Ruby
Vierailija
Posts: 5
|
Post by Ruby on Jan 2, 2015 19:23:48 GMT 2
Nessrescue x
ruotsalainen nainen, eikä mikään itsestäänselvyys- Ruby
|
|
Ruby
Vierailija
Posts: 5
|
Post by Ruby on Jan 6, 2015 21:00:34 GMT 2
I. Loppiaisrieha 6. tammikuuta
Edellinen iltani oli venähtänyt baarissa, kaverillani oli nimittäin täysi-ikäisyyden juhlistus. Ei hyvää päivää sitä alkoholin määrää. Itse pääsin vällyjen väliin siinä viiden aikaan aamuyöstä. Heräsin jyskyttävään pääkipuun siinä yhden aikoihin. Noustessani sängystä, näin liitutaululla tekstin "Tallin pirskeet klo 15 alkaen, don't be late!" Samassa kankkunen astui syrjään ja kiirehdin keittiöön syömään aamiaista. Asun pienehkössä kaksiossa rakkaan lemmikkini, poikaystäväni Juhon, kanssa. Totta kai jääkaapissa minua tervehti nakkipaketti ja valo. Juho ei ollut näköjään käynyt kaupassa, vaikka lupasi. Otin yhden lihapötkön ja palasin makuuhuoneeseen pukemaan. Vedin jalkaani mustan ja viininpunaisin ruuduin koristellut ratsastushousut sekä mustat sukat. Lätkäisin tummat arkimeikkini naamaan ja harjasin itsepäiset hiukseni, vedin vielä mustan Gunnareiden paidan päälleni. Eteisessä laitoin kengät jalkaan ja juuri ostamani parkatakin päälle, melkein unohdin tupakit lipastolle. Ulkona oli mukava pikku pakkanen. Tarkistin pököttini kontista, että muut tallikamani olivat vielä tallessa. Jep. Olin valmis lähtöön. Tallille oli kämpiltä lähemmäs 45 minuutin ajo. Käynnistin moottorin ja upea valkoinen 308:ni murahteli minulle. Pistin tupakin huuleen ja tulille. Lähdin siis matkaan.
Tallilla oli jo porukkaa. Jotkin heistä katsoivat minua pitkään, varmaan koska en näyttänyt sellaiselta stereotyppiseltä talli-ihmiseltä. Nousin autosta ja kävelin auton taakse ottamaan tavaroitani, tunsin silmät koko ajan selässäni. Kävelin suoraan tallille karkuun uteliaita katseita. Kello oli lähemmäs kolmea. Suuri lauma tallilaisia oli kerääntynyt ulko-ovien eteen. Suunnistus taisi olla alkamassa. Itse olin osallistunut vain maastoon Nessun kanssa. Olisi silti kiva nähdä muiden suorituksia ennen itse maastoa.
Tallisuunnistus oli nopeasti ohi. Kuulin kuinka osallistujat puhuivat vihjeistä sekä rasteista. Menin heidän luokseen. Kaikki hiljenivät. – Ööm.. Moi, oon Ruby. Seurasin teijän suunnistusta ja pakko myöntää, etten ois ite pärjänny läheskä yhtä hyvi ku te. – Juu.. Kiitti, vastasi tummat sekä pitkät hiukset omaava nuori nainen. - Nimi on Hanne, Tumpun omistaja. – Mietinki et kenen se kaunis ori on, vastasin hieman hymyillen. – Kiitos ! – Oletko sä se Nessun uus hoitaja tai vuokraaja, miten se nyt menikään...? Kysyi toinen tummahiuksinen naikkonen. – Minäpä minä. Vähän jännittää et saanko täältä tallilta ketään tuttuja, saatikka kavereita, vastasin. – Etköhän sä edes pari ystävää täältä saa, Hanne sanoi. - Tallin ilmapiiri on todella mukava ja avoin, ei ole pelkoa yksinjäämisestä. – Tuo helpottaa heti ! Thanks. Mä taidan jatkaa täst matkaa, meen laittamaan tamman jo valmiiks maastoon. Onnea laukkoihin, ketkä siihen nyt ovatkaan osallistumassa, sanoin nauraen. – Haha, kiitos vain! Nähään maaston merkeissä uudestaan, Hanne vastasi. – Tottahan toki.
