Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 19, 2010 17:03:55 GMT 2
19.12.2010 - Shot karsinassa30 HOITOMERKINTÄ!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 24, 2010 16:51:16 GMT 2
24.12.2010 - Hyvää joulua T: Pipari-Shot31 HOITOMERKINTÄ!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 25, 2010 1:41:39 GMT 2
27.11.2010 - Metsälenkki
Pieni ori tanssahteli villisti, kun talutin tätä pitkin metsäpolkua. Lunta oli maassa jo polviin asti, mutta se ei menoamme haitannut. Useammin kuin kerran Mortti meinasi jyrätä päälleni lumisessa metsässä, mutta onnistuin aina täpärästi pelastumaan ilmaa halkovilta kavioilta. Joskus ori kyllä koituisi kohtalokseni, siltä minusta nyt tuntui. Maasto muuttui yhä hankalakulkuisemmaksi käveltyämme syvemmälle metsään jolloin Morttikin joutu jo tekemään töitä päästäkseen eteenpäin. Suloisen orin silmistä paistoi kuitenkin puhdas ilo, kun tarvoimme yhdessä kohti tallia.
Takaisin Simoraan päästyämme olimme molemmat yltäpäältä lumessa, ja puoliverivarsani karvapeitteestä roikkui lumikökköjä. Kaviot olivat kasvaneet parilla sentillä kun lumi oli tarttunut kenkiin. Talutin riiviön karsinaansa ja tartuin kaviokoukkuun. - Nosta, käskin pontevasti. Mortti olisi halunnut vain leikkiä, mutta kun päättäväisesti toistin käskyni, se nosti jalkansa kiltisti ylös. Puhtaat kaviot saatuaan kävin käsiksi oripojan turkkiin, jonka harjaaminen ei totisesti ollut mahdollinen tehtävä. Yritin siinä sitten epätoivoisesti sulattaa käsilläni jäisiä lumipaakkuja. Sillä menolla tehtävään kuluisi vuosia! Päätin lopulta jättää ratsuni karsinaan, ja hypellä itse oleskeluhuoneeseen keittämään kahvia.
- No olikos hauska reissu, Ode kyseli yläkerrassa. - Mortin mielestä ainakin, tuhahdin kaataessani kahvia punaiseen kuppiini. Mortti oli tosiaan iloinnut silminnähden, minä en niinkään välittänyt siitä että sain kylmettyneet sormet ja varpaat. - No joo, olihan se ihan, myöntelin lopulta. Hetken herkuteltuani kahvilla ja eväsleivilläni palasin takaisin Mortin luokse. Karvapeite näytti jo paremmalta, ja sain harjattua loput pois kumisualla.
♥:llä Soneü & Mortti
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 25, 2010 1:42:04 GMT 2
4.12.2010 - Luminen tarhapäiväJoo kiva paint söherrys.. ♥:llä Soneü & Mortti
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 25, 2010 1:51:42 GMT 2
25.12.2010 - Omaperäinen otsikko
Lapoin muutaman porkkanan ja omenan jokaisen hevoseni ruokakippaan. Tokihan ratsujen täytyi saada jouluateriansa, vaikka näin myöhässä. Shot tunki ahnaasti päänsä koppaan jottei kukaan vaan saisi varastettua pienintäkään porkkananpalasta. Naurahdin tälle, ja astuin Aran, uusimman Simoran tulokkaan karsinaan. - Mitäs tyttö? juttelin silittäessäni tamman lapaa. Ara ei kiinnittänyt minuun juurikaan huomiota, söi vain tasaisen rauhallisesti ruokaansa.
jatkuu, tai sitten ei..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 4, 2011 21:07:35 GMT 2
4.1.2011 - TutustuminenTuo on ensimmäinen tekemäni kuva piirtiksellä. Panostihn tuohon kuvaan ja jonkin aikaa siinä menikin. =)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 22, 2011 21:49:59 GMT 2
17-23.01.2011 - ViikkokatsausMaanantaiShotin kanssa viikko aloitettiin reippaalla estetreenillä. Ori käyttäytyi karsinassa yhtä mallikkaasti kuin aina. Poika hyppäsi hienosti ja oli muutenkin virkeä. Katsomoon eksyi muutama tallilainen katselemaan ratsastustani, Meeri taisi napata muutaman kuvankin.
Ara oli tänään huonolla tuulella, ja luimi karsinassa, muutaman kerran jopa yritti näykkäistä, mitä ei yleensä tee. Varustin hevosen sitten pikapikaa, ja lähdin taluttamaan hevosta ulos suuntana maasto. Rentouttava maastolenkki tepsi, eikä Aran huono tuuli näkynyt enää kovin selvästi.
