Vaden hoitopäiväkirja

[rawana]

16.7.2014 Takaisin selkään

Kävelin parkkipaikan suunnalta tallia kohti ja huomasin, että Vade on ulkona. Kävin moikkaamassa sitä ennen kun menin talliin. Tallissa suuntasin suoraan varustehuoneeseen, josta otin mukaani Vaden varusteet. Vein ne Vaden karsinan ulkopuolella olevaan telineeseen ja lähdin hakemaan vielä sankoon vettä, satulasaippuaa ja nahkarasvaa. Ensimmäisenä irrotin satulahuovan ja ryhdyin harjaamaan sitä puhtaaksi. Satulahupa ei onneksi ollut kovinkaan likainen. Saatuani huovan valmiiksi irrotin jalustimet. Jalustin osat jynssäsin puhtaaksi tiskiharjan ja veden avulla. Jalustin hihnat otin erikseen saippualla ja rasvasin ne. Irrottelin satulavyön ja kävin sen läpi. Viimein pääsin itse satulan kimppuun, jota jynssäsin huolella puhtaaksi ja sen jälkeen levitin rasvaa. Satula oli valmis, joten siirryin suitsiin. Ensimmäisenä irrottelin kuolaimet ja pesin ne huolellisesti. Sen tehtyäni purkasin suitset kokonaan ja kävin kaikki sen osat yksitellen saippualla ja rasvalla läpi. Kokosin kaikki satulan ja suitsien osat takaisin ja jätin ne kuivumaan.

Nappasin Vaden karsinalta mukaan sen riimun ja lähdin hakemaan poikaa sisään. Herra asteli tyytyväisen näköisenä portille vastaan ja tarjosin sille herkkuja taskustani samalla sitä kehuen. Laitoin Vadelle riimun ja talutin sen hoitopuomille. Kiinnitin Vaden huolellisesti kiinni ja lähdin hakemaan sen harjapakkia. Palasin pian ulos ja juttelin Vadelle hiljaisella äänellä. Aloin käydä Vadea läpi ensin kumisualla ja sen jälkeen huolellisesti pölyharjalla. Hivutin Vadelle riimun kaulalle ja harasin päätä samalla sitä rapsuttaen. Vielä oli jalkojen putsausta edessä. Otin ne ensin pehmeällä harjalla ja sen jälkeen kavioita kovalla harjalla. Vade antoi hienosti puhdistaa myös kaviot. Viimeisenä setvin harjaa ja häntää. Harjaus oli valmis ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Puomilta lähdin hakemaan Vaden kuivumassa olleita varusteita. Palasin pian Vaden luokse ja varovasti nostin sille satulan selkään. Satulavyötä kiristäessä Vaden korvat liikkuivat nopeaa tahtia. Ota nyt siitäkin sitten selvää. Hivutin Vadelle riimun kaulalle ja aloin tarjota kuolaimia suuhun. Herra otti ne oikein nätisti ja seisoi kivasti paikoillaan, kun laittelin muita hihnoja kiinni. Saatuani Vaden varustettua irrotin riimun kaulalta ja lähdin taluttamaan Vadea kentälle. Pysäytin Vaden kentän keskelle ja nousin selkään. Kiristin satulavyötä hiukan. Jalustimia ei tarvinnut säätää, koska kukaan ei ollut ratsastanut Vadella jälkeeni.

Ohjasin Vaden uralle alkukäynneille. Muutamien kierrosten jälkeen koksin ohjat ja aloitin ratsastamalla voltteja käynnissä. Vähitellen Vade alkoi taipua mukavasti, joten ryhdyin ratsastamaan avotaivutuksia jokaiselle sivulle. Vaihdoin Vaden kanssa suuntaa ja otin samat harjoitukset myös tässä suunnassa. Kehotin Vaden raviin, jossa ratsastin kolmikaarista kiemurauraa. Vadella homma meni hyvin. Jatkoin uraa pitkin ja valmistauduin nostamaan laukan. Annoin laukka avut, mutta yleensä niin kiltti Vade heittikin ilopukit ja löysin itseni maasta.
”Apua, ei kai suhun sattunu?”, Odelie saapui kentälle kysyen.
”Ei mulla mitään hätää oo”, Vastasin hymyilen ja lähdin ottamaan Vadea kiinni.
”Vadella taitaa olla ylimääräistä energiaa”, Odelie sanoi huvittuneena.
”Joo niin näyttää olevan. Voisin lähteä maastoon hiukan laukkaamaan, jos se auttaisi”, vastasin vielä.

Päättäväisenä nousin takaisin selkään ja suuntasin maastoon. Päästyämme sopivalle suoralle annoin Vaden laukata niin kovaa, kun vain itse tahtoi. Olihan siinä tytötä pysytellä selässä. Pian olimme takaisin tallilla ja vein Vaden sen karsinaan. Riisuin siltä varusteet ja vein sen vielä ulos tarhaan.

86HM

[rawana]

17.7.2014 Kesäinen torstai

Vaden kanssa mentiin koulua...:





Ja treenasin kevyttäistuntaa puomeilla.:




87HM

[rawana]

18.7.2014 Kahdestaan maastoilemassa

Suvi:
Alli tarhailee maneesin lähettyvillä Sallin ja parin muun tamman kanssa. Kun se huomaa Suvin, nostaa se päänsä heinistä ja hörähtaa. Ihanaa, kyllä tamma jo muistaa hoitajansa! Raudikko kävellä löntystää tahdikkaasti tarhan portille, ja pari hevosta seuraa sitä. Ne eivät kuitenkaan tule Suvin luokse ja hänen on helppo ottaa Alli riimunnarun päähän ja ulos tarhasta. Matkalla tallille tyttö huomaa ystävänsä Rawanan hoitopuomilla Vadea harjaamassa ja liittyy seuraan.
"Terve, Rawa", hän sanoo ja sitoo Allin kiinni.


Rawana:
"Moi Suvi, mitä kuuluu?", hän vastaa Suville.
"Ihan hyvää. Tässä mietin mitä reittiä mentäis", Suvi sanoi iloisella äänellä Rawanalle.
Koitti hetken hiljaisuus, kun molemmat tytöt keskittyivät hevosten harjaamiseen. Hiekka ja pöly pöllysi heidän ympärillään. Vade ja Alli olivat tainneet piehtaroida tarhoissaan.
"Oon kohta harjannu Vaden niin lähen hakee varusteita", Rawana ilmoitti Suville.
Suvi jäi vielä puomille harjaamaan Allia valmiiksi ja kuiskasi sen korvaan jotakin.


Suvi:
Suvi viettää pienen, suloisen hetken Allin kanssa kahden, kunnes lähtee kohti varustehuonetta. Siellä Rawana jo tulee vastaan ja hymyilee. Punapää jatkaa takaisin Vaden luokse ja Suvi siirtyy Allin varusteiden luo, mutta päättää ottaa vain ohjat. Rento maastolenkki siis tiedossa, kyllä vain! Harjat olkitukkainen tyttö jättää hyllylle ja käppäilee puomille. Riimunnaru vaihtuu äkkiä ohjiin.
"Mennäänkö yhdessä?" nuorempi kysyy hymyillen ystävälleen.

Rawana;
"Joo mennään", Rawana sanoo innostuneena.
Rawana oli ottanut varustehuoneesta mukaansa pelkät suitset ja yritti saada niitä päätään nostelevalle Vadelle. Suvia huvitti koko tilanne ja hän puhkesi nauruun. Rawana katsoi huvittuneena Suviin ja nappasi Vadea harjasta kiinni. Rawana veti harjasta alaspäin ja silloin Vade laskimpäänsä. Alli kuopi maata jo hermostuneena, kun joutui seisoskelemaan paikoillaan. Suvi ponnisti helposti itsensä Allin selkään, kun Rawana tarvitsi koroketta päästäkseen Vaden kyytiin. Molemmat ratsukot lähtivät pihan halki kulkemaan.