Okei, olin puhunut edes yhden tallin porukkaan kuuluvan henkilön kanssa. Etsin Nessun karsinan, mutta se oli tyhjä. Tamma taisi olla ulkoilemassa. Jätin kypärän ja hanskat maahan ja otin riimunnarun sen karsinan vierestä ja suuntasin ulos. Löysin tamman heti. En muistanutkaan, kuinka kaunis se on. Juuri sellainen, jonka kanssa haluaisin valloittaa maailman ja ratsastaa pakoon tulimyrskyjä. Like that's gonna happen. – Moi tyttö, huhuilin sille. Se ei liikauttanut edes korviaan. Vihelsin. Nyt tamma ainakin nosti päänsä. Verkkaisesti se nosteli jalkojaan ja liikutti kroppaansa lähemmäs aitaa. – Voi kun sä olet ihana. Tuuhan tänne, nii ehitään vähä tutustuu ennen maastoon lähtöö. Neiti näytti todella uniselta. Ei ihmekään. Just ollu joulu ja kaikki syöny hemmetillisen ähkyn, kaks- ja nelijalkaset, ja nyt pitäis lähtee töihin. Nessu antoi nätisti laittaa riimunnarun kiinni ja avasin portin. Todella, todella, todella passiivisesti se käveli perässäni talliin. Kilpikonnakin olisi nopeampi. Sidoin tamman kiinni sen karsinan eteen ja hain sen harjat. Mietin itsekseni, että voisin mennä kentälle vähän aikaa vääntämään kiemuroita, voltteja ja sen sellaisia ennen maastoa. Saisi neidinkin vähän lämpiämään. Nessrescue keinahteli rauhallisesti puolelta toiselle, kun harjasin sitä. Kaviot nousivat helposti ylöspäin, ehkä liiankin helposti. Kun pääsin itse takaisin pystyyn, Nessu oli ottanut kumisuan kopasta ja mutusteli sitä. – Hei nainen, jos sulla on nälkä, niin kannattaa syödä se heinä sieltä tarhasta, eikä vaan talloa sitä ja levitellä ympäri aitausta, sanelin sille. Nessu nosti päänsä ja heilautti sitä kattoon. Se taisi olla samaa mieltä.
Vein harjat takaisin sinne, mistä ne hainkin. Jouduin etsimään satulahuonetta hetken aikaa. Löydettyäni satulahuoneen ja muut varusteet oli helppo löytää Nessun kamat kaiken sen keskeltä. Satulan alla oli todella pissismäinen (anteeksi) vaaleanpunainen, tai pinkki, juu sei tomaato ai sei tomeito, satulahuopa. – Tää lähtee vaihtoon. As soon as possible. Kävelin takaisin Nessun luo satula toisessa ja suitset toisessa kädessä. Asetin suitset roikkumaan karsinan oven nurkasta ja menin Nessun toiselle puolelle. Asetin satulan mahdollisimman hellästi sen selälle. Kun aloin laittamaan satulavyötä kiinni, huomasin kuinka tamma pullisteli. "Pitääpä muistaa tämä jekku" ajattelin. Laitoin vyön niin sopivasti kiinni kuin sen sillä hetkellä sain. Avasin riimun roikkumaan Nessun kaulaan ja avasin suitset paketista. Heitälsin ohjat tamman kaulalle ja valmistauduin tappeluun kuolainten suhteen. Olin väärässä, niin väärässä. Tamma otti ne nätisti kämmeneltäni. Laitoin leuka- sekä turpahihnan kuluneimpaan reikään kiinni. Nostin omat varusteeni lattialta ja laitoin kypärän päähän ja hanskat käteen.