Tänään minulla oli hieman kiire, joten Odelie hoiti Mortin liikutuksen. Kuulemma Mortti oli käyttäytynyt kaikin puolin kiltisti, hieman varsamaisesti tosin. TiistaiShotin kanssa jatkoimme estetreeniä, huomenna olisi kouluvääntöä. Ori suhtautui esteisiin yhtä kiinnostuneesti kuin eilenkin. Tunnin harjoituksen jälkeen lähdimme maastoon tepastelemaan loppukäynnit.
Aran päivä alkoi rennosti juoksuttamisella, jonka jälkeen talutuslenkillä maastoon. Suuri hevonen asteli kiltisti vierelläni, eikä yrittänyt minkäänlaisia temppuja. Tahti ei ollut päätähuomaava kompuroidessani lumikinoksissa, mutta kärsivällisesti tamma odotteli minua.
Kokeilin Mortin kanssa tänään irtohypytystä, mikä oli orille jo ennestään tuttua. Mortti selvitti helposti hieman korkeammatkin esteet vaikka pudottikin muutaman puomin. KeskiviikkoShot oli leikkisällä tuulella heti aamusta eikä olisi millään halunnut antaa kiinni tarhassa. Kouluratsastus sujui siitä huolimatta hienosti, ja ori kuunteli herkästi apujani.
Jatkoin samaa lajia Aran kanssa, joka oli tavanomaista virkeämpi tänään. Kouluvääntö sujui kuitenkin mallikkaasti, varsinkin lisätyissä askellajeissa tamma loisti. Loppujäähdyttelyiksi menimme maastoon, sillä ilma oli mukavan vilpoinen, muttei kuitenkaan liian kylmä. Annoin Aran päästellä vaihteeksi kunnolla höyryjään.
Tänään juoksutin Morttia maneesissa ja reippaasti ori porhalsikin eteenpäin. Karsinassa ylienerginen koni meinasi talloa varpaani, jonka jälkeen karkasi karsinasta. Onneksi Ben sai Mortin kiinni ennen kuin pahempaa ehti käydä.
TorstaiKiireideni vuoksi tänään en päässyt tallille, ja Mortti sekä Ara saivat pitää vapaapäivän. Shot sen sijaan pääsi koulutunnille, sillä Meeri poikkesi tallille oria hoitamaan. PerjantaiMuiden viettäessä vapaapäiviään eilen, sai Shot lomailla tänään. Lomapäivä ei kuitenkaan ollut tarkoituksellinen, vaan ori oli onnistunut loukkaamaan jalkansa tarhassa, kuka tietää miten. Siispä eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen määrättiin Shotille pari lomapäivää, jonka jälkeen kevyttä liikutusta ja maastakäsin työskentelyä.
Esteet saivat tänään kyytiä maneesissa Aran kiitäessä tuhatta ja sataa. Tamma oli huonolla päällä eivätkä hypyt oikein tahtoneet sujua, pudotuksia ja kieltoja tuli runsaasti. Päätimme lopulta luovuttaa, vaikka huonoon suoritukseen ei saisikaan lopettaa. Odeliekin tuli saarnaamaan meille (minulle oikeastaan) hevosten ruokinnasta. Noh, olihan Ara saanut muutamia herkkuja..
Odelie tahtoi liikuttaa taas Mortin, joten varustin orin tälle valmiiksi. Jäin hetkeksi katselemaan heidän työskentelyään, mutta lähdin sitten takaisin talliin siivoamaan karsinoita. LauantaiShotilla oli edelleen lomaa ja ori sai viettää sen karsinassaan. Siispä pidin ponille seuraa harjaillessa ja silitellessä sitä. Loppupäivästä Meerikin tuli hoivaamaan Shotia.
Aran kanssa lähdin maastoon, tämä viikko ei ole oikein ollut Aralle paras mahdollinen. Vaikka maastossa tamma käyttäytyykin yleensä hyvin, tuli muutamia ongelmia vastaan.
Mortti oli tänään minun liikutettavana ja päätin lähteä taluttelemaan oria maastoon. Mortti oli rasittavalla tuulella, ja tutki kaikkea mikä liikkui, ja kaikkea mikä ei liikkunut.
SunnuntaiNukuin pommiin enkä kerennyt tallille aamusta, sillä minulla oli työhaastattelu. Shot sai pitää vielä vapaata ja lepuuttaa jalkaansa Meerin hoivattavana. Odelie lupasi juoksuttaa Araa, joka pääsisi kohta varsamahansa kanssa lomalle. Mortti saisi viettää lepposan päivän tarhassa kavereidensa kanssa.
