Allin hoitopäiväkirja

[Suvi]

9.7

[Suvi]

10.7 iltalenkillä 63 / 135 hm

[Suvi]

11.7 Maastoesteitä 64/136hm



Anteeks kuvien laatu mutta johtuu siis tyystin puhelimsta...

[Suvi]

Estehyppyä heinämahan suuruuden vuoksi
12.7.14 ♡ 65 / 137 HM

Kasailen Simoran kentällä pieniä esteitä, ja vaikka taivas on lähes pilvessä, piinaava kuumuus häiritsee ja saa ihon hikoamaan ilman sen kummempia liikunnallisia suorituksia. Ei ole hyvä keli ei, mutta esteitä tekee mieli hypätä, voisin viedä Allin sitten vaikka pulpahtamaan jordaniin jos se loppukäynneissäkin kulkee kieli satulavyön alla... Päätän siis jättää esteet pieniksi ristikoiksi ja kavaleteiksi, ja lisäillä puomeja maahan. Voisin vaikka ravailla laukkaamisen sijasta. Lopulta oon tyytyväinen pieneen rataan ja taaperran kohti tallia. Onneksi ja suureksi helpotukseksi siellä on ihanan vilposaa, niin ihanan vilposaa. Oikein taivaallisen vilposaa tuon piinaavan ja tuskaisen kuumuuden jälkeen, joka saa ihon tuntumaan siltä kuin siinä olisi kerros jotaan kuivaa hikeä tai jotrain päällä... Ehkäpä, ehkäpä se johtuu osittain aurinkorasvasta, jota saa levitellä pitkin päivää säästyäkseen punaiselta sävyltä joka saa nupin muistuttamaan tomaattia.

Alli ja moni muu hevonen ovat varmasti nautineet siitä, että ne saavat osan päivästä olla sisällä. Ei piinaavaa kuumuutta, ei härnääviä hyttysiä, vai mitä kärpäsiä nelijalkasten ystäviemme kimpussa kesäisin luuraa.. Menen Allin luovarustehuoneen kautta, josta nappaan harjat ja suitset mukaani. Alli hörähtää minulle kun ilmestyn mutkan takaa ja katsoo toiveikkaasti, varmaan sen tekee mieli sinne jorpakkoon.
"Terve Allimamma", sanon ja pujahdan karsinaan. Rapsuttelen Allia hellin ottein otsatukan alta ja poimin samalla riimun raudikon päästä. harjailen rakasa pitkin vedoin, pitkän aikaa, enkä malttaisi millään lopettaa... Niin paljon nautin karvapeitteen pehmeydestä, ja etenkin sisätilojen ilmastoinnin tuomasta viileydestä!
"Noh, jokohan riittäis", kuiskaan kullan korvaan ja hevonen säpsähtää hereille. Ilmiselvästi harjaushetken nautinto saa tamman nuokkumaan! Putsailin vielä kaviot ja sujautin suitset päähän, varmaan tuntuiat kylmät kuolaimet nyt mukavilta, vähän aikaa.
"Sitten lähdetään ulos, tai voisi sanoa saunaan!"

Kentällä minua odottaa jokseenkin uusi tuttavus ja suloinen, kirjava poni.
"Moikka!" sanon rohkeasti tytölle ja hän hymyilee takaisin. "Minä kasasin esteet mutta saa niitä muutkin hyppiä", vinkkaan ja esittelen vielä itseni: "Olen Suvi, olen hoitanut Allia täällä joulukuusta asti."
"Hei vaan", tyttö vastaa hieman ujosti. "Oon Saila ja hoidellut Poppista paljon vähemmän aikaa", hän naurahtaa.
"Jooh, on se ihana poni", totean. "Lempparini Allin jälkeen!"
"Ai, no kiva. On tuo Allikin kiva, vähän iso", Saila vastaa.
"Se on vaan hyvä, en oo miekää mikkää pikkune", sanon ja naurame.
Alkukäyntien ajan lörpöttelemme mukavia ja sitten alkaa mahanpienennysestetreeni, eli peränkavennusjalkatreeni mulla, koska en tietenkään ottanut satulaa. Koulutöiden tuomat kilot voisi karistaa viiimein pois! Noh, en mä mitenkään ole paisunut, mutta kunto on vaan vähän laskenut.. Nyt, treenataan!

Koitan siis pitkää itseni joka hypyssä ja hyppyjen välillä hieman irti Allin selästä ja unohtaa ohjasavut ja keskittyä istuntaan ja jalakoihin. Vaikeaa se on, uskotte tai ette, ja vartin työskentelyn jälkeen haiskahdan jo ihan maittavalle hielle.. Sailankin kasvot punoittavat ja hiukset näyttävät korvantakaa hieman kostuneilta, ja yhteistuumin onnistuneen estereenin jälkeen päätämme lähteä rantsuun viilentymään. Vesi on niin ihanan viilentävää, ja siellä saa huuhdottua hiet pois. Kannattaa siis kulkea uikkarit vaatteiden alla niin pääsee milloin vaan veteen huljuttelemaan!

Tallilla hoidamme hevoset, kuivasimme ja harjasimme. Ilta alkaa jo viilentämään ilmaa joten jätämme ratsut laitumelle yöksi.
"Otetaan joskus uusiksi!" Saila huikkaa kun lähtee kiireellä kotia. Minä jään vielä keräämään esteet ja haaveilemaan Poppiksella ratsastamisesta..

[Suvi]

vrtsimora.proboards.com/thread/395/istuntaa-asetuksia-ja-taivutuksia-2014

66/138 hm

Oli päivä kaunis, helteinen, mulle kerrankin mieluinen,
Kun taivas kauniin sininen oli tarpeeksi pilvinen.
Mä Allilla jo maastossa ratsastin ja selässä laulelin,
Vaan nyt oli vuoro pienponin, sitä harjailin.

Poppis oli poni nimeltään, eikä ihmekään,
Kirjava se oli väriltään, kuin popcornit ja jyvät nää.
Kilttihän Poppis aina on, se on piirre muuttumaton,
Reipas, ihana vallaton, ja oikeesti unohtumaton.

Nyt tunnille jo kiiruhdettiin, Oden neuvoja noudatettiin,
Oikeaan kierrokseen ratsastettiin ja pohkeil hevosta halailtiin.
Vuoropohkeita ihmettelin, mutta parhaani yritin,
Pysähdykset kulmiin ja hevosta koottiin.

Voltteja paljon aiettiin pyöriä, kentällä sikin sokin hyöriä,
Sitten pyydettiin jo ravia, ja kevennystä joka ei oo huvia.
Oddie halusi avotaivutusta, joka kuulosti oudolta musta,
"En mä tota voi ostata", sanoin ja kuuntelin Oddieta,
Hän neuvoi minua huolella, vaan pieleen meni taivutus, kunnolla!