Talutin tamman tyhjälle kentälle ja pysäytin sen lähelle uraa. Laskin jalustimet alas ja säädin ne sopiviksi, että pääsin satulaan. Melkein unohdin kiristää mahavyön. Sain sen vielä kaksi reikää kireämmälle. – Herranen aika ku sä pullistelit, nainen. Iha tarpeeks liikaa, sanoin tammalle. Se käänsi päätään ja katsoi minuun. Nousin satulaan. Tammalla oli ihanan pyöreä selkä ja selkeät pyörivät liikeet. Annoin sille pitkät ohjat ja painoavuilla neuvoin sen uralle jolkottelemaan. Se venytteli kaulaansa ja heilutteli päätään. Sen mielestä taisi olla ihan mukavaa päästä pyhien jälkeen liikkumaan kunnolla. Tiedä siitä, milloin tamma oli viimeksi ollut kentällä kunnon töissä, tai töissä ollenkaan. Hetken jälkeen keräsin ohjat ja laitoin tammaan hieman vauhtia.
Se ei kuitenkaan ollut niin eloisan oloinen, kun mitä olin kuvitellut. Tein sen kanssa voltteja ja kiemuroita, kaiken ajan yrittäen saada sitä liikkumaan paremmin ja nostamaan jalkojaan korkeammalle. Tuntui, kun kaikki yritys olisi ollut turhaa. Olin ainakin vartin ajan kokeillut eri painoapujen kanssa saada tammaan energiaa liikkumiseen. Vilkaisin kelloa puhelimestani. Se läheni neljää. Hankilaukat olivat siis menossa. Ajattelin mennä ratsain katsomaan muiden riehumista Nessun kanssa.
Kun pääsimme pellon laitaan, jossa muut ratsukot painoivat menemään, tunsin kuinka Nessu kuumeni ja sen pää kohosi korkealle ja se tanssahteli eteenpäin. – Ehei nainen, me jäädään tähä oottelee. Nessu selkeästi halusi lähteä juoksentelemaan muiden kanssa kuin päättömät kanat. Laskeuduin satulasta ja pidin kiinni ohjista. Tamma rauhoittui hieman.
Kun hankilaukat olivat ohi. Oli maaston vuoro. Ainakin Nessu näytti valmiilta liittymään muiden tallin hevosten seuraan. Kaikki osallistuneet olimme nousseet oman ratsumme satulaan, saattoi matkamme alkaa.
Itse asetuin Hannen ja Tumpun perään. Pakko myöntää, Tumppu oli älyttömän komea oripoika. Nessu korskahti. Taputtelin tammaa kaulalle. – Ei tietenkään niin komea kuin sinä. Hassu, sanoin sille. Hanne kääntyi satulassa katsomaan minua. – Katos, pääsitte messiin! Miltäs Nessu tuntuu pehvan alla ? Hanne kysyi. – Tosi mukava tää on, luulin kyl hieman menevämmäks naikkoseks, sanoin naurahtaen. – Sellasia nää pullamössö-pojjaat vähä on. Etköhän säki saa vielä ton tamman liikkumaan. Mitä oon kattonu Odelien ja Nessun työskentelyä, se on oikeestaan tahratonta. Harjotusta vaan ! – Ihana kuulla, et tää tamma osaa liikkua ! Ilouutinen oikeestaan.
Kiersimme rauhallisen ja tasaisen reitin jossain päin tallin maita. Nessu katseli innokkaana syötäviä puun lehtiä tai vastaavia ja sainkin pariin otteeseen patistella sitä jatkamaan eteenpäin. Ohitimme isomman peltoalueen jonka keskellä nökötti jänis. Sen karva oli vaihtunut puhtaan valkoiseksi. Olimme Nessun kanssa oikeastaan viimeiset jonossa, joten pysäytin tamman ja jäimme molemmat hetkeksi katsomaan tuota pientä otusta. Nessu hirnahti sille ja jänis otti jalat alle ja katosi näkymättömään koloon, jonnekin lumen sekaan.