Suvi:
Alli tuntuu olevan tänään vallan pirteällä tuulella, kun sen katse ei ole lainkaan uninen ja sitä saa jopa pidätellä, Vade taas enemmänkin on rauhallinen ja vähän kujeilee Rawanan pään menoksi.
"Katsos, tuosta lähtee joku pieni polku. Enpä ole siitä koskaan lähtenyt. Minneköhän se vie?" ihmettelee Suvi ja toinen vastaa:
"Een kyllä tiiä. Mennään katsomaan!"
Niin lähdettiin taivaltamaan lehdon kasvien lomassa kiemurtelevaa polkua tuulen havisuttaessa haapapuiden lehtiä ja lintujen sirkutellessa poikasilleen.

Rawana:
Hiljaisuuden vallatessa he ratsastivat tiheän metsän läpi pientä polkua ptkin. Samalla he kuuntelivat luonnon ääniä. Hevoset etenivät rauhallisesti eteenpäin ja tytöt olivat antaneet niille hiukan vapaampaa ohjaa. Pinei polku päättyi suuremmalle tielle, joka näytti hyvältä heidän mielestään hyvältä ravata hiukan.
"Ravataanko hiukan?", Rawana kysyi Suvilta.

Suvi:
"Joo, ravataan vaan!" Suvi hihkaisee taakseen ja kanustaa Allimamman raviin. Pian polku kääntyy tielle pellonviereen ja Rawana kirii vauhtia päästäkseen Suvin rinnalle Vaden kanssa. Tytöt näkevät tutun pellon, eikä tarvitse enempää miettiä kaarretaanko sinne - nyökkäys riittää. Niin vauhti kiihtyy villiin ja vapautuneeseen laukkaan, niin hurjaan että helle ja hyttyset jäävät kauas taakse. Hevoset eivät kuitenkaan kauaa jaksa ja siksipä ratsastettiin pian rantaa kohti rauhallista käyntiä.

Rawana:
"Pitäisikö käydä hevosten kanssa hiukan uimassa", Rawana kysyy yllättäen Suvilta.
"Se voisi olla hauskaa", Suvi vastaa innoissaan.
Tytön ohjasivat hevoset rantaan menevälle tielle ja antoivat jälleen vapaampaa ohjaa. Vade ja Alli liikkuivat nyt hiukan laiskan oloisesti eteenpäin, joten tytöt koittivat herätellä niitä hiukan reippaampaan käyntiin. Vade oli kuitenkin saanut päähänsä jotain aivan muuta. Yllättäen se kiskaisi päänsä alas ja nappasi mehukkaan ruoho tupsun. Rawana juuri ja juuri pysyi selässä.

Suvi:
"Haha!" Suvi naurahtaa kun Rawana keikahtelee ratsunsa selässä. Pian ystävykset pääsevät rantaan ja Suvi tiputtautuu Allin selästä maahan ja heittää vaatteensa sutjakkaasti koivun alimmalle oksalle. Rawanallakin on onneksi uikkarit, ja tytöt ratsastavat suoraan jordaniin. Hitaasti Suvi liukuu veteen Allin rinnalle, upottautuu veden alle ja nousee pintaan kasvot nautinnosta loistaen. Vesi on niin ihanan viileää, taivaallisen vilposaa.

Rawana:
Rawana meni Vaden selässä veteen ja kun tuli tarpeeksi syvää hän hivuttautui alas Vaden selästä. Rawana sukelsi ja nousi pintaan. Vesi oli juuri sopivan viileää näin kuumana päivänä. Tytöt uivat hetken ja sen jälkeen lähtivät rannalle hiukan kuivvattelemaan ja sen jälkeen he pukivat vaatteet päälleen.
"Lähdetöönkö tuota isoa tietä pitkin?", Rawana kysyi ystävältään.

Suvi:
"Mennään vaan, mitäs tässä varttumaan!" Suvi huudahtaa iloisesti ja kaverukset jatkavat taas matkaansa.
Pian heidän käppäillessä Suvin ilme synkkenee.
"Arvaa mitä", tyttö tokaisee. "Ystävä kertoi että kaikki bussit kaupunkiin lopetettiin, ja mua pitää kuskata bussipysäkille melkeen viisket kilsaa päivittäin", hän jatkaa surullisena.
"Voih ei!" Rawana vastaa. "Muuta meille", hän naurahtaa tietäen, ettei se onnistuisi.
"Me ehittiin jo facettaa miten syvältä tämmöset säästöt on", Suvi kertoo ja selittää kuinka kalliiksi kuskaaminen ja bussit tulisivat kaikkien koulukirjojen lisäksi!
"Voi ei..." Rawana huokaisee. "Toivottavasti löytyy joku ratkaisu!"
"Niinpä..."

Rawana:
Rawanakin oli hiukan allapäin kuullessaan Suvin ongelmasta. Olisihan se olut kiva, jos Suvi olisi heille voinut muuttaa. Pitkässä hiljaisuudessa tytöt jatkoivat matkaansa. Tuli kiva suora eteen.
"Laukataanko vähän?", Rawana hihkaisi iloisena.
"Joo Suvi", vastasi innoissaan.
Tytöt laukkasivat sen suoran, josta myös hevoset olivat innostuneet ja heillä oli täysi työ saada ne rauhoittumaan. Matka jatkui käynnissä ja Suvin ongelmaa pohtiessa.

Suvi:
Kun matkan määränpää alkaa lähestyä uhkaavasti, Suvi huudahtaa päättäväisesti:
"Asia ei murehtimalla muutu. Nyt nautitaan kesästä, lomasta ja hevosista!"
Hän nostaa reippaan ravin innostuneiden ratsujen riemuksi ja Rawana saa antaa pohkeita Vadelle ettei jää jälkeen. Pian on kuitenkin pakko hidastaa, koska pian ollaan perillä.

Rawana:
Talli näkyy jo tielle ja tytöt saapuvan sen pihaan rauhallisessa käynnissä. Molemmat ohjaavat hevoset suoraan hoitopuomille, jossa he tulevat alas hevosten selästä.
"Oli tosi kiva käydä maastoilemassa.", Rawana sanoo suville.
"Joo oli ja Alli oli tosi nätisti.", Suvi vastasi.
"Vade välillä hiukan innostui, mutta oli sekin ihan kiltti," Rawana jatkoi.
Tytöt alkoivat riisumaan suitsia hevosilta pois.

Suvi:
"Noin, hieno Alli", Suvi lepertelee ja rapsuttaa Allia kiitokseksi. Tytöt päästävät hevoset laitumelle juoksemaan, tai siis hieman ylikasvaneisiin tarhoihin ja lähtevät viemään riimuja talliin.
"Olipa hauskaa, mennään joskus uudestaan!" Rawana huikkaa ennenkun ystävät hyvästelivät toisensa.

88HM

[rawana]

21.7.2014 Päivä sarjakuvana

 


89HM

[rawana]

28.7.2014 Maanantai

Tänään uskalsin treenata Vaden kanssa jo hiukan korkeampia esteitä. Kaikki sujui ongelmitta ja ei se niin pelottavaa ollutkaan. Olen sen verran tutustunut Vadeen, että luotan herraan jo täysillä.





90HM

[rawana]

29.7.2014 Rentoa maastoilua

Sade rummutti autoani vasten, kun ajoin kohti simoraa. Päästessäni parkkipaikalle sade loppui kuin tilauksesta. Kävelin hiukan kuraista pihaa pitkin ja huomasin Vaden tarhassa. Sille oli onneksi laitettu loimi, mutta silti herra näytti mutakylvyn ottaneelta. Hain tallista nopeasti riimun ja lähdin tarhalle. Vade käveli kiltisti luokseni kun huusin sen nimeä. Tarhalta talutin Vaden sisälle talliin ja kiinnitin sen molemmilta puolilta käytävälle.

Ryhdyin riisumaan Vadelta loimea ja vein sen telineeseensä kuivumaan. Samalla reissulla hain Vaden harjapakin ja palasin sen luokse. Aloin tarmokkain ja pyoribin liikkein puhdistamaan karvaa kumisualla. Sen jälkeen harjasin nopeasti koko hevosen pöly harjalla läpi. Viimeisenä laitoin jalat kuntoon. Vade oli tosiaan piehtaroinut tarhassa, joten puhdistin sen silmät ja sieraimet vedellä ja sienellä. Sen tehtyäni kävin Vaden kostealla pyyhkeellä läpi ja etityisesti häntäjouhet, jotka olivat kurassa.