Soneün kolmikko//Shot on pikkuhiljaa alkanut toimimaan jalkansa kanssa ja päässyt tarhaamaan taas kaverinsa kanssa, enää ei yksinään tavitse puuhastella. Ara on kivasti kyllä sopeutunut tänne ja nyt vaan osotellaan, että millon se lapsukainen tulla tupsahtaa suloistamaan tätä meidän Simoran jo pirteää arkea. Mortistahan alkaa kehittyä kelpo yksilö, innolla odottelen, mitä saat aikaiseksi varsan kanssa ja kuinka Mortin koulutus jatkuu. Mites sitten työhaastattelun kävi? (: - OdelieHieno juttu! Jaa työhaastattelu.. :D No sanotaanko vaikka näin että en saanut paikkaa. //Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2011 18:20:56 GMT 2
24.01.2011 - Kalla
Lumi oli kuorruttanut maan ja puiden oksat valkoisella lumella. Pakkasta oli lähemmäs -15 astetta tarpoessani lumessa kohti Simoraa. Autoni ei tykännyt pakkasesta ja oli päättänyt jämähtää pihallemme. Katrinin (kämppikseni, muutin uuteen ihanaan isompaan asuntoon) kanssa yritimme sitä saada käyntiin, mutta kun ei niin ei. Katrin ei ollut ikinä välittänyt hevosista, mutta tänään kun hänellä ei muutakaan tekemistä ollut, päätti tyttö tulla mukaani. - Arako sen tiineen tamman nimi oli, Katrin kysyi kiinnostuneena. Nyökkäsin ja irvistin lumen tipahtaessa puun oksalta niskaani. Lunta oli lähemmäs puoli metriä ja lisää satoi parhaillaan. Suuret hiutaleet leijailivat maahan tiheään tahtiin saaden ilman näyttämään sumuiselta. Päätimme ottaa juoksukilpailun hangessa, minkä seurauksena saavuimme tallille väsyneinä ja märkinä. Odelie ratsasti Henellä kentällä tullessamme Simoran pihalle. - Mikäs teitä noin hengästyttää? Ode kysyi naurahtaen. - Tuollahh hhangessahh eihh ole niinhh hhelppoh juosta, sanoin huohottaen. - Ja Sonella on hhuono kunto, Katrin lisäsi naurahtaen. - Ai niinhh, tässä onhh Katrin, esittelin kaverini Odelle. - Tervetuloa Simoraan, Ode toivotti. - Olen muuten Odelie, tallin omistaja. Sone voikin varmaa esitellä paikkoja.
Lähdimme sisään lämpöiseen talliin. Menimme ensin kuivattelemaan oleskeluhuoneeseen, ja vasta sitten katsomaan kaakkeja. - Söpö talli, Katrin ihasteli. Vaihdoimme pikaisesti vaatteita, ojensin Katrinille vanhat kaapinpohjalta löytyneet verkkarini. Itse vedin jalkaani ratastushousut. Palasimme sitten takaisin tallin puolelle, ja esittelin ensialkuun omat rakkaat hobuseni. - Tässä on Baderna Show, toisinsanoen Shot. Shot on ensimmäinen oma hevoseni ja yhdessä olemme kisanneet niin esteitä kuin kouluakin, selostin innoissani Katrinille. - Näyttää aikas isolta, Katrin mutisi hieman pelokkaana. - Odotas vain kun näet Aran, se vasta iso onkin. Seuraavaksi siirryimme viereiselle karsinalle, missä Mortti asusti. - No tää on jo kivemman kokoinen, Katrin sanoi varmemmin ja ojensi kättään Morden haisteltavaksi. - Siinä on mun tuleva estetykki Mortti, jota me Oden kanssa parhaillaan koulutetaan kunnon hevoseksi. Siitä kasvaa semmonen vähän Shottia isompi, tokaisin ja huomasin Katrinin katsovan hieman kauhuissaan. - Onko sulla ollenkaan pieniä poneja? Naurahtaen pudistin päätäni hitaasti. Ohjasin Katrinin Aran karsinalle. Me molemmat huokaisimme hämmästyksestä ja ihastuksesta.
Maailman suloisin varsa seisoi Aran vieressä tutkaillen uteliaana ympäristöään. Sen rautiaankirjava karva oli vielä hieman kostea. Tapitimme molemmat varsaa silmät pyöreinä, kunnes heräsimme horroksesta. - Se on.. ihana, sopersin. - Ja suloinen, suloisin varsa mitä olen koskaan nähnyt, Katrin lisäsi. Talliin alkoi valua lisää porukkaa tutkailemaan varsaa. Tuo suloinen pallero sai nimekseen Fake Eyes Quality, lyhyemmin Kalla. Kalla tutkaili uteliaasti jokaista katselijaa, mutta laskeutui sitten makuulle karsinan nurkkaan Aran taakse. Tamma hörähti pehmeästi varsalleen ja päätimme Katrinin kanssa lähteä kotiin jättääksemme Aran ja Kallan rauhaan.
Soneün kolmikko nelikko
// Tuli vähän kiire kirjoittaa loppuun..