Nessu vaikutti rauhalliselta ja kun lähestyimme takaisin tallin pihaan, annoin tammalle pitkät ohjat jotta se saisi ojennella kaulaansa ja rentoutua pienen maastokidutuksen jälkeen. Vasta tallin pihassa näin Odelien ensimmäistä kertaa oikeasti läheltä. Olimme aikaisemmin vain puhuneet puhelimessa.
Laskeuduin alas Nessun selästä ja lähestyin Odelieta, joka puuhasi nuorehkon orin kanssa. – Komea ori, sanoin. – Se on kyllä hieno poika. Välillä vähän outo. Sinä taidatkin olla Ruby ? hän vastasi minulle. – Minäpä juuri. Nessu on kyllä hieno tamma. Vähän saa kyllä patistella eteen, muuten kaikin puolin hieno tamma, kehuin Nessua ja rapsuttelin sen päätä. – Mukava nähdä, että tulet toimeen Nessun kanssa. Olet muuten myös tervetullut herkuttelemaan päivälliselle, Odelie sanoi. – Mun pitää valitettavasti lähtee aikalailla pian takaisin kotiin, ku oman miehen vanhemmat pyys heidä luoksee syömää. – Noh, näemme sitten kun seuraavan kerran eksyt tänne, Odelie toivotteli hyvät päivänjatkot ja lähdimme molemmat jatkamaan omia puuhiamme. Tervetuloa Simoraan vielä näin kertailleen! On aivan mieletöntä saada Nessulle vuokraaja, sillä valitettavasti näiden nuorisoiden lisääntyessä tallille, jää vanhemmat ja leppoisat vähän vähemmälle huomiolle. Sinähän olet tammalle oikea onnenpotku ja toivottavasti näen teidät vielä jatkossakin seikkailemassa pitkin meidän maita ja mantuja. Nessu vaikuttaa aina alussa kovin tahmealle ja laiskalle tyypille, mutta odotas vaan kun tutustut sen villinpään puoleen, sillon sitä mennään eikä vain meinata. Yleensähän minä en tapahtuma ja tuntisuorituksia kommentoi, mutta kun tämä merkintä on ensimmäisesi, onhan minun päästävä kommentoimaan teidän menoanne (:
Hienoa on huomata, että teidän tutustuminen lähti hyvin käyntiin. Mikä olisikaan parempi idea tutustua hevoseen kun hieman isommassa porukassa lähteä maastoon. Siinä tulee samalla paikat tutuiksi ja uusiin ihmisiin pääsee tutustumaan. Ei ole väliä kuinka erilainen ihminen on, meille on aina kaikki tervetulleita. Sinulla on kyllä hyvät otteet Nessuun, joka on hyvä ottaa huomioon jo näin alussa. Nessu on kirjaimellisesti lintsaajien valtiatar, sillä tammahan ei tee mitään ilmaiseksi. Sinut se ottikin hyvin vastaan, joka enteilee, että teistä voisi tulla hyvä ihminen ja karvakorva pari. Ihanaa myös huomata, että tosiaan pääsit tutustumaan uusiin ihmisiin heti, meidän tallilla ei pitäisi koskaan tulla yksinäistä. Jos yksinäistä tulee, niin ainakin meidän Jasonia saa lainata maastoon, kunhan sitä ei kenenkään hullun selkään päästä : D
Mun täytyy kyllä nyt nostaa sinut sillä tapaa jalustalle, etten muista koska olin viimeksi lukenut näin helppoa ja selkeä lukuista tekstiä. En löytänyt yhtäkään kirjoitusvirhettä (mutta täytyy myöntää että olen niitä myös kovin huono huomaamaan) ja kappalejaotkin on niin selkeät, että tällaisessa tekstissä silmä vain lepää. Innolla odotan mitä kaikkea Nessun kanssa tulet vielä keksimään ja mitä kaikkea pääsette touhuamaan. Vuokraajana sulla onkin suhteellisen vapaat kädet tamman kanssa, eli kohti auringon laskua, eikö (; - Odelie
|
|