Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 15, 2011 23:34:35 GMT 2
15.11.2011 - Öinen NEON MorttiTosiaan aika upea, sain innostuksen ladata kännykkään piirto-ohjelmann joten sillä väsäilin jotain. Tuntu että nyt vois hoidella heppoja mutta mut häädettiin koneelta. No ei hätää, kännykälläkin toimii tää datailu hienosti : D - Soneü Rakas tallityöntekijäni. Aivan ihana kuva mortista, ihan kun sie pitäisit jotain Mortti klubia.hieno piirrustus puhelinpiirrustukseksi ja lisää hauskuutta vain tulemaan (: - Odelie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 19, 2011 14:15:17 GMT 2
Mun auto juuttu jo pihaan, ei suostunu millään käynnistyy. Jotenki mun piti kuitenki tallille päästä joten soitin Sonelle. Ei se kauheen mielellään mua tullut monen kilsan
päästä hakee, mutta pääsinpä kuitenki tallille. Lupauduin hyvitykseks lähtee sen kanssa maastoon Mortilla. Hepat oli olleet aamun ulkona. Pakkasta ei oo viimeaikoina paljoo ollut ja tarhat oli hivenen kuraisia. Sen kyl huomas varsinkin Shotista, jonka karvapeite lähenteli Mortin väritystä. Naureskelin Sonelle joka sai harjata Shottia kädet kipeinä, kun itse vaan pikaisesti pyyhkäsin pölyt Mortin selästä. Oottelin Sonea ja heittelin varusteet Mortin päälle. Ori katteli mua innoissaan, että joko mennään.
Ehdotin Sonelle että mentäs pomppimaan maastoesteitä, kun molemmilla on kerta alla hienot esteratsut. Näin me sitten päätettiin tehdä, ja lähettiin tallipihasta kohti maastoesterataa. Juteltiin siinä matkalla niitä näitä heposista. Mortti oli kuulemma saanut ihan mukavia sijoituksia esteillä, mutta onkos se nyt mikään ihme, ihan hienolta hepalta vaikutti. Ylimäärästä energiaa orilla kyllä oli, tais olla vähän luvattoman paljon vapaapäiviä tullut Mortille. Päätettiin ottaa pieni laukkakisa, ja otin varaslähdon Mortin kanssa heti alkuun. Shot laukkas kyllä vanhoilla kintuillaan ihmeen nopeesti, vaikka ei se Mortin ohi päässyt. Vihaisen mulkaisun sain Sonelta kun hidastettiin vauhtia. "Epäreilua!" nainen huudahti.
Maastoesteet tuli esiin seuraavan mutkan takaa, ja tälläkertaa annoin hyvien tapojen mukaisesti Sonen mennä ekana. Shot ylitti tottuneesti ja innokkaasti puunrungot ja muurit, ja Mortin kanssa tultiin vähintäänkin yhtä innokkaasti perässä. Sone katto vähän pelokkaasti kun vauhtia oli vähän liikaa, mutta hengissä päästiin esteiden toiselle puolelle. "Tällä on aika paljon energiaa", tokaisin kun me lähettiin ravailee eteenpäin. "Sillä tuppaa olee aina maastossa vauhti päällä", Sone selitteli. Loppumatka me käveltiin tallille päin, kun ei enää sopivia laukkasuoria näkynyt, eikä me oltas viitittykkään laukata kotiinpäin.
Mä hoidin Mortin vielä tarhauskuntoon ja heitin sen laitsalle. Sone viisaana puki Shotille loimen ennen tarhaan vientiä, niin ehkä sais seuraavalla kerralla harjattua vähemmällä vaivalla. "Tulis jo pakkaskelit", Sone mutisi potkaistessaan kuraa kengänkärjellään. Maa ei ole vielä jäässä vaikka on jo marraskuun puoliväli, missäköhän se pakkaskeli luuraa. Lunta mä en tosin kaipaa vielä pitkään aikaan, sais kesä tulla takasin. Jouduin jäämään tallille tekee tallitöitä ja ratsastelee loppupäiväks, koska mulla ei sitä autoa ollu. Vois varmaan ostaa uuden jossain vaiheessa, ne vaan tuppaa olee niin kalliita ettei mulla todellakaan ole varaa. Sone saa sitten kuskata mua edestakaisin, tykkäs se siitä tai ei.
2011/11/19
Mahtavaa Mikael, että palasit takasin Simoraan, vaikka katositkin siinä jossain vaiheessa. Toivottavasti tällä kertaa pysyt matkassamme ja innostut vaikka ratsuttamaan niitä meidän muitakin hevosia (: Kannattaa muuten kokeilla maastoesteitä kilpailuviettisen Deanin kanssa (; - Odelie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 24, 2011 16:37:58 GMT 2
24.11.2011 - Rentoa ratsastusta
Ajelin tottuneesti Mikaelin kanssa kohti Simoraa. Mikke lupasi ratsastaa tänään Mortilla, kokeilla vähän miten herra toimii maneesissa. Olin ihan tyytyväinen että saisin välillä vähän rentoutua Shotin kanssa, mustaa oriani rauhallisempaa ja mukavampaa kaveria ei olekkaan. Päässäni pyöri myös pieni ajatuksenalku viedä Mikael ajamaan jollain Simoran suokilla. Miehellä kun ei ravikokemusta liiemmin ollut. Käänsin autoni Simoran pihaan ja sammutin moottorin. - Mennäänkö ajamaan Artsilan radalle joku päivä? kysyin ohimennen Mikeltä. Mies pysähtyi ja kääntyi kummissaan katsomaan minua. - Mut enhän mä osaa. - Ei se mitään, mä opetan, vastasin. - Otetaan joku rauhallinen hevonen, vaikka Kaisa. Mikael nyökkäsi totisena, ja jatkoimme sitten matkaa sisälle talliin.
Harjasin nuokkuvan Shotin ja varustin sen. Mikael oli suunnilleen samoihin aikoihin valmiina Mortin kanssa, ja pääsimme lähtemään maneesiin. - Laitetaanko noita kavaletteja? Mikke kysyi innoissaan. Nyökkäsin ja kävin Shottia perässäni hinaten asettelemaan kavaletteja toisen pitkänsivun viereen tasaisin välein, neljä kappaletta. Sillä välin Mikael nousi tanssahtelevan Mortin selkään ja aloitti alkulämmittelyt. Päästyäni Shotin selkään olivat Mikke ja Mortti jo ravissa. - Tällähän on upeet askeleet, tosi pehmeet, Mikael kehui. Siirryin raviin myös Shotin kanssa, ja aloitin taivuttelemalla hieman. Shot paloi halusta päästä nopeampaan tahtiin ja kavaleteille, mutta pysyi kuuliaisesti määräämässäni tahdissa ja askelsi voimakkaasti eteenpäin. Vaihtelin suuntaa ja nostin laukkoja. Shot nosti laukan lähes välittömästi ja laukkasi upeasti paketissa kaula kaarella. Kavaletteja lähestyessä vauhti kiihtyi eikä pää meinannut pysyä alhaalla. Hypyt olivat silti huolellisia ja tasaisia, Shot nosti kavioinsa juuri oikealle korkeudelle.
Mikaelilla oli pienoisia vaikeuksia hallita villi oripoikamme. Mortti mennä viipotti eteenpäin, mutta muutaman kierroksen ja voltin jälkeen sai Mikke rautiaan hallintaan ja muotoon. Katselin ratsukon reipasta menoa ja naurahdin: Mortti näytti mielisairaalasta karanneelta potilaalta tai pommilta, joka räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä. Hyvin Mikael kuitenkin ratsasti ja sai Mortin menemään, ei siinä mitään. Menimme kavaletit Shotin kanssa vielä muutamaan kertaan, ja keskityimme sitten enemmän kouluratsastukseen. Shot taipui ja väisti hienosti ja loppua kohden ratsastettavuus vain parani. Kun meno oli parhaimmillaan päätin siirtyä loppukäynteihin. Hyvään suoritukseen on hyvä lopettaa. Mikael jatkoi Mortin kanssa työskentelyä vielä hetken. Kavaletit sujuivat kovinkin vauhdikkaasti tällä ratsukolla, eikä pidätteet olleet tehota laisinkaan. Viimein M&M:n meno näytti hyvältä, ja hekin saattoivat lopettaa.