Oih.. Kalla on kovin suloinen lapsukainen, onnittelut äideille. Taitaa olla vähän ilmassa kuolleen Kalla-marsun tuoksua, mitä sanot? Tarina oli kokonaisuudessaan aika mielenkiintoinen, hauskaa että toit kaverinkin mukaan. Sääli kun en itse päässyt Aran synnytykseen mukaan, mutta kyllä se Ben taisi valvoa tarkkaavaisena koko ajan ja auttoi varmasti neitoasi, minä nukkumassa sikeässä unessa. Toivottavasti se meidän Mortimerkin saa sitä kokoa vielä lisää (: - Odelie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 19, 2011 17:35:38 GMT 2
19.4.2011 - Kevätpäivä
Lumisade oli vaihtunut auringonpaisteeksi ja lintujen laulu piristi kevätpäivänä. Ulkona oli melkein t-paitakeli ajaessani Simoraan. Kesärenkaatkin piti vaihtaa viikonloppuna, tosin itse en sitä tehnyt, vaan yllättäen autoista kiinnostunut kämppikseni Katrin. Parkkeerrasin tutulle paikalle ja hyppäsin ulos. Shot norkoili tarhan portilla ja pysähdyin rapsuttamaan sitä. - Ajattele, kunhan vedet lämpiävät niin päästään uimaan, höpötin orilleni. Shot hörähti ja nuolaisi kättäni. Mitään erikoisempaa ohjelmaa en ollut tälle päivälle keksinyt, joten voisimme lähteä maastoon Shotin kanssa. - Miks ihmeessä sulla ei ole riimua päässä? tivasin orilta. Shot heilautti viattomasti päätään. - Oot varmaan onnistunu heittämään sen laitumen kauimmaiseen nurkkaan.. Sen enempää ajattelematta otin oria otsatukasta kiinni ja lähdin taluttamaan tallia kohti. Vastaantuleva Wonder katsahti meitä hieman ihmeissään, mutta tervehti sitten iloisesti. Päätin harjata orin sittenkin ulkona. - Hei Ode, hihkaisin naiselle joka sattui juuri sopivasti tulemaan tallista. - Viittisitkö pitää tätä hetken ku haen riimun? - Missäs tän riimu on? Kohautin olkiani lähtiessäni talliin. En löytänyt sopivankokoista riimua joten nappasin pätkän narua sekä riimunnarun. Väsäsin narusta riimun Shotin päähän ja Ode lähti hölmistynyt ilme naamallaan talliin.
Harjasin Shotin kaikessa rauhassa sillä minun ei tänään ollut mihinkään kiire. Päätin ratsastaa ilman satulaa ja puin suitset orin päähän. Taiteilin harjauspuomin päälle ja hyppäsin ratsuni selkään. Maiskautin orin liikkeelle ja suuntasin kulkumme kohti maastoesteitä. Se oli Shotin mielestä mahtavin reitti maastossa. - Hheei, naurahdin tanssahtelevalle orille. Se olisi halunnut jo laukata, mutta hyvä kun olimme pihasta päässeet. Annoin Shotin siirtyä raviin hetkisen kuluttua ja ravailimme reippaasti eteenpäin. Shot oli oikein pirteä ja tyytyväinen päästtettään maastoilemaan, enkä kyllä itsekään valita. Esteiden lähestyessä nostin kevyesti laukan myötäämällä pienesti ohjaa. Shot ponnisti vauhdilla ja ylitti tukin helposti valtavalla ilmavaralla. Ori kiihdytti vauhtia ja minulla oli täysi työ sen hillitsemisessä. Hyppelimme esteitä toinen toisensa perään ja huomasin unohtaneeni ajankulun. Siirsin orin käyntiin ja otin suunnan kohti tallia. Tartuin läheisen koivun oksaan tarkoituksenani nykäistä se mukaani, mutta risupa ei luovuttanut vaan pysyi sitkesti kiinni puussa. Unohdin myös itse irroittaa otteeni ja Shotin jatkaessa matkaa liu'uin maahan. Ori jatkoi vähän matkaa eteenpäin yksin mutta pysähtyi ja katsoi lopulta taakseen kummastuneena. Kuinkas ratsastaja nyt näin oli matkasta jäänyt. Kilttinä poikana Shot palasi luokseni pökkimään minua turvallaan. Tartuin ohjista ja nousin ylös. Huomasin puristavani edelleen risusta kiinni. Kampesin nyrkkini auki ja yritin hypätä takaisin orin selkään. Kuntoni ei näemmä edelleenkään ollut kehuttava kun en edes hevoseni selkään päässyt, Shot ei kuitenkaan maailman korkein ratsu ole. Talutin orin kannon viereen ja pääsin lopulta selkään.
