Teukka & Maisi

[Maisi]

     A.I. TENKKAPOO
        Maisin ja Teukan päiväkirja

[Maisi]

4.1.2015    Pyllylleen meni(n) 

Miten voikaan olla näin rankkaa tämä muutto! Aina se on yhtä tuskaa. Tällä kertaa tuskan takana odotti kuitenkin jotain vallan hyvää, ellei jopa loistavaa. Muuttomme olisi tällä kertaa Simoraan. Aikaisemmin olimme muuttaneet useita kertoja. Aina oli joku syy, miksi emme voineet jäädä sen hetkiselle tallille. Edellisestä paikasta saimme potkut puhtaasti sen takia, että rakas ratsuni sattuu olemaan ori.
"Pirun sukupuolirasistit" mumisin, kun käänsin auton nokan pois tallin pihasta. "Ei varmasti tule ikävä. Adjö!" 


"Liekkijärvi, Simora" koitin kirjoittaa navigaattoriin tulevaa kotiosoitettamme. Oma postiosoitteeni ei sentään muutu, mutta puolet ajastaan  kun viettää hevosensa rinnalla tallilla, niin eiköhän sitäkin voi alkaa kodiksi kutsua.  Toivottavasti näin olisi "Meidän molempien uusi koti". Ajomatka oli onnekseni suhteellisen lyhyt, sillä Teukka oli keksinyt, että on kiva potkia trailerin seiniä ja nojailla niihin. Tämän seurauksena kevyt traileriyhdistelmäni huojui tiellä tuon tuosta. Mumisin mielessäni jo melkeen kirouksen takana mekkaloivalle matkustajalle, kunnes navigaattori iloisesti ilmoitti olevamme pian perillä.  Uusi elämä tällä seudulla ei kuulostanut ollenkaan pöllömmältä idealta. Maisema oli jopa illan hämärtyessä hurmaavaa katseltavaa. Sillä hetkellä minun piti tosin keskittyä enemmän yhdistelmän pitämiseen tiellä, joten maisemien ihailu sai jäädä toiseen päivään.


Tallin pihassa meitä odotti tummahiuksinen nainen. Olin sopinut tallin omistajien kanssa, että Odelie, toinen omistajista, saapuu paikalle opastamaan meidät turvallisesti määränpäähän. Pysäytin auton, ja astuin ulos talvisen hyiseen kylmyyteen. Me kaksi naista tervehdimme toisiamme ja esittelimme itsemme lyhyesti.

"Moikka, olet varmasti Maisi! Tervetuloa Simoraan minun ja Soneün puolesta. Valitettavasti hän ei päässyt tänään paikalle, mutta huomenna hän on taas kuvioissa mukana" nainen selosti minkä ehti.
"Juu, hei Maisi olen joo" sönkötin samalla kun etsin riimunnarua takaluukusta. "Otetaanko Teukka heti ulos ennen kuin se hermostuu ihan täysin"

Teukka kolisteli vaativana trailerissa. Vihdoin saimme orin saatettua ulos kuljetusvaunusta. Teukka pyöri kuin hyrrä minun ympärilläni. Se oli aivan hämillään uudesta paikasta. Jälleen kerran se joutui ihmettelemään, mitä vanhalle kodille on tapahtunut. Saavuimme paikalle niin myöhään illalla, että hevoset saisivat pian iltaruuat. Päätimme viedä Teukan heti omaan kotiinsa, pikkutalliin muiden herrojen kanssa. Odelie avasi pikkutallin oven ja saimme lämpimät tervetuliaishörinät, jotka vaihtuivatkin mielettömään mekkalaan ja huutoon, kun orit tervehtivät toisiaan. Raukat luulivat, että oven takana odotti ruokkija, eikä yksi ahmatti lisää.


Tarkastelin orin touhuja hetken aikaa karsinassa. 
"Kultapieni näytät niin hätääntyneeltä" sopertelin orille, joka steppasi karsinassa ja nakkeli niskojaan kuin mikäkin teinikakara. "Kohta tulee ruokaa, sitten ei oo hätää enää" Pudotin kourallisen kauraa orille, jotta se rauhoittuisi ja lähdin liukastellen hakemaan tavarakuormaa autosta. 