Palasimme talliin ja riisuimme varusteet hevosiltamme. Veimme orit tarhaan, jossa ne päästivät viimeisimmätkin höyryt ulos villisti pukitellen ja tarhaa ympäri laukaten. Nauresekellen palasimme talliin, jossa törmäsimme Odeen. - Moikka, nainen tervehti. - Teillä näyttää olevan hauskaa? - Jep, vastasin. - Mietin tossa että sopiskos jos me mentäs Miken kanssa vähän ravailemaan vaikka Kaisan kanssa, sehän on aika rauhallinen? - Olkaa hyvä vaan, kunhan tuutte hengissä takasin, Ode naurahti ja alkoi sitten kertomaan meille Felixin iloisista ja vähemmän iloisista tempauksista, joita viimepäivinä oli sattunut.
- S&S + M&M
// Ens kerralla kirjottelenki vähän jännemmän tarinan, tää oli tällanen perus pullamössötarina. : D
Toisinaan Mortti tosiaan näyttää mielisairaalasta karanneelta potilaalta, mutta kyllä se Ben aina pojun takaisin maan pinnalle palauttaa. Jos ei rakastelevin keinoin, niin väkisin. Tosiaan on ehkä parempikin, että Mikael Morttia toisinaan ratsastelee, niin ei pääse poika villiintymään naisen hellässä huomassa. Kyllä mie sainkin kuulla aikamoista tarinaa tosta sinun ja Shotin menosta, et ollut vain huomannut, kun Dean oli teitä katsellut. Eihän se poika mitään Morttia katsellut, vaan seuraili sinun työskentelyä mustan orhin kanssa. Ja käski minun sanoa, että kannattaisi harkita vaikkapa Benin tai Deanin valmennusta noiden esteiden suhteen. Ammattilaisiahan ne kuitenkin on. Tuona iltana kuitenkin Shot ilmoitti päättäväisesti, että sillä on edelleen ylimääräistä energiaa, sillä se oli päättänyt iltatallissa ottaa hatkat. En tajua, miten se oli siinä onnistunut, mutta aika vihaisena se Ben oli minulle soittanut, että nyt se lähtee teuraaksi. Onneksi vanhus oli mennyt vain tekemään tuttavuutta naapuri oritarhan kanssa, eikä mitään häslinkiä sattunut. Innolla vaan odotan näkeväni lisää, mitä Shotin kanssa jaksatte jatkossa puuhailla ja ehkä pääsisit vielä joku päivä Mortinkin kanssa asiallisiin väleihin ja meno näyttäisi ratsastukselta. - Odelie
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 10, 2012 18:37:23 GMT 2
10.01.2012 - Kilpaa korkeutta
Tuulilasinpyyhkimet liukuivat ajoittain ikkunalla pyyhkien hiljalleen satavaa lunta pois. Hymyilin itsekseni. Joulun mustasta säästä ei ollut enää merkkiäkään kun rakennukset ja puut olivat saaneet kauniin lumikuorrutuksen. Käännyin tutulle tielle ja ajoin pian mustan toyotani parkkiin Simoran pihaan. Tallipiha näytti autiolta ja ehdin jo ilmetellä missä kaikki olivat, kunnes astuin sisään talliin. Pysähdyin kuin seinään kuullessani Benin vihaisen äänen. Käännyin vähin äänin kannoillani ja livahdin ison tallin sijaan pikkutalliin, jossa Kaisa ja Krista tervehtivät minua hiljaa. Tarkistin jokaisen karsinan ja harmikseni ne näyttivät vielä likaisilta. Otin siis talikon käteeni ja lapoin suuria kasoja jätöksiä ja turvetta kottikärryyn. Tunnin kuluessa olin saanut kaikki pikkutallin karsinat siivottua ja uskalsin palata isoon talliin.
Meno olikin jo rauhoittunut eikä Benistä näkynyt jälkeäkään. Matkalla Shotin karsinalle törmäsin Deaniin. - Oliks täällä äsken joku sota menossa? kysyin varovasti. Dean tuhahti: - Jotain Kukan varusteita oli taas hajonnut ja Ben lievästi sanottuna vähän suuttu siitä, me ei muka osata huolehtia varusteista oikein.. - Höh, tuhahdin silmiäni pyöritellen ja jatkoin matkaani orieni karsinoille. - Likaista täälläkin, pöh. Sain siis jälleen tarttua talikkoon ja tuhlata puolituntia vielä näiden sottaisten puoliveristeni karsinoiden siivoukseen. Ehkä selviäisin tästä loputtomasta siivousurakasta ja jaksaisin vielä sen jälkeen ratsastaakin. Molemmat hevoset tarvitsivat liikuntaa, eikä kaksi hikistä tuntia virkeiden puoliveristen kanssa innostanut. Olisin halunnut lähteä vielä ajamaankin. Lopulta käännyin lähteäkseni viemään kottikärryjä lantalaan kun huomasin Mikaelin kävelevän tallikäytävää pitkin luokseni. - No täältähän mä vihdoin sut löysin, mulla... - Hei ihanaa et tulit! keskeytin miehen iloisesti. - Ota pliis Mortti ja tuu mun kaa hyppää esteitä, jooko? anelin samaan hengenvetoon. Mies virnisti ilkikurisesti ja nyökkäsi. - Hypätään kilpaa korkeutta, mä tuun niin voittaa sut. - No hei, Mortti on paljon nuorempi ja parempi hyppääjä ku Shot, tuhahdin mutten voinut olla innostumatta ajatuksesta.
Lähdimme hakemaan oreja tarhasta. Mieltäni jäi hieman kaivamaan mitä Mikael olisi halunnut sanoa ennen kuin törkeästi keskeytin hänet. Kysyin mieheltä tätä, mutta Mikael vain sanoi ettei se ole tärkeää. Eipä kai sitten. Tarhoissa oli ainakin puoli metriä lunta ja hevoset saivatkin kahlata kunnolla päästäkseen portille. Shot tuli heti luokseni, Morttia Mikael sai metsästää hieman pidempään, mutta pian sekin luovutti ja antoi ottaa itsensä kiinni. Talutimme intoa puhkuvat hevoset karsinoihin ja harjasimme ne pikaisesti. Laitoin Shotille sen uuden sähkönsinisen satulahuovan josta pidin itse valtavasti. Shot heilutteli hieman päätään kun kiristin satulavyötä. Painoin sitten kypärän päähäni ja huikkasin Mikelle olevani valmis. - No eiköhän mennä sitten, Mikael sanoi ja talutti Mortin ulos karsinasta.
Kello näytti kahta kun talutimme hevoset sisään maneesiin. Pitelin molempia oreja Mikaelin kasatessa muutaman pystyn kentälle. Nousimme selkään ja lähdimme lämmittelemään hevosia. Mortti pomppi ympäriinsä kuin duracellpupu ja Mikaelilla oli todella työtä sen pitelemisessä. Shot sen sijaan käveli tyynen rauhallisesti uraa pitkin, vaikkakin reippain ja energisin askelin. Parin kierroksen jälkeen keräsin ohjat ja kehotin hevosen raviin. Kaviot nousivat korkealle maasta tasaiseen tahtiin sen ravatessa iloisesti. Vaihdoin suuntaa ja ravasin toiseenkin suuntaan ennen kuin aloin hyppäämään pientä pystyä. Shot heitti laukan alkuun pienen pukinkin, ja ylitti sitten mukavalla ilmavaralla esteen.
Olimme molemmat saaneet hevoset lämmiteltyä ja päätimme aloittaa hyppäämisen. Nostin esteet aluksi kahdeksaankymmeneen senttiin. Mortti lähti vauhdilla ensimmäiselle esteelle ja Mikael oli pidätteidensä kanssa hieman myöhässä. Vaikka lähestyminen olikin huono, ratsukko selvitti esteen. Seuraavalle lähestyminen olikin jo parempi. Shot taas hyppäsi kuin vanha tekijä, ja hymyillen selvitin viimeisenkin esteen. Pian esteiden korkeus lähenteli 130 senttiä. Lyhensin ohjia ja käänsin Shotin ensimmäiselle esteelle. Shot oli innosta sekaisin ja hyppeli edestakaisin ja paikallaan laukatessaan kohti pystyä. Se kiihdytti vauhtia ennen estetta ja ponnisti vaarallisen läheltä, mutta selvitti esteen pudottamatta puomia. Selvisimme kunnialla viimeisistäkin esteistä, ja päätin lopettaa tähän. - Mitä, luovutatko sä? Mikael kysyi ihmeissään nostaessaan laukan Mortilla. - Ääh, en vaa haluu rasittaa Shottia liikaa, tokaisin. Shot vanheni uhkaavasti, se täyttäisi kohta jo 19. Se oli kuitenkin vielä hyvässä kunnossa ja elämäniloinen, mutten ratsastanut sillä enää niin rankasti kuin ennen. Mikael kohautti olkiaan ja ohjasi nuoremman orin esteelle. Mortti hyppäsi innokkaasti ja kevyesti esteet ja oli harmissaan kun myös Mikael päätti lopettaa.