Saavuimme Simoraan hetken kuluttua ja ratsastin Shotin harjauspuomin eteen. Laskeuduin alas ja riisuin suitset. - Olikos mukavaa, kysyi Ode jonka toisessa kädessä riekkui Herttua. Hymyilin ja nyökkäsin vastaukseksi. Heitin Shotin takaisin tarhaan ja hain Mortin harjauspuomille. Varsa yritti tutkia kaikkea mahdollista ja käänsi päätään jokaisen liikahduksen tai äännähdyksen suuntaan. Harjasin perusteellisesti orin sekä selvitin tämän jouhet. Päätin vielä letittää otsatukan löysälle letille, mutta Mortimerin näyttäessä hassulta purin sen sittenkin pois. Eihän kovan jätkän sovi pitää lettejä. Vein Mortinkin tarhaan ja autoin sitten Beniä tallin siivoamisessa. Mies oli harvinaisen iloinen tänään eikä juurikaan orjuuttanut minua. Siivosin muutaman karsinan ja tallikäytävää, mutta laiskuuttani päätin lähteä katsomaan kentällä ratsastavaa Odea Benin nurinoista huolimatta. Odelie ja Driimi kiisivät kentällä upeasti. - Kantapäät alas, huudahdin kentän laidalta. En voinut olla muistuttamatta häntä siitä samaisesta asiasta josta saan itse kuulla monesti päivässä. Ode irvisti ja korjasi pikaisesti jalkojaan. Virnistin ratsukolle ja heittäydyin selälleni ensimmäiselle löytämälleni kuivalle ruohopläntille. Ei kovin mukava makuupaikka, mutta menetteli. Ihanan rauhan rikkoi kännykkäni joka jaksoi pirteästi soittaa soittoääntä löputtomiin. Soittaja oli tuntematon, todennäköisesti joku typerä idiootti lehtimyyjä, joka kuitenkin vain teki työtään ja lässynlässyn.. Heitin puhelimen olkani yli ja kuulin parkaisun. - Kuka täällä pahoinpitelee viattomia tallityöntekijöitä, kuului Deanin ääni. Katsahdin taakseni ja esitin pikaiset pahoittelut ja anteeksipyynnön. Tarjouduin vielä viemään kottikärryn lantalaan ja siivoamaan loput karsinat. Mies oli selvästi iloinen työmäärän vähennyksestä, minä taas jo kaduin mitä lupasin. Otin kuitenkin suunnakseni lantalan ja kippasin kottikärryt sinne. Kävin vielä siivoamassa loput karsinat ennen kotiinlähtöä.
Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 20, 2011 18:49:24 GMT 2
Saavuin tallille vasta myöhään, sillä töissä oli mennyt odotettua pidempään. Sade oli lakannut ja pilvien välistä pilkahteli aika ajoin aurinkokin. Tervehdin ponejani ja sain samassa idean. Voisin lähteä talutuslenkille maastoon molempien orien kanssa. Niin saisin liikutettua myös nopeammin hevoseni eikä minun tarvitsisi olla Simorassa koko yötä. Niimpä lähdin harjaamaan Shottia ja Morttia. Lähdimme pian köpöttelemään maastoa kohti, Shot hitaasti riimunnarun päässä madellen ja Mortti edellä narua kiskoen. Odelie naureskeli meille, mutta toivotti onnea ja muistutti varovaisuudesta. Tottakai minä nyt omien hevosteni kanssa pärjäisin! Maiskutin Shotille saadakseni sen liikkumaan nopeammin. Päästyämme metsänreunaan keksivät orit ruveta kisailemaan ja sain siinä sitten pää kolmantena jalkana juosta irti päässeen Mortin perässä, jälleen kerran etanaksi muuttunutta Shotia perässä raahaten. Kun lopulta sain rauhoitettua tilanteen seurueemme matkasi kohti tuntematonta. Vaihteleva maasto kiinnosti Morttia joka vilkuili yhtenään ympärilleen. Ihme kun ei ollut jo venäyttänyt kaulaansa, niin mutkalla se ajoittain oli. Shotkin oli taas piristynyt ja pysyi Mortin reippaassa vauhdissa. Päätin ottaa hetkeksi ravia ja juosta hevosten vierellä. Vahinko vain että Morttikin oli kasvatnut jo niin isoksi, että kuntoni ei riittänyt alkuunkaan tämän perässä pysymiseen. Jo puolen tunnin päästä olin rättiväsynyt ja sain hullun idean kiivetä Shotin selkään loppumatkaksi. Kun olin löytänyt sopivan kiven jolta kavuta selkään tajusin että ilman kypärää ja satulaa ratsastaminen maastossa pelkällä riimulla toista hevosta taluttaen ei ehkä ollut maailman viisain ajatus. Tosin minusta puhuttaessa ei voi olettaakkaan että ajatukseni olisivat kovin fiksuja. Tarrasin sitten tiukasti orin harjaan kiinni ja maiskautin ratsuni liikkeelle. Shot ei onneksi enää jaksanut kisailla Mortin kanssa vaan käveli rauhallisesti ruunikon perässä. Olimme kulkeneet vartin Mortin johdolla, kunnes tajusin että kuljemme tyystin väärään suuntaan. Käänsin letkan ympäri ja pohdin hetken mihin suuntaan meidän pitäisi lähteä. Tulin siihen tulokseen että maasto näytti joka puolelta