Tallikirja 2014

[sonya]

tallikirja 2014

Tallikirjaan ovat vapaita kirjoittamaan tallityöntekijät, valmentajat ja tallin muu henkilökunta.

[sonya]

sunnuntai, 19.01.2014

Kello näytti puoli kuutta aamulla kun hieraisin silmiäni. Olin nukkunut Simorassa, Odelien olohuoneen sohvalla, sillä Salli oli näyttänyt merkkejä synnytyksen alkamisesta. Tamma oli siirretty normaalilta paikaltaan tallin hiljaisempaan päätyyn, mahdollisen häirinnän välttämiseksi.
Kiskoin takin niskaani ja lähdin kävelemään tallille. Todennäköisesti Salli ei olisi vielä varsonut. Ajatuksen johdosta sainkin yllättyä iloisesti, kun karsinassa seisoskeli väsyneen näköisen tamman seurana pikkuine ori. Kauniin voikon värinen varsa otti  muutamia haparoivia askelia päästäkseen emänsä taakse piiloon.

- Ai säkin ehdit jo tänne, Rami tokaisi työntäessään kottikärryjä mun ohitse. - En viitsinyt tulla herättämään, kun kello oli vasta niin vähän.
Nyökkäsin hymyillen. - Eiks ookin suloinen, henkäisin ja taputin ovelle tullutta Sallia kaulalle. Rami äännähti myöntävasti ja jatkoi sitten eteenpäin tallikäytävää. Jäin vielä hetkeksi katselemaan pikkuisen varsan touhuamisia.

Varsan nimeä oltiin mietitty jo monta kuukautta, joten sen keksimisellä ei tarvinnut enää päätä vaivata. Oria tultaisiin kutsumaan nimellä Duke, pidemmin Seductive BER. Jännityksellä saadaan seurata mitä tästä orista vielä kasvaa, toivottavasti emänsä kaltainen estetykki.

[Mikael Gren]

Mä olin vihdoin saanut autoni kuntoon ja pääsin huristelemaan Simoraan ihan omin avuin. Mieltä lämmitti myös se, ettei mun tarvinnut pitää tänään tunteja. Ei sillä, etteikö opettaminen olis musta kivaa, mutta välillä on kiva käydä tallilla ihan muuten vaan. Morttikin varmasti kaipasi mua. Mä olisin valmis vaikka ostamaan sen hevosen itselleni, mut Sone tuskin luopuu siitä mistään hinnasta.

Tallilla oli tähän aikaan aamupäivästä vielä hiljaista. Alkeistunnin ratsastajia ei pitäisi näkyä vielä hetkeen. Mä päätin lähteä Mortin kanssa tutkailemaan maastoesterataa, vaikka teiden liukkaus vähän jännitti. Ori kisaili Shotin kanssa tarhassa, mutta ravasi portille päin mun kutsusta. Huomatessaan etten mä olekaan niin mielenkiintoinen se yritti karkuun, mutta mä olin jo saanut riimunnarun kiinni. Virnistin orille.
- Turha sun on yrittää, mä tunnen kyllä sun metkut.

Mortti oli tuttuun tapaansa täynnä energiaa, varsinkin tajutessaan pääsevänsä maastoesteille. Mä en kuitenkaan antanut orin määrätä tahtia, vaan pakotin sen kulkemaan mun mielen mukaan. Pidäte, pidäte, pidäte. Mortti yritti heittää päätään ja rynnätä esteelle. Pidäte, pidäte, pidäte. Este lähestyi ja vein pohkeet lähelle hevosen kylkiä. Hallittu hyppy tukin yli. Ensimmäisen esteen jälkeen me löydettiinkin jo yhteinen sävel eikä Mortti enää yrittänyt niin voimakkaasti venkoilla ja ryöstää. Vaikka vauhtia löytyi, askellus oli hallittua ja voimakasta.

Muutama liukas kohtakin radalta löytyi vaikka joka kengässä oli hokit. Mitään pientä horjumista vakavampaa ei kuitenkaan sattunut ja pääsin ratsastamaan Mortin ehjänä kotiin.
- Tais saada meidän vilpertti kunnon treenin, kun noin hiessä on, Odelie tuumi meidän saapuessa tallipihalle. Nainen taputti orin hikistä kaulaa.
- Joo-o. Maastoesterata on muuten loistavassa kunnossa eikä ees kauheen liukas.
- Hyvä että edes joku hyödyntää sitä, Odelie hymähti. Mun mieleen vyöryi jo ideoita tulevan kevään maastoestetunneista, kunhan lumi vain sulaisi.