Talutimme hevoset talliin ja huomasimme ikäväksemme että oli tullut jo pimeä. Ehkä voisimme kuitenkin käydä nopeasti ajamassa Herttualla. Riisuin Shotilta satulan ja suitset, ja heitin sille kevyen loimen päälle. Ori jäi rauhassa mutustelemaan heiniä karsinaan. - Lähettäiskö vielä ajamaan Herttualla, kysyin Mikaelilta satulahuoneessa. - Tuolla kyllä sataa aika ikävännäköisesti lunta, mutta jos sä oot valmis palelluttamaan ittes.., mies selitti. Kohautin olkiani ja mutristin suutani. Ulkona ei tosiaan ollut maailman ihanin ilma, ja oikeastaan kahvit sisällä kuulostivat paljon paremmalta vaihtoehdolta. - No joo, myönsin. - Tuu, huikkasin ja lähdin viemään hämmentynyttä Mikaelia ulos.
- Onkohan tää nyt ihan ok, Mikke kysyi hieman varuillaan kun olimme astuneet lumisina sisään päärakennukseen. - Joojoo, huiskautin kättäni ja riisuin kengät jalastani. Ketään ei näkynyt eikä kuulunut talossa, tervehdin vielä isoon ääneen mutta vastausta ei kuulunut. Viitoin Mikaelin peremmälle ja laitoin kahvin tippumaan. Istahdin hyräillen pöydän ääreen Mikaelin seuratessa perässä. Samassa ovi kävi ja näin Marielin saapuvan sisään taloon. Tervehdin naista ystävällisesti, ja tämä vastasi katsoen hieman kummastuneena meitä kauppakassi toisessa kädessään. - Mä laitoin kahvia, sanoin osoittaen kahvinkeitintä. - Ootko muuten nähny Odea? - Se on tuolla pikkutallissa puuhastelemassa, ilmeisesti Kristalla oli jotain pientä ongelmaa kavioissa, Mariel vastasi ja rupesi lappamaan ruokatarvikkeita kaappeihin. Rypistin otsaani ja harkitsin tallissa käymistä, mutten kerennyt ajatella pidemmälle kun Odelie, Ben, Meg ja Dean lampsivat kaikki sisään. - Moikka, heilutin iloisen tervehdyksen johon Odelie vastasi naurahtaen. - Ottaako joku kahvia?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 2, 2012 19:17:42 GMT 2
02.02.2012Tossa pari viikkoa sitten piirtelin tämmösen kuvan Shotista. (: Anteeksi kamalat rakennevirheet ja aika kökön näköinen muutenkin. Mortista tällanen kuva, ei ehkä ihan oikeenlainen päämerkki eikä muutenkaan kovin näköinen. : D
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 14, 2012 21:00:59 GMT 2
14.02.2012 - Hyvää ystävänpäivää!Kello näytti puoli kahdeksaa kun hiippailin Simoran hämyisellä tallipihalla. Pakkasta oli lähemmäs parikymmentä astetta ja olin kääriytynyt paksuun toppatakkiin. Kotoisa rouskutus kantautui pikkutallista ja minua vastaan tulikin isoon talliin matkalla oleva Ben. - Huomenta, sanoin ja huiskautin kättäni. - Voisit sinäkin joskus jotain täällä tehdä, mies murahti tunkiessaan kivennäisämpärin minulle käteen. Jäin hölmistyneenä katsomaan Benin harppomista sisälle taloon. Kohautin hartioitani ja astuin sisään talliin jossa talvikarvaan peittyneet hevoset odottivat kärsimättöminä aamuruokiaan. Ei auttanut muu kuin alkaa jakaa kauraa kuppeihin. - Vai on se Sone joutunut töihin, kuului tuttu ääni takaani. - Taitaa olla ihan uutta sulle. - No hehheh, käännähdin hymyillen ympäri ja yritin pidättää naurua. - Kiva pipo.. Mikael jäi bambipipoineen tuijottamaan hölmistyneenä minua kun hihitellen loikin seuraavalle karsinalle tarkistamaan ruokintaohjeita. - Lähetäänkö maastoon ilman satulaa? Mikael kyseli seuratessaan minua karsinalta toiselle. - Joo vaikka, mut nää ruoat pitää jakaa ensin, muistutin. - Mee sä vaikka harjaa Mortti ja Shot. Sain ruoat jaettua nopeasti ilman perässä roikkuvaa kaveria ja kävin heittämässä pikkutallib asukkaat ulkoilemaan. Herttua oli innoissaan lumesta ja pakkasesta ja meinasi jyrätä ylitseni useammankin kerran. Mikael tuli tallipihalle talittaen Shotia. - Kumman hepan sä otat? Mikael kysyi. - Mä menisin kyllä mielelläni Shotilla jos sä Mortin otat.. - Sopii mulle, nyökkäsin ja katosin talliin hakemaan hevostani. Mortti seisoi kärsimättömänä karsinan ovella sen näköisenä että tulisi kohta omin avuin oven läpi. Iskin kypärän päähäni ja nappasin kiinni ohjista. - Rauhotus nyt vähän, toppuuttelin oria joka oli jälleen kerran saanut viettää turhia lomapäiviä, ja olisi suoranainen ihme pysyä selässä tänään. ***** Nousimme selkään ja suuntasimme polkumme kohti männikköä. Ilma oli pirteä ja samaa voi sanoa hevosista, jotka poukkoilivat tiellä minne sattuu. Mortti tuntui allani räjähtävältä pommilta, ja muutamaan otteeseen se lähtikin yksinään ravailemaan lujempaa kuuntelematta pidätteitä. - Laukataan, Mikael ilmoitti ja kannusti Shotin laukkaan. Mortti lähti siinä samassa kiitolaukkaan pitkin lumistä tietä, ja henkeni kaupalla tarrauduin orin harjaan kiinni. Sain tasapainoni kuitenkin nopeasti takaisin, vaikka vauhtia en saanutkaan hidastettua. Kiisimme pitkin metsäistä tietä ja huomasin Mikaelin ja Shotin jäävän hitaasti taaksemme. Mortti ei hidastanut vauhtiaan edes tiukassa mutkassa, vaikka meinasikin menettää tasapainonsa, ja kaatua. Selvisimme säikähdyksellä ja jatkoimme matkaa - edelleen kiitolaukassa. Vasta isomman tien tullessa näkyviin suvaitsi ori rauhoittaa tahtia ja siirtyi puuskuttaen käyntiin. Odottelimme Mikaelia tien varressa. Pian ratsukko ravasikin näkyviin kulman takaa. - Oisit voinu odottaa, te menitte aika lujaa ohi, Mikael tuhahti, mutta hymyili kuitenkin. - Kuule ei siinä paljoa jarruteltu, tokaisin. - Morttin piti päästää vähän höyryjä ulos. Lähdimme kävelemään tien yli ja hieman takaisin päin, kohti tietä joka kiertää Sepänlammen. Vastaan tuli muutama auto, joista kirkkaanpunaista Mortti päätti väistää hyppäämällä ojaan. Siinä sitten olimme, lumeen uponneina ja vei aikaa ennenkuin Mortti pääsi mongerrettua ylös. - Tää heppa kyllä tappaa mut joku päivä, uhosin kun Mortti 'säikähti' lintuja ja pyrähti eteenpäin. Mikael nauraa hekotti Shotin selässä, vaikka minusta asia ei ollut ollenkaan hauska. Käännyimme kuitenkin pian rauhallisemmalle tielle kohti Sepänlampea. - Eikös me kohta olla perillä, Mikael muisteli kun lammen kaunis jääpinta jäi taakse. Emme uskaltautuneet lammenjäälle ratsatamaan, sillä se ei olisi todennäköisesti kannatellut meitä, emmekä todellakaan halunneet ottaa riskiä ja pudota jäihin. - Juu tosta metsän läpi vaan, osoitin pientä polkua joka lähti suuren