman taka-ajatuksia. Nopeasti hevonen oli harjattu ja laitettu kuljetuskoppiin. Koppiin laittaessa Nella hieman protestoi, mutta saimme sen kuitenkin koppiin alle viidentoista minuutin. ”Kyllä Nella ansaitsisi mahdollisuuden kanssani”, totesin puoliääneen kaartaessani auton Simoran pihaan. Tallin pihassa tallin omistaja Odelie oli minua vastassa. Nopeasti tervehdimme toisiamme ja aloimme ottaa hevosta pois kopista. Nella puhisi ja pörisi pihamaalla ja katseli kiinnostuneen näköisenä ympärilleen korvat hörössä. Se hirnahti pari kertaa ja saikin vastauksen läheisessä tarhassa olleilta hevosilta. Veimme Nellan Odelien kanssa talliin, sen jälkeen nainen jäi näyttämään minulle paikkoja ja kertoi käytännön juttuja tallin arjesta, aikatauluista ja mistä mitäkin löytyy. Pian Odelien täytyi kuitenkin lähteä omille kiireilleen, joten jäin yksikseni talliin. Aloin raahata autostani Nellan varusteita talliin. Varusteita neidille oli kertynyt aivan liikaa. Eihän paksukarvainen suomenhevonen oikeasti voinut tarvita yhteensä seitsemää loimea tai kuutta riimua. Tavaroita kantaessani tallin ovella vastaani asteli ruskeahiuksinen, nuori nainen. ”Hei! Tarviitko sä apua?” hän kysyi. ”Moii.. Kieltämättä apu olis ihan jees. Meinaan hukkua näiden tavaroiden alle”, vastasin ”Okei, no jos mä otan täst päältä nää pari loimea?” ”Kiitos” ”Olen muuten Linnea, hevoseni asustaa täällä, sellainen hurmaava puoliveritamma.” hän naurahti. ”Mä olen Daw, tulin hetki sitten hevoseni kanssa tänne Simoraan ja majoittuminen siis käynnissä. En vaan voi ymmärtää miten tätä tavaraa kertyy näin paljon..” tuskastelin tavaroideni kanssa.
Linnea auttoi minua ystävällisesti tavararumban loppuun asti ja jutusteli kanssani niitä näitä siinä samalla. Kun tavarat oli saatu paikoilleen, hän kertoi lähtevänsä oman hevosensa luokse. Itse jäin vielä hetkeksi talliin katselemaan hevostani, kunnes lähdin kotia kohti.
- Daw ja valtava muuttokuorma, 1hm Vielä kerran haluan lämpimästi toivottaa sinut ja Nellaan tervetulleeksi Simoraan! Vaikutatte mielenkiintoiselta parivaljakolta, jolle vielä kommelluksia tulee sattumaan. Nella on aivan sykähdyttävän ihana, rakastan suomenhevosia ja ihanasti on tamma myös ottanut minut vastaan tässä pärinä aamuna, kun olen tullut ruokia jakelemaan ja ulos noita heittämään. Olen kyllä täysin samaa mieltä, että jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden ja mistä sitä tietää vaikka Nella osoittautuisi häikäisevän hyväksi! Silloin kannattaa unohtaa hienot puoliveriset (;
Mukavaa kuitenkin, että pääsit ehjänä Nellan kanssa perille ja talliin asti. Annetaan edelleen tamman hieman totuttautua ympäristöön, mutta ainakin neito on näyttänyt tulevan toimeen uusien tarhakavereidensa kanssa. Ja tosiaan en tiedä mikä noissa varusteissa on kun ne vaan aina kerääntyy nurkkiin, oli sitten tarpeellisia tai ei, mutta hyvähän se, että varuulta sitten löytyy kaikkea! Ihanaa huomata myös, että sain Linnealta apua tavaroiden laitossa!
