Post by Mikael Gren on May 3, 2017 12:49:08 GMT 2
Paluu esteille
estevalmennus 20.05.2017
Onko viimeisimmästä esteratsastuskerrastanne jo liian pitkä aika? Vai onko sinulla kenties hieman kokemattomampi hevonen, joka tarvitsisi varmuutta hyppäämiseen? Tämä valmennus on sopiva juuri teille, mutta myös korkeamman tason esteratsastajille, sillä keskitymme hiomaan perustyöskentelyä matalilla esteillä. Tässä valmennuksessa ei hypätä vaikeita ratoja tai korkeita esteitä, vaan lähdetään tutkiskelemaan jokaisen ratsukon heikkouksia ja miettimään, kuinka niistä päästäsiin yli. Esteiden korkeus voidaan räätälöidä jokaiselle osallistujalle sopivaksi maksimissaan metriin asti. Tervetuloa treenaamaan!
Valmennus on tarinamuotoinen, joten muutama päivä ennen valmennuksen alkua kirjoitan tunnista tarinan, jonka perusteella osallistujat kirjoittavat oman näkemyksensä valmennuksen kulusta. Kuittauksen ei tarvitse olla pitkä, jokainen saa kirjoittaa oman motivaation ja halukkuudensa mukaan. Osallistuminen valmennukseen tapahtuu alle, ja siitä pitäisi käydä ilmi millä hevosella valmennukseen osallistuu, sekä millainen esteratsastushistoria teillä on. Mainitse myös, missä esteratsastukseen liittyvässä asiassa haluaisitte kehittyä. Mikäli hevonen ei ole Simoran asukki, linkitäthän myös hevosesi sivut. Valmennus on auki ainoastaan piirretyille ja kolme paikkaa kuudesta on varattu Simoralaisille.
Osallistujat:
Sonya - Eetu / Kuittaus OK!
Inna - Ransu / Kuittaus OK!
Danni - Freda
Jannica - Kaneli
Benjamin - Halla
Liina - Taro
Tuntitarina:
Harpoin maneesissa kahden esteen väliä mittaillen sen etäisyyttä. Olin asetellut maneesiin valmennusta varten muutaman kavaletin, sekä pienempiä pystyesteitä, joista sai muodostettua erilaisia ratavariaatioita. Valmennukseen oli ollut kohtalaisen paljon innokkaita osallistujia, ja kaikki paikat olivatkin täyttyneet hyvissä ajoin ennen valmennuspäivää. Valmennus oli vaatinut hieman normaalia enemmän suunnittelua ja taustatutkimusta, sillä valmennusryhmä oli melko iso, ja ainoastaan yksi hevonen oli minulle tuttu ennestään. Pääideana tuntui selvästi etukäteistutkimuksen perusteella olevan kontrollin säilyttäminen ja hyppyrutiinin hakeminen. Siispä unohdettaisiin isot ja vaikeat radat.
"Noniin, tervetuloa vaan kaikille!" kajautin ratsukoiden saapuessa maneesin ovesta. Orit tuntuivat kyttäilevän jonkun verran tammoja, mutta muuten porukka vaikutti kohtuullisen rauhalliselta.
"Minä olen Mikael Gren, ja toimin estevalmentajana täällä Simorassa, mutta tarvittaessa käyn valmentamassa myös muilla talleilla. Tänään meillä on ohjelmassa rutiinin ja varmuuden hakemista tällaisilla melko pienillä esteillä", selostin viittoen esteiden suuntaan. "Kiinnitetään myös huomiota siihen, että saataisiin ne hyppäämään puhtaasti ja hyvällä tyylillä, jätetään voittoajan treenaamiset sitten toiseen kertaan."
Ratsastajat nousivat ratsujensa selkään, ja lähtivät pikkuhiljaa.verryttelemään hevosiaan käynnissä ja ravissa. Alkulämmittelyjen aikana keskityin vain katselemaan hieman kaikkien työskentelyä, jotta osaisin kohdentaa jokaiselle oikeanlaisia ohjeita.
"Lähdetään sitten tekemään laukkaympyrät kumpaankin päätyyn niin, että hypätään ympyrän kaarelle osuvia kahta kavalettia. Tarkoituksena on, ettei ennen tai jälkeen kavaletin tapahtuisi suuria temponmuutoksia, vaan laukka säilyisi rentona ja tasaisena", ohjeistin ratsastajia, jotka aloittivat tehtävän välittömästi. Ensimmäisenä tarkkailemalleni ympyrälle käänsi tummanruunikko suomenhevonen, joka tuntui olevan kovasti innoissaan hyppäämisestä. Ensimmäinen kavaletti sujui kohtuullisen hyvin, joskin vauhdikkaasti, mutta seuraavalle intoa oli kertynyt sen verran, että hyppyä vauhditti pieni ilopukki.
"Se tuli kyllä muuten ihan okei, Liina, muista pitää kädet rentoina ja jarruttaa keskivartalolla", nyökkäilin ja käänsin katseeni seuraavaan. Benjaminilla ja Hallalla tuntui olevan jo alkujaan paljon rauhallisempi tahti ja pienet kavaletit ylittyivät sujuvasti, joskin toisella hieman kompuroiden. Sonya sen sijaan rymisteli paikalle Eetun kanssa sellaista vauhtia, että se tuskin edes hyppäsi kavaletteja.