Avasin tilaihmeeni takaluukun ja huokaisin syvään. Menisi "hetki" ennen kuin tavarat olisivat paikoillaan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Hain kottikärryt avukseni, jotta saisin tavarat tehokkaasti ja nopeasti paikoilleen. Kottikärryt täyteen tavaraa ja ei muuta kuin menoksi!
"Kyllä tuo vielä tuohon päälle mahtuu.. Toi menee vielä käsivarteen ja toi kainaloon.." laskeskelin, miten saisin mahdollisimman paljon tavaraa yhdellä kertaa mukaan. Ja miten menikään se iänikuisen vanha sananlasku ahneen ei kovin kauniista lopusta., Se pirun sananlasku kävi taas toteen. Loimi kainalossa, harjapussi kukkurallisen kärrykuorman ylimpänä, parit suitset kyynärvarressa roikkuen kompuroin eteenpäin ja kuinka ollakaan: kompastuin suitsien roikkuviin ohjiin, liukastuin ja pyllähdin kumoon keskelle tallipihaa tavarat lennellen.
"Ei oo totta taas! Hitto vie" mutisin pidellessäni takapuoltani, joka jomotti ikävästi - mustelma siis tulossa.
Keräsin pienessä kiukussa tavarat kasaan ja sain kuin sainkin ne kuljetettua talliin yhdellä kertaa. Nopealla tahdilla järjestelin tavaroita ja samalla pomppasin kurkkaamassa oria, josko se olisi jo lopullisesti rauhoittunut. Teukka söi tyytyväisen näköisenä, joten jatkoin tavaroiden järjestelyä kiireellä. Talli suljettaisiin pian, mutten halunnut jättää jälkeeni totaalikaaosta. Vielä loimet nätisti viikattuna pinoon. Huomenna voi jatkaa tarkempia järjestelyjä. Menin vielä ihailemaan oriani, niin hienosti se oli ottanut tämänkin muuton. Ei voi, kun kiittää, että eläimellä on järki päässä. Muiskautin suukon orin otsalle ja lahjoin parilla porkkanalla "Oot nätisti täällä yön ja huomenna aamulla et aiheuta päänsärkyä kenellekään, oot tosi nätisti eikö vaan muru" 

Lähdin vihdoin autolle päin ja näin jättämäni maamerkin matkallani. Sievä pyllyn kuva maassa, oikein nauratti hölmöilyni. Kokeilin kädelläni takapuoleni terveydentilaa, ja irvistin samantein. Taitaa tulla oikein isompikin mustelma. Istahdin autoon ja pysähdyin hetkeksi. Hengähdin ja käynnistin auton, pysähtymiseni kesti noin 3 sekuntia. Kauempaa en jahkaillut, vaan ohjasin auton kohti kaupunkia. Yöksi kotiin rauhoittumaan, ja huomenna taas talliin! 


Tervetuloa vielä kerran suuresti Teukan kanssa Simoraan! On aivan mieletöntä saada meidän porukkaan ihan erilaisia, siis positiivisella tavalla, pareja, te tulette varmasti tuomaan meidän arkeemme uusia valonpilkahduksia (: Teukkahan on siis aivan mielettömän upea herra, niin upea että sydäntä kivistää, vaikka eilen illalla hieman jännittelin mitä aamutallista oikein tulee. Tosiaan Sonyalla on ollut nyt viime aikoina hieman muu elämä mielessä ja nainen on hypellyt aivan jossain muualla kuin Simorassa, mutta varmasti tulet häneenkin törmäämään tässä ajan kanssa. Mutta muuten en voi kun sanoa, että hyvä kun matka sujui hyvin eikä Teukka tullut trailerista läpi. Kuulostihan orin meuhkaamiset aikamoisilta, mutta ei se näköjään (ja onneksi) sen vaarallisempi ukkeli olekaan : D

Mitä tulee tuohon aamutalliin, niin täytyy myöntää, että tuli hieman ihmeteltyä tuota jälkeä tuossa tallin pihassa... Varsinkin kun suoraan sängystä pöllähtäneenä paikalle pamahdin ja taisi mennä vähän turhankin kauan ennen kuin sain itseni sitä liikkeelle. Mutta mikäpä siinä, jos te tallilaiset haluatte maamerkkejä meille tehdä, saadaanpahan ajateltavaa aamuun. Teukkahan oli aamulla mitä kärsimättömin ruoan odottaja ja turhautuneena se kopsautteli uusien kavereiden kanssa karsinoiden ovia jopa aika rajusti. Tarhaan en siis kuvitellutkaan saavani tämän mahan kanssa Teukkaa elossa, joten langetin sen mieheni työksi. Mutta tuollahan tuo nyt nököttää ja tekee tuttavuutta uusien tyyppien kanssa, ehkä tässä on merkki, että teidän on nyt aika seisahtua tänne (;