kuusen juurelta. Olimme matkalla metsästysmajalle, jossa levähtäisimme hetkisen ennen paluumatkaa. Maiskautin Mortin raviin, ja ori lähti reippaasti - joskin huomattavasti rennommin ja kuuliaisemmin kuin alkumatkasta - ravaamaan eteenpäin. Oli kiva päästä kerrankin maastoilemaan ihan rauhassa Mortin kanssa, ilman jatkuvaa pidättämistä. Pysäytimme ratsut mökin pihaan ja laskeuduimme selästä. Sidoimme hevoset läheisiin puihin mökin viereen, ja hipsimme itse sisälle. Istahdin leveälle penkille Mikaelin viereen, ja nojasin tähän kevyesti. Samassa tunsin miehen huulet omillani lempeinä ja lämpiminä. - Hyvää ystävänpäivää, kuului kuiskaus. ***** Irroitimme hevoset ja nousimme selkään. Mortti oli rento ja rauhallisen oloinen, Shot taas näytti hieman piristyneen. - Eiköhän sitten lähdetä takaisin päin, Mikael hymähti ja maiskautti Shotin liikkeelle. Etenimme kohti Simoraa samaa reittiä kuin tulimmekin, leppoisan hiljaisuuden vallitessa. Tallipihalla törmäsimme kottikärryjä työntävään Odelieen. - Missäs te olitte? Ode pysähtyi kottikärryjen kanssa. - Metsästysmajalla vietettiin ystävänpäivää, Mikael virnisti iloisesti. Odelie katsahti minuun vakavana ja kysäisi ohimennen olenko Tumpille soitellut. - Ei Sone oo ehtinyt ku mä oon pitäny sille seuraa, kuului Mikaelilta vastaus. - Näköjään, Ode mutisi ja mulkaisi minua merkitsevästi. Riisuimme hevosilta varusteet ja kävimme heittämässä ne tarhoihin. Mikael lähti ratsuttamaan vielä Dessua, mutta minä päätin lähteä kotiin. Tarpeeksi toimintaa tälle päivälle, ja pitäisi vielä Katrinillekkin pitää seuraa kotona. Nappasin lapaseni ja lähdin marssimaan kohti autoa. - Nähdään huomenna, Mikael huikkasi ja iski silmää. Istuin autoon ja mutristin suutani. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä, ajattelin ajaessani kohti kotia.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 11, 2012 20:58:14 GMT 2
11.3.2012 - Minä,hoitaja?
Näpertelin mustan tuulitakkini helmoja,samalla kun kävelin hiekkatietä pitkin Simoralle. " Hengitä,ota rauhallisesti. Se on vain hevonen ", mutisin itselleni ja näin tallirakennuksen jo häämöttävän puiden takaa. Hymyilin itsekseni. Pääsisin ensimmäistä kertaa hoitohevoseni luo. Tallipiha oli autio. Ei ketään. Kohautin harteitani ja kävelin päättäväisenä tallin luo. Avasin oven ja astuin sisään. Ei ketään täälläkään. Ehkä jokin tunti oli meneillään? Tai sunnuntai ei ollut suosittu tallipäivä. No,mutta kuitenkin. Kävelin pitkin tallikäytävää ja katselin ympärilleni. Muutama hevonen hörähti ja nosti päätänsä herkkujen toivossa. Hetken tallissa haahuiltuani löysin Shotin karsinan. Henkäisin hämmästyksestä. Avasin karsinan oven ja ojensin käteni Shotia kohti. Se ojensi kaulaansa minua kohti ja nuuhki lapasen peittämää kättäni. " Moi,Shot ",sanoin tuolle ja menin hieman lähemmäs. Shot haisteli takkiani ja kuitenkin kyllästyi aika pian haistelemaan minua, joten se jatkoi heinien syömistä maasta. Katselin hetken aikaa tuota. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja harjata tuon. Suljin karsinan oven ja kävelin käytävän päähän, josta löysin satulahuoneen. Nappasin Shotin harjapakin mukaani ja kävelin takaisin karsinalle. Harjasin Shotia rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Tunsin selvästi kuinka tuon lihakset rentoutuivat. " En malta odottaa milloin pääsen ratsastamaan ",sanoin ja taputin tuon kaulaa. Sen korvat kääntyilivät ja silmät painuivat kiinni,mutta se avasi ne heti. Laskin harjan takaisin harjapakkiin ja otin kaviokoukun. Liutin kättäni tuon etujalkaa pitkin. Olin juuri nostamassa kaviota, mutta herra päättikin olla omatoiminen ja nosti sen ihan itse. Naurahdin ja putsasin kavion. " Olet kuin koira,yhtä kiltti ja helppo hoitaa ",sanoin tuolle ja laskin kavion maahan. Nojasin Shotin karsinan seinään ja henkäisin. Karva kiilsi kaksi kertaa kauniimmin, kuin äsken. Tunsin kuinka puhelin tärisi taskussani, joku soittaa. Otin sen pois sieltä, soittaja oli äitini. " No ? " kysyin. " Tulen hakemaan puolen tunnin päästä,ole valmiina ", äitini sanoi ja painotti sanaa ' ole valmiina'. " .. Okei ",sanoin hieman pettyneenä. En olisi halunnut lähteä vielä, mutta kai se on pakko. " Hei ", äitini sanoi ja katkaisi puhelun. Tungin puhelimen takaisin taskuuni. Silloin muistin että, minulla oli pari porkkanapalaa mukanani. " Katsohhan, Shot ",sanoin ja otin taskustani porkkanapalat. Ojensin ne Shottia kohti. Tuo ojensi kaulaansa ja napsi porkkanat kädeltäni. Se höristi korviaan ja katsoi minua toiveikkaana, josko lisää herkkuja tulisi. " Loppu ",sanoin ja levittelin käsiäni. Tuo tökkäisi minua mahaan ja hörähti. " Usko jo, ei ole enää! " naurahdin ja suukotin tuon turpaa. Vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen ja kävin vielä Shotin luona. " No, nähdään taas! " sanoin tuolle ja ojensin kättäni karsinan oven yli. Ori katsoi minua, mutta ei kuitenkaan vaivautunut tulla lähemmäs. Pudistin päätäni. " Höpsö ",mutisin ja kävelin tallista ulos. Äitini odotti jo tallipihalla. Juoksi auton luo ja nousin kyytiin. Olisinpa voinut olla vielä hetken aikaa, ajattelin. Ennen kuin huomasinkaan, olimme ajaneet jo pihalta pois.
Kiva ja lämminhenkinen tarina. Hyvä että tutustuit Shottiin, ja teillä näyttikin menevän jo hyvin. Seuraavalla kerralla voisit tutustua vaikka tallin henkilökuntaan, ainakin Odeliehen ja minuun (Ben kun ei kovin ystävällinen ole). Voit myös talutella Shotia ulkona kentällä tai maastossa, mutta varo ettet eksy. Kannattaa pyytää joku mukaan näyttämään tietä, esim. minä voin tulla mielelläni Mortin kanssa talutusretkelle. (: Kappalejaot helpottavat tekstin lukemista, ne voisit lisätä seuraavaan tarinaasi. - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 13, 2012 19:21:55 GMT 2
13.3.2012 - Ulkoilua
Loikin iloisesti lumista hiekkatietä pitkin tallille. Toinen päivä hoitajana,wow! Saavuin tallipihalle,muutama hevonen käyskenteli tyytyväisenä laitumella. " Ou, Shotkin on ulkona ",mutisin. Kävelin reippaasti tallin luo. Menin sisälle ja suuntasin oleskeluhuoneeseen. Viskasin laukkuni nurkkaan ja suuntasin Shotin karsinalle.
