|
Post by Odelie on Mar 31, 2017 5:34:43 GMT 2
Tallipäiväkirja
Tallin henkilökunnan kertomukset Simoran arjesta ja hevosista vuodelle 2017. Jännitys on taattu!
|
|
|
Post by Odelie on Apr 3, 2017 17:03:03 GMT 2
"Johan on markkinat", huokaisin ja polkaisin tallin eteen lojumaan jäänyttä lautaa kevyesti. Simora oli ollut remontissa jo niin pitkään, ettei sormin voinut enää laske kuukausia, jotka olivat menneet hukkaan kun tallissa ei ollut asustanut ketään. Remontti oli aloitettu päärakennuksesta, eli kodstamme, josta oli kuoriutunut moderni ja kaunis. Mainitsematta edes katollista terassia ja muuta sälää jota jokainen nainen kaipasi itselleen salaa. Siitä oli jatkettu pihattoon, jonne oli rakennettu kunnollinen lämitettu aittarakennus, avonaisen lantalan tilalle oli saatu stardardien mukainen lantala pystyyn. Pikkutallin remontti alkoi näyttämään jo tulosta, eikä se näyttänyt enää niskaan tipahtavalta rotiskolta. Sitten oli aloitettu ison tallin remontti, jolle ei vain näkynyt loppua.
Kaiken piti olla jo valmista, kaiken olisi pitänyt olla valmista, mutta karsinoiden seinät kaipasivat edelleen käsittelyä ja satula/rehuhuone oli vielä ihan kesken. Onneksi olin hoitanut itse omalla ystäväporukalla maneesin pintahuollon ja kentän aitojen uusimisen, muuten työmiehillä olisi ollut hommaa vielä vuden kuluttua. Tarhat olivat saaneet uutta pintaa ja korjailua, ainoastaan tallien lisäksi kaipasi hoitoa vielä tiet sekä kentän pohja, kunhan se ensin sulaisi.
Käytännössä siihen verrattuna kuinka paljon hommaa oli, oltiin jo voiton puolella. Se oli tosi kuin vesi, enkä voinut olla hymyilemättä ihastellessani kasvimaani viereen noussutta pientä kasvihuonetta. Tilaa oli jätetty myös minun ikuiselle unelmalleni kanalalle ja possuillekin olisi tlaa, jos rohkenisin joku päivä muutaman hankkia. Unelmoin tilasta, josta löytyisi paljon muutakin kuin pelkät hevoset ja pystyyn nostettava kanala voisi olla askel oikeaan suuntaan unelmani suhteen.
"Kai sä ymmärrät, että kohta sä olet työtänyt Simoran niin täyteen kaikkea sälää, että lehmät ja koirat törmäilee toisiinsa, kun niillä ei ole tilaa kääntyä", Sonya pyöräytti silmiään seuratessaan perässäni. Olimme saaneet hetken vapaata, kun kaksoset olivat uinahtaneet päikkäreille päiväkodin vapaapäivänä vasta nyt. "Ensinnäkin se on aika iso kynnys meikäläiselle hankkia ylipäätään koiraa ja toisekseen kyllä tällä paikalla kapasiteettia riittää, kun vaan vähän avartaa katsettaan", hymyilin. "Eli et kiellä hankkivasi lehmiä tänne...", Sonya kuulosti tuskaiselta, hän oli vuosien varrella oppinut onnekseen ettei minun päähänpinttymille lopulta kuitenkaan mitään voinut. "Ehkä joskus", pieni hymykare huulillani oli pahaenteinen.
"Millonkohan minä pääsen siitä kalliista tallipaikasta eroon ja saan tuoda hevosen taas takasin kotiin?" Sonya kohotti kulmiaan, minun pyöriessä ympäri tallin pihaa pohtien viimeisen vuoden aikana tapahtunutta kallista ja hermoja raastavaa remonttia. "Luulen, että ihan pian", totesin. "Ihan pian? Uskotko sä oikeasti, että Simora voisi olla valmis jo ihan pian?" nainen kuulosti aavistuksen epuskoiselta, enkä asiaa ihmetellyt, sillä olimme odottaneet jo kauan. "Enää ei ole muita vaihtoehtoja, Simoran täytyy palata kartalle mahdollisimman pian, kaipaan sitä huisketta ja hälinää mitä täällä oli. Kaipaan aamutalliin heräämistä ja ratsastamista. Itseasiassa, sä voisit laittaa jo hakuun tallityöntekijää sinne nettiin. Kohta alkaa sadella hevosia ovista ja ikkunoista, eikä me kahdestaan siitä tulla selviämään."