Tavarathan on aina meille kaikille ihan ikuinen ongelma. I can feel you. Hevosille sitä vaan tulee ostettua, varsinkin noille mussukoille, niin paljon tavaraa ettei ole toivoakaan niiden mahtumisesta yhteen autoon. Mitä tulee sun kirjoittamiseen, tykkään! Kirjoitat tekstiäsi todella sujuvasti, ehkä saattaisin itse heittää vuoropuhelut aina seuraavalle riville, saattaa hämätä. Mutta hei! En löytänyt yhtäkään kirjoitusvirhettä, ainoastaan yhdessä kohdassa vissiin oli pilkku vähän väärässä kohtaan : D Olen sataprosenttisesti hyvän tarinoitsijan fanaattinen fani, joten innolla odotan sinun ja Teukan seikkailuja täällä uudessa kodissa, meillä Simorassa (: - Odelie

[Maisi]

5.1.2015  Parhaita ystäviä aina ja ikuisesti

Oh no, mikä pakkaspäivä! Seisoin pikkutallissa näyttäen lähinnä sata kiloiselta mörssäriltä. 
"Hehe.. kolmas takki oli ehkä liikaa" jaoin hiljaisia mielipiteitä ilkikurisesta ulkonäöstäni. Yleensä näytin huolitellummalta, mutta tämä kylmyys oli kaiketi jäädyttänyt ajatukseni kotoa lähtiessäni. Riisuin äkkiä pari päällimäistä kerrosta päältäni ja huomasin sen kummasti helpottavan liikkumista. Olin hakenut orin tarhasta sisälle pikkutalliin. Edelliset yöt olin viettänyt valvoen ja miettien, mitenköhän ori käyttäytyy toveriensa kanssa tarhassa. Aiemmissa talleissa Teukka on joutunut tarhaamaan yksin, joten tämä kaverien läheisyys ilman rajoittavia väliaitoja oli sille aivan uutta. Pian kavioiden kopse ja hyinen tuulahdus pakkasilmaa herätti minut ajatuksistani.

"Jessus sentään! Mitä täällä on yön aikana oikein tapahtunut?" Tummatukkainen nainen pyöritteli silmiään pöyristyneenä ja sulki pikkutallin oven perässään. "Eilen oli ihan siedettävät pakkaslukemat, mutta nyt on ainakin -50 astetta pakkasta!"
Naurahdin ja totesin ihmetelleeni samaa. Huomasin naisen hääräävään voikon suomenhevosorin karsinassa.
"Hei, oot kaiketi Hannele?" kysyin varovasti. "Meidän oripojat taitaa olla tarhakavereita, joten utelisin, miten ne on siellä pärjänneet"
"Jees, Hanneksi mua kaikki sanoo!" Nainen vastasi iloisesti. "Tumppu on ainakin tykännyt uudesta kaveristaan, siellä ne eilenkin toisiaan vasten kyhnästivät. Taisivat lämmitellä, eikä ihmekään näillä ilmoilla!"
Olin helpottunut uutisesta. Aivan mahtavaa, että Teukka oli jo ensimmäisinä päivinä löytänyt itselleen sen oman kaverinsa laumasta.
"Varsinainen best friends forever -suhde taitaa olla aluillaan" Hanne jatkoi naureskelleen. Valitettavasti en kuullut enempää, sillä olin hipsinyt varustehuoneeseen hakemaan Teukan harjoja.


Harjasin orin uljasta kaulaa ja uppouduin täysin omiin maailmoihini. Tajusin olevani todella onnekas, kun omistan tällaisen hevosen, sekä vielä onnekkaampi, kun saamme viettää aikaamme yhdessä täällä Simorassa. Haaveiluni loppui lyhyeen, sillä Teukka ravisteli kaulaansa palauttaakseen minut takaisin maan pinnalle. Olin varmasti harjannut liian kauan samaa kohtaa. Yleensä Teukka vaatii täyden huomioni ja osoittaa kyllä mieltään, jos huomaa minun seilaavan haavemaailmoissani.
 
"On se kyllä upean näköinen" Hannen kirkas ääni kajahti aivan korvani juuressa. Säpsähdin, sillä en ollut huomannut lainkaan naisen läsnäoloa.
"Teukka on todellinen ylpeydenaihe" sanoin hiljaa. "Ensimmäinen ja ainoa hevoseni"
"Kuulinkin jo huhuja, että teillä on tähtäin korkealla" Hanne nojaili karsinan oveen katse leväten orin arvokkaassa olemuksessa.
"Joo, ollaan menossa just treenaamaan, viikon päästä ois taas yhdet koulukisat" Hymyilin jatkaen rivakasti harjausta. "Ruusuketta mennään hakemaan"
"Eiköhän mekin Tumpun kanssa lähdetä joskus mukaan, ei ehkä ihan pian... me treenataan vähän ensin" Nainen sanoi silmää vinkaten.