Joku minulle-tuntematon-nainen, siivosi Shotin karsinaa. Nainen pyyhki hikeä otsaltaan. " Terve ", nainen sanoi ja henkäisi syvään. " On tää karsinoiden siivous aika raskasta. " Naurahdin hieman. " Uskon. Shothan on ulkona? " kysysyin vielä ihan varmistaakseni, ettei se ollut tunnilla. " Joo. Miks sä sen sisälle haet? " nainen kysyi kummastuneena. " Meinasin harjata sen ja mennä taluttelemaan ulos. Oon sen hoitaja ", sanoin ja otin riimun naulakosta. " Aivan! Oot Henna,etkö ookkin? " nainen kysyi ja hymyili leveästi. " Se selittääkin kaiken. " " Joo, sittenhän sä olet Soneü ",sanoin tuttavallisesti. " Jep! Esittelen sut Odelielle ja mennääkö sit yhessä ulos? " Soneü kysyi. " Mulla on vielä muutama karsina jäljellä, mutta putsaan ne myöhemmin. " Nyökkäsin. " Selvä. "
Soneü koputti toimiston oveen. " Tullaan sisään " , Soneü sanoi ja avasi oven. Työpöydän ääressä istui joku-minulle-tuntematon-nainen,taas. " Ode, tässä on Henna. Shotin hoitaja ", nainen sanoi ja viitoi minua tulemaan sisään. " Hei ",sanoin hieman ujosti. " Shotin hoitaja, tervetuloa Simoraan! " Odelie sanoi iloisesti ja hymyili. " Henna aloitti eilen Shotin hoitamisen ",Soneü sanoi ja istui tuolille. Itse päätin jäädä oviaukkoon seisomaan. " No, miltäs Shot vaikuttaa? " Odelie kysyi ja kirjoitti samalla jotain. " Ihan mukava, tosi kiltti ja rauhallinen. Ainakin hoitaessa, vielä en ole ratsastanut ",naurahdin ja näpertelin tuulitakkini helmoja,taas vaihteeksi. " Sehän on hyvä asia ",Odelie mutisi. " Anteeksi, kamalasti töitä tehtävänä. " " Me jätetään sut töitä tekemään, me mennään vähän ulkoilemaan ", Soneü sanoi viekkaasti.
Avasin tarhan portin ja kutsuin Shotia. Soneü tuli perässäni ja sulki portin. " Mene nyt rohkeasti ", Soneü hoputti. Kävelin rohkeasti kohti Shottia. Ori katsoi minua mietteliään näköisenä. Laukkaisinko pakoon vai en? - ilmeellä. Rapsutin tuon turpaa ja napsautin narun kiinni tuon päitsiin. " Hyvä,poika ", lepertelin hiljaa ja lähdin taluttamaan tuota porttia kohti. " Käyn hakemassa Mortin, nii mennään! " Soneü huudahti ja avasi portin ja sulki sen kun, olin päässyt laitumelta pois.
Odottelin Soneüta,ulkona kun, tuo oli hakemassa Morttia. Soneü siis omisti kaksi hevosta? Tallin ovi avautui ja ulos 'rynni' rautias hevonen, jonka oletin olevan Mortti. Soneülla oli täysi työ pitää hevonen aisoissa. " Sillä on vähän energiaa ",Soneü sanoi ja torjui Morttia joka, yritti purra Shottia. " Huomaan ",naurahdin ja kävelin Shotin kanssa hieman kauemmas. " Mennään ",Soneü sanoi ja lähti kävelemään tietä pitkin metsään.
Rupesi satamaan lunta. " Ihana ilma ",huokailin ja silitin Shotin kaulaa. " Jep, tällä pätkällä me sit laukataan ",Soneü sanoi. Edessämme oli pitkä suora tie joka, kuitenkin muuttui ylämäeksi. " Kuulostaa kivalta ", totesin ja hymyilin itsekseni. Shot hörähti ja loikkasi hieman eteenpäin. Puusta oli pudonnut lunta suoraan tuon päälle. " Mitä se säikähti ? " Soneü kysyi ja pysäytti Mortin. Mortti hirnahti ja heitteli päätään. " Puusta putos lunta sen päälle ",sanoin ja puistelin lumet tuon loimen peittämän selän päältä. " Käännytäänkö me takas ? " " Voitais, ollaan me kävelty ainakin .. kilsa? " Soneü tokaisi.
Irrotin riimunnarun Shotin päitsistä, loppujen lopuksi otin koko riimun pois. Heitin lapaseni karsinan nurkkaan ja taputin Shottia. " Käyttäydyit hienosti ", sanoin lempeästi ja otin pari porkkanaa taskustani. Ojensin ne orille, se hamusi ne kädestäni ja hörähti. Lisää! Pudistin päätäni. " Ahne ", mutisin itsekseni ja poistuin karsinasta. Suljin oven ja suuntasin kohti satulahuonetta. " Jätänkö Shotille loimen? " kysyin Soneülta, joka harjasi Morttia. " Ööm, joo jätä vaan. Ota loimi pois, harjaa kunnolla ja laita loimi takas. Muista putsata kaviot. " Soneü muistutti.
Laskin harjapakin lapasieni viereen, karsinan nurkkaan. Avasin loimen mahavyöt ja rintaremmin(?). Otin loimen pois selästä ja laskin sen maahan,karsinan ulkopuolelle. Otin pölyharjan ja harjasin Shottia reippain vedoin. Putsasin kaviot ja selvitin harjan ja hännän, joita ei selvästikkään oltu selvitetty.
Levitin loimen takaisin Shotin selkään ja kiinnitin kaikki remmit. Venyttelin käsiäni. Nappasin lapaseni ja harjapakkini nurkasta ja poistuin karsinasta. Palautan pakin takaisin satulahuoneeseen ja itse menin oleskeluhuoneeseen. Laukkuni oli nurkassa, siellä mihin jätinkin sen. Otin laukkuni ja istuin sohvalle. Katsoin kelloa, puoli kuusi. Bussi tulisi kuudelta. Nojasin taaksepäin ja suljin silmäni. Nälkä kurni mahassani ja minulla ei ollut mitään syötävää. No, onneksi pääsen puolentunnin päästä kotiin.