Saatuani Vaden puhtaaksi lähdin hakemaan sen suitsia, koska aikoin ratsastaa ilman satulaa maastossa. Otin sen riskin, että saattaisi vielä sataa. Palasin Vaden luokse ja pujotin riimun kaulalle. Herra otti hienosti kuolaimet suuhun ja oli koko päivän käyttäytynyt hyvin kiltisti. Vade olikin luonteeltaan herrasmies ja hyvin kiltti tapaus, mutta kyllä sillekin huonoja päiviä sattuu eteen. Suitset laitettuani talutin Vaden ulos korokkeen luokse ja nousin selkään.

Maastossa annoin Vaden kävellä hyvin rennoin ohjin, koska luotin tähän hevoseen täysin. Sadepilviä ei enää näkynyt ja aurinkokin alkoi näyttäytyä. Saavuimme kivalle suoralle, jossa nostin ravin, mutta annoin ohjien edelleen olla löyhät. Vade sai ravata juuri sellaista tahtia, kuin itse halusi. Muytamien ravi ja laukka pätkien jälkeen aloi me läjestyä tallia käynnissä. Pihalle saapuessani huomasin Hannen säätämässä jotakin Tumpun kanssa. Menin hiukan lähemmäs.
"Moi Hanne. Mitä kuuluu?", huikkasin Vaden selsätä.
"Ihan hyvää ja Tumppukin on kasvanut kovaa vauhtia. Maastosta tulossa?", Hanne vastasi hymyillen.
"Joo käytiin sellanen rento lenkki. Tumpusta tosiaan on kasvanut komea herra", sanoin.
"Kiitos", Hanne vastasi ylpeänä.

Tulin alas Vaden selästä ja lähdin viemään sitä talliin. Talutin Vaden suoraan karsinaansa ja riisuin suitset. Taputin Vadea kaulalle. Tarkistin vielä ennen lähtöä sen kaviot.




91HM

[rawana]

1.8.2014 Koulua sadepilven alla

Rawana:
Rawana ajaa autollaan simoraan vievää tietä. Hän on ajatuksissaan, kunnes havahtuu nähdessään jonkun tiellä. Rawana tunnistaa kävelijän Suviksi. Hän ei tiennyt, että myös Suvi olisi tulossa tänään talille. Niimpä hän pyäsyttää autonsa ja avaa matkustajan puoleisen oven.
"Tuletko kyytiin?" Rawana huikkasi hymyillen Suville.

Suvi:
"Joo", Suvi vastaa ja loikkaa kyytiin.
Likat vaihtavat kuulumisia autossa ja nauravat, kauhistelevat hellettä ja miettivät, tuleeko Ruotsista rankkasateita vai Venäjältä helleaalto, mikä on paljon kuumempi kun tämä helle täällä.
"Vois sataa, on niin karseen kuuma ja kuiva, vois sitten olla kastelematta ja polttaa roskia. Me heitettiin viimein pahvitallit poltettavien kasaan", Suvi nauraa kun neidit saapuu tallille.

Rawana:
Tytöt astuvat ulos autosta ja lähtevät tallin pihaa kohti. Vade ja Alli näyttivät molemmat iloisilta tarhoissaan vaikka ulkona olikin kuuma. Rawana oli päättänyt hoitaa Vaden kuntoon viileässä tallissa ja suuntasi hakemaan Vaden riimua. Herra tuli Rawanan luokse ihan suosiolla ja näytti nauttivan päästessään viileään talliin. Suvi oli jo ehtinyt kadota Rawanan näkyvistä jonnekkin. Rawana alkoi harjata Vadea kuntoon.

Suvi:
Suvi taitaa kadota tammatarhaan hakemaan Allia. Hän ajattelee taluttavansa tamman riimusta kiinni pitäen, mutta Allimammalle ei ole puettu päitsiä. Niinpä Suvi päättää taluttaa sen pitkäksi kasvaneesta otsatukasta, ja Alli seuraa häntä kiltisti talliin harjattavaksi, eikä Rawanaa enää näy, taitaa olla Vaden karsinassa.

Rawana:
Rawana oli siirtänyt Vaden käytävältä karsinaan ja oli jo ehtinyt hakea varusteet. Karsinassa Rawana aloitti laittamalla Vadelle ebsin satulan ja sitten suitset. Hän oli päättänyt mennä kentälle ratsastamaan koulua Vaden kanssa, koska aina on jotain korjattavaa. Vade sekä Rawana olivat valmiit lähtemään tallista.

Suvi:
Allimamma tökkii Suvia turvalla hellästi takamukseen, kun Suvi selvittää sormin häntää. Suvi naurahtaa hassulle hepalle ja pyyhkii housujaan. Hän kääntyy ja halaa Allin kaulaa ja selvittelee samalla harjaa. Suvi siistii karvan loppuun ja taputtaa hevosta. Alli hörisee ja Suvi hakee suitset.
"En minä vaan millään jaksa turhaa satulaa laittaa selkääsi painamaan, vai mitä", tyttö höpisee laittaessaan kuolaimia tamman suuhun. Sitten hän nostaa niskahihnan korvien taakse ja tiukkaa leukaremmin. Siihen on kulunut taitos oikean reiän kohdalle, osaapahan tuntiratsastajat itse varustaa oikein... Suvi kokoaa ohjat käteensä ja avaa karsinan oven, ja kaksikko kävelee käytävän puolelle. Suvi sulkee oven ja ohjaa Allin kohti ulko-ovea. Suvi näkee Rawanan kentällä verryttelemässä ja hyppää Allin kyytiin ratsastaakseen ystävän luo.

Rawana:
Rawana on suorittamassa alkuverryttelyä Vaden kanssa. Hän ratsastaa voltteja ja avotaivutuksia ihan ajatuksissaan.
"Moi Rawana", kuuluu ääni ja Rawana säpsähtää.
"Ai moi Suvi", Rawana vastaa innoissaan.
"Ratsastetaanko yhdessä?", Suvi kysyy hymyillen.
"Joo mulla on tässä vielä alkuverkat menossa", Rawana vastaa.

Suvi:
"Joo, mie ja Alli verkataa ja vähäse. Tosin mun ratsastuksen taso on alkuverkkaa, en osaa mitää hienoi juttui mitä pitäs reenata", Suvi naurahtaa ja antaa Allimamman mennä käyntiä löysin ohjin. Suomenhevosen käynti keinuttaa ja Suvi mukautuu liikkeeseen ja nauttii ratsastuksesta. Ei tarvitse hypätä metrikuuttakymppiä, ei vääntää hienoja väistöjä, riittää hlmuava hevosen harja ja pehmeä,lämmin selkä, jossa on mukava rentoutua.
"No, sulla on pitkä lista mitä voi vielä opetella", Rawa rohkaisee ja kääntää Vaden jo voltille. Pian hän jo ravaa, mutta hidastaa sitten Suvin viereen.
"Mä en ees muista miten pohkeenväistön avut menee", Suvi tuhahtaa ja jatkaa:
"Muistatko sie?"

Rawana:
Rawana muisti liiakin hyvin pohkeenväistön avut ja selosti ne Suville. Suvi rohkeni heti kokeilemaan miten Allin kanssa väistöt onnistuvat.
"Hyvä Suvi. Muista antaa hevosen liikkua myös eteen ettei väsitö ole liian jyrkkä.", Rawana neuoi ystäväänsä. Myös Rawana kokeilee pohkeenväistöä Vaden kanssa, joka sujuukin suht hyvin. Seuraavaksi Rawana aloittaa laukka työskentelyä.