Teukka oli vihdoin puhdas, enää pintelit jalkaan - ja piru vie se satula.. Olen pitkään jo ihmetellyt, miten niin kultainen ori saa edes tämän happaman ilmeen aikaiseksi. Hain satulan nurkan takaa ja huomasin Teukan käyttäytyvän juuri sille ominaisella tavalla. Satulan ilmestyessä kuvioihin ori kääntää takapuolen ovea kohden, kääntää korvat niskaansa kohden ja vetää sieraimensa aivan ruttuun. Voisi luulla, että ori aikoo potkaista tai näykätä, mutta ei. Teukka näyttää hapanta naamaa ja kääntää katseensa hoitajaan juuri kun tämä on nostamassa satulaa selkään. 
"Joojoo pöljä. Se on se sama satula kuin aina ennenkin. Ei tartte näyttää happamalta hirveltä sen takia.." pyörittelin silmiäni orin hölmölle käytökselle. Ori heitteli päätään protestiksi satulaa vastaan. Tartuin satulavyöhön orin vatsan alla. Tiesin, että vyö pitäisi mennä kolmansiin reikiin molemmilta puolilta, mutta kiristyshetkellä oli kova työ saada se ylipäätään kiinni. Teukka oli aivan paikoillaan edelleen luimistellen, mutta tällä kertaa se pinnisti mahansa pinkeäksi palloksi. Taputin oria takamukselle naureskellen: "Hienosti pullisteltu jälleen kerran!"

Pyörin ympyrää paikoillani päätäni raapien. Mihin ihmeen nurkkaan olin ne pari takkia runtannut? 
"Jossakin täällä ne on pakko olla" mutisin ja pengoin varustehuonetta. 
Vihdoin löysin ne roikkumasta nätisti naulakosta. Olin aivan varma, etten ollut niitä itse siihen ripustanut, sillä se ei olisi minulle millään tavoin normaalia käytöstä. Tavarat tuppaavat usein jäämään hieman puolitiehen päämäärästään.
"Kiitos Hanne" ajattelin mielessäni ja lähdin hymyillen uhmaamaan ulkona odottavaa kylmyyttä.


Teukka on kyllä nyt niin hurmannut minut, että oma avomies meinaa jäädä turhan vähälle huomiolle, kun käyn tätä ukkoa ihastelemassa joku ilta pikkutallissa. Ori on kotiutunut meille yllättävän hyvin ja täytyy myöntää, että tarhausjärjestely jännitti minuakin hieman, mutta osoittautuikin aivan ivaksi järjestelyksi. Iivu ja Tumppu ottivat niin hienosti uuden tulokkaan vastaan, että pahamaiseisesta kaksikosta tuli nyt sitten kolmikko. Nyt saadaan tietysti hieman pelätä, että Teukka opettaa jotain omia kikkojaan meidän pojille, mutta tuskin tässä sen suurempaa ongelmaa tulee, mutta en kyllä ylläty jos joku päivä aita on jyrätty rikki ja jäykiä ei näy missään : D Pakko sanoa, ettei ulkonäöllä kyllä kauheasti ole väliä kun tallille tullaan, mutta ole huoleti, ihan sievältä sinäkin näytät joka päivä kun tänne meille saavut!

Minulle on aina niin kovin tärkeää, ettei kukaan vain tuntisi itseään ulkopuoliseksi tallissa ja että kaikki tuntisi olonsa täällä meillä kotoisaksi. Sehän vaatii aina tutustumista ja kun sinulla tuntuu olevan aina vauhti päällä, ehdin jo pelätä ettet täältä tuttuja löytäisi : D Mutta löytyihän! Hannella onkin ollut kovin yksinäistä pikkutallissa, kun Sonya on jolkottanut ties missä menoissa ja meiningeissä ja minä tämän jättimäisen masuni kanssa en aina ole pitämässä seuraa. Ehkä nyt sitten löydätte toisenne täältä tallilta. varsinkin kun molemmat vielä omistatte pyörryttävän komeat suomehevosorit. Ainakin sait Hannelta jo ystävällisen teon, joita nainen kyllä on aina harrastanut. Mieletön tyyppi! Toivottavasti ehdit vielä jossain vaiheessa pysähtyä ja löytää muutkin mukavat ihmiset täältä meidän tallistamme (; - Odelie

[Maisi]

9.1.2015   Suomalaisen lepopäivä

Harjasin Teukan oikein kiiltäväksi, letitin sen otsatukan, ja otin muutamia kuvia orista. Niin kauniisti ja ylväänä se seisoi sen pienen hetken, että sain napattua tämän upean kuvan Oikein sydän pakahtuu, kun tätä kullannuppua katselee!