Pohkeenväistökin oli vaikiaa, "Hei selitä se mulle uudestaan."
Lisättiin kovasti ravia, tosin mä ehkä vaan lisäsin tempoa,
En niitä vielä oikein erota, enkä apujakaan muista.
Poppiksen ravi oli pompottavaa, se tuntui ihan hassulta.

Laukassa kaarrettiin volteille, taivuteltiin pienille ympyröille.
Poppiksen laukka oli lyhyttä, askeleet tiuhaan tikittivät.
Lopulta löysää ohjaa hevoselle, emme enää suissa roikkuneet.
Poppis jopa hieman innostui, vaan lopulta vauhti haihtui.

Loppuverryttelyt viimeiset, pitäis huuhtoo hepat hikiset.
Ei uimaan jaksanut enää kukaan lähtä, siksi päätin Poppiksen vain pestä.
Varusteet narikkaan ja poni pesukarsinaan,
Sitten vilvoittavaa vettä niskaan.

Kiitos kivasta tunnista! <3



//millonkohan opin että mun ja poppiksen tunnit ei kuulu tähän päikkyyn... Noh mainitsinhan tossa maastolenkistä x'D

[Suvi]

Kahdestaan maastoilemassa 18.7.2014 - 67 / 139 HM


Suvi:
Alli tarhailee maneesin lähettyvillä Sallin ja parin muun tamman kanssa. Kun se huomaa Suvin, nostaa se päänsä heinistä ja hörähtaa. Ihanaa, kyllä tamma jo muistaa hoitajansa! Raudikko kävellä löntystää tahdikkaasti tarhan portille, ja pari hevosta seuraa sitä. Ne eivät kuitenkaan tule Suvin luokse ja hänen on helppo ottaa Alli riimunnarun päähän ja ulos tarhasta. Matkalla tallille tyttö huomaa ystävänsä Rawanan hoitopuomilla Vadea harjaamassa ja liittyy seuraan.
"Terve, Rawa", hän sanoo ja sitoo Allin kiinni.


Rawana:
"Moi Suvi, mitä kuuluu?", hän vastaa Suville.
"Ihan hyvää. Tässä mietin mitä reittiä mentäis", Suvi sanoi iloisella äänellä Rawanalle.
Koitti hetken hiljaisuus, kun molemmat tytöt keskittyivät hevosten harjaamiseen. Hiekka ja pöly pöllysi heidän ympärillään. Vade ja Alli olivat tainneet piehtaroida tarhoissaan.
"Oon kohta harjannu Vaden niin lähen hakee varusteita", Rawana ilmoitti Suville.
Suvi jäi vielä puomille harjaamaan Allia valmiiksi ja kuiskasi sen korvaan jotakin.


Suvi:
Suvi viettää pienen, suloisen hetken Allin kanssa kahden, kunnes lähtee kohti varustehuonetta. Siellä Rawana jo tulee vastaan ja hymyilee. Punapää jatkaa takaisin Vaden luokse ja Suvi siirtyy Allin varusteiden luo, mutta päättää ottaa vain ohjat. Rento maastolenkki siis tiedossa, kyllä vain! Harjat olkitukkainen tyttö jättää hyllylle ja käppäilee puomille. Riimunnaru vaihtuu äkkiä ohjiin.
"Mennäänkö yhdessä?" nuorempi kysyy hymyillen ystävälleen.

Rawana;
"Joo mennään", Rawana sanoo innostuneena.
Rawana oli ottanut varustehuoneesta mukaansa pelkät suitset ja yritti saada niitä päätään nostelevalle Vadelle. Suvia huvitti koko tilanne ja hän puhkesi nauruun. Rawana katsoi huvittuneena Suviin ja nappasi Vadea harjasta kiinni. Rawana veti harjasta alaspäin ja silloin Vade laskimpäänsä. Alli kuopi maata jo hermostuneena, kun joutui seisoskelemaan paikoillaan. Suvi ponnisti helposti itsensä Allin selkään, kun Rawana tarvitsi koroketta päästäkseen Vaden kyytiin. Molemmat ratsukot lähtivät pihan halki kulkemaan.

Suvi:
Alli tuntuu olevan tänään vallan pirteällä tuulella, kun sen katse ei ole lainkaan uninen ja sitä saa jopa pidätellä, Vade taas enemmänkin on rauhallinen ja vähän kujeilee Rawanan pään menoksi.
"Katsos, tuosta lähtee joku pieni polku. Enpä ole siitä koskaan lähtenyt. Minneköhän se vie?" ihmettelee Suvi ja toinen vastaa:
"Een kyllä tiiä. Mennään katsomaan!"
Niin lähdettiin taivaltamaan lehdon kasvien lomassa kiemurtelevaa polkua tuulen havisuttaessa haapapuiden lehtiä ja lintujen sirkutellessa poikasilleen.

Rawana:
Hiljaisuuden vallatessa he ratsastivat tiheän metsän läpi pientä polkua ptkin. Samalla he kuuntelivat luonnon ääniä. Hevoset etenivät rauhallisesti eteenpäin ja tytöt olivat antaneet niille hiukan vapaampaa ohjaa. Pinei polku päättyi suuremmalle tielle, joka näytti hyvältä heidän mielestään hyvältä ravata hiukan.
"Ravataanko hiukan?", Rawana kysyi Suvilta.

Suvi:
"Joo, ravataan vaan!" Suvi hihkaisee taakseen ja kanustaa Allimamman raviin. Pian polku kääntyy tielle pellonviereen ja Rawana kirii vauhtia päästäkseen Suvin rinnalle Vaden kanssa. Tytöt näkevät tutun pellon, eikä tarvitse enempää miettiä kaarretaanko sinne - nyökkäys riittää. Niin vauhti kiihtyy villiin ja vapautuneeseen laukkaan, niin hurjaan että helle ja hyttyset jäävät kauas taakse. Hevoset eivät kuitenkaan kauaa jaksa ja siksipä ratsastettiin pian rantaa kohti rauhallista käyntiä.

Rawana:
"Pitäisikö käydä hevosten kanssa hiukan uimassa", Rawana kysyy yllättäen Suvilta.
"Se voisi olla hauskaa", Suvi vastaa innoissaan.
Tytön ohjasivat hevoset rantaan menevälle tielle ja antoivat jälleen vapaampaa ohjaa. Vade ja Alli liikkuivat nyt hiukan laiskan oloisesti eteenpäin, joten tytöt koittivat herätellä niitä hiukan reippaampaan käyntiin. Vade oli kuitenkin saanut päähänsä jotain aivan muuta. Yllättäen se kiskaisi päänsä alas ja nappasi mehukkaan ruoho tupsun. Rawana juuri ja juuri pysyi selässä.