Suvi:
Suvi on innoissaan siitä, että osaa nyt pohkeenväistöä, mutta se on todennäköisesti Allin ansiota, taas kerran, ja tyttö vain matkustaa selässä.
"Hieno Alli, ravattaisiinko kiemurauria?" Suvi höpisee ja nostaa letkeän ravin. Kiemuraura ei ole ihan symmetrinen, mutta se ei menoa haittaa. Kuuma keli saa Suvin haaveilemaan viileästä ja rauhallisesta maastolenkistä puiden varjossa. Yllättäen taivaalle alkaa ilmestyä tummia pilviä, toivottavasti ei ala ukkostamaan... Ukkonen jyrisee lähes joka päivä...

Rawana:
Tytöt ehtivät ratsastaa hetken tummien pilvien alla, kunnes vettä alkaa tihkuttammaan niskaan. Rawana ratsastaa Vadea pienestä tihkusta huolimatta. Hän on jo siirtynyt ravissa työskentelyyn ja hiljalleen aloitti Vaden kanssa loppukäyntejä. Rawana antoi Vadelle kokonaan vapaat ohjat ja seuraili samalla säätä.
"Alatko olemaan Allin kanssa valmis", Rawana kysyi.
"Joo valmista alkaa olemaan", suvi vastasi.

Suvi:
Suvi haluaa laukata vielä kahdeksikkoa. Sadekuuro tihkuttaa niskaan, viilentää ajatusta. Vesi valuu poskia ja raajoja pitkin niinkuin hiki, mutta ei ole enää yhtään kuuma. Ilmavirta pyyhkii kasvoja laukan keinuttaessa mukavasti Allin lämpöisen mutta kostean selän päällä. Suvi vetää suunsa leveään hymyyn ja hidastaa raviin. Hän ei jaksa enää keventää, vaan nauttii tasaisesta juoksusta ja ohjaa Allin voltille. Hän tekee pari suunnanvaihtoa ja lisää erikokoisia voltteja, ja kokeilee pitkällä suoralla kiihdyttää vauhtia antamalla pohkeita voimakkaammin ja tiheämpään tahtiin. Alli ravaa kovempaa ja kaviot rummuttaa vetistä hiekkaa kovempaa, kunnes Suvi hidastaa vauhdin lopulta käynniksi. Hän myötää ohjaa pidemmäksi ja istuu rennosti Allin selässä, ja silloin ukkonen jyrähtää jossain kaukana. Se ei Suvia häiritse, hän ei kaukana jyrisevää ukkosta pelkää. Sade tyyntyy hiljalleen loppukäyntien aikana. Hetken Suvi muistaa, että Rawana taisi jo lähteä talliin, ja uppoutuu ajatuksiinsa.

Rawana:
Rawana oli pesemässä jo Vaden kuolaimia kun Suvi tuli sisään Allin kanssa.
"tehän viihdyitte aika kauan.", Rawana tokaisi.
"Joo on ollu niin kuuma, että sateessa oli mukva ratsastaa." Suvi vastaa.
Rawana vie Vaden varusteet siististi paikoilleen ja menee laittamaan Vadelle kuivatusloimen. Samalla Rawana puhdistaa Vaden kaviot. Talilla ei nyt näy muita, kun Suvi.

Suvi:
Suvi viihtyy Allin karsinassa vähintään yhtä kauan kun kentällä sateessa. Hän harjaa Allin huolella, kuivaa märkää karvapeitettä ja selvii jouhia. Hän ottaa koko hännän käteen ja erottelee jouhet toisistaan. Suvi jakaa hännän alusta jouhet kolmeen pieneen nippuun ja alkaa letittää häntää. Alli huiskuttelee välillä häntää, venyttää alahuultaan ja ummistaa silmänsä kiinni. Suvi pujoittelee jouhinippuja letiksi ja kerää niihin sivuilta lisää jouhia. Hän kerää kaikki jouhet lopulta ja jatkaa hännän loppuun tavallisesti letittäen. Sitten hän solmii lenkin päähän ja laskee sen alas. Letti on suht siisti, mutta vähän jännä. Sen voisi jättää hetkeksi. Suvi selvii kammalla harjan, vähän kerrallaan. Hän pyörittää kumisukaa ja pöllyttää karvoja pölyharjalla. Hän ottaa pehmeän harjan ja käy sillä läpi pään ja jalat. Viimeisenä hän puhdistaa kaviot, jalka kerrallaan, purkaa letin ja taluttaa Allimamman tarhaan.

Rawana:
Rawana oli lakaisemassa käytävää, kun Suvi lähti taluttamaan Allia ulos. Rawana lakaisi nopeasti käytävän loppuun ja haki sen jälkeen Vaden riimun. Rawana meni Vaden karsinaan laittaakseen sille riimun. Myös hän lähti viemään Vadea ulos, joka tassahteli innoissaan Rawanan vierellä. Rawana talutti vaden tarhalle ja irrotti riimun. Herra ampaisi onnellisena matkaan ja kekkuloi ympäri tarhaa. Muutama ilopukkikin sieltä tuli.

Suvi:
Rawana ei huomaa ollenkaan, kun Suvi hiipii hänen viereensä Vadea ihastelemaan. Hän ajattelee, että olisi se kiva jos Allin tarhailu olisi joskus vähän riehakkaampaa katseltavaa. Silloin Rawana säpsähtää ja hypähtää hieman katsahtaen Suviin leuka melkein maata hipoen:
"Milloin sä siihen tupsahit??"
"Hahah, tulin äske kattelee hoitsuas", Suvi naurahtaa.
"Ei saa säikytellä!" Rawana sanoo mukamas loukkaantuneena ja jatkaa sitten ystävällisesti:
"Mä voin heittää sut kotiin."


92HM

[rawana]

5.8.2014 Koulua 

Tänään oli mukavan aurinkoinen ja lämmin sää. Treenasimme Vaden kanssa kouluratsastuksen HeA tasoisia asioita. Hiukan hiki siinä tuli, mutta Vade vaikutti ratsastuksen jälkeen tyytyväiseltä.





93HM

Hui Rawana kun sinulta on taas hoitoja kovasti piisannut, enkä mä ole kyennyt yhtäkään kommentoimaan vaikka muutaman kerran olisin halunnutkin. Sä teet aina Vaden kanssa niin mielettömän hyvää työtä että oikein kadehdin ja Vade on jo niin kiintynyt sinuun, että Se varmaan kuvittelee sinua jo sen omistajaksi.

Kesä kun on ollut tällaista lomaa lähinnä hevosille, olet silti hyvin muistanut tulla tallille myös liikuttamaan Vadea, ettei sen lihakset ja mieli ole surkastunut ihan täysin. Vähän vauhtiahan siltä on tässä lähiaikoina piisannut, mutta hyvin oot pysynyt selässä ja ensi maanantaina kun tunnit alkavat taas, ehkä se osaisi jo severan käyttäytyä, ettei pikkutytöt lentele selästä : D

Mielettömiä piirustuksia olet saanut taas aikaan ja joudun taas ylistämään tota sun väritystapaa, koska mä todella todella tykkään siitä miten vahvat ne on ja miten rohkeasti niitä värejä uskallat käyttää. Kivaa huomata, että roolipelejäkin olette keskenään pelanneet, ne tuo aina todellisuuden tuntua virtuaalisiin arkiin.

Jatka samaa ihanaa aktiivista linjaasi ! Simora on kyllä ihan yksi tyhjän kanssa, jos sinua ei näkyisi melkein joka päivä touhuamassa Vaden kanssa, on teistä jo severan yleinen ilme tullut meille. Jes Jes oot mahtava ! (: - Odelie

[rawana]

17.8.2014 Sunnuntai

Ajoin autollani kapeaa tietä kohti simoraa ja samalla ihastelin säätä. Pian saavuin tielle, joka kääntyi simoran pihaan. Parkkeerasin autoni ja nousin reippaasti ylös. Parkkipaikalta suuntasin suoraan kentälle, jonne kokosin pari matalaa ristiestettä ja laitoin neljä puomia maahan peräkkäin. Tänään en nousisi Vaden selkään vaan tekisin töitä maasta käsin. Saatuani kentän meille valmiiksi lähdin hakemaan tallista Vadelle riimua ja suuntasin tarhalle. Herra näki minut selvästi ja käveli innoissaan portille vastaan. Rapsutin sen pehmeää turpaa samalla riimua laittaen. Avasin tarhan portin ja lähdin taluttamaan Vadea sisälle talliin. Tallissa kinniitin Vaden tuttuun tapaan käytävälle ja hain sen harjat.