Palautin Mortin takaisin tarhailemaan Ja nappasin Shotin ja Vaden sisälle, koska molemmat menisivät seuraavalla vammaistunnilla. Sen jälkeen mä etsin käsiini Ramin ja tarjosin apuani rehujen jakamisessa.

27/01/2014

[sonya]

tiistai, 11.03.2014

Talli oli täynnä malttamattomina hörähteleviä hevosia, jotka vaativat jo aamukauroja kuppiin, vaikka niiden aika ei ollut vielä hetkeen. Olin kerrankin päättänyt herätä aikaisin auttamaan Ramia aamutallin teossa. Mies taisi oikein hieraista silmiään huomatessaan mun raahautuvan talliin jopa melko pirteän näköisenä vähän jälkeen seitsemän aamulla, niin hämmästynyt Rami oli. Ei se kyllä ihan tavallista ollut että olin tekemässä aamutallia, normaalisti minua sai kiskoa sängystä ylös kynsin ja hampain.

Aloitimme miehen kanssa väkirehujen mittailemisen ja jakamisen. Hevosten syödessä aamupalaansa heittelimme loimia niitä tarvitsevien selkään ja lähdimme taluttamaan hevosia tarhoihin. Nessu oli känkkäränkkäpäällä eikä suostunut kävelemään kiltisti tarhaan, vaan halusi välttämättä venkoilla ja hidastella, tai sitten mutkitella matkalla. Halilla taas tuntui olevan vähän liiankin kiire tarhaan ja vaudikkailla askelillaan se onnistui lähes kaatamaan minutkin kumoon.

- Tuutko siivoamaan karsinoita? Rami kysyi virnistäen, vaikka tuntuikin tietävän vastauksen. Päätin kuitenkin yllättää miehen toistamiseen ja suostua pyyntöön. Rami kohautti olkiaan ja heitti talikon käteeni. Heti ensimmäisen karsinan jälkeen kaduin, että olin koskaan suostunutkaan siivoukseen ja päätin lakaista karsinoiden sijaan tallin käytäviä. Kevätaurinko sädehti tallin ikkunoista sisään paljastaen ilmassa leijuvat tuhannet pölyhiukkaset. Näky sai minut värähtämään inhosta.

- Karsinat olis nyt sitten siivottu, Rami ilmoitti ja laittoi talikon nojaamaan kottikärryjä vasten. - Vaikka susta ei kyllä paljoa apua ollut, jaksoitko sä siivota, mitä, yhden karsinan?
Mies pudisteli leikkisästi päätään ja minä tuhahdin tyytymättömänä.
- Onneksi mä en ole se, joka on täällä töissä, muistutin.
- Niin, sä vaan satut omistamaan puolet paikasta. Eikö se oo vähän sama asia?
Tyydyin vain huokaisemaan teatraalisesti miehelle ja marssimaan matkoihini muka-suuttuneena.

[sonya]

keskiviikko, 12.03.2014

Duke irvisti minulle näyttävästi kun harjasin sen pitkiä jalkoja. Ori oli kasvanut hurjasti ja hurjan nopeasti, vasta hetki sitten se oli ollut pieni, pörröinen vauva. Irvistin Dukelle takaisin ja jatkoin harjaamista. Hetken kuluttua nuorikko alkoi töniä minua turvallaan ja vaatia rapsutuksia. Hymähdin suloiselle voikolle ja silitin sen otsaa. Karsinan ulkopuolelta kuului kolahdus ja Duke nosti päätään innokkaana.
- Toin sulle herkkuja, kuului Odelien ääni karsinan ulkopuolelta. Hymyilin yllättyneenä naiselle ja kiitin syötävästä, tunsinkin jo nälän hiertävän vatsassa.
- No en sulle, hölmö, Odelie naurahti ja astui sisään karsinaan. - Tälle meidän pikku söpöläiselle.
Duke otti herkut vastaan enemmän kuin mielelläni minun katsellessa kateellisena vierestä.
- On mullakin nälkä, missä mun eväät on? tivasin puolitosissani naiselta, joka vain hymyili minulle aurinkoisesti.
- Tuu syömään meille, teen ihan kohta ruokaa, Odelie kutsui ja poistui niine hyvineen karsinalta jättäen Duken katsomaan haikeasti naisen perään.