Suvi:
"Haha!" Suvi naurahtaa kun Rawana keikahtelee ratsunsa selässä. Pian ystävykset pääsevät rantaan ja Suvi tiputtautuu Allin selästä maahan ja heittää vaatteensa sutjakkaasti koivun alimmalle oksalle. Rawanallakin on onneksi uikkarit, ja tytöt ratsastavat suoraan jordaniin. Hitaasti Suvi liukuu veteen Allin rinnalle, upottautuu veden alle ja nousee pintaan kasvot nautinnosta loistaen. Vesi on niin ihanan viileää, taivaallisen vilposaa.

Rawana:
Rawana meni Vaden selässä veteen ja kun tuli tarpeeksi syvää hän hivuttautui alas Vaden selästä. Rawana sukelsi ja nousi pintaan. Vesi oli juuri sopivan viileää näin kuumana päivänä. Tytöt uivat hetken ja sen jälkeen lähtivät rannalle hiukan kuivvattelemaan ja sen jälkeen he pukivat vaatteet päälleen.
"Lähdetöönkö tuota isoa tietä pitkin?", Rawana kysyi ystävältään.

Suvi:
"Mennään vaan, mitäs tässä varttumaan!" Suvi huudahtaa iloisesti ja kaverukset jatkavat taas matkaansa.
Pian heidän käppäillessä Suvin ilme synkkenee.
"Arvaa mitä", tyttö tokaisee. "Ystävä kertoi että kaikki bussit kaupunkiin lopetettiin, ja mua pitää kuskata bussipysäkille melkeen viisket kilsaa päivittäin", hän jatkaa surullisena.
"Voih ei!" Rawana vastaa. "Muuta meille", hän naurahtaa tietäen, ettei se onnistuisi.
"Me ehittiin jo facettaa miten syvältä tämmöset säästöt on", Suvi kertoo ja selittää kuinka kalliiksi kuskaaminen ja bussit tulisivat kaikkien koulukirjojen lisäksi!
"Voi ei..." Rawana huokaisee. "Toivottavasti löytyy joku ratkaisu!"
"Niinpä..."

Rawana:
Rawanakin oli hiukan allapäin kuullessaan Suvin ongelmasta. Olisihan se olut kiva, jos Suvi olisi heille voinut muuttaa. Pitkässä hiljaisuudessa tytöt jatkoivat matkaansa. Tuli kiva suora eteen.
"Laukataanko vähän?", Rawana hihkaisi iloisena.
"Joo Suvi", vastasi innoissaan.
Tytöt laukkasivat sen suoran, josta myös hevoset olivat innostuneet ja heillä oli täysi työ saada ne rauhoittumaan. Matka jatkui käynnissä ja Suvin ongelmaa pohtiessa.

Suvi:
Kun matkan määränpää alkaa lähestyä uhkaavasti, Suvi huudahtaa päättäväisesti:
"Asia ei murehtimalla muutu. Nyt nautitaan kesästä, lomasta ja hevosista!"
Hän nostaa reippaan ravin innostuneiden ratsujen riemuksi ja Rawana saa antaa pohkeita Vadelle ettei jää jälkeen. Pian on kuitenkin pakko hidastaa, koska pian ollaan perillä.

Rawana:
Talli näkyy jo tielle ja tytöt saapuvan sen pihaan rauhallisessa käynnissä. Molemmat ohjaavat hevoset suoraan hoitopuomille, jossa he tulevat alas hevosten selästä.
"Oli tosi kiva käydä maastoilemassa.", Rawana sanoo suville.
"Joo oli ja Alli oli tosi nätisti.", Suvi vastasi.
"Vade välillä hiukan innostui, mutta oli sekin ihan kiltti," Rawana jatkoi.
Tytöt alkoivat riisumaan suitsia hevosilta pois.

Suvi:
"Noin, hieno Alli", Suvi lepertelee ja rapsuttaa Allia kiitokseksi. Tytöt päästävät hevoset laitumelle juoksemaan, tai siis hieman ylikasvaneisiin tarhoihin ja lähtevät viemään riimuja talliin.
"Olipa hauskaa, mennään joskus uudestaan!" Rawana huikkaa ennenkun ystävät hyvästelivät toisensa.

[Suvi]

Ratsuvaihtarit 21.7.2014 - 68 / 140 HM


(Autossa tehty ja kuvattu -> huonompi laatu...)

[Suvi]

Vasten auringon siltaa - 69 / 141 HM



Puolitoista vuotta Allin kanssa ♡

[Suvi]

Alli tarhailemassa - 70 / 142 hm

Alli tarhaili helteessä tyynenä, ja välillä koitti löytää varjoakin. Talliin se lähti mielellään - onhan siellä viileää. Käytiin maneesissa, joka oli onneksi viileä, vääntämässä vähän koulua. Ratsastusseuraakin oli - Rawana meni Vadella ja Nora Tero-ponillaan. Kyllä ämä helle saisi jo riittää =D

[Suvi]

Mulla ei vaan oo nyt oikeen mitään tekemistä nii teen sitte merkintöjä v-poneille =D

[Suvi]

Koulua sadepilven alla - 72 / 144 hm

Rawana:
Rawana ajaa autollaan simoraan vievää tietä. Hän on ajatuksissaan, kunnes havahtuu nähdessään jonkun tiellä. Rawana tunnistaa kävelijän Suviksi. Hän ei tiennyt, että myös Suvi olisi tulossa tänään talille. Niimpä hän pyäsyttää autonsa ja avaa matkustajan puoleisen oven.
"Tuletko kyytiin?" Rawana huikkasi hymyillen Suville.

Suvi:
"Joo", Suvi vastaa ja loikkaa kyytiin.
Likat vaihtavat kuulumisia autossa ja nauravat, kauhistelevat hellettä ja miettivät, tuleeko Ruotsista rankkasateita vai Venäjältä helleaalto, mikä on paljon kuumempi kun tämä helle täällä.
"Vois sataa, on niin karseen kuuma ja kuiva, vois sitten olla kastelematta ja polttaa roskia. Me heitettiin viimein pahvitallit poltettavien kasaan", Suvi nauraa kun neidit saapuu tallille.