Aloin tarmokkain pyörivin liikkein kumusian avulla pudistaa Vaden karvaa. Kävin koko hevosen tarkasti pölyharjalla läpi. Jalat harjasin niille tarkoitetulla harjalla ja kavioita harjasin kovemmalla harjalla. Kavioiden puhdistus onnistui mallikkaasti ja Vade tuntui nauttivan saamastaan huomiosta. Pujotin Vadelle riimun kaulalle ja varovasti aloin harjata päätä pienellä harjalla. Viimeisenä kävin kastelemassa pyyhkeen, jolla pyyhin koko hevosen läpi. Olin tyytyväinen harjaamisen loppu tulokseen. Jätin Vadelle riimun ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Ensin kävelimme muutaman kierroksen ja vasta sen jälkeen ryhdyttiin hommiin. Ensimmäisenä tehtävänä olin ajatellut, että mennään puomeja. Tarkoituksena oli saada hevonen pysähtymään niin, että puomi jää etujalkojen väliin, eli toinen jalka on puomin yli ja toinen sen edessä. Alku ei sujunut kovin hyvin, koska Vade ei vielä hoksannut mikä tehtävän tarkoitus oli. Harjoittelun jälkeen saimme tehtävän onnistumaan täydellisesti. Nyt otimme saman harjoituksen, mutta takajaloilla. Se sujui jo paremmin, kun Vade oli hoksannut tehtävän tarkoituksen. Kehuin sitä paljon ja siirryimme seuraavaan tehtävään. Kävelimme puomien yli muutaman kerran ja sen jälkeen ravasimme niitä. Homman sujuttua otimme mukaan ristikot, jotka olin kentälle laittanut. Vade hyppäsi ne leikiten ja tilaa esteen väliin jäi.

Nyt otin tietoisen riskin ja päästin Vaden vapaaksi. Lähdin juoksemaan ensin puomeille ja sitten ristikoille. Hämmästyin sillä homma sujui juuri niin kuin olin suunnitellut eli Vade vapaana tuli perässäni. Kehuin sitä ja annoin herkkuja taskustani. Meillä oli ollut mukavat maasta käsin harjoitukset. Laitoin Vadelle riimunnarun takaisin ja lähdin viemään sitä talliin.

Pihalla törmäsin henkilöön, jota en ennen ollut nähnyt, joten menin esittäytymään.
”Moi olen Rawana Vaden hoitaja.”, sanoin iloisesti.
”Moi mä oon Romppu ja muutin juuri Rossi ponini kanssa tänne simoraan”, hän vastasi.
”Saanko käydä katsomassa ponia?”, kysyin vielä.
”Joo tietty, vein sen äsken talliin.”, tuli iloinen vastaus.
Lähdin viemään Vadea talliin ja laitoin sen karsinaan. Innoissani lähdin yksityisten puolelle katsomaan Rossia. Kaunis poni katsoi minua karsinasta ja kurotin rapsuttamaan sen päätä. Ihalin kuinka kaunis pieni olento tänne olikaan muuttanut.

Palasin takaisin Vaden luokse ja kävin sen nopeasti pölyharjalla läpi sekä tarkistin kaviot. Kaikki oli kunnossa joten lähdin viemään Vadea takaisin tarhaan nauttimaan poutaisesta päivästä.

94HM

Teillä oli kyllä Vaden kanssa taas vauhdikas sunnuntai ja vissiin ruunalta taas riitti puhtia vähän joka juttuun. Vadella on ollut aina tunneilla pahana tapana vähän hidastella ja laiskotella, mutta rehellisenä hevosena se kulkee sun kanssa kyllä niin hienosti ! Huomaa kyllä, että Vade on myös oppinut luottamaan suhun, kun noinkin vaikeita tehtäviä saitte suoritettu vain muutamalla harjoituksella ja tekeehän tollanen hyvää ihan jokaiselle tyypille, ettei aina selästä käsin joudu ratsastajaa tottelemaan. Olen erittäin tyytyväinen ! Innolla odottelen sua taas tallille hommailemaan ja ehkä joku päivä varastan sit maastoon kun Dukea pitää liikuttaa, kun se nuorukainen tarvitsee järkipäistä seuraa, ettei mua löydetä tajuttomana lammesta : D - Odelie

[rawana]

19.8.2014 Tiistai

Tulin hyvissä ajoin ennen tunteja tallille. Heti ensimmäisenä hain Vaden tarhasta sisään harjattavaksi. Vade tanssahteli vierelläni talliin, jossa kiinnitin sen käytävälle. Herra näytti melko puhtaalta, joten aloitin suoraan pölyharjalla. Käytyäni koko hevosen läpi harjasin jalat varovasti ja kaviot hiukan kovemmalla harjalla. Pujotin Vadelle riimun kaulalle ja harjasin pään pienellä pehmeällä harjalla. Laitoin riimun herralle takaisin, joka näytti olevan puoli unessa. Kavioiden puhdistus sujui hyvin ja Vade hienosti nosti jalkojaan. Viimeisenä ryhdyin sormilla ja hiusharjalla selvittämään Vaden harjaa ja häntä jouhia. Valmista tuli ja siirsin Vaden karsinaansa.

Lähdin hakemaan Vaden varusteita ja laitoin ne karsinan ulkopuolella oleviin telineisiin. Hain vielä satulasaippuaa, vettä ja nahkarasvaa. Aloitin suitsista ja purkasin ne pieniin osiin. Kuolaimet pesin huolellisesti vedellä ja suitsien kaikki osat kävin läpi saippualla. Sen jälkeen rasvasin kaikki nahka osat ja jätin suitsien osat kuivumaan. Seuraavana irrotin satulasta huovan ja kävin sen harjalla läpi. Irrottelin satulasta jalustimet, joiden jalustin osat pesin. Kävin nyt satulan nahka osat läpi saippualla ja rasvalla. Saatuani kaiken tehtyä rupesin kokoamaan suitsia kasaan ja kiinnittelemään satulan osat. Vein varusteet paikoilleen. Tuntilaisen olisi nyt mukava lähteä ratsastamaan puhtailla varusteilla.

Pian tallissa alkoikin kuuluumaan ensimmäisen tunnin ratsastajien ääniä. Nuori tyttö saapui Vaden karsinalle.
”Moi, olen Rawana ja hoidan Vadea. Se on harjattu, että voit suoraan laittaa kuntoon.”, sanoin reippaasti.
”Okei. Kiitos paljon.”, sain vastaukseksi.
”Tarvitsetko apua?”, kysyin vielä.
”Tota en kiitos.”, hän sanoi hymyillen.
Olin sopinut tallin henkilökunnan kanssa, että siivoaisin Vaden karsinan tänään, koska minulla olisi aikaa ensimmäisen tunnin ajan. Ratsastaja poistui tyytyväisenä Vaden kanssa tallista.

Lähdin hakemaan talikkoa ja kottikärryjä karsinan siivousta varten. Talikolla ryhdyin heittelemään likaisia kuivikkeita kottikärryihin. Niitä kertyikin täysi kärryllinen, jonka lähdin tyhjentämään lantalaan. Samalla reissulla hain puhtaita kuivikkeita karsinaan. Vein tavarat paikoilleen ja hain sangollisen vettä sekä sienen. Niillä ryhdyin pesemään Vaden kuppia ja juoma allasta puhtaaksi. Talliin sisään asteli nuori nainen, jota en ennen ollut nähnyt.
”Moi, oon Rawana ja hoidan Vadea simorassa.”, sanoin reippaana.
”Moi, oon Kaneli ja muutin mun hevosen kanssa äskettain tänne.”, nainen vastasi ujosti.
”Kiva juttu. On aina mukava saada uusia ihmisiä tänne. Voitas joskus mennä yhdessä ratsastamaan?”, sanoin kysyen.
”Joo se olis kiva.”, sain vastauksen.
Kaneli lähti tallista ilmeisesti omaa hevostaan hoitamaan.