Kyllä! Täytyy kyllä myöntää, että Teukka on aivan harvinaisen komea yksilö, jota katsoessa oikein silmä lepää. Joskus on hyvä pitää hieman vapaapäiviä ja puunaushetket tekevät enemmän kuin hyvää hevosille, edistäähän harjaus ja hoito myös hevosen terveydellisiä omisnaisuuksia. On aivan uskomatonta, että sait napattua orista noin hienon kuvan! Mitä olen tässä lyhykäisessä ajassa oppinut, niin Teukka ei kyllä tunnu haluavan kauhean kauaa seisoa paikallaan, niin on oikea kunnon suoristus onnistua napsaisemaan täydellinen kuva omata hevosesta. Myös suuret kehut haluan antaa Teukalle siitä, että ori on käyttäytynyt oikein herrasmiehen tapaan täällä meillä ja on tullut mieleen voisikohan se ymmärtää ettei tämä mamma ole ihan täysissä ruumiin voimissa, kun niin kiltti ja ystävällinen on minulle. Sain jopa taas aamulla hörähdyksen tervehdykseksi Tumpulta ja Teukalta, vaikka se taisi olla enempi ruoan kutsu kun meikäläisen tervehdys : D

Mutta siis herran jestan kun oli silmät tippua päästä kun tähän kuvaan törmäsin. Aivan jumalaisen upea kuva, että joutui kyllä pientä alemmuuskompleksia kokemaan. Väritys on aivan mielettömän hieno ja realistinen, josta löytyy sipaus piirrosmaisuutta, joka minusta kuuluu olla kuvissa ja on kyllä niin rodunomainen yksilö, että henkikin salpautuu. Aivan mielettömiä taitoja tämän kuvan kanssa on osoitettu ja tällaisia kuvia näkee hevosten päiväkirjoissa mieluusti, vaikka joka päivä! Malttamattomuudella odotan taas teukan päiväkirjaan lisäystä, ihanaa saada teidätkin tänne Simoraan tuomaan aivan oma tunnelmansa (: - Odelie

[Maisi]

14.1.2015  Näin me treenataan!

Avasin pikkutallin oven ja astuin pimeyteen Teukka aivan kannoillani. Siis nimenomaisesti kannoillani, kun ori lönksytti eteenpäin astellen ratsastussaappaideni kantapäitä lyttyyn. Heilautin kädelläni taaksepäin merkiksi orille, jotta se tajuaisi siirtyä hieman sivummalle ja jättäisi poloiset kantapääni rauhaan. 
"Mustelmia tulee taas ja varmaan rakkoja" mumisin ja muistelin takapuoleeni kasvanutta sateenkaaren kaikissa väreissä loistavaa mustelmaa. "Että joku voi vihata talvea näin paljon.."

Kävelimme jäisen tallipihan läpi kohti maneesia. Takanani junan lailla puksuttava Teukka piti kohtuuttomaa vauhtia yllä ja yritin liukastellen päästä etenemään matkallamme. Maneesin ovella huhuilin treenaaville ratsukoille, jotta he osaisivat varautua syöksyvään sisääntuloomme. Teukalla oli ollut muutama vapaapäivä, joten tiesin sen käyvän kierroksilla. Vaihdoin kannukset lyhyempiin ja pehmeämpiin, valitsin lyhyemmän piiskan ja puin itselleni tahmaisimmilla paikoilla varustetut ratsastushousut, jotta minulla olisi edes toivoa pysyä harjoitusravissa kiinni satulassa. Maneesissa liiteli kaunis punertava tamma selässään tummahiuksinen nuori nainen. Tamma liikkui kauniisti ja elastisesti, olin haltioissani seuratessani ratsukon liikehdintää. Teukka taisi olla yhtä haltioissaan, sillä huomasin sen hiipivän pienin ristiaskelin kohti maneesin keskustaa. Pysäytin pojan aikeet ja ohjasin sen kulkemaan perässäni uraa pitkin. Yritin rauhoitella ratsuni ensin kävelemällä maasta käsin sen kanssa. Pian nuori nainen siirsi tamman käyntiin, taputti sen kaulaa ja antoi sen venyttää kaulaansa.

"Sulla on tosi upeen näköinen tamma. Liikkuu aivan kadehdittavan hyvin!" kehaisin ratsukkoa.
"Kiitos! Kovan treenin tulosta" Nainen vastasi tamman selästä. "Te oottekin aika uusia täällä? Ei ollakaan kaiketi tavattu"
"Ei ainakaan virallisesti esittäydytty! Maisi olen minä ja tässä on Teukka" esittelin meidät iloisesti.
Pysähdyimme keskelle maneesia ja toinen ratsukko pysähtyi aivan viereemme. 
"Aivan! Tässä on Miyssa ja olen tosiaan Linnea" nainen vastasi hymyillen. 
Teukka hirnahti tervehdyksen Miyssalle, jota kiinnosti enemmän paikoillaan pyöriminen kuin tuttavuuden tekeminen. 
"Tällä hölmöllä on aivan liikaa pöllöenergiaa.. saa nähdä mitä treeneistä tulee" huokaisin.
"I feel you, tässä on toinen hölmö" Linnea naureskeli viitaten Miyssaan. "Kyllä se siitä, kun pääsee ensin alkuun"
"Nojooo katsellaan" sanoin epäilevästi.