Rawana:
Tytöt astuvat ulos autosta ja lähtevät tallin pihaa kohti. Vade ja Alli näyttivät molemmat iloisilta tarhoissaan vaikka ulkona olikin kuuma. Rawana oli päättänyt hoitaa Vaden kuntoon viileässä tallissa ja suuntasi hakemaan Vaden riimua. Herra tuli Rawanan luokse ihan suosiolla ja näytti nauttivan päästessään viileään talliin. Suvi oli jo ehtinyt kadota Rawanan näkyvistä jonnekkin. Rawana alkoi harjata Vadea kuntoon.

Suvi:
Suvi taitaa kadota tammatarhaan hakemaan Allia. Hän ajattelee taluttavansa tamman riimusta kiinni pitäen, mutta Allimammalle ei ole puettu päitsiä. Niinpä Suvi päättää taluttaa sen pitkäksi kasvaneesta otsatukasta, ja Alli seuraa häntä kiltisti talliin harjattavaksi, eikä Rawanaa enää näy, taitaa olla Vaden karsinassa.

Rawana:
Rawana oli siirtänyt Vaden käytävältä karsinaan ja oli jo ehtinyt hakea varusteet. Karsinassa Rawana aloitti laittamalla Vadelle ebsin satulan ja sitten suitset. Hän oli päättänyt mennä kentälle ratsastamaan koulua Vaden kanssa, koska aina on jotain korjattavaa. Vade sekä Rawana olivat valmiit lähtemään tallista.

Suvi:
Allimamma tökkii Suvia turvalla hellästi takamukseen, kun Suvi selvittää sormin häntää. Suvi naurahtaa hassulle hepalle ja pyyhkii housujaan. Hän kääntyy ja halaa Allin kaulaa ja selvittelee samalla harjaa. Suvi siistii karvan loppuun ja taputtaa hevosta. Alli hörisee ja Suvi hakee suitset.
"En minä vaan millään jaksa turhaa satulaa laittaa selkääsi painamaan, vai mitä", tyttö höpisee laittaessaan kuolaimia tamman suuhun. Sitten hän nostaa niskahihnan korvien taakse ja tiukkaa leukaremmin. Siihen on kulunut taitos oikean reiän kohdalle, osaapahan tuntiratsastajat itse varustaa oikein... Suvi kokoaa ohjat käteensä ja avaa karsinan oven, ja kaksikko kävelee käytävän puolelle. Suvi sulkee oven ja ohjaa Allin kohti ulko-ovea. Suvi näkee Rawanan kentällä verryttelemässä ja hyppää Allin kyytiin ratsastaakseen ystävän luo.

Rawana:
Rawana on suorittamassa alkuverryttelyä Vaden kanssa. Hän ratsastaa voltteja ja avotaivutuksia ihan ajatuksissaan.
"Moi Rawana", kuuluu ääni ja Rawana säpsähtää.
"Ai moi Suvi", Rawana vastaa innoissaan.
"Ratsastetaanko yhdessä?", Suvi kysyy hymyillen.
"Joo mulla on tässä vielä alkuverkat menossa", Rawana vastaa.

Suvi:
"Joo, mie ja Alli verkataa ja vähäse. Tosin mun ratsastuksen taso on alkuverkkaa, en osaa mitää hienoi juttui mitä pitäs reenata", Suvi naurahtaa ja antaa Allimamman mennä käyntiä löysin ohjin. Suomenhevosen käynti keinuttaa ja Suvi mukautuu liikkeeseen ja nauttii ratsastuksesta. Ei tarvitse hypätä metrikuuttakymppiä, ei vääntää hienoja väistöjä, riittää hlmuava hevosen harja ja pehmeä,lämmin selkä, jossa on mukava rentoutua.
"No, sulla on pitkä lista mitä voi vielä opetella", Rawa rohkaisee ja kääntää Vaden jo voltille. Pian hän jo ravaa, mutta hidastaa sitten Suvin viereen.
"Mä en ees muista miten pohkeenväistön avut menee", Suvi tuhahtaa ja jatkaa:
"Muistatko sie?"

Rawana:
Rawana muisti liiakin hyvin pohkeenväistön avut ja selosti ne Suville. Suvi rohkeni heti kokeilemaan miten Allin kanssa väistöt onnistuvat.
"Hyvä Suvi. Muista antaa hevosen liikkua myös eteen ettei väsitö ole liian jyrkkä.", Rawana neuoi ystäväänsä. Myös Rawana kokeilee pohkeenväistöä Vaden kanssa, joka sujuukin suht hyvin. Seuraavaksi Rawana aloittaa laukka työskentelyä.

Suvi:
Suvi on innoissaan siitä, että osaa nyt pohkeenväistöä, mutta se on todennäköisesti Allin ansiota, taas kerran, ja tyttö vain matkustaa selässä.
"Hieno Alli, ravattaisiinko kiemurauria?" Suvi höpisee ja nostaa letkeän ravin. Kiemuraura ei ole ihan symmetrinen, mutta se ei menoa haittaa. Kuuma keli saa Suvin haaveilemaan viileästä ja rauhallisesta maastolenkistä puiden varjossa. Yllättäen taivaalle alkaa ilmestyä tummia pilviä, toivottavasti ei ala ukkostamaan... Ukkonen jyrisee lähes joka päivä...

Rawana:
Tytöt ehtivät ratsastaa hetken tummien pilvien alla, kunnes vettä alkaa tihkuttammaan niskaan. Rawana ratsastaa Vadea pienestä tihkusta huolimatta. Hän on jo siirtynyt ravissa työskentelyyn ja hiljalleen aloitti Vaden kanssa loppukäyntejä. Rawana antoi Vadelle kokonaan vapaat ohjat ja seuraili samalla säätä.
"Alatko olemaan Allin kanssa valmis", Rawana kysyi.
"Joo valmista alkaa olemaan", suvi vastasi.

Suvi:
Suvi haluaa laukata vielä kahdeksikkoa. Sadekuuro tihkuttaa niskaan, viilentää ajatusta. Vesi valuu poskia ja raajoja pitkin niinkuin hiki, mutta ei ole enää yhtään kuuma. Ilmavirta pyyhkii kasvoja laukan keinuttaessa mukavasti Allin lämpöisen mutta kostean selän päällä. Suvi vetää suunsa leveään hymyyn ja hidastaa raviin. Hän ei jaksa enää keventää, vaan nauttii tasaisesta juoksusta ja ohjaa Allin voltille. Hän tekee pari suunnanvaihtoa ja lisää erikokoisia voltteja, ja kokeilee pitkällä suoralla kiihdyttää vauhtia antamalla pohkeita voimakkaammin ja tiheämpään tahtiin. Alli ravaa kovempaa ja kaviot rummuttaa vetistä hiekkaa kovempaa, kunnes Suvi hidastaa vauhdin lopulta käynniksi. Hän myötää ohjaa pidemmäksi ja istuu rennosti Allin selässä, ja silloin ukkonen jyrähtää jossain kaukana. Se ei Suvia häiritse, hän ei kaukana jyrisevää ukkosta pelkää. Sade tyyntyy hiljalleen loppukäyntien aikana. Hetken Suvi muistaa, että Rawana taisi jo lähteä talliin, ja uppoutuu ajatuksiinsa.