Vilkaisin kelloani ja huomasin tunnin olevan pian ohi. Hetken kuluttua pihalta alkoikin kuulua tuntilaisten ääniä ja kavioiden kopsetta. Tyttö toi Vaden talliin ja riisui sen varusteet. Itse kävin Vaden pölyharjalla läpi ja tarkistin kaviot ennen kotiin lähtöä.

95HM

On aina hyvä muistaa kysyä tuntilaisilta, tarvitsevatko he apua. Se tuo varmasti hyvän mielen sinulle, mutta myös kertoo siitä miten hyviä ja asiakaspalvelu taitoisia hoitajia meillä täällä tallissa on. Et nyt kuitenkaan ehtinyt paljoa touhuamaan tänään Vaden kanssa, mutta se tuskin maata kaataa ja tunneille on hyvä aina saada vähän apureita ja katsojia (tuntuu että ratsastajat yrittää enemmän jos joku on heitä katsomassa). Hienoa jälkeä olit taas saanut Vaden kanssa aikaan ja mukavaa, että olet päässyt tutustumaan jo uusien tallilaisten kanssa. Maastoreissu Kanelin kanssa kuulosti hyvälle, ehkä pääsettekin ottamaan vaikka skabaa kulkeeko hevonen lujempaa kärryillä vai ilman : D

Erityisesti haluaisin vielä mainita, että kirjoituksesi ja kielioppi on alkuajoista kehittynyt ihan huimasti ! Nykyään tekstiä on paljon helpompi lukea, kun kirjoitus virheitä toisinaan tuskin huomaa. Upeaa kehitystä, innolla taas odotellen teidän uusia seikkailujanne Vaden kanssa (: - Odelie

[rawana]

26.8.2014 Vammaistunnilla

Olin hyvissä ajoin ennen päivän ensimmäistä tuntia tallilla. Päivä alkaisi vammaistunnilla, jolle olin menossa avustamaan. Odelie oli kertonut, että avustettavani on poika nimeltä Arttu ja että hänellä on toinen käsi halvaantunut. Arttu joutuisi siis harjoittelemaan hevosen ohjaamista yhdellä kädellä. Mielenkiinnolla odotin tuntia, koska kesä oli mennyt Vadella itse ratsastaessa. Menin jo talliin, jossa näin Suvin.
”Moi Suvi, ootko vammaistunnille tulossa avustamaan.”, kysyin hymyillen.
”Tietty tuun niin ku melkeen, joka tunnille.”, Suvi vastasi innokkaasti.
”On hienoa, että tämänlaisia tunteja järjestetään.”, jatkoin keskustelua.
”Niinpä. Pääsee vammautuneetkin kokemaan tän ihanan harrastuksen.”, Suvi vielä sanoi ja lähti hakemaan Allin sisälle. Itse kävin nappaamassa Vaden karsinan ulkopuolelta riimun ja lähdin metsästelemään sitä sisään. Tarhalla huikkasin Vaden nimeä ja se tuttuun tapaan saapui kiltisti luokseni. Sää oli ollut koko päivän epävakaa, joten Vadelle oli loimi päällä.

Vein Vaden suoraan sen karsinaan ja riisuin jo loimen valmiiksi. Kuulin kuinka talli hiljalleen täyttyi iloisista äänistä. Jäin karsinalle odottamaan avustettavaani, joka pian saapuikin Odelien saattamana.
”Moi Rawana, Arttu on uusi tulokas, joten näytin hänelle missä Vade on.”, Odelie sanoi lempeästi.
”Moi, joo okei. Autan parhaani mukaan Arttua tutustumaan paikkoihin.”; vastasin hymy kasvoillani.
Odelie jatkoi matkaansa ja jätti minut ja Artun keskenämme.
”Noniin Arttu olen siis avustajasi tänään. Lähdetään hakemaan Vaden harjat varustehuoneesta.,” sanoin pojalle reippaalla äänellä.
Arttu lähti perässäni varustehuoneeseen ja kerroin hänelle, että sieltä löytyy satulat, suitset ja harjat. Palasimme harjojen kanssa Vaden luokse. Artusta huomasi, että häntä jännittää kovasti.

Vaden harjapakissa oli pienempi ja isompi kumisuka. Annoin pienemmän Artulle ja annoin ohjeet kuinka sillä harjataan. Itse menin ottamaan toisen puolen. Sen jälkeen annoin Artulle pölyharjan ja sanoin hänelle, että harjaa sillä koko hevosen läpi samalla, kun itse harjasin jalat ja puhdistin kaviot. Annoin Artulle pää harjan ja seostin, että harjaa varovasti. Samalla pidin Vaden päätä kiinni, että se ei keksisi temppuilla. Viimeisenä selvitimme yhdessä Vaden harjan ja häntäjouhet. Lähdimme Artun kanssa yhdessä hakemaan varusteita. Selvää oli, että satulaa hän ei yksin selkään saa, joten minä nostin satulan Vaden selkään ja sen jälkeen näytin Artulle kuinka satulavyö tulee kiinni. Suitsienkin kanssa oli oglemia, kun toinen käsi ei Artulla toiminut, mutta yhteistyöllä saimme ne laitettua.

Olimme valmiita, joten naksautin Vadelle riimunnarun kuolain renkaaseen ja ojensin Artulle ohjat toiseen käteen. Lähdimme yhdessä taluttamaan Vadea maneesille. Maneesin oven vierestä otin korokkeen, jotta Arttu pääsee selkään. Odelie vei sen pois saavuttuaan itse maneesille. Säädin Artulle jalustimet ja kiristelin Vaden satulavyön. Saimme luvan lähteä uralle kävelemään. Arttu sai mielestäni hyvin pidettyä ohjat yhdessä kädessä. Tällä tunnilla ei olisi ravia, koska uusia tulokkaita oli niin paljon. Tunti meni lähinnä kääntymisten ja pysähdysten harjoitteluun. Tunnin päätteeksi käännyimme kaartoon ja autoin Artun alas selästä. Lähdin taluttamaan Vadea muiden perässä ulos maneesista, mutta menin sen kanssa kentälle.

Samassa näin jonkun taluttavan Dukea kentälle.
”Moi oon Rawana Vaden hoitaja.”, huikkasin Vaden selästä.
”Moi oon Noora ja alotin tossa Duken hoitamista. Haittaako jos tullaan kans tähä kentälle tekee maastakäsin harjotuksia.”, Noora kysyi rohkealla äänellä.
”Joo tulkaa vaan.”, vastasin ja ohjasin Vaden uralle. Hetken kävelyn jälkeen kokosin ohjat ja aloitin ratsastamalla voltit lyhyille sivuille ja avotaivutukset pitkille. Vade osasi tämän homman hyvin sillä lähes, joka kerta olimme tätä harjoitelleen. Suraavana otin siirtymisiä joissa oli tarkoitus käyttää mahdollisimman paljon pelkkää istuntaa apuna. Välillä vilkuilin miten Nooralla ja Dukella menee. Huomasi kyllä Duken olevan vielä nuori ja täynnä energiaa. Lopuksi otin Vaden kanssa laukassa harjoituksia mm. voltteja. Kannustin sen vielä raviin ja annoin vapaat ohjat. Muutaman kierroksen jälkeen siirryin käyntiin ja käänsin Vaden kentän keskelle. Tulin alas sen selästä ja huikkasin Nooralle, että me lähdemme.

Vein Vaden tallissa karsinaansa ja riisuin varusteet pois. Kävin pesemässä kuolaimet ja ristitin suitset nätisti paikoilleen. Vade ei ollut hikoillut, joten harjasin sen vain pölyharjalla läpi ja puhdistin vielä kaviot. Kiitokseksi tästä päivästä ojensin sille porkkanan ja hyvästelin.