"Tee Eetun kanssa paljon puoli-pidätteitä ja pitkillä sivuilla taivuttele ja keksi sille tekemistä."
Ensimmäisen mallisuorituksen esittivät Jannica ja Kaneli, jonka suorituksesta en keksinyt kuin hyvää sanottavaa. Muutaman kerran jälkeen Kaneli alkoi kerätä hieman virtaa, ja Jannicakin sai tehdä töitä säilyttääksen tasaisen tahdin. Dannilla ja Fredalla kävi vähän samantapaisesti, sillä Freda tuntui kuumuvan jo pienten kavalettien ylittämisestä. Ransu sen sijaan ylitti kavaletit rauhallisesti ja hyvin, joskin melkoisella ilmavaralla.
"Hyvältä alkaa näyttää kaikilla.Vaihdetaan suuntaa ja tullaan samaa harjoitusta hetki vielä toiseenkin suuntaan, mutta niin, että lisään yhdet kavaletit lisää kummallekin ympyrälle. Esteiden väliin ei jää siis yhtään askelta, vaan tullaan innarityyliin."
Kun lämmittely-ympyröitä oltiin hiottu kaikkien kanssa niin, että jokainen sai pidettyä tahtinsa rauhallisena ja hypyt näyttivät hallituilta, voitiin siirtyä seuraavaan tehtävään. Sitä varten pyysin kaikkia yksitellen ratsastamaan osoittamani esteet.
"Aloitetaan tällä vihreävalkoisella pystyllä, jota lähestytään laukassa. Pystyn jälkeen suora lähestyminen punavalkoiselle esteelle", selostin. "Jokainen tulee vuorollaan kaksi kertaa putkeen."
Tehtävän aloittivat Sonya Eetulla, joka oli taas kerännyt virtaa ja muistutti duracellpupua. Ensimmäinen suorituskerta oli melko vauhdikas, mutta seuraavalla kerralla Sonya sai hevostaan hieman hillittyä, ja eteneminen oli maltillisempaa.
"Se hyppää oikein hyvällä tekniikalla silloin kun se ei kaahota", totesin Sonyalle.
Toisena estelinjalle tuli Jannica Kanelilla. Esteet ylittyivät, mutta eivät täysin suoralla linjalla. Pieni kiemurtelu kuitenkin väheni seuraavalla kerralla, joka oli jo oikein onnistunut. Myös Fredalla tuntui olevan vauhti päällä, ja Danni saikin tehdä lujasti töitä hillitäkseen sen menoa. Toisella kierroksella meno oli edelleen vauhdikasta, mutta hypyt onnistuivat hyvin. Seuraavana matkaan lähti Liina, joka ohjasi Taron kohti esteitä. Taro näytti vähän kyttäävän ensimmäistä estettä, mutta hyppäsi sen kuitenkin. Toiselle esteelle se kielsi.
"Pidä pohkeet lähellä hypyssä, tuu vaan uudelleen", nyökkäsin. Toisella kerralla Taro hyppäsi kyllä kuuliaisesti, joskin edelleen hieman epävarmana. Inna vuorollaan kannusti Ransun laukkaan, ja ori laukkasi suurin askelin esteitä kohti. Se hyppäsi edelleen mahtavalla ilmavararalla, kuin viestittäen esteiden olevan sille liian matalia. Benjamin ratsasti Hallan tyylikkäästi esteiden yli, ja tamma hyppäsikin rauhallisesti ja huolellisesti esteiden yli.
"Kaikilla meni ihan kivasti se, tullaan sitten vielä kerran nopealla tahdilla vielä kertaalleen", ohjeistin ja ratsukot lähtivät yksitellen hyppäämään sarjan vielä kerran. Suurempia ongelmia ei ilmennyt, ja pääsimme jatkamaan seuraavaan tehtävään.
"Yhdistetään äskeiseen sarjaan vielä toi sinivalkoinen pysty ja sen jälkeen tullaan uudestaan tää ensimmäinen, punavalkoinen pysty vastakkaisesta suunnasta", selostin ja ajattelin mielessäni radan muistuttavan vesipisaraa. Ratsukot tulivat jälleen yksitellen radan kaksi kertaa peräkkäin, tarvittaessa kolme jos tyydyttäviä suorituksia ei tulisi. Liina tuli Taron kanssa pari estettä vähän liian lähelle, ja kertaalleen tamma ponnisti aivan liian aikaisin. Lopputunnista hypyt alkoivat kuitenkin asettua ja kaksikko säi juonen päästä kiinni. Myös Eetun ja Sonyan vauhti alkoi rauhoittua, ja ori esitti muutamia erittäin komeita hyppyjä.
"Noniin, meillä alkaa aika pikkuhiljaa loppua, joten saatte itsenäisesti ratsastella vielä loppuverryttelyjä oman maun mukaan", kerroin kelloani vilkaisten. Ryhmä oli tosiaan ollut suuri ja henkilökohtainen ohjaus jäi melko vähäiseksi. Kaikki kuitenkin saivat toivottavasti ainakin jotain irti valmennuksesta.
"Kaikilla meni kokonaisuutena ihan hyvin, mä jään tähän vielä hetkeksi pyörimään jos jollain on jotain kysyttävää."