niin samalta ettei minusta ollut enää suunnistamaan täällä. Kaikkihan sen voivat todeta että minulla on maailman surkein suuntavaisto. En uskaltanut liikkua mihinkään etten eksyisi enempää joten päätin soittaa Odelien apuun. Nainen lupasi ratsastaa Driimillä pelastamaan meidät. Ei aikaakaa kun kuulin metsästä huhuilua ja Mortti steppaili edes takaisin ja hirnui tervehtiessään Driimiä. Ode ratsasti pusikosta ja yritti pidättää naurua. Kummastuneena ihmettelin syytä naurulle, mutten keksinyt mitään. Tarkastelin vielä itseäni, olisiko minulla kenties paita väärinpäin? Ode ei voinut enää pidätellä vaan räjähti nauramaan ja pyysi minua seuraamaan. Kävelimme kymmenisen metriä suuntaan josta hän saapui tammansa kanssa ja huomasin olevani Simoran pihalla. Suuni loksahti hämmästyksestä ammolleen ja kasvoilleni nousi voimakas puna kun tajusin olleeni niin lähellä Simoraa koko ajan. Ei näin... Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 26, 2011 18:33:10 GMT 2
26.4.2011 - Uusi hoitaja
Astuin autosta Simoran pihaan. Olin raahannut Katrinin mukaan - oikeastaan tyttö oli tuppautunut matkaani. Ilma oli lämmin ja aurinko paahtoi täysillä niskaamme. Tänään en kyllä jaksaisi ratsastaa. - Miten täällä voikin olla näin kuuma, huokaisin leyhytellen itseäni kädellä. - Kesä on tul-, Katrin aloitti, mutta jäi sitten tuijottamaan taakseni suu ammollaan. - Kuka toi komistus on?! Käännyin vilkaistakseni kuka oli saanut kämppikseni noin pois raiteiltaan ja huomasin tutut kasvot ja niillä leiskuvan tutun virneen. Olipa poika komistunut viime näkemästä, ei kyllä uskoisi enää samaksi mieheksi kuin viisi vuotta sitten. - Mikael, mitä sä täällä? huudahdin iloisesti ja juoksin halaamaan miestä. Katrin kallisti hölmistyneenä päätään ja katsoi meitä arvioivasti. - Tulin katsastaa lähitallin kun muutin taas suomeen, mutta en mä muistanu että sä oot täällä, Miksu naurahti. - Niin, ethän sä täällä käyny silloin kuin muutaman sata kertaa.. pyöräytin silmiäni. - Kai sä nyt Shotin vielä muistat? - Sitä komistusta ei voi unohtaa, vaikka eihän se mun ulkonäölle vertoja vedä, mies nauroi. Suuni kaartui hymyyn ja talutin Miksun talliin heppoja katsomaan. Katrin seurasi innokkaasti perässä.
- Kukas se täällä on, Miksu leperteli Shotille. - Ei ollakkaan nähty pitkään aikaan, mutta tokihan sä mut ja Championin muistat? Shot hörähti tyynesti, mutta jatkoi sitten heinien rouskuttelua. Kiidätin Miksun seuraavalle karsinalle, jossa asusti suloinen Mortti-orini. - Jaahas, jaahas, Miksu sanoi miettiväisesti. - Hevosmäärä sen kuin kasvaa.. Mulla ei taas oo tällähetkellä yhtäkään hevosta, sen uuden fwbnkin myin pois kun muutin. - Ei oo oikeestaan aikaa enää omalle hevoselle, mutta voisin jonkun hoitsun tai vuokrahevosen jostain taikoa, mies selvensi huomatessaan kurtistuneet kulmakarvani. Samassa hiljaa meitä seurannut Katrin yskäisi kuuluvasti. Miksu kääntyi uutta tuttavuutta kohti ystävällisesti hymyillen. - Sua mä en ookkaan vielä tavannut, mä oon Mikael jos et oo sattunut vielä huomaamaan, Miksu tokaisi iloisesti ja ojensi kättään Katrinille. - Joo, mä oon Katrin, Sonen kämppis, nainen hihkaisi flirttaileva hymy kasvoillaan. Miksu iski silmää Katrinille joka oli pyörtyä ihastuksesta ja leijaili edellämme tallin yläkertaan. Miksu katsahti minuun kulmiaan nostaen, mutta minä vain kohautin olkiani.
Katrin asettui istumaan Mikaelin viereen sohvalle ja aloitti innokkaan keskustelun. Minua vähän ihmetytti naisen äkkinäinen kiinnostus Miksuun, olihan Katrinilla jo poikaystävä. Miksu taas yritti hivuttautua minun viereeni juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, olimmehan olleet erittäinkin läheiset ystävät. - Varmaan roikun paljonkin täällä Simorassa, kun tää on kerta niin lähellä, Miksu sanoi. - Niin.. mutisin, kunnes ajatukseni kirkastuivat. - Ei sua muuten kiinnostais alkaa hoitamaan vaikka Morttia? Sen koulutus on vasta ihan alussa ja kyllä meille kelpais tollasen kokeneen hevosmiehen apu, ilmoitin innokkaasti. Niimpä sovimme että Mikael aloittaisi Mortin virallisena hoitajana. Saisin ainakin seuraa maastolenkeille, enkä enää eksyisi niinkuin viimeviikolla (köhköh..). - No mutta näkyillään, mun pitää nyt mennä, Miksu huikkasi hyvästiksi.