Ensimmäisen tarinasi oli huikea ja kauniisti kirjoitettu. Yhtään kirjoitusvirhettä en ainakaan omaan silmääni löytänyt tekstistä ja muutenkin se oli sujuvaa. Jotkut lauseet lyhyinä töksähtävät ikävästi, niitä ehkä olisi voinut jatkaa, mutta toisaalta ne olivat ihan hyvin sellaisenaan : D Ihanaa että päätit liittyä Simoran arkeen ja innolla odotan jännittäviä jatkoja, joita keksitte Nellan kanssa yhdessä. Tervetuloa tervetuloa (: - Odelie
|
|
Daw
Vierailija
Posts: 8
|
Post by Daw on Jan 7, 2015 20:34:05 GMT 2
Oikea, vasen ja väärä Ajelin mersullani kohti Simoraa. Olin aamulla kaivanut kaapista ratsastusvarusteeni, joita en ollut hetkeen tarvinnut. Viimeisen vuoden aikana, jonka Nella oli viettänyt ylläpitäjän luona, olin ratsastanut yhteensä alle kymmenen kertaa. Olin aamulla laskeskellut, että viimeisestä ratsastuskerrastani oli reilut kaksi kuukautta. Nellankin liikutus ylläpitokodissa oli koostunut pääasiassa maastoilusta ja kaikin puolin rennosta meiningistä. Eihän tallilla jossa Nella oli majoittunut ollut maneesia, vain pieni kenttä jota ymmärtääkseni käytettiin harvoin, sillä alueen maastot olivat niin mahtavat. Oli siis parasta aloittaa liikutuksen kannalta kevyesti, niin omani kuin Nellankin mielenterveyden kannalta. Maneesi oli siis poissuljettu vaihtoehto. Maneesi tarkoitti sekä minulle, että varmasti hevosellekin kunnon treeniä. Maastoonkaan en haluaisi yksikseni vielä lähteä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kenttä. Lunta oli tullut joulun jälkeen runsaasti ja pakkastakin oli riittänyt, joten uskoin kentän pohjan olevan hyvä. Tallille päästyäni aavistukseni vahvistui, kun näin yhden ratsukon laukkailevan vauhdikkaasti lumisella kentällä. Nella oli ulkona tarhassaan parin hevoskaverinsa kanssa. Tamma oli Odelien mukaan kotiutunut oikein hyvin ja nopeasti, mikä oli aivan loistava juttu. Kutsuin tammaa tarhan portilta ja kaivoin taskustani porkkanan. Nella katsahti minua, mutta jatkoi tyytyväisenä seisoskelua viiden metrin päässä minusta. Silmissäni alkoi vilistää filmi kaikista niistä kerroista kun olin yrittänyt saada Nellaa kiinni tarhasta tuloksetta. Muutaman kerran historiassa tamma oli jouduttu jättämään ulos yöksi kun se ei ollut halunnut antaa kiinni ja tulla sisälle. Kutsuin tammaa uudestaan ja yritin maanitella sitä luokseni, mutta se ei liikahtanutkaan. Vedin syvään henkeä ja aloin liikkua kohti tammaa askel kerrallaan, odottaen hetkeä jolloin se säntäisi vinkuen pukkilaukkaa minua pakoon. Suureksi hämmästyksekseni sain kuitenkin Nellan kiinni. Ilman yhden yhtä juoksuaskelta, ilman Nellan laukkaspurtteja ja mikä ihmeellisintä aikaa kului alle viisi minuuttia. Tallissa oli aivan hiljaista. Hevoset olivat ulkoilemassa ja oli muutenkin vasta aamupäivä, kello lähenteli yhtätoista. Laitoin Nellan valmiiksi käytävällä. Yritin olla hoitotoimissa mahdollisimman nopea, sillä tiesin ettei tammani pitänyt pitkistä hoitohetkistä. Se kävisi vain kärttyisäksi kun joutuisi seisomaan paikoillaan pidemmän aikaa. Kun hevoseni seisoi varusteissa ja olin itsekin lähes valmis tallin ovesta talliin saapui punahiuksinen, lyhyt nainen ison puoliverisen kanssa. ”Moikka!”, hän tervehti iloisesti. ”Moi”, vastasin. ”Sä oot varmaan Daw”, hän sanoi katsoi minua. ”Joo, olen. Ja sä olet?” ”Rawana ja tässä on Vade”, nainen sanoi ja esitteli myös hevosensa. Jäimme käytävälle keskustelemaan ja sain tietää Vaden olevan Rawanalla ylläpidossa, sekä muutamia muita juttuja. Hetken kuluttua Nella kuitenkin ilmaisi mielipiteensä paikallaan seisomisesta, joten oli aika lähteä kentälle. Kentälle päästyäni nousin hevoseni selkään ja kiristin satulavyön. Maiskautin ratsuni liikkeelle. Kävelimme pitkät alkukäynnit pitkin ohjin. Sitten otin ohjia hieman käteeni ja kannustin Nellan raviin. Keventelin puoli pitkillä ohjilla kenttää ympäri ja pikku hiljaa keräilin ohjat tuntumalle. Nella ravasi hyvällä askeleella, mutta hyvin etupainoisesti, eikä peräänannosta ollut tietoakaan. Aloin tehdä kananmunan muotoista kuviota, oikaisten kulmat. Taivuttelin