Tiesin tasan tarkkaan, mitä odottaa. Kipusin orin selkään, joka ei malttanut pysyä paikoillaan senkään vertaa, että olisin saanut nostettua jalkani sen selän yli. Käynti oli kiireistä ja nykivää, joten osasin odottaa pään viskomista ja kiemurtelua ravissa. Keräsin ohjat ja nostin ravin pienellä lantion liikkeellä. Teukka singahti raviin ja nosteli etujalkojaan turhan korkealle. 
"Oho! Jalka ainakin nousee" Linnea kommentoi silmät lautasen kokoisina.
Aloitin tekemällä päätyihin ympyrät ja kulmiin lähes takaosakäännösmäiset kulmat. Pitkillä sivuilla taivuttelin Teukkaa ulospäin, jotta se tulisi taipuisammaksi itse treeniä varten. Pikkuhiljaa ori malttoi rentoutua ja ravi alkoi rullata letkeästi pitkin askelin eteenpäin. Vauhtia oli edelleen hieman liikaa, mutta annoin Teukan ravata hieman reippaammin alkuun. Pian koittaisi se kauhun hetki, jota pyrin välttämään näinä päivinä - nimittäin harjoitusraviin istuminen. Ratsullani ei muutoinkaan ole helpoimmat askellajit istua, joten täydestä vatsalihastreenistä menee tämä ratsastus, jos orilla on yhtään ylimääräistä energiaa. Huokaisin syvään, jännitin vatsalihaksiani ja istuin alas satulaan. Teukka viskoi päätään muutaman kerran protestiksi. Se olisi tänään halunnut ravata höyryjunana eteenpäin tunnin jos toisenkin.
Päätin treenata pohkeenväistöä. Teukka oli usein kippurassa kuin mato, joten tavoitteemme olisi saada hevonen suoremmaksi, sekä linja ja tahti pysymään tasaisena. 

Ensimmäinen yrittämä meni juuri niin, kuin aiemminkin. Kaksi puolen metrin levyistä askelta sivuun, kolme tikittävää askelta suoraan tai sivuliikettä väärään suuntaan, kaula maailman tiukimpaan pakettiin ja tämän jälkeen eteenpäinratsastus - ja uudelleen alusta. Pyörittelin silmiäni. Miten ikinä olemme suoriutuneet tästä kilpailuissa, kun kotona se on aina niin hemmetin vaikeaa? Toisella kerralla Teukka oli paremmin kuulolla ja sain ohjattua orin liikesuuntaa täysin istunnan avulla. Pikkuhiljaa energiaryöpyn takaa paljastui se osaava kouluratsu, jollaisen muistaakseni omistinkin. Taputin orin kaulaa ja jatkoin muutaman väistön vielä toiseen suuntaan.

"Hyvinhän toi näyttää etenevän!" Linnea huusi vielä maneesin ovelta. "Me lähetään nyt takaisin talliin, nähdään pian uudelleen, tuu moikkaamaan meitä tonne isoon talliin!"
"Jees.... nähdään! Älkää.... liukastelko" sain sanottua joksenkin katkonaisesti. Harjoitusravi vei kaiken keskittymiseni, jotta vatsalihakseni eivät pettäisi minua, kuten niillä oli tapana tehdä. Nostin vielä laukan ja tein laukassa sulkuväistöä ympyrällä. Teukka alkoi olla avuillani ja ratsastus sujui taas pienillä avuilla. Helppoa tämäkään ei ollut, sillä takajalkojen vahva poljenta oli heittää minut joka askeleella irti satulasta. Pinnistelin pysyäkseni tasapainossa. 
"Vielä neljä kierrosta... Enää kaks kierrosta.." tsemppasin vatsalihaksiani jaksamaan.