Soneü
// Toisin sanoen Mortti sai juuri hoitajan, Mikaelin. (:
Upeaa, että Mortti on löytänyt itselleen hoitajan ja vielä tutun sellaisen, toivottavasti meidän nuorikkopojille ei vain tule sitten tappelua tuosta johtajuudesta ;P Hauska kuitenkin saada elämää lisää meille kun itsekkin muutin Eliaksen kanssa kauemmas. Hienoa myös nähdä, että innostusta kirjusteluihin on löytynyt ja toivon löytäväni piakoin lisää. Ehkä ensikerralla et sitten eksy maastossa kunon aikamoinen komistus mukanasi. Mortin kanssa ollaan jo edetty aikasen pitkälle, niin on kyllä Mikaelilla tiedossa hyvä heppa allaan. - Odelie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 16, 2011 13:22:11 GMT 2
Päivittelyä..
Mortin kanssa saatu koulutus suht koht valmiiksi ja poika pomppiikin innokkaasti esteitä. Kohta (syksyllä) aloitetaankin ahkera kisaaminen esteillä ja treenaillaan vielä koulua, se kun ei luonnistu aivan luonnostaan. Kiitokset Mikaelille joka autteli koulutuksen kanssa, nyt kun mies osti oman hevosen niin ei jäänyt Mortille enää aikaa. Mortti viettelee nyt päiviään kesälaitumella.
Shotin kanssa ollaan vietetty aikaa rauhallisesti treenaten, kisaukset jäänyt vähemmälle. Jouduttiin myös ottamaan viikko rauhallisemmin kun tuli ilmi orin jalassa olevan jotain häikkää. Nyt poika on kuitenkin kunnossa ja pirteä. Syksyllä kierretään muutamia kisoja tämänkin kanssa, kunhan saa ori ensin kesälomailla laitumella.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 3, 2011 22:10:01 GMT 2
Teki mieli piirtää ja kaivoin piirtiksen esiin. Kappas vaan gimppi lagaili ja joiduin sitte paintilla piirtää. Tämän karmaisevan tuotoksen kuitenkin uskalsin pistää tänne päivikseen hyi ettää... Juh ihan kamalaa..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 12, 2011 22:02:08 GMT 2
12.09.2011 - Estetreenausta
Nostin hyväntuulisena satulan Mortin selkään. Simoran arki oli lähtenyt rullaamaan hyvin kesän jälkeen. Kesälaitumet olivat jääneet taakse ja hevosten treenaus alkoi. Morttikin oli onnistunut kasvattamaan hieman sallittua suuremman vatsan, jonka aioin kyllä tiukalla ruokavaliolla ja treenauksella pienentää entiseksi. - Noh noh, seisoppas paikallasi, mutisin orille välittämättä oikeasti steppailiko herra paikoillaan vai ei. Tänään taisi Mortilla olla paljonkin virtaa, joten estetreeni kelpaisi varmasti. Lämmin kesä oli vaihtunut sateiseen syksyyn, pisarat rummuttivat tallin kattoa tälläkin hetkellä säälimättömästi. Mortti hamusi leikkisästi hupparini hihaa ja heilutteli innokkaana päätään. - Rauhotus jo, naurahdin suloiselle hevoselleni.
Talutin Mortin maneesiin ja painoin kypärän päähäni. Odelie lupasi tulla kasaamaan esteradan sillävälin kun verryyttelin käynnissä ja ravissa. Orin selkäännousu oli tänään haastavaa mutta muutaman yrityksen jälkeen sain Mortin pysymään paikoillaan muutaman sekunnin. Puoliverinen lähti välittömästi käyntiin uralle kun olin selässä ja päätin säätää jalustimet vauhdissa. Parin käytikierroksen jälkeen maiskautin kevyesti ja ratsu siirtyi välittömästi reippaaseen raviin. Mortti oli herkällä tuulella ja reagoi vahvasti pienimpiinkiin apuihini - ainakin eteenpäinajaviin. Yritin puolipidättein hillitä hevosen menohaluja ja vastahakoisesti Mortti hieman rauhoittui. Tein paljon voltteja ja kiemurauria ja yritin saada orin kulkemaan peräänannossa. Yleensä se ei tuottanut hankaluuksia, mutta jo yhden päivän tauko liikutuksesta vaikutti asiaan merkittävästi.