Nellaa molempiin suuntiin, tein voltteja kentän keskelle päin ja yritin hakea painoa hevosen takajaloille hidastaen ravia lähes käyntiin asti ja sitten kannustaen hevosen taas reippaampaan raviin. Nella oli jäykkä. Jäykkä kuin rautakanki. Pikkuhiljaa sain sitä taipumaan, mutta helppoa se ei ollut. Vaihdoin suunnan vasempaan saatuani Nellan taipumaan sisään- ja ulospäin, ja jatkoin samaa tehtävää. Vasempaan Nella taipui hieman helpommin, ja etupainoisuuskin hävisi hieman. Muutin kananmunani keskiympyräksi ja nostin vasemman laukan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja aloin etsiä laukkaan tasaista rytmiä ja asetusta. Sain laukan nopeasti hyvin rullaavaksi. Hieman etupainoinen hevonen oli vieläkin, mutta sitä ehtisi korjata myöhemminkin. Siirsin Nellan raviin ja vaihdoin suuntaa. Oikeaa laukkaa nostettaessa Nella nosti väärän laukan ainakin neljä kertaa. Kun oikea laukka vihdoin nousi, liikkui hevonen oikea lapa edellä, pää vasemmalle kääntyneenä, nelitahtista laukkaa. Hevoseni tuli kuuroksi oikealle pohkeelleni, eikä laukasta tullut mitään, joten siirsin Nellan käyntiin ja väistätin oikeaa pohjetta niin kauan, kunnes se kuunteli sitä pienestäkin merkistä. Tämän jälkeen otin laukan uudestaan. Taas ensin nousi väärä laukka, mutta jo toisella yrityksellä sain oikean laukan nousemaan. Palkitsin hevosen oikeasta laukasta ja aloin työstämään nelitahtista laukkaa paremmaksi. Tiesin, että tammani kyllä osaisi laukata oikeaankin oikein nättiä, kolmitahtista laukkaa. Monen monta ympyrää laukattuamme, laukka muuttui vihdoin kolmitahtiseksi ja asetuskin löytyi oikeaan suuntaan. Hymy nousi huulilleni ja siirsin tamman raviin. Taivuttelin vielä ravissa hevosen kumpaankin suuntaan ja sitten siirsin Nellan käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Rannekellostani katsoin, että olimme työskennelleet kentällä noin 45 minuuttia. Annoin Nellan kävellä pitkät loppukäynnit, kunnes tulin alas selästä ja lähdimme talliin. Puoli tuntia myöhemmin Nella oli tarhassa syömässä kavereidensa kanssa violetti loimi päällä. Itse putsasin vielä hetken Nellan varusteita tallissa, toivoen ettei Nella tai sen tarhakaverit repisi riekaleiksi Nellan lähes käyttämätöntä loimea. Tulevaisuuden kouluratsukko, 2hmTärkeintähän on, että hevosen mielenterveys säilyy ja jos se tarkoittaa sitä, ettei maneesiin ole menemistä ellei kyse ole kunnon treenistä, niin meillä tosiaan myös talvisin pidetään huolta kentästä, että siellä voi halutessaan käydä treenaamassa. Pohja voi kuitenkin olla vähän kova, joten kannattaa varovasti tunnustella aina miltä se pohja näyttää. Ihanaa huomata, että olette löytäneet Nellan kanssa takaisin yhteisen kielen, tai ainakin puoliksi. Pikku hiljaahan se hyvä vasta tulee, mutta on hyvä aloittaa työskentely kunnolla mahdollisimman nopeasti, niin ei pääse hevonen sitten hyppäämään missään vaiheessa niskanpäälle. Oli jopa pysähdyttävä pihala hetkeksi seuraamaan teidän treenailuja. Nella on selvästi sellainen vähän hitaamminen syttyvä neitokainen, joka kaipaa vääntelyä ja kääntelyä, mutta kyllä minun vaan täytyyk ehua, että Nella alkoi minun poistuessani paikalta näyttää jo todella hyvälle. Uskon, että teistä vielä kouluratsuko tulee, mutta pitkän tauon jälkeen ei voi ihmeitä heti odottaakaan (:
Nyt täytyy kyllä sanoa, että parina iltana Nellan perässä on saanut juosta hikihatussa tarhassa, koska se ei ole suostunut antaa itseään kiinni. Siinä on kyllä meinannut meidän Ramilla mennä mielenterveys, mutta lopulta keksin mahdollisuuden tullessa huijata vähän Nellaa! Se lähtee helposti kavereidensa mukaan portin läheisyyteen, kun muut ilahtuvat sisälle pääsystä. Silloin olen alkanut syötellä vähän herkkupaloja muille ja lopulta Nellakin on sitten tullut utelemaan mitä olisi tarjolla. Ruokaa suuhun ja toisella puolella aitaa pujotettu riimu näyttävät tehoavan tammaan ja se on sitten sillä selkin. Pakkohan näitä erilaisia keinoja on keksiä, koska tällä mahalla ei ainakaan juosta kenenkään perässä. Ei enään pariin kuukauteen.