Pian siirsin Teukan takaisin raviin ja annoin sen venyttää kaulaansa treenin lopuksi. Huokaisin helpotuksesta, kun sain taas keventää ravia. Tunsin vatsalihasteni taas nipistelevän. Viime treenistä taisikin olla jo hetki aikaa, ja heti ne ottavat täyden lomafiiliksen, kun treeniä ei tule päivittäin. Ravasin muutamia kierroksia jatkaen alussa tekemiäni taivutuksia pitkillä sivuilla.
Pian siirsin orin käyntiin. Energiaa olisi vieläkin riittänyt, sillä Teukka marssi ympäri maneesia aikamoista vauhtia. Höyry nousi orin kaulasta. Voi miltä se näyttäisikään, jos en olisi klipannut sitä talven alkaessa. Taputin orin kaulaa ja kehuin sitä kovasti.
"Hieno poika olet! Hienosti jaksoit melkein koko ajan keskittyä" sopertelin tyytyväisesti hymyillen. 
Pysäytin Teukan maneesin oven tuntumaan ja laskeuduin alas sen selästä. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Vedin takin vetskarin kiinni niin ylös kuin mahdollista. Vielä pitäisi selviytyä takaisin talliin.
"Taas sitä mennään.." mietin valmiiksi hytisten, kun sain maneesin ovesta tervehdyksenä kasvoilleni jääkylmän puhalluksen.


Itseasiassa tuli itsekin huomattua, että varsinkin pimeän tullen on hyvin helppo liukastua tuossa pihamaalla. Ihan todella ikävän liukastahan nyt on jokapuolella, mutta reippaana tallinomistajana pistin Ramin hommiin ja nyt on kaikki tallin tiet, jossa vaan kukaan saattaa koskaan kävellä, niin hiekoitettu. Te kuitenkin pääsitte elävänä aina maneesiin asti, eikä Teukkakaan tuntunut tumpeloivan niin paljon, että ihan tuhottomaksi tuo teidän touhunnu olisi mennyt. Meillä tosiaan maneesi on aina vapaassa käytössä, kun tunteja ei ole ollut enää kohta puoleen vuoteen ja mikäs sen hauskempaa kun tehdä tuttavuutta lämpimässä hallissa. Ihanaa, että tutustuit Linneaan, he ovat Miyssan kanssa aikamoinen pakkaus ja varmasti oivaa seuraa jatkossa maastoon tai kunnon treeniin. Pöllöenergiaa tuntuu löytyvän tähän aikaan vuodesta vähän joka hevoselta, kannattaa tosiaan pitää noita otuksia ulkona niin paljon kuin vain mahdollista, niin saa itsekseen touhuta omiaan siellä. Meiltä löytyy hevosille jumppapallo ison tallin varastosta, jos joskus haluat kokeilla mitä noi meidän suomenpojat siihen sanoo : D

Hahah täytyy kyllä myöntää että jo näin sivustakatsojana näkee, ettei Teukan selässä oikeasti ole kauhean helppo istua. Suomenhevoseksi orilla on kyllä aivan mahtavan näköiset liikkeet ja tosiaan jalat siltä nousee ja askellajit on toimivia. Vatsalihastreenihän tekee vain hyvää, kesäksi ainakin olet sitten jo sellaisessa kunnossa, että rannalle kehtaa lähteä häpeilemättä (; Kunnon treenihän tekee hyvää myös hevoselle, vaikka harrastaisikin yksinkertaista treeniä, jatkat vain samaan malliin, että meidän komea kilpaori pysyy hyvässä kunnossa ja jatkossakin loistaa kilpakentillä. Ihanaa myös kuulla, että Teukka jaksoi teidän harjoituksiin tällä kertaa keskittyä oikein hienosti, tuntuu että nykyään tuo keskittyminen on juuri se mistä hyvilläkin ratsukoilla täydellisyys kiikastaa. Ainakin voit nyt rehellisesti tyytyväisenä jättää Teukan lepäämään ja suunnata kohti kotia rentoutuneena (tai no lihaskivuissa), huomenna sitten uudestaan jos lihakset enää sallii (; - Odelie

[Maisi]

21.3.2015  Lomailijan paluu

Aurinko paistaa ja on ihanan kirkas ilma. Kaivan aurinkolaseja esille kotelostaan ja nappaan kupin pöydältä mennäkseni parvekkeelle ju0maan aamuteeni. Avaan oven ja astun ulos ihanan lämpi...
"Hrrrr.. Hyi että on kylmä!" mutisen ajatukselleni mennä nauttimaan keväisestä ilmasta ilman aamutakkia paksumpaa varustusta. 
Lomailija ei aina muista, että täällä kotona Suomessa ei olekaan ihan yhtä lämmin, kuin Italiassa muutama päivä takaperin. Italiassa kävin katsomassa suuria ratsastuskilpailuja, kuten tapana on ollut joka vuosi. Reissusta tulleena on täynnä uutta intoa treenaamiseen ja kilpailemiseen, kun kausi alkaa kotimaassa hieman myöhemmin. Kesäiset kilpailut pyörivät jo päässäni, olihan niitä suunniteltu kalenteriin lähes minuuttiaikataululla jo vuodenvaihteesta lähtien! Pakkauduin edelleen harmillisesti talvisiin vaatteisiin lämpötilan keikkuessa +5 asteen tuntumassa auringonpaisteesta huolimatta.