Kiinnitin juoksutusliinan Duken riimuun ja lähdin taluttamaan varsaa ulos tallista. Duke poukkoili hieman suuntaan jos toiseen, mutta pysyi suunnilleen hallinnassa. Kuljin orin kanssa maneesiin, jossa annoin Dukelle siimaa kulkea suurella ympyrällä. Aluksi ori yritti mutkitella ja ryntäillä ties minne, mutta sinnikkään komentamisen jälkeen sain sen ravaamaan nätillä ympyrällä. Duke oli reippaalla päällä. Sen askeleet olivat pitkät ja ilmavat, oikein kauniit. Olin varma, että orista tulisi korkean tason estehevonen, kunhan sen kanssa jaksaisi vähän tehdä töitä. Mikael olisi varmasti innokkaana kouluttamasta nuorta estelupaustamme heti kun vain ehtisi valmentamiseltaan. Itsekin odotin malttamattomana orin selkään pääsyä, mutta sitä ennen pitäisi tehdä paljon töitä maastakäsin.

Kaviot rummuttivat maneesin maata laukan tahdissa. Duke oli päättänyt hurjastella ja laukkasi niin lujaa kuin kavioista pääsi. Väsyttyään jonkin verran se hidasti kauniiseen, rauhalliseen laukkaan ennen kuin annoin sen lopettaa. Ori käveli luokseni ja yritti hieroa naamaansa käsivarteeni. Työnsin Duken hymyillen pois ja taputin sitä kaulalle.
- Sehän meni kivasti, mennääs sitten ulkoilemaan. Päästin Duken oritarhaan Iivun kanssa. Suomenhevonen tuijotti puoliverivarsaa tympääntyneenä, mutta laski sitten päänsä takaisin heinäkasaan. Duke pomppi innoissaan heinien luokse päästyään vapaaksi, mutta sai häädön omille heinilleen hyvin nopeasti.

- Ai että kun on hyvä tuoksu, kehaisin astuessani sisään päärakennukseen. Käsienpesun kautta istuin suoraan ruokapöytään Jasonin viereen.
- Mitäs pikkunen? kysyin pörröttäen pojan hiuksia. Vastaukseksi sain loukkaantuneen mulkaisun ja hieman liian hitaan väistöliikkeen. - Ai sori, oothan sä jo aika iso, yritin korjailla mokaani, mutta Jason ei näyttänyt vakuuttuneelta.
Otin ruokaa lautaselleni reilun kasan ja kävin innokkaana syömään. Kotona jaksoin harvemmin kokkailla mitään erikoisempaa, joten Odelien luomukset kelpasivat paremmin kuin hyvin. Söimme kolmisteen vilkkaasti samalla keskustellen kaikesta mieleen juolahtavasta.
- Frits ja Hali sai muuten tänään uudet hoitajat, mainitsin ohimennen. Odelie näytti yllättyneeltä mutta tyytyväiseltä. Enää Poppari oli omaa rapsuttelijaa vailla, ja kyllä sekin varmasti sellaisen pian saisi, olihan ruuna niin mahdottoman suloinen.

[Odelie]

Lumet sulaa ja kevät on tuloillaan, Poppari ja Frits poseeraa kameralle uudessa kodissaan, eli pihatossa.



Miyssa, Della ja Nessu nautiskelevat aurinkoisesta kevätpäivästä yhdessä tarhassa. Kevään värejäki alkaa jo löytymään (:

[sonya]

sunnuntai, 23.03.2014

Haikeana tuijotin tyhjää karsinaa pikkutallissa. Mortti katseli viereisestä karsinasta kummastuneena, kun tuttu musta turpa ei tervehtinytkään enää kaltereiden välistä. Niin oli vain käynyt, että komea musta ranskanpuoliverinen oli jättänyt meidät taakseen ja laukannut vehreämmille niityille. Taival Shotin kanssa oli alkanut jo harrastukseni alkuaikoina, orin hoitajana ja myöhemmin omistajana. Käännyin pois tyhjän karsinan luota ja pujahdin viereiseen karsinaan rapsuttelemaan Morttia. Rautiaallekkin oli varmaan kova paikka, kun tuttu laidunkaveri olikin yhtäkkiä poissa.

Mortti hönkäili lämmintä ilmaa kämmeniini ja tarjosin sille porkkananpalaa taskustani. Ori haukkasi herkun nopeasti ja yritti kääntää taskuni lisäherkkujen varalta. Silitin Mortin kaulaa ja poistuin sitten karsinasta ison tallin puolelle.
- Pärjäätkö sä? Mikael ilmestyi vierelleni hivenen huolestunut ilme kasvoillaan. Nyökkäsin alakuloisesti hymyillen. Joskus oli pakko päästää irti, kyllähän minä tiesin ettei Shot tulisi ikuisesti kanssani olemaan, vaikka niin olinkin toivonut.