Vaden kanssa koulua:




96HM

Hui siis aivan mieletöntä, että sulla on kohta melkein sata hoitomerkintää kasassa. Olen jopa melko järkyttynyt, sillä en olisi ikinä uskonut löytäväni niin hyviä, aktiivisia ja pitkäaikaisia hoitajia kuin sinä. Pakko myös kehua tässä samalla vielä ainakin kertaalleen, että kirjoittaminen on alkanut sujua sulta paljon paremmin kuin ennen, eikä kirjoitusvirheet tule häiritsevästi esiin. Hyvä Rawana!

Mä olen aina tosi otettu siitä, että jaksatte olla apuna tunneilla ja varsinkin vammaistunnit kaipaavat juuri avustajia, kun on ihmisiä, jotka eivät hevosta yksin kuntoon saa. Arttu varmasti kiittää ja kumartaa avustasi ja on aina tärkeää uudet tuntilaiset toivottaa tervetulleeksi. Hienoa, että myös uusia tuttavuuksia löytyi ja toivottavasti löytyy taas uutta ratsastelu seuraa, niin ei tarvitse yksin kaluta Simoran maastoja. Uutta tarina innolla odotellen (: - Odelie

[rawana]

Puomeja ja kavaletteja - 16.08.2014

Olimme Suvin kanssa yhteistuumin hoitaneet hevoset ja jutelleet kaikkea mukavaa ennen tunnin alkua. Lähdimme yhdessä tallista kentälle, jossa nousimme hevosten selkään. Molemmat kummastelimme mitä Odelie Duken selässä teki. Vielä enemmän hämmennystä aiheutti se, että poistuimmekin kentältä maastoon. Katsoimme Suvin kanssa toisiamme epäröivin katsein ja Odelie hymyili meille salaperäisesti.

Katselin edessäni tanssahtelevaa Duke, joka sai hymyn kasvoilleni. Havahduin Odelien ääneen, joka sanoi että menisimme maastoesteille. Toisaalta jotakin sellaista ehdin jo olettaakin. Mielestäni oli kiva, kun Odelie olikin keksinyt jotain muuta minun ja Suvin pään menoksi. Matka maasto esteille sujui mukavan rauhallisesti, jos Duken intoilua ei mukaan lasketa. Muutamia vesipisaroita tippui niskaamme, mutta matka jatkui eteenpäin.

Siirryimme raviin ja Vade otti heti kunnon vauhdit. Herra rupesi kisaamaan Duken kanssa ja yritti ohi. Onneksi sain Vaden pidettyä hallinnssa ja mitään sen suurempaa katastrofia ei ehtinyt syntyä. Vilkaisin nopeasti taakseni ja olimme jättäneet Allin jälkeemme. Suvi eteni sen kanssa rauhallisessa ravissa perässämme.

Ryhdyimme hyppäämään muutamaa estettä Odelien opastuksella, koska muut olivat aika mutaisia. Hymyilin jälleen Duken poikkoilulle. Vaden kanssa meillä meni hyvin. Saavuimme esteille sopivassa temmossa ja herra hyppäsi niin, että tilaakin esteen väliin jäi. Odelie päätti Duken kanssa jäädä pelistä pois ja siirtyi sivummalle opastamaan meitä.

Lyhensin ohjaa Odelien käskystä ja tuntui, että vain hötkyilin Vaden selässä. Siitä huolimatta herra hyppäsi hienosti. Oikean temmon löytäminen oli nyt vaikeampaa, koska maa oli sen verran mutainen ja Vade haki tasapainoaan. Hypyt oli nyt suoritettu ja lähdimme takaisin tallin suuntaan. Matka talille sujui oikein rattoisasti.

Pihalla tulin alas Vaden selästä ja talutin sen ensin karsinaan, jossa riisuin sen varusteet. Karsinalta siirryin pesupaikalle, jossa puhdistin Vaden huolella. Viimeisenä hain sille loimen ja taputin kiitokseksi sen kaulaa.

Kiitos tunnista!



97HM

[rawana]

Mennään maastoon - retki Liekkijärvelle 20.08.2014

Meille oli sattunut mahtava keli maastoiluun. Porukka oli oikein iloisella tuulella, kun lähdimme tallin pihasta. Matkalle mukaan oli lähtenyt vain muutama ratsukko, mutta se ei menoa haitannut. Ensimmäisenä ratsastimme Liekkijärven suuntaan, jossa oli tarkoitus uittaa hevosia. Saavuttuamme rantaan saimme Hannen kanssa mennä ensin veteen. Vade oli kovin malttamaton, mutta sain sen kuitenkin pidettyä hallinnassa. Pikkuhiljaa menimme aina vain syvemmälle järveen. Vesi oli ihanan viileää. Tulimme Hannen kanssa pois ja seuraavana oli Suvin ja Odelien vuoro. Syöttelin rauhassa Vadelle heinää, kun kaikki yhtäkkiä havahtuivat. Nessu oli säikähtänyt jotain ja kunnolla. Tilanne kuitenkin rauhottui yllättävän nopeasti. Mietin, että puskassa meni varmaan vain joku orava tai jänis, jota Nessu oli sitten säikähtänyt.

Matka jatkui rauhallisissa merkeissä. Seuraavana etappina oli metsän aukio, jossa pysähtyisimme piknikille. Hevoset pääsisivät siksi aikaa tarhoihin lepäämään hetkeksi. Matka eteni rauhallisella ravilla ja kokeilimme laukkaakin. Pysähdys paikka oli täydellinen. Odelie kaivoi eväät esiin ja haltioissani kummastelin onko hän tehnyt leivät itse. Suvikin kaiveli tuomiaan eväitä ja itse kaivoin esiin tekemäni keksit. Ruoka maistui kaikille ja juuri mitään ei jäänyt yli.

Matka jatkui minulle jo tuttuja teitä pitkin. Olinhan Vaden kanssa kolunnut maastot jo aika hyvin läpi. Ravasimme reippaasti eteenpäin ja kaikki tuntuvat nauttivan maastosta. Meidän piti suorittaa kolme tehtävää, joten hyppäsin Vaden kanssa ensin tukin yli, josta jatkoin matkaa vesihauta esteelle ja viimeisenä hyppäsimme mökin näköisen esteen. Minulla ainakin oli hauskaa.

Lähdimme nyt takaisin tallille, jossa kaikki hoitivat hevoset ja jättivät ne lepäämään. Oli mukavaa istuskella grillinuotion ääressä ja katsella syvään sen liekkejä. Aika kului hyvinkin nopeasti ja porukka alkoi suunnata kotiin. Olin itse tullut autolla jonka luokse kävelin. Käynnistin sen ja ajoin pimeälle tielle.


98HM

[rawana]

2.9.2014 Maastoon

Ajoin mutaista pientä tietä kohti Simoraa. Muutaman päivän sää oli ollut hyvin epävakaa, mutta tälle päivälle oli luvattu poutaisempaa. Käännyin viimeisen mutkan ja olin simoran parkkipaikalla. Astuin autosta ulos hiukan kuraiselle pihalle ja kävellessäni tallia kohti huomasin Vaden ulkona. Sille oli onneksi laitettu loimi päälle. Hain nopeasti tallista riimun ja lähdin Vaden tarhalle. Vade käveli laiskan oloisesti luokseni, kun huikkasin sen nimeä. Pujotin sille nopeasti riimun päähän ja lähdin viemään talliin. Talutin Vaden sen karsinaan ja riisuin siltä loimen, jonka vein siististi paikoilleen. Jäin karsinalle odottelemaan tuntilaista, joka menisi Vadella.

Pian ratsastaja saapuikin paikalle.
”Hei. Olen Rawana ja hoidan Vadea.”, sanoin ystävällisellä äänellä.
”Moi oon Mira. Harjataanko Vade yhdessä?”, hän vastasi kysyvästi.
”Joo kyllä se käy. Mä voin hakea harjat.”, vastasin innostuneesti.
Harjasimme Vade yhdessä ja samalla keskustelimme Simorasta ja tietty Vadesta. Mira kuulemma tykkäsi simorasta ja Odelie oli hyvä opettaja. Mira oli mielissään saadessaan Vaden tunnille, koska hän piti siitä. Vade kyllä osasi olla hyvä ratsu hiukan kokemattomille, mutta toimi myös hyvin kokeneempien ratsuna. Vaden harjaus sujui rivakasti ja Mira pyysi apuani vielä satulan laitossa. Auttelin Miraa ja toivotin hyvää tuntia, kun olimme valmiita.