Tallilla minua odottaisi perheeni hoivaama ori, joten en osannut varautua siihen, mitä minulla olisi vastassa. Osasin jo kuvitella, että jalustimia saisi pikkusisarusteni jäljiltä pidentää n. kuusi reikää, sekä äitini ratsastuksen jälkeen saisin aloittaa uudelleen harjoitukset, jotta hevoseni kulkisi taas ryhdikkäässä muodossa kesän kilpailuissa. Kävelin suoraan varustekaapille kauhistelemaan uutta järjestystä. Onneksi järjestys oli tällä kertaa pysynyt suhteellisen samanlaisena kuin lähtiessäni. Todennäköisesti äiti on siis käynyt viimeisenä päivänä yksin ratsastamassa ja jättänyt pikkuiset kotiin riehumaan. Vilkaisin satulatelinettä ja huomasin äidin tuoneen mukanaan uuden suojapäällisen estesatulaan. Kävin läpi myös kalenterin, johon olin pyytänyt perhettäni kirjoittamaan treeneistään, jotta minulla olisi jokin käsitys Teukan tilanteesta ennen selkäännousua. 

keskiviikko 18.3.2015

Estetreeniä! Vauhtia piisasi, mutta ihan nätisti tämä hyppää Liliankin kansa.
Hypättiin 80cm rataa, ja taisi molemmat nauttia yhtä paljon.
Kannattaisi lainata siskolle useamminkin.

t. Äiti  

p.s. Sun estesatula on hirvitys, ostettiin uus.

"Ostettiin uus" luin viimeisen lauseen muutamaan otteeseen kalenterin sivulta. Pudistelin päätäni ja kaivoin kiiltävän, uudelta tuoksuvan satulan suojuksen alta. 
"Pyh.. ei se vanha nyt niin kamala ollut.." puhisin muistellessani lämpimästi estesatulaa, joka oli palvellut meitä ehkä jo liian montakin vuotta. Satula ei ollut enää täysissä voimissaan, mutta käytin sitä niin harvoin, että tuskin huomasin sen "hirvittävää" kuntoa.  13-vuotias siskoni Lilia oli varsinainen nirppanokka, joten uskon hänen nostaneen pientä mellakkaa harmaantuvasta ja ryppyisestä satulasta. Sosiaalisen paineen alla äiti on tietenkin murtunut ja luvannut ostaa uuden satulan seuraavaa estetreeniä varten, jotta Lilian ei tarvitse istua aivan "hirvittävässä" satulassa.. Pudistelin päätäni teini-ikäisen siskoni murjotuksille ja nostin satulan valmiiksi käytävälle. Päätin lähteä testaamaan uutta penkkiä maastolenkille. 

Hain Teukan tarhasta. Tervehdykseksi sain lämpimän hörinän, sekä tarkan tuoksutarkastuksen. Herkkujen tuoksu ilmeisesti paljasti minut samantein, joten lahjoin pientä rakastani muutamalla porkkanalla. Orin harjaa koristi muutama kaunis vaaleanpunainen hiuslenkki. Tästä arvasin, että asialla olivat olleet nuorimmaiset siskoni Selina ja Milena. 8-vuotiaat kaksostytöt keksivät vaihtelevasti kaikenmoista jäynää, joten tällä kertaa olin silminnähden helpottunut vain orin harjassa olevista rastamaisista leteistä ja ponnareista. Talutin Teukan talliin ja aloitin purkamalla letit orin harjasta, joka osoittautuikin haasteellisemmaksi kuin olin kuvitellut. 
"Pirun kakarat.." murisin lettejä purkaessani.  
Karvanlähtöaika oli taas alkanut ja suomalaisesta ratsustani irtosi karvaa muidenkin edestä. Vaikka olin orin klipannut talvella, se oli ehtinyt kasvattaa talviturkkia hetken aikaa ennen kevättä. Harjasin ja puunasin ja harjasin ja puunasin, mutta edelleen tuntui, että ori näytti hieman hömssyiseltä turkkinsa kanssa. Puolen tunnin jälkeen luovutin, kun totesin, että karvaa irtoaa yhä enemmän, mitä kauemmin harjaan ja koitan siistiä ratsuani. Heitin uuden satulan orin selkään ja säädin jalustimet vain 4 reikää pidemmiksi. Suitset hevoselle ja aurinkolasit itselle päähän ja menoksi! Kylmyydestä huolimatta oli taas kiva olla kotona.