|
|
|
Post by sonya on May 3, 2017 14:43:48 GMT 2
Simoran uusi aika keskiviikko, 3. toukokuuta 2017 Eetu tanssahteli riimunnarun päässä eikä olisi millään malttanut kävellä lyhyttä matkaa tallista tarhalle nätisti. Sillä tuntui olevan ylimääräistä virtaa joka ikinen aamu, ja se saisi varmaan hermoromahduksen, jos ei pääsisi joka päivä riekkumaan tunteja tarhassa. Nykäisin riimunnarusta muistutukseksi siitä, että etuilu ei ainakaan nopeuttaisi tarhaan pääsyä. Vaalea ori puisteli päätään tyytymättömänä. - Kyllä sä sinne tarhaan pääset, älä huoli, tuhahdin orille ja keskityin avaamaan tarhan portin mahdollisimman nopeasti. Heti päästyään eroon riimustaan Eetu syöksähti tarhaan villisti pukitellen. - Noh, parempi että purat sen energias nyt etkä ratsastaessa, mutisin itsekseni. Palatessani takaisin tallirakennukselle Odelie talutti viimeistäkin tarhailijaa, Kostia, ulos. - Ei muuta kuin talikko käteen ja urakoimaan, Odelie virnisti ja pyöräytin silmiäni. Onneksi suurin osa karsinoista oli vielä tyhjiä, ja siivottavaa ei ollut kuin naurettavan pieni määrä. Kohta varmaankin yksityisiä alkaisi lapata talliin, ja tulisi ajankohtaiseksi hankkia lisätyövoimaa Simoraan. Kävin hakemassa kottikärryt ja suuntasin kohti Eetun karsinaa. Sen häsläävästä luonteesta poiketen ori ei ollut lainkaan taipuvainen sotkemaan karsinaansa, joten hommaan ei mennyt kauaa. Tällä hetkellä tallissa ei oikeastaan asunut ainuttakaan erityisen sotkuisaa tapausta, mutta eiköhän sellainenkin jossain vaiheessa ilmestyisi. Löysin Odelien tallipihalta nojailemassa tammatarhan aitaan. Nainen näytti nauttivan rauhallisesta hetkestä keväisen auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Laskin aurinkolasit päälaeltani silmille ja kävelin Odelien viereen hypäten istumaan aidalle. - Mitäs mietit? tiedustelin tarjoten vesipulloa Odelielle. - Sitä, miten hyvältä tuntuu kun arki on lähtenyt rullaamaan Simorassa ja kohtapuoliin voidaan ottaa yksityisiä talliin, nainen vastasi siemaisten vesipullosta. - Tuntuu että kaikki on mennyt tähän asti täydellisesti, koskahan tää kaikki romahtaa ja tulee joku suuri katastrofi, virnistin riisuessani tuulitakkia yltäni. Kevät oli vihdoin päättänyt tulla jäädäkseen, ja lämpöasteet näyttivät jo sen verran plussaa ettei paksuja vaatteita voinut pitää yllään. - Älä manaa, Odelie tuhahti. - Mä oon ihan varma että kaikki sujuu hyvin tulevaisuudessakin, se on kuule ihan meistä itsestämme kiinni. Kohautin olkiani hymyillen. - Niin kai. Tästä alkaa Simoran uusi aika. /Ihana <3 Yhteisiä seikkailuja on kaivattu jo liian kauan! - Odelie/
|
|
|
Post by sonya on May 11, 2017 20:55:24 GMT 2
Uusia asukkaita torstai, 11. toukokuuta 2017 Eetun mielestä oli ihan parasta saada uusia leikkikavereita tarhaan ja se liihotti tukka putkella ympäri aitausta. Toinen herasilmä Paavo pällisteli orin touhuja ensin kummissaan, ennen kuin liittyi letkan jatkoksi nelistämään. Oripojilla vaikutti olevan melko rajut leikit, mutta loppujen lopuksi ne tulivat hyvin toimeen.
|
|