Rest in peace, sellefrancaisori Baderna Show, 04.06.2007 - 23.03.2014

[Odelie]

Vade innostui tarhassa poseeraamaan näin kauniina kevätpäivänä, kun Rawanan kanssa käytiin ihmettelemässä, miksi yleensä niin kiltti herrasmiehemme, ei millään malttanut antaa kiinni.

[Odelie]

Iivusta ja Tumpusta on tosiaan tullut ihan parhaat ystävät, eikä niiden remmiin tunnu mahtuvan enää ketään muuta. Uskomatonta mutta kyllä, ne syövät jopa samasta heinäkasasta, joten meidän Iivun sydän on liikahtanut paikaltaan nuoren suomenhevosen ilmestyessä Simoraan (yritin saada Tumpusta kaksvee suokkia, mutta kuten näkyy se muistuttaa enempi jotain ponia : P)

[Odelie]

Pihaton uusi asukas Tero oli heti trailerista päästessään sellasella uhmatuulella, että päätettiin apuna olleen Hannen kanssa päästää se purkamaan energiaa kentälle, ennen kuin se joutuisi tutustumaan pihaton asukkaiden kanssa. Mikaelilta jääneet pienet esteet, joita se oli suostunut harjoittelemaan Repen kanssa, olivat unohtuneet kentälle, joten hurjistunut musta shetlanninponiori Tero päätti sitten käydä ylittämässä myös niitä aikansa kuluksi. Onneksi rauhoituttuaan poju kuitenkin otti Popparin ja Fritsin hyvin vastaan ja pihaton kolmen kopla on syntynyt (:

[sonya]

sunnuntai, 30.03.2014

Duke käyskenteli rentona laitumella, näykkien muutaman keväisen ruohotupsun sieltä täältä. Lämpötila oli kohonnut jo jonkin verran plussan puolelle, ja niin hevoset kuin ihmisetkin ottivat aurinkoisesta säästä kaiken irti. Mikael oli innostunut pitämään estetreenejä enemmän kentällä maneesin sijaan, ja itsekin pyrin ratsastamaan mieluummin ulkona. Huhuilin voikkoa oria portilla ja se lähtikin hitaasti kävelemään minua kohti. Riimu sujahti helposti Duken päähän ja matka talliin saattoi alkaa.

[Odelie]

Aamusta oli keksittävä Nessulle hieman tekemistä, kun tamma on vähän liikakiloja tupannut saamaan. Kunnon treenit aamutuimaan tekivätkin molempien mielille hyvää ja Nessu näytti todella hyvältä näin vaihteeksi.

[Odelie]

Kirppu pääsi vihdoinkn muuttamaan meille ja hurmaava tammaneito tuntui sopeutuvan ihan hetkessä tallimme touhuun. Pääsi aamusta neito tutustumaan karsinaansa ja sitten tarhaansa. Hali ja Repe tuntuivat ottavan tämän suloisen neitokaisen hyvin vastaan, kuka mies ei nyt tyttöä porukkaan haluaisi ja päivällä sitten tallihommien päätteeksi pääsi (tappijalka) Soneü vähän maistelemaan Kirpun vauhdikasta menoa kentällä. Hyvin se menikin ja aluksi hieman epäröivä Soneükin innostui luottamaan itseensä.

[sonya]

sunnuntai, 06.04.2014

Keväisen aamuauringon ensimmäiset säteet siivilöityivät vaalean ikkunaverhon läpi. Kirkas valo pakotti minut heräämään ja nousemaan ylös, vaikka olisin voinut muuten nukkua helposti puoleenpäivään. Puin päälleni, nautin hitaan aamiaisen ja kurvasin autollani tallin pihaan. Sunnuntaipäivä näytti hiljaiselta, tallissa oli vain muutama henkilö. Mortti hirnahti minulle kimeän tervehdyksen juosten heti tarhan portille. Kävelin portille ja rapsutin Mortin otsaa. Koska Mortilla oli riimu valmiiksi päässä, otin rautiaan orin mukanani talliin. Mortti käveli vierelläni tottuneesti karsinaansa ja laski päänsä ruokakuppiin, jonka pohjalta löytyi muutama porkkana. Kevään sateet olivat muuttaneet tarhan paikoin kuralätäköksi ja sen mukaiselta näytti myös Mortin toinen kylki. Kävin orin läpi kumi- ja piikkisualla ennen varustamista. Kesken harjailun vaalea pää ilmestyi karsinan toiselle puolelle.
- Mä rakensin teille esteradan maneesiin, tuutko treenaamaan, Mikael kysyi ja ojensi minulle Mortin suojat. Nyökkäsin miehelle ja otin vastaan suojat.