Rawana:
Rawana oli pesemässä jo Vaden kuolaimia kun Suvi tuli sisään Allin kanssa.
"tehän viihdyitte aika kauan.", Rawana tokaisi.
"Joo on ollu niin kuuma, että sateessa oli mukva ratsastaa." Suvi vastaa.
Rawana vie Vaden varusteet siististi paikoilleen ja menee laittamaan Vadelle kuivatusloimen. Samalla Rawana puhdistaa Vaden kaviot. Talilla ei nyt näy muita, kun Suvi.

Suvi:
Suvi viihtyy Allin karsinassa vähintään yhtä kauan kun kentällä sateessa. Hän harjaa Allin huolella, kuivaa märkää karvapeitettä ja selvii jouhia. Hän ottaa koko hännän käteen ja erottelee jouhet toisistaan. Suvi jakaa hännän alusta jouhet kolmeen pieneen nippuun ja alkaa letittää häntää. Alli huiskuttelee välillä häntää, venyttää alahuultaan ja ummistaa silmänsä kiinni. Suvi pujoittelee jouhinippuja letiksi ja kerää niihin sivuilta lisää jouhia. Hän kerää kaikki jouhet lopulta ja jatkaa hännän loppuun tavallisesti letittäen. Sitten hän solmii lenkin päähän ja laskee sen alas. Letti on suht siisti, mutta vähän jännä. Sen voisi jättää hetkeksi. Suvi selvii kammalla harjan, vähän kerrallaan. Hän pyörittää kumisukaa ja pöllyttää karvoja pölyharjalla. Hän ottaa pehmeän harjan ja käy sillä läpi pään ja jalat. Viimeisenä hän puhdistaa kaviot, jalka kerrallaan, purkaa letin ja taluttaa Allimamman tarhaan.

Rawana:
Rawana oli lakaisemassa käytävää, kun Suvi lähti taluttamaan Allia ulos. Rawana lakaisi nopeasti käytävän loppuun ja haki sen jälkeen Vaden riimun. Rawana meni Vaden karsinaan laittaakseen sille riimun. Myös hän lähti viemään Vadea ulos, joka tassahteli innoissaan Rawanan vierellä. Rawana talutti vaden tarhalle ja irrotti riimun. Herra ampaisi onnellisena matkaan ja kekkuloi ympäri tarhaa. Muutama ilopukkikin sieltä tuli.

Suvi:
Rawana ei huomaa ollenkaan, kun Suvi hiipii hänen viereensä Vadea ihastelemaan. Hän ajattelee, että olisi se kiva jos Allin tarhailu olisi joskus vähän riehakkaampaa katseltavaa. Silloin Rawana säpsähtää ja hypähtää hieman katsahtaen Suviin leuka melkein maata hipoen:
"Milloin sä siihen tupsahit??"
"Hahah, tulin äske kattelee hoitsuas", Suvi naurahtaa.
"Ei saa säikytellä!" Rawana sanoo mukamas loukkaantuneena ja jatkaa sitten ystävällisesti:
"Mä voin heittää sut kotiin."



( Oon muuten hoitanut Allia nyt yhtä paljon kun silloin Ruolammessa :3 )

[Suvi]

Maastoretki Hannen kanssa - 73 / 145 hm

Suvi:
Allimamman karsinaan ilmestyvä Suvi tervehtii käytävä lakaisevaa Rawanaa.
"Moi, mutta olen kyllä juuri lähdössä", hän huokaisee. "Liikutin jo Vaden, pitää mennä kotiin siivoamaan..."
"Joo ok, katsotaan löytyykö tallista muuta ratsastusseuraa", Suvi sanoo ja alkaa harjaamaan Allia. Hän harjaa ja harjaa, selvittää jouhet, putsaa kaviot. Liinalla hän pyyhkii silmäkulmista rähmät ja pian on valmista. Alli on tavan mukaan nauttinut harjaustuokiosta ja ottaa hieman unisena kuolaimet suuhunsa ja laskee pään tottumuksesta.
Suvi taluttaa Allia käytävällä kohti ulko-ovea.
"Moi", sanoo Hanne orinsa karsinasta. "Oota, oon ihan just valmis niin mennään yhdessä jos sopii", hän kiirehtii sanomaan.
"Good idea", Suvi sanoo. "On muuten poikkeuksellisen pilvistä verrattuna aiempiin hellepäiviin", hän sanoo.
"Joo paitsi rallitorstaina oli hillitön myrsky", Hanne huokaisee ja muistuttaa talojen määrästä, keiltä puuttui sähköt.
"Jooh, meiltäkin meni ne", Suvi sanoo kun Hanne jo pukee varusteita.

Hanne:
Hanne on tapansa mukaan ottanut Tumpun päätalliin varustettavaksi. Nainen pistää vauhtia touhuun Suvin odotellessa ja pian ori onkin jo satuloituna.
- Kuinkahan nämä tulee toimeen keskenään, kun meillä on nyt tamma ja ori mukana, Hanne pohtii.
- Totta... No jos tehdään niin, että Tumppu menee edellä, niin se ei koko ajan joudu tuijottelemaan Allia? Tyttö ehdottaa ja siinä järjestyksessä lähdemme liikkeelle.
Ulkona alkaa olla jo tukala helle. Hanne riisuu ohuen neuleensa ja asettelee sen Tumpun satulan etukaarrelle. Paarmat ovat hiipineet ratdukoiden kimppuun ja Alli huiskii hännällään ärtyneesti.
- Ravataanko vähän, Hanne ehdottaa.
- Joo, ehkä nää inhottavat paarmat jättää meidät rauhaan.
Hanne kannustaa voikon suomenhevosoriin raviin ja ratsukot viilettävät hetken aikaa rytmikkäässä ravissa hiekkatietä eteen päin.