Ihanaa myös huomata ja kuulla, että olet löytänyt tallilta uusia tuttuja. Rawana Vaden kanssa onkin meidän tallin yksi pitkäakaisimpi pariskuntia ja hän osaa varmasti auttaa jos koskaan tulee ikäviä tilanteita tai mitään kysyttävää. Kannattaa myös ihan rohkeasti lähestyä muita tallilaisia! Minulla itselläni on ainakin sellainen kokemus tallistamme, että kaikki ovat lämpimiä toisiaan kohtaan ja täältä on helppo löytää aivan hulppeaa seuraa. Innolla odotan seuraavia seikkailujanne Nellan kanssa ja teidän tilanteenne antaa niin mielenkiintoisen mahdollisuuden kehittyä parina, ratsukkona, hevosena ja ihmisenä, että tuskin maltan päiviäkään odotella, että saan lukea uudestaan teidän tarinoita (: - Odelie
|
|
Daw
Vierailija
Posts: 8
|
Post by Daw on Jan 14, 2015 18:18:36 GMT 2
Tammikuisena päivänä
koulutreeni tänään maneesin lämmössä väistöjä, avoja, taivutuksia, ympyröitä monenkokoisia ja askellajeja kaikenlaisia
Aherruksen jälkeen koittivat ilot nää ulkona kauniissa pakkassäässä hevonen innoissaan hangelle pisti kellimään
3hm Kylläpä sinulla vaan tuo runosuoni kukkii, oikein hevosaiheinen ja keskeinen runo, jossa ei ole lähdetty yhtään hakoteille. Hyvä että pääsitte nyt vihdoin ja viimein treenailemaan vähän maneesissa, kunnon treenit ei ole kenellekään koskaan pahitteeksi, ei ratsastajalle eikä ratsulle. Teillä on kyllä lähtenyt ura ja uusi yhteiselo käyntiin niin hyvin täällä Simorassa, että ihan pursuan uteliaisuutta, kuinka teidän suhde tästä tulee oikeasti vielä kehittymään. Ehkä yltätte vielä joku päivä kilparadoille asti tai sitten minä vain olen yli innostunut kaikenlaisesta valmentamisesta, kun kerrankin olen makuun päässyt. Ehkä kunnon hikivalmennus voisi teillekin tehdä hyvää (;
Mutta mikä onkaan sen parempaa kun ihana pakkassää ja rauhallinen tuuli ulkona, kun on rehkinyt jo tarpeaksi ei voisi mikään muu tuntua nautinnollisemmalta kun lämpimään talliin pääsy ja sitä kautta takaisin tarhaan nauttimaan hyvästä päivästä. Nella kyllä todella osaa arvostaa ulkoilua ja rauhallisia päiviä, sillä harvoin tuntuu olevan kiire yhtään mihinkään ja se suhtautuuihanan rauhanomaisesti minuun, kun sitä aina tallista ulos ja talliin sisään hoitelen. Kuka nyt ei joskus olisi todella innoissaan kaikenlaisista lumisateista ja tuulista, mutta niin kuin aivan mielettömän upeasta kuvastasi jo näkyy, Nella osaa nauttia elämästään. Tällaisia tunnelma kuvia haluaisi mielellään nähdä jatkossakin enemmän omalla tallilla, innolla odottelen taas teidän kehitystänne ja nyt tietysti ihania piirrustuksia <3 - Odelie
|
|