Hieno tarina ja kappalejaotkin olivat tälläkertaa kohdallaan. (: Teillä ei näytä olevan Shotin kanssa ongelmia, joten jos haluat, voit jo ensi kerralla nousta selkään. Ratsastuksen on kuitenkin tapahduttava maneesissa minun valvonnassani. Jos vielä haluat hienosäätää tarinoidesi ulkonäköä, kannattaa välit poistaa " merkkien ja vuorosanojen välistä, esim. "Käyttäydyit hienosti" ei " Käyttäydyit hienosti ". Muuten kuitenkin oikein mukavaa luettavaa tämäkin tarina, jatka samaan malliin. (: - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 13, 2012 20:00:55 GMT 2
13.03.2012 - Täydellistä harmoniaa// Tarinan tapahtumat edeltävät Hennan tarinan tapahtumia. (: Tallin piha lainehti aamulla loskasta ja vedestä, jotka hitaasti sulava lumi jätti jälkeensä. Jalanjäljet näkyivät hetken selkeinä maassa, mutta haalistuvat sitten veteliksi ja huomaamattomiksi. Tennarini imivät itsensä heti täyteen vettä, kun astuin autostani Simoran parkkipaikalle. Taivas oli vaaleanharmaa, mutta aurinko paistoi hennosti ja ilma oli kirkas. Shot seisoskeli yksinään oritarhassa odotellen portilla että pääsisi sisään. Musta karva oli märkä ja likainen, eikä kylmässä ja loskaisessa tarhassa yksin seisominen varmaankaan ollut kovinkaan mukavaa. Rypistin otsaani. Missä Mortti mahtoi olla? Kävelin tarhalle ja tervehdin oria. Se laski turpansa kädelleni ja puhalsi ilmaa sieraimistaan. Avasin portin ja talutin Shotin riimusta sisään talliin. Mortti seisoi karsinassaan ja päästin Shotinkin omaansa. - Miten sä oot tänne päätynyt? ihmettelin sivellessäni orin turpaa kaltereiden välistä. Samassa karsinasta pomppasi esiin mies. - Mä ajattelin että voisin mennä sillä vähän koulua, Mikael tokaisi hymyillen. Pyöräytin silmiäni. Mikael ei koskaan kysynyt lupaa sellaisiin asioihin joihin tiesi vastauksen olevan myöntävä. - Älä sitten treenaa liian rankasti, huomautin ja pähkäilin olisiko Shotin hoitaja tulossa tänään. Jos olisi, minun olisi varmaan lähdettävä näyttämään hänelle vähän maastoreittejä. * * * * * Nappasin kumisuan käteeni ja pysähdyin hetkeksi katsomaan, kuinka Mikael nosti satulan Mortin selkään. Ori luimisti korviaan, muttei vaivautunut edes haukkaamaan ilmaa. Ei hän kuitenkaan olisi Mikaelia pelästyttänyt. Käänsin katseeni takaisin Shottiin, joka nuokkui rauhassa karsinassa. Nostin kumisuan mustalle lavalle, ja aloin pyöritellä likaa irti märästä karvasta. Huokaisin syvään tajutessani ettei märkään selkään olisi kovin mukavaa istua, joten hain pyyhkeen ja yritin kuivailla oria. - Mä meen, heitänkö Mortin tarhaan treenin jälkeen? Mikael kysyi. Nyökkäsin ohimennen, mutta vasta kun kaksikko oli mennyt menojaan, tajusin että olisihan orin voinut sisäänkin jättää. Puin harjauksen jälkeen Shotille punaisen fleeseloimen ja riimun. Kaulalle heitin martingaalin ilman satulavyöhön kiinnitettävää osaa ja päähän jätin pelkän riimun. Talutin Shotin tallipihalle ja yritin nousta selkään. Se ei kuitenkaan käynyt kovinkaan helposti, sillä loimi tuppasi kokoajan rypistymään. Turhautuessani potkaisin loskaa Shotin kaviolle, ja ori heilautti päätään. - Mitäs sä täällä riehut, Dean naurahti lykkiessään kottikärryjä lantalan suuntaan. - Hei! huudahdin pysäyttäen miehen. - Nosta mut tonne selkään. Dean katsoi minua ja hevostani hieman kummissaan, kuin kysyen, etkö laita suitsia? Mies kuitenkin nosti minut kiltisti orin selkään ja hymyillen lähdin tallipihasta käynnissä. * * * * * Shot kulki vapautuneemmin kuin koskaan ennen, johtuen varmasti siitä ettei orin suussa ollut kuolaimia, eikä selässä satulaa. Vain minä ratsastamassa ilman minkäänlaisia ohjaksia, ainoastaan painoavut apunani. Shot kuunteli tarkasti pienintäkin painoapuani ja tunsin voivani luottaa täysin hevoseeni. Vain minä ja Shot, hiljaisuudessa. Etenimme pitkin vetistä tietä ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Shot ei rynninyt eteenpäin eikä myöskään hidastellut, vaan kiisi rauhallista neliä matkaavoittavin askelin. Lopulta hidastin raviin ja kehuin oria. Palasimme takaisin tallipihalle rentoa käyntiä. Hyppäsin alas selästä ja vedin orin selästä loimen sekä martingaalinosan ennen tarhaan päästämistä. Mortti odotteli siellä jo kaveriaan ja ratsut lähtivät heti villiin laukkakisaan. Naurahdin oreille ja lähdin viemään tavaroita pois. Nappasin samalla mukaani talikon ja kottikärryt, Dean oli nimittäin mitä luultavimmin jättänyt omien hevosteni karsinoiden siivoukset minun hommakseni. - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 14, 2012 20:08:11 GMT 2
14.3.2012 - Eka ratsastus!
"Oletko valmis?" Soneü kysy ja kurkisti Shotin karsinan oven yli. Nyökkäsin. "Kohta, mun pitää laittaa satula ja suitset",sanoin ja kiedoin pinteliä Shotin jalan ympärille. Nostin satulan Shotin selkään. Rupesin kiristämään satulavyötä, joka olikin mutkikkaampi homma. Herra päätti hieman pullistella. Sain juuri ja juuri vyön toiseen reikään. No, maneesissa lisää. Laitoin ohjat Shotin pään yli. TyönsinxD kuolaimet Shotin suuhun ja kiinnitin kaikki remmit. "Nyt oon valmis", huikkasin Soneülle. Painoin mustan ilmastoidun ratsastuskypärän päähäni ja suljin sen. Vedin vielä mustat hanskat käteeni ja otin ohjat.
"Punttaanko vai pääsetkö itse?" Soneü kysyi. "Pääsen ihan itse",tiuskaisin. Pienestä koostani huolimatta, pääsen itse selkään. Laskin jalustimet alas. "Mutta voit tulla roikkumaan toiselle puolelle." Soneü otti kiinni toisen puolen jalustimesta ja painoi sitä alaspäin, sillä aikaa kun minä epätoivoisesti yritin päästä selkään. Hetken yrittämisen jälkeen, olin onnellisesti selässä. Säädin jalustimia oikea mittaisiksi.
Soneü seisoi keskellä kenttää ja seurasi jokaista liikettäni tarkasti. "Kantapäät alas",nainen komensi ja laittoi kätensä puuskaan. Painoin kantapääni alas, annoin Shotin kävellä pitkillä ohjilla uralla. Hetken päästä kuitenkin keräsin ohjat. Shot pidenti askelta. Hepalla oli sentään menohaluja. Annoin hieman pohkeita ja Shot ampaisi raviin. Tein pääty-ympyröitä ja asetin sisälle päin. Soneü nyökkäili välillä tyytyväisenä, välillä taas pudisti päätään.
Olin ratsastanut jo ainakin puoli tuntia. Ravasin pääty-ympyrällä, Shot ulospäin asetettuna. Suoristin hevosen ja vaihdoin ympyrällä suuntaa. Annoin Shotille laukkapohkeet. Shot heitti päätänsä ja ampaisi laukkaan. Se kiiti ympyrällä, muutaman kierroksen, kunnes hidastin vähän orin vauhtia. "Se tekee välillä tuolleesti",Soneü huusi ja naurahti, naista näytti huvittavan. Taivutin oria sisällepäin ja annoin hieman pohkeita. Vähän lujempaa voitaisin mennä, eikä mummovauhtia.
Laskeuduin ratsailta. Nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan Shottia tallia kohti. "Hyvin se meni", Soneü sanoi ja hymyili. "Muista ne kantapäät." "Joo, ne on ollut aina hieman ongelma. Shot oli aika mukava." sanoin ja taputin oria kaulalle. Se hörähti. Soneü avasi maneesin oven ja kävelimme ulos. Lumihiutaleita satoi hiljalleen taivaalta. Kevät ei siis tule vielä.
Hienosti meni Henna! Tarinasi alkavat näyttää jo hyviltä, muutamia kirjoitusvirheitä edelleen näkyi, tarkasta tarina ennen sen postaamista tänne niin vältytään ikäviltä lyöntivirheiltä. Ratsastushan sujui jo hyvin, kannattaa osallistua tosiaan sille koulutunnille jos haluat vielä kehittää ratsastustaitojasi. Lähetä rohkeasti vain osallistumisviesti kouluvakkarin topaan. (: Saat nyt mennä jo itsenäisesti koulua maneesissa tai kentällä. Jos tykkäät esteistä, voit minun valvonnassani kokeilla niitä maneesissa. Maastoonkin voit lähteä, kunhan vain joku tallin henkilökunnasta tulee mukaan. Esimerkiksi Mikael pyörii tallilla ratsuttamassa hevosia, ja lähtee varmasti mielellään näyttämään maastoreittejä ihan millä hevosella tahansa. - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 17, 2012 19:09:58 GMT 2
6.3.2012
Astuin oleskeluhuoneeseen. Sohvalla makasi joku minulle tuntematon mies. "Hei",sanoin ja jätin laukkuni nurkkaan. Otin laukustani kypäräni. "Terve!"mies sanoi iloisesti ja nousi istumaan. "Ootko sä se Henna? Shotin hoitaja." Nyökkäsin. "Joo",sanoin ja virnistin. 'Shotin hoitaja', miten hyvältä se kuulostikaan! "Soneü sano, että mun pitää näyttää sulle maastoa, millon nyt lähetkään maastoon",mies totesi. "Tänään,meinasin mennä maastoilemaan",sanoin. "Lähetkö näyttää maastoa?" "Okei,otan Mortin. Ainiin,oon Mikael",mies sanoi. Vihdoinkin tiesin tuon nimen. "Shot on jo varustettu",sanoin ja kävelimme yhdessä oleskeluhuoneesta ulos.