Suvi:
"Allin ravi on ihanan tasaista", Suvi sanoo. Hän on jo tottunut ratsastamaan ilman satulaa.
"Sä voit vaan nauttia", Hanne naurahtaa. "Orilla ei ehkä kannata mennä ilman kunnon tukea, minkä satulasta saa, etenkään nuorella", Hanne jatkaa ja kääntää taas katseensa eteenpäin. Jo kaukaa tytöt kuulevat auton hurinan ja hidastavat käyntiin. Autokin onneksi hidastaa, eikä hevoset juuri reagoi siihen.
"Hei tuolla on se laukkasuora", Suvi sanoo - hän on jo pidemmän aikaa maastoillut Liekkijärven lähistössä ja tuntee reitit.
"No, mennään sitten sinne!" Hanne huudahtaa ja kääntää ratsunsa polulle. Pelto pilkottaa jo puiden takaa, ja aurinko paistaa. Enää ei näy juuri ainuttakaan pilveä, edellisten päivien helle jatkuu.

Hanne:
Tumppu tuntuu vaistoavan tulevan vauhtipätkän ja alkaa steppailla. Hannella on täysi työ pidellä oriita, mutta pellon reunaan selvitään kuitenkin käynninkaltaisessa askellajissa.
– Ootko valmis? Hanne vilkaisee Suvia ja koittaa samalla pidellä dynamiittipötköltä tuntuvaa suomenhevosta.
– Anna mennä vaan! Suvi vastaa ja kannustaa hieman rauhallisemman Allin rentoon laukkaan.
Hanne antaa vihdoin oriille periksi ja Tumppu ampaisee täyttä vauhtia eteen päin. Ori kompuroi aluksi ristilaukassa, mutta osaa onneksi korjata itse askeleensa. Hanne ei ehdi ajatella mitään ylimääräistä, hän keskittyy vain pysymään selässä. Suvilla ja Allilla sujuu hyvin, tosin tavallisesti niin rauhallinen tamma innostuu jopa hieman kirimään voikkoa oriita. Pian ratsukot selviävät pellon reunaan ja Hannekin saa Tumpun pysäytettyä.
– Oliko kivaa? Suvi kysyy hymyillen. Heillä näytti olevan Allin kanssa todella kivaa.
– Nooooh.., hieman kauhusta kalpea Hanne aloittaa. – Ehkä ei oteta ihan heti uusiksi, ennen kuin tämä nuorikko on oppinut vähän varmemmaksi.
Matkaa jatketaan käynnissä ja Hannekin pystyy jo nauramaan äskeiselle hurjalle laukalle.

Suvi:
Tyttö on yhä innoissaan laukasta ja Allikin viimein heräsi horroksestaan. Ratsukot löytävät kapealle polulle koivumetsään, jossa linnut visertää ja haavan lehdet havisee. Suvi keinahtelee Allin käynnin tahdissa, hän pitää harjasta kiinni ja antaa tamman seurata oriitta löysin ohjin. Polku kaartaa tien näkyessä ojan pohjalle ja sieltä heinien lomasta tielle.
"Ravataan!" Suvi ehdottaa ja Hanne laittaa vauhtia suokkiinsa. Matka jatkuu verkkaisesti teitä pitkin ja jonkun ajan päästä vauhtia taas hidastetaan.
"On tämä maastoilu vaan niin ihunaa", Suvi huokaa.
"Joo", Hannekin myöntää. Tytöt jatkavat iloista rupattelua.

Hanne:
– Pääseekö tosta tallille? Hanne kysyy.
Lämpö on noussut jo niin paljon, että on viisainta palata tallille ja päästää hevoset lepäämään päivän kuumimman ajan yli.
– Juu, mennään vaikka siitä! Suvi sanoo ja molemmat kääntävät suomenhevosensa varjoiselle metsätielle.
– Ravataanko vielä pikkuisen ennen loppukäyntejä? Suvi ehdottaa ja Hanne nyökkää hyväksyvästi.
Lopulta molemmat siirtävät ratsunsa käyntiin ja antavat niille hieman ohjaa. Tumppukin on jo niin nuupahtanut helteestä, ettei jaksa vilkuilla Allia tai yrittää kaahottaa.
Tallilla Hanne kiinnittää Tumpun pihalle puomiin ja riisuu varusteet. Ori on litimärkä hiestä joten nainen hakee tallin seinustalta letkun ja suihkuttaa hevosen kauttaaltaan. Tumppu näyttää nauttivan viilentävästä vedestä ja sulkee silmänsä hetkeksi.
– Käyn jo viemässä Allin tarhaan! Suvi huikkaa.

Suvi:
Alli on tyytyväinen päästessään tarhaan. Suvi rapsuttaa Allia, silittää ja päästää Allin viimein menemään, kuiskaten tamman perään "Olet rakas". Suvi poistuu tarhasta ja etsii Hannen käsiinsä, hän saa jo hevosensa kuivattua ja the sen tarhaan. Suvi kävelee vierellä.
"Oli mukavaa", Suvi sanoo, ennenkun tytöt lähtevät kotia - yhtä matkaa.

[Suvi]

Koulurääkkiä valvovan silmän alla - 74 / 146 hm

"Noniin, ei sun tarvii koko tuntia vaan löntystää, tee voltti joka kulmaan!" ystäväni Nuppu tuhahtaa kentän keskeltä. "Muista löysät ohjat, nyt toimitaan painoavuilla ja istunnalla! Hei, isompi voltti, ja tuo oli ihan käyrä. Muistitko puolipidätteen ennen pohjeapua sivulle? Istu rauhallisemmin satulaan, laskeudu sen pohjaan asti."
Minulla on hiki jo valmiiksi. Tiedän, että ystäväni pysyy mukavana vaikka se joutuisi tykittämään minua ohjeilla.
"Noin, nyt voltti oli jo pyöreämpi, mutta anna puolipidäte selvemmin! Et voi jättää töitä hevosen tehtäväksi, joku toinen hevonen viskaa epämääräisen ratsastajan hornan tuuttiin! Aseta hevonen sisäpohkeella, niin, että näet silmän ja sieraimen."
Koitan sisäpohkeella asettaa ja kääntää ja ohjata, laskea istuntaa syvemmälle, pitää kädet rauhallisina, istunnan tasaisena, selän suorana mutta rentona, katseen edessäpäin ja painon keskellä ja mitäs vielä? Voiko olla vielä vähäsen monimutkaisempaa puuhaa?