Varustettuani Mortin talutin sen maneesiin ja nousin selkään. Mikael oli tosiaan nähnyt vaivaa rakentaessaan monimutkaisen ja melko korkean esteradan. Lämmittelin virkeän orin nopeasti kuunnellessani samalla Mikaelin vinkkejä.
- Myötää vähän enemmän esteellä, mies kehotti ja pyysi meitä aloittamaan hyppäämisen. Mortti kulki aktiivisesti ja energisesti, mutta pysyi silti hyvin käsiss. Hypättyämme jonkin aikaa siirryin loppuverryyttelyyn Mikaelin kadotessa talliin.

Laskeuduttuani selästä maneesin ovi aukesi ja Mikael tuli sisään taluttaen voikkoa tammaa.
- Mä voin ratsastaa Sallin tänään, mies virnisti ja hyppäsi selkään vastausta odottamatta. Kohautin olkiani ja toivotin ratsukolle hyvää treeniä. Riisuin Mortin varusteista ja palautin sen kevyesti loimitettuna tarhaan.
- Mortti on kyllä tosi hieno, tarhan portille saapunut Jason totesi. Hymähdin pojalle ja lähdin kävelemään tämän kanssa kohti tallia.
- Haluatko että autan sua hoitamaan Iivun? kysyin Jasonilta, joka nyökkäsi mulle innokkaasti.

Harjasimme yhdessä jo talliin haetun Iivun ja varustimme sen. Jason pääsi taas vähän hyppäämään Mikaelin valvonnassa pienehköjä esteitä ja minä palasin talliin jakamaan hevosille ruokia. Rawana asteli samalla talliin Vadea taluttaen.
- Moikka, huikkasin punatukkaiselle naiselle. - Oliko Vade reipas tänään?
- Ihan mukavan energinen, Rawana vastasi ilahtuneesti ja silitti ruunikon turpaa.
- Sano kun oot saanu varusteita pois niin tuun heittää sillekin nää ruuat, osoitin kädelläni suurpiirteisesti ämpäreitä, joihin olin sekoittanut hevosten ruokia. Rawana nyökkäsi ja tallusti Vaden kanssa karsinaan.

Kun kaikkien karsinoiden ruokakupit olivat täynnä kävin nykäisemässä Ramia hihasta. Dellan karsinan ikkunanpieli roikkui hieman, ja minulla ei vasara pysynyt kädessä senkään vertaa että olisin sen osannut korjata. Rami tuli mukanani talliin välipalaleipä kädessä, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan.
- Miksei Mikael olisi voinut korjata tätä, mä olin just lähdössä kaupunkiin ostamaan uusia hevostarvikkeita, Rami tuhahti, mutta korjasi kuitenkin kiltisti ikkunanpielen.
- Sähän oot kätevä käsistäs, tuutko remppaamaan mun keittiönkin?
Rami pyöräytti silmiään ja marssi matkoihinsa virnistäen pienesti.

[Odelie]

Nojasin tammatarhan aitaan ja huokaisin syvään Scarletin norkoillessa vieressäni. Oli tarkoitus taas tänään lähteä työstämään Cadya, varsaa, joka oli muuttanut Simoraan, jossa minun olisi helppo hoitaa ja kouluttaa sitä aikuisten mittoihin. Ihastelin jo niin suureksi kasvanutta tammaa. Siitä oli tullut oikea möhkäle, mutta silti jalat tuntuivat huitovan korkealle, sen ravaillessa pitkin tammatarhaa ja kiusatessa muita laiduntava neitoja.

- Kuinka vanha Cady nyt olikaan? Scarlett hymyili ja silitti Liinan turpaa, joka norkoili kanssamme aidan luona.

- Onhan se jo kohta kaksivuotias, kasvaa ihan hirveetä vauhtia, hymähdin ja hiljenimme kummatkin. Täytyi kyllä myöntää, että Cady taisi olla hieman turhan suuri möhkäle kaksivuotiaaksi.