Hetken kuluttua, kun Mikael oli varustanut Mortin. Talutimme hevoset ulos tallista. "Pääsetkö ite selkään?" Mikael kysyi ja kiristi Mortin vyötä. "Mmhmh",mutisin. Kiskoin hampaat irvessä Shotin vyötä tiukemmalle. Oliko sen pakko pullistella?! Kampesin itseni selkään. "Kato, pääsin itse",sanoin ylpeästi ja näytin kieltä Mikaelille. Mikael pudisti päätään ja lähti kävelemään Mortin kanssa. Seurasin miestä ja annoin Shotin kävellä pitkillä ohjilla. "Ootko miten pitkään hoitanu Shottia?" Mikael kysyi ja yritti keventää tätä 'masentunutta' tunnelmaa. "Kohta viikon",naurahdin, aika oli kulunut kuin siivillä. "Tosi pitkään!" Mikael vitsaili. "Ravataanko?" En edes vastannut, vaan siirsin Shotin automaattisesti raviin. Shot hörähti ja luimi Mortille, joka hivuttauti lähemmäs. "Nää ei taida olla kavereita?"kysyin ja ohjasin Shottia reunaan. Mikael pudisti päätään. "Ei."
Ravasimme jonkin matkaa, kunnes hidastimme käyntiin. "Laukataanko milloin?" kysyin innoissani. Mikael katsoi minua ja virnistin. Mies kannusti Mortin laukkaan ja he laukkasivat, kuin tuli hännä alla. "Jaahas!" sanoin järkyttyneenä. Koivunoksa roikkui tarpeeksi matalalla, kiskaisin yhden oksan irti ja annoin Shotille laukkapohkeet. Ori laukkasi reippaasti, mutta ei tarpeeksi reippaasti, että tavoittaisimme Mikaelin. Läsäytin oksalla ori takamukselle, johan sitä vauhtia löytyi. Shot pinkaisi eteenpäin, korvat luimussa. Se painoi päätään alas ja potkaisi takajalkansa ilmaan. Nytkähdin kaulalle. Roikuin satulassa ja loppujen lopuksi tipahdin, onneksi lumihankeen. "Sattuiko?" Mikael kysyi ja ravasi luoksemme. Shot seisoi edessäni,pidin vieläkin tuon ohjista kiinni. Pudistin päätäni järkyttyneenä. "Ei, Shot ei tykänny kun, läsäytin vähän oksalla",naurahdin ja nousin seisomaan. Oksa-korvikeraippani, oli murskana maassa. Puistelin lumia housuistani ja takistani. "Ja takas selkään",sanoin päättäväisesti, otin satulat etukaaresta kiinni, laitoin jalkani ja jalustimeen. HOP! Olin takaisin kyydissä.
Kävelimme tallipihalla ja nauroimme. Mikael juuri kertoi hänen omista seikkailuistaan Shotin kanssa. Laskeuduin ratsailta ja nostin jalustimet ylös. Talutin Shotin talliin ja otin kaikki varusteet pois. Harjasin Shotin nopeasti, huomenna sitten puhdistaisin satulan ja suitset, ihan kunnolla. Menin oleskeluhuoneeseen. Laitoin kypärän laukkuuni ja lösähdin sohvalle selälleni. Suljin silmät. Kohta voisi soittaa äidin hakemaan, mutta ei ihan vielä.
/toi loppu jotenki :/ Lössähti?
Kiva tarina jälleen kerran! Hauska huomata että olet näin aktiivinen, jatka samaan malliin. (: Yhden huomautuksen keksin, nimittäin sen että Shot ja Mortti ovat kyllä hyviäkin kavereita (ja Shot on yleensäkin kaikkien kaveri). Mutta eipä tuo niin haittaa. Voit nyt käydä maastossa yksinkin, mutta tallilaiset lähtevät myös mielellään mukaasi. Kun päätät kokeilla esteratsastusta, varmista että minä tai Mikael on valvomassa, ihan varmuuden vuoksi. (: Jos et keksi tekemistä tallilla, niin aina voi auttaa tallin ja karsinoiden siivouksessa, tai putsata Shotin varusteita. - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 19, 2012 20:56:46 GMT 2
19.3.2012 - Hyppelyitä
Ulkona tuiskutti. Katsoin kentälle, joku ratsasti ulkona. Tässä säässä. Ratsukko nosti laukan ja laukkasi pääty-ympyrällä, hevonen sisäänpäin taipuneena. Mortti? Kyllä, sen on pakko olla Mortti. Kävelin kentän reunalle. Soneü ja Mortti! "Moii!"huudahdin ja vilkutin kättäni. Soneü ei kuullut huutoani. No, ihampa sama. Kävelin tallirakennuksen luo ja menin sisälle. Shot seisoi kiiltävänä karsinassaan. Soneü oli varmaan harjannut tuon. Avasin karsinan oven, nostin Shotin etujalan. Puhtaat kaviot. Hyvä, varusteet selkään ja menoksi. Oikaisin toppaliiviäni. Olin laittanut mustan tuulitakkini päälle mustan toppaliivin, ulkona kun, oli niin kylmä ja tuulinen keli. Keväänhän piti olla tulossa? Kävelin satulahuoneeseen. Mietin menisinkö satulalla vai ilman, koska olin päättänyt mennä puomeja, niin satula kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Otin satulan, suitset ja palasin takaisin Shotin luo. Laitoin suitset naulakkoon/koukkuun, joka oli ovessa. Laskin satulan Shotin selkään ja siirsin sen oikealla kohdalle. Kiristin vyötä. Ori hengähti oikein syvään ja veti mahansa sisään. Laitoin ohjat kaulalle ja laitoin suitset muutenkin tuon päähän, kiristin remmit. "Suojat",mutisin ja lähdin hakemaan suojia.
Talutin Shotin ulos tallista. Soneü käveli Mortin kanssa kentältä. "Mitä meinasit tehdä?" Soneü kysyi ja laskeuti ratsailta. "Puomeja,ois ihan kiva hypätä joskus",sanoin vihjailevasti. "No, jos haluut nyt hypätä, voin tulla vahtimaan",Soneü sanoi. "Mutta käyn Mortin laittamassa kuntoon. Voit mennä lämmittelemään." "Selvä",sanoin innoissani. Vihdoinkin saan hypätä!
Kävelin Shotin kanssa uralla. Shot venytti kaulaansa pitkälle ja hörähti. Taputin oria. Millainenkohan tuo on hypätessä? Turvaliivikään ei ole mukana, niin ei parane pudota. Mutta, luotan Shottiin. Keräsin ohjat ja annoin pohkeita, Shot ravasi eteenpäin. Tein kulmiin voltit ja taivutin niissä, sisäänpäin.
Soneü laittoi keskihalkaisijalle kolme 50 cm ristikko-estettä, sekä toiseen päähän puomeja ympyrän pitkän sivun reunoille. "Ravaa tossa ympärälle pari kierrosta, nosta oikea laukka pitkällä sivullä, mene pituushalkaisijalle ja hyppää ristikot", Soneü selitti. Nyökkäsin ja ravasin ympyrällä. Shot heitti päätään ja hyppäsi puomin yli. Lätkähdin kaulalle ja jalustimeni tipahti jalasta. En todellakaan ollut varautunu hyppyyn. Sain jalkani jalustimeen ja kokosin ohjat. Ravasin vielä kierroksen ympyrällä. Ravasin pitkälle sivulle, annoin laukkapohkeet ja Shot lähti laukkaan. Ori laukkasi reippaasti, mutta pienillä askelilla. Käänsin orin pituushalkaisijalle. Ori painoi ohajalle. Se lensi ensimmäisen esteen yli, toinen este ja kolmas. Se kompuroi kolmannen esteen jälkeen. "Se meni ihan kivasti,ravaa taas yks ympyrä ja laukka. Ensi kerralla vähän reippaammin", Soneü neuvoi. "Laitan nuo pystyesteiksi, Shot meni noi ristikot ihan kivasti." Ravasin ympyrällä,Shot yritti koko ajan nostaa laukan. Nostin laukan ja laukkasin pituushalkaisijalle. Hyppy,hyppy ja hyppy. Shot pukitti sarjan jälkeen, se painoi päätään alas. Nojasin taaksepäin, hidastin orin käyntiin.