"Nyt mene tolle puolelle isolle ympyrälle, anna puolipidätteitä ainakin kaksi ennen asettamista, ja anna edelleen ohjista löysää, istu syvemmälle ja koita saada se peräänantoon. Ajattele, että et paina mitään sielä satulassa, vaan kaikki paino on kantapäissäsi. Ja se selkä suoraksi, olet kuin mikäkin mutka C siellä selässä!"
Tämä rääkki tuntuu melkein pahemmalta kuin Oddien, puhisin mielessäni ja koitan siirtää painoni kantapäihin. Kaikenlaisia ilmaisuja! Siirrän Allin puolipidätteiden jälkeen ympyrälle, ja koitan koko ajan nähdä sen silmän.
"Elä jää tuijottelemaan hevosta, katse eteen, istu syvemmälle-"
"Pitääkö mun porautua satulasta läpi Allin mahan pohjalle istumaan, vai? En mä voi kokoajan mennä syvemmälle", ihmettelen Nupun neuvoja.
"-koska sä nouset aina takaisin ylemmäs. Muista sisäpohje! Sitten ympyräleikkaa tuosta kohdasta.."
"Anteeks mitä? Ympyräleikkaa?" Olen jo ihan ihmeissäni, ja Nuppu selittää kuinka ympyrän halkasijaa kutsutaan ympyräleikaksi. Miks matikantunnilla ympyrällä on halkaisija ja ratsastustunnilla leikkaa? Hmmph.

"Ja sitten kolmikaarinen kiemuraura, tosta kulmasta lähtee!" Nuppu osottaa ja käännyn seuraavaa kulmaa ennen kaarevalle uralle.
"Suorista hevonen ennen kun asetat sen seuraavaan mutkaan!"
Lopulta ollaan työskennelty tarpeeksi käynnissä.
"Noniin, nosta ravi ja kokoa ohjat. Kokoa hevosta, koita saada se peräänantoon. Istu syvemmälle, anna puolipidätteitä, ja alapas jo keventämään! Parhaiten pääset oikeaan rytmiin, kun kevennät jo ensimmäisellä raviaskeleella. Ota uusiksi, eli siirry käyntiin, kaheksan askelta, ja sitten ravi, muista keventää!"
Nuppu pyytää minua ravaamaan hetken, kunnes kelpuuttaa sen ja pyytää toiselle pääty-ympyrälle.
"Nyt alat pidentämään askelta, eli aja hevosta eteenpäin, jotta se menee kovempaa ja pidemmällä askeleella. Kevennärytmikkäästi ja anna ohjaa, tilaa hevoselle. Anna lisää ohjaa ettei kuolaimet revi suuta, hei, ei noin paljoa!"
Koitan noudattaa Nupun ohjeita parhaani mukaan. Hiki virtaa kypärän alta, paitani kaulöus on ihan hiessä. Kuumuus ja keventäminen ja kaikki avut saavat minut hikoamaan turkasesti.
"Nyt ala kokoamaan ravia, puolipidätteitä ja tiiviimpi istunta. Tiukkaa hieman ohjia ja hidasta menoa! Reippaammin vain. Koita saada se peräänantoon."
Kerrankin saan avut nopeastiperille, ja tunnen itsekin, kuinka hienosti Alli astuu takasillaan. Saan kuulla Nupultakin mojovat kehut ja hän myöntää meille lepotauon käynnissä.

"Nyt aloitetaan laukkatyöskentely", Nuppu päättää ja heilauttaa pitkät, blondit hiukset selän puolelle. Nuppu on minua kolme vuotta nuorempi, mutta hän on ratsastanut säännöllisen epäsäännöllisesti nelivuotiaasta asti.
"Nosta myötälaukka seuraavassa kulmassa käynnistä, ja toisella lyhyellä sivulla lähdet kahdeksikolle. Muista laukanvaihto puolessa välissä!"
Nyt keskityn todella. Asetan Allin ennen kasille kaartamista puolipidätteiden kera, huolehdin tasaisesta kaaresta, joka ei turhaan mutkittele. Sitten suoristan Allin, laukanvaihto - jes se onnistuu! Tätä riemun määrää - ja asettaminen toiselle kaarelle. Kasin jälkeen Nuppu komentaa nelikaariselle kiemurauralle ilman laukanvaihtoja niin, että aloitamme vastalaukassa. Huh huh, Allikin on ihan hikinen ja märkä.
"Nyt otetaan vielä siirtymisiä keskiympyrällä, vastapäivään aluksi. Hidasta käyntiin, sitten aina kahdeksan askelta käyntiä, ravia, laukkaa, ravia, käyntiä ja sillee."
Nuppu vahtaa silmä kovana työskentelyämme, ja pyytää viimein vaihtamaan suuntaa.
"Nyt vain laukkaa ja käyntiä, samalla kaheksa plus kaheksa tyylillä eikä raviaskelia sinne väliin!"

Vihdoin ja viimein Nuppu päästää meiät piinasta.
"Käy heittää se satula huitsin nevadaan, niin mennää uimaa koko porukka", hän ehdottaa. Mikäs sen kivempaa loppukäynneiksi kun kumpuilevassa mäntymetsässä ratsastaminen ystävän kanssa rakkaan Allimamman selässä kohti viilentävää järveä.

Hui, kylläpä sinäkin olet ollut nyt kesällä niin aktiivinen Allin kanssa, että ihan hävettää, etten ole päässyt kommentoimaan teitä useammin. Noi sun piirrokset on niin mielettömän kauniita, etten osaa oikein muuta kuin ihailla ja ehkä vähän kadehtiakin, että joltain se kynällä taikominen lähtee vaan niin luonnostaan. Rakastan <3

Totuus on, ettei Alli kyllä olisi mitään ilman sinua ja Simorassa teistä muutamasta on kehkeytynyt niin vakiokasvoja, etten osaa kuvitella Simoraa ilman teitä. Anteeksi antakaa laiskuuteni, nyt on aika vähän ryhdistäytyä, kun olet sinäkin niin hienosti pitänyt huolta Allista, etten muista päivääkään milloin se olisi seisonut karsinassaan kiillellen puhtaudesta.

Uimaan ainakin Alli on päässyt kesän aikana paljon ja tietysti maastoilemaan, mutta mikä sen mahtavampaa, kuin kunnon koulurääkki jonka sait ystäväsi kanssa kokea, tulee sitä aina opittua jotain uutta ja näen jatkuvasti sinussakin kehitystä, että oikeilla jäljillä taidetaan olla kaikin puolin. Sain nyt tuntilistauksen tälle syksylle valmiiksi ja tunnit alkavat ensi maanantaina, mutta vapaasti saat jatkaa Allilla ratsastusta aina, ellei se mene jo tunneilla kaksi tuntia päivässä.

Innolla odotan taas jatkoa Allilta ja sinulta, olet ainakin saanut tamman masun melko hyvin palautumaan varsan jäljiltä, vaikka pyöreyttä vielä siltä löytyykin. Nyt Iidakin pääsee jo takaisin tunneille, niin en voi kun innolla odottaa, mitä tekin tytöt keksitte tuntien lisäksi. Mahtavaa työtä ja lisää kiitos (: - Odelie


// Kiitos ihanasta kommentista, laitoin siihen väriä niin erottuu (; <3 - Suvi

[Suvi]

Koska tähän aikaan syksystä ei inspaa piirtää hellesarjista loppuun, tarinoin lopun. Tämä siis joltaan hellepäivältä miltä lie :--D

Pian olimme molemmat valmiita ja lähdimme maastoon. Tavallinen hellepäivä, tavalliset puheenaiheet: hevoset, kuulumiset, ilot ja surut. Maastoretkeen sisältyi myös pätkä ravia ja laukkaa hieman varjoisammassa kohdassa, uittohetki ja kiipeäminen Liekkikalliolle.