Kun olin saanut verryyteltyä Morttia riittävästi otin muutamia laukannostoja. Ori laukkasi reippaasti ja halusi jo päästä hyppäämään. Aloitin n. 70cm pystystä jonka Mortti hyppäsi ilman pienintäkään epäröintiä. Ori alkoi kuumua ja sain tosissani pidätellä sitä. Lisäsin jokaisella kierroksella uuden esteen rataan jota hyppäsin ja pian radassa oli seitsemän estettä: ensin 70cm pysty, punavalkoinen metrin okseri, metrin pysty, sininen trippeli jonka korkeus hipoi metrikahtakymmentä, matalahko ristikko, jälleen punavalkoinen okseri ja viimeisenä ensimmäiseksi hypätty pysty. Mortti hyppäsi innokkaasti ja tottelevaisesti vaikkakin kuumui hieman. Hyppäsin vielä yksittäisiä esteitä ennen kuin siirryin loppuverryyttelyyn.
Käänsin orin lopulta kaartoon keskelle ja jalkauduin satulasta. Taputin Morttia ja löysäsin satulavyötä. Olimme molemmat hikisiä ja tyytyväisiä treeniin. Talutin Mortin talliin nopeasti yrittäen välttää kastumista. - Mites sujui? kysyi ohi kävelevä Odelie. - Hyvinhän se, tokaisin. - Mortilla riittää virtaa vaikka muille jakaa. Riisuin orilta varusteet ja harjasin sen pikaisesti. Heitin ohuen loimen hikisen orin selkään. Mortti hamusi herkkuja taskustani ja tyydyin hymähtämään. - Sulle on kuule kertynyt sen verran vararavintoa ettet herkkuja hetkeen saa. Mielenosoituksellisesti Mortti tönäisi minua turvallaan ja laski sitten päänsä kuvikkeen joukkoon, jospa muutama heinänkorsi eksyisi suuhun.
- Soneü & Mortti
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 1, 2011 16:16:27 GMT 2
01.11.2011 - Maastohyppelyä
Lapioin lantaa kottikärryihin Shotin karsinasta. Vielä kolme karsinaa olisi siivoamatta, toivottavasti Dean saapuisi sopivasti auttamaan. Mortti hörähteli minulle viereisestä karsinasta. - Kyllä kyllä rakkaani, kohta mennään maastoon. Mortti oli saanut jostain hurjasti ylimääräistä virtaa, jota ori purki riehumalla tarhassa (hajottaen tavaroita) tai vaihtoehtoisesti kentällä, mikä ei kovin mukavaa ole. Kouluratsastus on jäänyt nyt syksyllä vähän vähemmälle, Mortilla ei nimittäin ole siihen mitään mielenkiintoa ja ratsastuksesta ei tule yhtään mitään. Mihin on kadonnut ennen aina niin mukava orini joka totteli kiltisti eikä riehunut? Ehkä sillä, etten ole päässyt tallille yhtä useasti kuin ennen, on jotain tekemistä asian kanssa? Kärräsin viimeisen kottikärryllisen lantaa lantalaan ja palasin Mortin karsinalle. Nappasin pölyharjan ja siirryin harjaamaan oria. Ori oli kesän aikana lihonnut vain hieman, toisin kuin Shot, jonka valtavaa mahaa yritän epätoivoisesti saada pois. Heitin varusteet Mortin selkään ja talutin orin tallin pihalle.
Lähdimme matkaan kohti metsikköä, jonka kauta ajattelin kiertää laukkapätkälle. Myös maastoesteitä voisin kokeilla, ne voisivat olla Mortin mieleen. Ori tanssahteli ja olisi halunnut kiihdyttää vauhtia, mutta rentoutui hetken kuluttua ja tyytyi kävelemään rauhassa. Metsäpolun loppuessa hiekkatielle maiskautin orin raviin. Mortti nosti pään korkealle ja lähti ravaamaan jalat huitoen minne sattuu. Palautin orin maan pinnalle ja rauhotin ravia. - Kohta päästään laukkaamaan, mutisin itsekseni ja tarkkailin laukkapätkän alkua. Annoin orille luvan laukata. Kostea muta roiskui Mortin jalkojen hakatessa tasaisesti maata. Laukkasuora läheni loppuaan ja siirsin vastahakoisen orin ravin kautta käyntiin. Päätimme käydä kurkkaamassa vielä maastoesteet. Mortti hyppi innosta tasajalkaa kun näki esteitä edessämme. Ori olisi halunnut juosta välittömästi läpi jokaisen esteen ja vain vaivoin sain pidettyä sen kontrollissa. Rauhallisesti - tai niin rauhallisesti kuin oli mahdollista - lähdimme laukkaamaan ensimmäistä estettä kohti. Mortti ei epäröinyt hetkeäkään vaan ylitti epämääräisen esteen sen kummempia miettimättä. Hyppelimme radan loppuun ja lähdimme sitten kävelemään kohti Simoraa.
- Soneü & Mortti
|
|