Otin suitset pois ja laitoin ne naulakkoon. Otin suojat pois, viskasin ne käytävälle. "Hui!" joku huudahti. "Sinähän agressiivisesti purat Shottia." Virnistin. Se oli Odelie. Otin satulan pois. Keräsin varusteet mukaani ja vein ne satulahuoneeseen. Otin harjapakin mukaani, harjasin Shotin ja puhdistin kaviot. Laitoin orille fleeceloimen, koska tuo oli hieman hikinen. Suukotin orin turpaa ja hymyilin. "Olit mahtava!" sanoin orille ja annoin tuolle porkkanan, jonka olin varastanut kotoa. Joku laski käden olkapäälleni. Säpsähdin. "Äiti!" sanoin hämmästyneenä. "Mitä teet täällä?" "Et vastannut puhelimeen, odotin pitkään pihalla että, tulet", äiti töksäytti. "Teillä näyttää menevän hyvin." Nyökkäsin. "Jep,hypättiin tänään vähäsen." "Ahaa, mutta mennäänkö nyt?" äitini kysyi ja taputti Shottia. "Joo",sanoin hiljaa. Suukotin vielä orin turpaa ja suljin karsinan oven. Seurasin äitiäni ulos.
/ tuossa viime kirjoituksessa on virhe se on 16.3.2012 ei 6.3.2012 xD
Sullahan sujuu todella hyvin tää Shotin hoitaminen. (: Nyt voit siis ratsastaa ihan itsenäisesti miten vaan, ja esteitähän Shot hyppää 130cm asti, mutta sinä voit hypätä oman uskalluksesi mukaan. Shotin kanssa kisataan vielä, niin jos haluat, sinulla on mahdollisuus päästä kisahoitajaksi (kuvitteellisiin kisoihin, voit kirjoittaa niistä tarinan jos haluat). Shotin varusteet myös odottavat putsaamista, jos voisit vaikka ensi kerralla niitä vähän vilkaista. - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 25, 2012 19:01:42 GMT 2
- 25.3.2012 - Kaikkialla oli märkää. Lunta satoi maahan, räntänä. "Eikö se kevät voi jo tulla?" kirosin ja väistelin lätäköitä, sen minkä pystyin. Shotkin pitäisi liikuttaa ja maneesi oli tietysti tänään varattu valmennukseen. Saavuin tallipihalle, katsoin ulkokenttää masentuneesti, tuossa lätäköitten ja jään peittämällä kentälläkö pitäisi ratsastaa? Maastokin on huonossa kunnossa, joten kyllä. Shot seisoi karsinassaan ja roikotti päätään, sekä lepuutti takajalkaansa. "Moi!" Soneü sanoi ja tuli viereeni seisomaan. "Mitäs meinasit?" "Ratsastaa tossa ulkokentällä, kerta maneesikin on varattu", tuhahdin ja lähdin hakemaan varusteita, koska Soneü oli jo harjannut herran. "Jos viitsit, niin voitko puhdistaa Shotin varusteet tänään?" Soneü huikkasi perääni. Mutisin jotain epämääräistä vastaukseksi. Otin suitset ja suojat mukaani, vaihtelun vuoksi mennään ilman satulaa. Laitoin ohjat Shotin kaulalle, otin tuon turvasta kiinni ja vedin pään luokseni. Laitoin suojat vielä paikoilleen ja sitten olinkin valmis matkaan. Asetin kypärän päähäni ja hanskat käteeni. Talutin orin ulos. "Punttaanko selkään?" Soneü kysyi ja irrotti otteensa kottikärrystä. Selvästikkin nainen oli putsannut karsinoita. Kohautin harteitani. Soneü otti jalastani kiinni, laski kolmeen ja punttasi minut selkään. "Ota sit rauhallisesti, kun se kenttä voi olla liukas", Soneü muistutti. Ori käveli rauhallisesti kentälle. Kävelimme uraa pitkin ja teimme kulmiin voltit. Hetken lämmittelyn jälkeen, siirsin Shotin raviin. Pompin orin selässä, kuin jauhopussi. Ravasimme pääty-ympyrällä, kunnes Shot säikähti jotain. Ori ampaisi kiitolaukkaan ympäri kenttää ja pukitteli. Minulla ei ollut mitään mahiksia kestää selässä, joten tipahdin. Lensin kyljelleni maahan. Ilma pakeni keuhkoistani ja pitelin mahaani. Kuulin huutoja ja muutama tallityttö juoksi luokseni. "Sattuuko? Oletko kunnossa?" joku kysyi. "M-issä S-hot?" vaikersin. "Shot,se on .. karannut. Se karkasi portista, joka oli auki", toinen tytöistä sanoi ja otti kädestäni kiinni. "Tule me viedään sut talliin." Istuin sohvalle. Kylkeeni sattui vietävästi. Purin huultani, etten alkaisi itkemään. "Soneü,Mikael ja Odelie lähti jahtaaman Shottia. Ei se ikinä karkaa pihaa pidemmälle, mutta sen kiinni ottaminen on asia erikseen", tyttö naurahti ja ojensi vesilasin minulle. "Ainiin, olen Meg." Hörppäsin vettä. "Henna", vaikersin. "Oisko särkylääkettä?" "Joo. Ootko varma ettei, tarvii käydä lääkärissä? " Meg kysyi huolissaan ja lähti hakemaan särkylääkettä. Kosketin hellästi kylkeäni, sattuu. Irvistin. Soneü ryntäsi oleskeluhuoneeseen. "HENNA! Sattuuko mihinkään?" nainen kysyi hädissään ja istui viereeni. "Kylkeen", sanoin hiljaa. "Luita ei ole murtunut, huutaisin jos olisi." "Kauheeta, kun säikähdin! Mitä tapahtui?" "Shot säikähti jotain, me ravattiin rauhallisesti pääty-ympyrällä ja sitten se vaan ampaisi laukkaan", selitin. "Saittehan sen kiinni? Eikai Shot loukkaantunut?" "Se on kunnossa ", Soneü sanoi rauhallisesti. "Mojova mustelma siihen kylkeesi tulee." Naurahdin. "Todellakin." Lähetin äitilleni tekstiviestin että, tulee hakemaan. Meg tuli oleskeluhuoneseen, särkylääkepaketti mukanaan. "Tuossa." Otin yhden Buranan ja nielaisin sen veden kanssa. "Onneksi ei luita murtunut", Meg sanoi ja istui tuolille. "Niimpä", Soneü nyökytteli. "Meen ulos, äiti tulee kohta hakemaan", sanoin ja nousin seisomaan. Irvistin kivusta. Laskin tyhjän vesilasin pöydälle. Kävelin oleskeluhuoneesta pois. "Unohdit laukkus!" Soneü huudahti perääni ja käveli naureskellen luokseni. "Taisit menettää muistisi." "Hehheee, tosi hauskaa", sanoin sarkastisesti ja näytin naiselle kieltä. Otin laukkuni tuon kädestä ja kävelin ulos tallista. Seisoin hetken aikaa lumisateessa, kunnes äitini kaartoi punaisella autollamme tallipihalle. Nousin auton kyytiin. Huomenna sitten yritetään kestää selässä, pohdin itsekseni ja hymyilin kivusta huolimatta. / nyt pääsi käymään näin huomenna putsaan varusteet!! Olipas huono tuuri kun tipahdit! ): Onneksi ei kuitenkaan sattunut pahemmin ja selvisit elävänä kokemuksesta. Shot ei tainut oikeasti säikähtää mitään, halusi vain kujeilla ja päätti karata. On useamminkin jouduttu jahtaamaan oria vaikka kuinka pitkään ennen kuin se on antautunut kiinni. Ei haittaa vaikka varusteet jäikin putsaamatta, joku toinen kerta sitten. (: - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 6, 2012 12:19:24 GMT 2
06.04.2012 - Uusi kuvaMortti on siis saanut nyt sivujaan koristamaan uuden kuvan, josta kiitos Hannalle, joka piirsi ja ystävällisesti lahjoitti piirroksen orille. (: Kuva on otettu pari vuotta sitten kisoista, jolloin olin itse kipeänä ja ratsastajana Mikaelin serkku Lotta. - Soneü
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 7, 2012 18:48:56 GMT 2
Suttailin jotain lyijärillä ja Shottia tää möhkäle etäisesti muistuttaa.. - Soneü
|
|