Jotenkin ratsastamisesta kertominen on niin vaikeeta, joten enpä haksa ajatella pidemmälle... Matikantehtävät oottaa :--D

Olisiko 75 / 147 HM

[Suvi]

Maastoesteitä 16.8

"Hehei Rawana!" huudahdin ystävällisesti tallin ylisille tullessani. Viilentynyt sää oli pakottanut pukemaan potkähihaista ja sadettapitävän, uuden takkini päälle. Rawana oli juomassa kaakaota ja hymähti minulle mukinsa takaa.
"Lämmintähän tässä suapi kurkkuunsa kitata, jos ei kipeeksi halua tulla."
"Joo meilläkin kaikki on hiljallee alkanu niiskuttaa koulussa", totesin ja olin iloinen ettei tauti vielä minuun ollut iskenyt.
Kun Rawana oli huuhtaissut mukinsa huolella ja heittänyt pieneen kuivauskaappiin kuivamaan, lähdimme hakemaan heppasia tarhasta. Olin suunnitellut meneväni tunnin Popparilla, mutta Allin sain sittenkin ratsukseni. Rawa halusi perinteiseen tyyliinsä mennä tutulla ja turvallisella Vadella.

Enää ei tehnyt mieli harjata hevosia ulkona viuhuvassa tuulessa, ja siksi menimme molemmat omiin karsinoihin. Tai siis no, hevostemme karsinoihin.
"Moikka, ootteko menossa tunnille?" Kysyi talliin ilmestynyt Hanne.
"Juu", vastasimme yhteisessäkuorossa.
"Minä menen sitten maneesiin koulua vääntämään", brunette vastasi ja katosi Tumpun karsinaan.

Odelie tuli kiireellä talliin kun me jo varustimme hevosia.
"Onneksi Elias ehti tulemaan Dukea laittamaan", hän sanoi meille hymyillen ja katosi jälleen.
"Mitäköhän Oddie suunnittelee, kun tarvitsee ittekin hepan?" Ihmettelin.
"Meillähän piti olla puomeja ja kavaletteja kentällä", Rawanakin muistaa.

Ulkona se ratkeaa - lähtisimmekin maastoon. No ei se mittään haitannut, maastoilu on mukavata.
"Tänään voi sitten neiti opettaja vähän maistella mutaa, mutta otetaan se riski, naurakaa sitten jälkeen päin", Oddie sanoi ja naureskelimme jo valmiiksi. Hän jatkoi ohjeistamalla meitä: "Vade tulee meidän takana ja Alli perässä, ettei oteta mitään turhia riskejä ja vaikka nyt vähän sataakin, ei välitetä siitä vaan pusketaan täysillä eteenpäin."

Matkamme jatkui kentältä kohti metsää. Onneksi sade oli vain ajoittaista tihkua. Odeliella tuntui olevan kaikista vaikeinta tällä kertaa, kun mulla ja Rawalla oli niin rauhalliset ratsut. Mutta kiva vaan, kun nuori Dukekin pääsee maastoesteille, joista Ode meille lupaili. Hänellä riitti keskittymiskyky ihmeen hyvin sekä meidän kanssa pulisemiseen että Duken menohalujen hillitsemiseen.
"Mun mielestä kivointa on mennä jollaa pienellä, tutulla ja turvallisella hepalla, johon voi luottaa. Mutta ei se saa olla liian tylsä, niinkuin Alli joskus on", kerroin mielipiteeni. Rawana ylisti rakasta Vadea, joka on vöhänniinkuin Alli, mutta ruunalla ei voi olla samanlaista äidinvaistoa ja hoivaviettiä.
"Mä pidän tälläsistä haasteellisimmistakin hepoista", Ode sanoi sa pidätti Dukea. Hän kuitenkin antoi sille ohjaa ilmoitettuaan raviin siirtymisestä.

Katselin huvittuneena Vaden ja Duken pientäj uoksukilpaa edessäni. Tyydyin tulemaan Allilla mammavauhtia perässä, mihinkäs mulla oli kiire niin kauan kun poikaheppojen lihaksikkaat takamukset siintivät näkökentässäni. Muuten kävisi köpelösti, vaikka tiesin tarkkaan missä olin ja minne oltiin menossa, mutta reittejä oli useita.

"Hehe, meiän maastoesterata on hieman mutaisempi kun Ranskan MM-kisojen", naurahdin.
"Niin varmasti", Rawana totesi ja jatkoi: "Oliko nyt sitten kenttäratsastuksen MM:mit?"
"Joo, satuttii avaa töllö just kun ne tuli", sanoin. "Ihan jäätävän isoja ja vaikeita esteutä, ja niitä oli ainaki kolkyt nii kilometrejäkin oli ihan turkasen monta. Maailman huippuratsastajatkin tipahteli heppojensa selästä siellä."
"Ois aika siistii olla kattsomassa vaikka vesiestettä siellä", Odekin totesi. "Mutta on nää meidän esteet kivoja, ainakin saa pidettyy hauskaa eikä hepat kolhi itteään niihin kokoaikaa.

Laukkailin Allin kanssa hidasta mutta tasaista laukkaa kunnon turvavälin päässä Vadesta. En nähnyt kunnolla, kuinka Oddiella meni, mutta Rawanan naurahduksista päätellen ei kovin hyvin, mutta ainakin hauskasti! Ekana ylitimme puunkannon ja veneen, mitä olivat suht helppoja ja hyväkuntoisia. Hieman suurempi talo oli hienosti toteutettu ja kiva este, mitä oli ilo hypätä toisenkin kerran.

Sitten olikin aika lähteä tallille hevosia puunaamaan. Kiva oli maastossa tallustaa ja höpötellä mukavia. Meillä oli aina niin hauskaa, ja oli ihana tulla tallille tuulettamaan ajatuksia, kun viikolla koulukiireet veivät paljon aikaa. Onneksi Liekkijärveltä on suht lyhyt matka kaupunkiin lukioon, niin ehtii arkipäivinäkin edes kövästä tallilla, periaatteessa hyppytunneillakin ehtisi sitten tänne tulla. Kiva juttu!

76/148 hm