Vaden ollessa tunnilla harjailin sen loimia puhtaaksi irtokarvoista. Kuulin jonkun tulevan talliin.
”Ai hei Hanne.”, sanoin hymyillen.
”Moi rawana.”, kuului vastaus.
” Mitäs meinasit Tumpun kanssa tänään.”, kysyin.
”En oikeen vielä tiedä.”, Hanne vastasi.
”Lähtisitkö mun ja Vaden kanssa maastoon kävelemään, kun Vade tulee tunnilta?”, kysyin innoissani.
”Joo se olis kivaa.”, Hanne innostui ideasta.
”Okei. Nähdään tossa pihalla tunnin jälkeen.” Vastasin vielä ja jatkoin sen jälkeen loimien harjaamista. Katsoin kelloa ja en millään malttanut odottaa tunnin loppumista, kun olin saanut niin mukavaa maasto seuraa. Pian tunti kuitenkin loppui ja Mira talutteli Vaden karsinaan. Otin Vadelta satulan pois ja talutin sen pihalle.

Ulkona Hanne olikin jo Tumpun selässä. Nousin itse Vaden selkään korokkeelta ja sovimme Hannen kanssa, että minä ja Vade menemme edellä. Tarkoituksena oli tosiaan käydä rento kävely reissu maastossa. Hanne kertoi ylpeänä mitä kaikkea Tumppu oli oppinut ja minä kuuntelin. Tumppu oli Hannen kanssa kyllä kehittynyt hyvin ja yllättävän nopeasti. Kysyin Hannelta saisinko mahdollisesti joskus kokeilla Tumpulla ratsastusta, mutta Hanne ei luvannut vielä mitään. Olimme kävelleet hyvän aikaa ja simora alkoikin jo häämöttää. Pihalla kiitin Hannea seurasta ja lähdin taluttamaan Vadea talliin. Otin suitset pois ja vein ne siististi paikoilleen. Puhdistin vielä Vaden kaviot ja lähdin autolleni päin.




99HM

Hui ! Seuraava hoitomerkintä onkin jo sitten juhlamerkintä. Oletkin nyt sitten ensimmäinen Simoralainen koko historiassa, joka niin monta hoitomerkintää on saanut aikaiseksi. Täytyy tähän heti myös kehua sitä, että tuo kirjoituksen ulkoasu on muuttunut lähes täysin alku ajoista ja kirjoitus virheitä löytyy hyvällä tuurilla vain muutama. Voisinko koskaan tallin omistajana olla ylpeämpi kenestäkään? Tähän hetkeen en varmasti (;

Olet taas kerran urhoollisesti pysynyt ratsastajien apuna, vaikka olisikin kokeneempiakin ratsastajia. Hoidit taas kerran varusteetkin kunnolla ja täytyy myöntää etten voi kun vain ihmetellä, mistä tuo kaikki into pursuaa. Vade kuitenkin kiittää ja varmasti myös Hanne, kun sai noin mukavaa seuraa maastoon. Oli loistava idea ottaa satula pois ja antaa Vaden vähän venytellä ja mielen levätä hetken, pois hääräävien tuntilaisten luota.

Taas kerran kehuskelen piirrostasi ! Ihanat värit ja noi kuvat on jo niin Vadeja. Täytyy myöntää, etten itse varmaan ikinä osaisi piirtää ilman satulaa kuvaa, joten pointseja pointseja ja innolla odotan teidän sadatta hoitomerkintää ! : D - Odelie

[rawana]

6.9.2014 Lauantai

Saavuin talille ennen hyvissä ajoin ennen tuntien alkua. Vade oli ulkona tarhassaan ja kävin moikkaamassa sitä ennen talliin menoa. Tarjosin Vadelle porkkanaa ja samalla rapsutin sen pehmeää turpaa. Vade laittoi silmiään kiinni, taisi herra nauttia huomiosta. Vaden luota lähdin talliin, jossa suuntasin satulahuoneeseen. Otin sieltä mukaani Vaden satulan, suitset, satulasaippuaa ja nahkarasvaa. Tallissa huomasin Nooran Duken karsinan ulkopuolella.
”Moi Noora.”, sanoin iloisesti.
”Moi Rawana.”, kuului innokas vastaus.
”Mitä meinasit Duken kanssa tänään?” kysyin uteliaana.
”En vielä oikeen tiiä. Ensin pitäs hoitaa se kuntoon. Mitäs Vaden kanssa?”, Noora vastasi kysyen.
”Vade menee kahella tunnilla ni en ite tänää mee sillä.” Vastasin ja jatkoin matkaani Vaden karsinaa kohti.

Vaden karsinalla laitoin satulan telineeseen ja ryhdyin avaamaan suitsien ristitystä. Vähitellen purkasin kaikki osat kasaan ja aloin käydä niitä saippualla sekä sienellä läpi. Jynssäsin kunnolla, koska halusin varusteiden olevan tarpeeksi puhtaat. Saatuani osat käytyä läpi levitin niihin rasvaa ja jätin kuivumaan. Seuraavaksi kävin satulan kimppuun. Irrotin satulahuovan ja ryhdyin harjaamaan sitä puhtaaksi. Tarmokkaasti ja huolella harjasin sitä ja aikaa kuluikin yllättävän paljon. Laitoin huovan sivuun ja ryhdyin purkamaan satulan osia. Kuten suitset myös satulan osat kävin läpi saippualla ja sitten rasvasin. Jalustin osat ja kuolaimet kävin viimeisenä pesemässä pesupaikalla. Varusteet olivat nyt puhtaat ja enää piti koota ne takaisin kasaan. Homman tehtyäni vein varusteet siististi paikoilleen satulahuoneeseen.

Puhelimeni piippasi ja sainn viestin Suvilta, että hän olisi tulossa talille. Vastasin, että itse olen jo täällä. Suvi pyysi, että hakisin Allin sisälle. Nappasin Vaden ja Allin riimut mukaani. Ensin menin Allin tarhalle ja otin sen kiinni. Siirryin Vaden tarhalle, jossa herra kiltisti tuli vastaan. Pujotin sille riimun ja lähdin viemään kaksikkoa sisälle. Allin vein karsinaan ja Vaden kiinnitin käytävälle. Suvi saapui paikalle.
”Kiitos kun toit Allin sisälle.” Suvi sanoi.
”Juu ei mitään.”, vastasin.
”Onko Vade tunneilla tänääm?”, suvi kysyi.
”Joo kahdella.”, vastasin hiukan pettyneenä.
”No haluisitko lähtee kävellen mukaan maastoon ennen Allin tuntia?”, suvi kysyi hymyillen.
”Joo voin lähteä.”, vastasin.

Molemmat ryhdyimme hoitamaan hevosia. Aloitin Vaden harjaamisen kumisualla, josta siirryin pölyharjaan. Phemeällä harjalla harjasin jalat ja hiukan kovemmalla kaviot. Pujotin Vadelle riimun kaulalle ja varovasti harjasin sen pään. Kiinnitin riimun takaisin ja ryhdyin puhdistamaan kavioita. Kaikki hommat sujui tuttuun tapaan hyvin ja Vadella tuntui olevan hyvä päivä. Laitoin Vaden karsinaan ja kirjotin ratsastajaa varten lapun, jossa kerrottiin että Vade on jo hoidettu.



Suvi oli jo Allin kanssa valmis, koska menisi ilman satulaa. Kävelin heidän vierellään maastossa ja kuuntelin kun Suvi kertoi innoissaan koulustaan ja vähän kaikesta siihen liittyvästä. Meillä oli tosi hauskaa keskenämme ja tuntui että jollain hassulla tavalla ymmärsimme toisiamme. Suvi oli kyllä mielestäni hyvä tyyppi ja mukavaa seuraa. Pian talli alkoikin jo häämöttää. Suvi jatkoi viemällä Allin talliin ja itse menin autolleni lähteäkseni kotiin.


100HM